26. Kaupunkiloma ja myötätuulipurjehdus

Reissun 26. viikko, 20.-26.10.2024

Edellisellä viikolla pääsin siirtymään hyvän pätkän etelämmäs ja päätin lomailla viikon verran Lissabonissa ihan sataman mukavuuksien kera. Lissabon oli oikein mukava ja vilkas kaupunki, mutta oli siellä tietenkin huonotkin puolensa.

En ole kovin innokas kaupunkilomailija, mutta muutama päivä uudessa kaupungissa on aina mukava kierrellä. Loppuviikosta alkoikin jo sen verran Lissabonin päivät toistamaan itseään, että viikonlopulle ennustetut pohjoistuulet houkuttivat jatkamaan matkaa.

Kaupunkilomakuva.

Sunnuntai 20.10.2024 - Lepopäivä ja blogin kirjoittelua

Kuten viime julkaisussa kirjoitin, niin tuli käytyä edellisenä iltana kaupungin hulinaa hämmästelemässä ja aika myöhäänkin siellä sitten meni. Heräsin vasta puolen päivän maissa. 

Söin veneellä brunssin ja aloitin lyhyen lepohetken jälkeen kirjoittelemaan parin viikon kuulumisista, sillä olinhan pitänyt väliviikonkin kirjoittelusta.

Kirjoittamisessa menikin yllättävän kauan. Kävin puolivälissä tuotosta sataman suihkussa ja lähellä olevassa kahvilassa iltapäiväkahvilla ja jatkoin sitten kirjoittelua. Meni melko myöhään iltaan ennen kuin sain sen lopulta julkaistua. Sunnuntaista ei siten sen enempää kerrottavaa jäänytkään.

Maanantai 21.10.2024 - Veneilytarvikeliikkeen etsintää ja kävelyä kaupungilla

Heräsin suhteellisen aikaisin hyvin sumuiseen aamuun. Aamupalan yhteydessä ei nyt tullutkaan katseltua tuuliennusteita, vaan etsin veneilytarvikeliikettä. Edellisen parin yön yli kestäneen purjehduksen aikana tuli hieman poltetta hommata lähettävä AIS-laite. Kyllä se vaan turvallisuutta ja mielenrauhaa lisäisi varsinkin näin yksinpurjehtijalle, kun koko aikaa ei ole joku vahdissa. Kalastus- tai rahtilaivat ei ehkä niin helposti aja päälle. Ja tietysti myös huviveneiden kanssa kolaroinnin todennäköisyys pienenisi. 

Täällä hyvin harva vastaantullut purjevene ei ole näkynyt AIS:ssä. Arvioin, että yli 90%:llä vastaantulleista huviveneistä on lähettävä AIS. Suomen vesillä suhde on ehkä juurikin toisinpäin eli valtaosalla sitä ei ole. Mutta täällä useimmilla kuitenkin on ja se tietysti lisää laitteen hyödyllisyyttä. Varsinkin edessä oleva Gibraltar on ruuhkaista seutua, joten mukavahan se olisi tietää siellä seassa purjehtiessa, että Ainomaria näkyy muiden alusten näytöillä. Niin ja jos minulla se olisi, niin Ainomarian sijaintia pystyisi seuraamaan reaaliajassa kuka tahansa silloin, kun laite on päällä.

Lähin liike löytyi parin kilometrin päästä lännen suunnalta läheltä rantaa. Sinnehän olisi mukava kävellä rantakatua pitkin, joten lähdin repun kanssa kävelemään siihen suuntaan. Yleisestä hintatasosta johtuen vähän toivoin, että myös näiden laitteiden hinnat olisivat Suomen hintoja edullisemmat.

Viereisen sataman kohdalla oli paljon rantaravintoloita. Silta näkyy taustalla juuri ja juuri.

Maisema oli vähän aavemainen.

Yksi purjevene oli lähtenyt liikkeelle sumuun.

Pian sumua alkoi kuitenkin hälvetä.
Tämä Oodin näköiseksi mainitsemani rakennus oli osa suurta museo- ja näyttelytilakompleksia.

Tässä näkyy kyseinen kompleksi melkein kokonaan.

maat oli sen nimi ja tulee sanoista Museo, Art, Architecture, Technology.

Rantakatua oli mukava kävellä ja aurinko alkoi paistaa lämpimästi.

Rantanähtävyyksien jälkeen veneilytarvikeliike löytyi ja niiltä löytyi myös juuri se AIS-laite mitä olin kaivannutkin. Mutta hinta olikin reilusti kalliimpi kuin Suomessa. Erikoista. Laite jäi siis kauppaan. 

Laitoin kuitenkin vielä myöhemmin viestiä perään, että olisiko siinä tinkivaraa. Suomessa laitteen hinta on tällä hetkellä noin 900€, mutta tuolla pyysivät 1400€. Iso ero ja väärään suuntaan. Mutta emme me päässeet yhteisymmärrykseen hinnasta, joten tulevaisuuteen jäi tämäkin hankinta.

Paluumatkalla kävin vielä yhdessä rautakaupassa hakemassa letkuliittimiä, sillä perämoottorin tankissa olleet liittimet eivät olleetkaan ruostumattomasta teräksestä ja ne oli nyt jo pahasti hapettuneet. Samalla tuli kierreltyä Lissabonin Belém nimistä kaupunginosaa ristiin rastiin. Apteekkien lämpömittarit näyttivät +26 astetta, joten lämmintä oli.

Matkalla oli myös hyvin huoliteltuja puistoja.

Ja valtava goottilaistyylinen luostari, joka löytyy myös UNESCO:n listalta.

Palasin veneelle vasta noin kolmen maissa eli tulihan siinä yli neljä tuntia käveltyä. Kävin sataman suihkussa ja päätin lähteä vähän myöhemmin vielä käymään kaupungilla syömässä.

Päädyin parin pubin kautta Time Out Market nimiseen paikkaan, mikä oli vanha kauppahalli, josta oli tehty eräänlainen ravintolamaailma. Se oli kyllä mielenkiintoinen paikka ja siellä oli hyvin paljon ihmisiä, vaikka oli maanantai-ilta. Väkeä oli laidasta laitaan ihan lastenvaunuja työntävistä perheistä, turisteihin ja vanhuksiin asti.

Time Out Market

Sain tilattua ruoan ja löysin vapaan paikan pitkistä pöydistä. Vieressäni istui Brittiläinen pariskunta ja vastapäätä oli amerikkalainen pariskunta. Heidän kanssaan päästiin siinä syödessä mukavasti juttuun. Syönnin jälkeen nämä amerikkalaiset poistuivat ja britit pyysivät minua mukaan johonkin lähistöllä olevaan pieneen pubiin, johon olivat tykästyneet. Lähdinhän minä.

Pubissa tulikin sitten brittien kanssa istuskeltua pari tuntia ja lähdin käveleskelemään takaisin veneelle vasta pitkälle puolen yön jälkeen. Melkein tunnin matka oli kävellä ja sen jälkeen kyllä uni maittoi.

Tiistai 22.10. - Veneprojektipäivä

Nyt kun oli muutama päivä huviteltu, niin ajattelin sitten tehdä jotain vähän hyödyllistäkin välillä. Irroitin silloin joskus Skotlannin saaristossa vessan katossa olleen tuuletusventtiilin, koska se vuoti sateessa vettä sisään. Se on ollut teipattuna umpeen tähän saakka. Nyt oli aurinkoinen eli varmasti sateeton päivä tulossa, joten päätin asentaa uuden venttiilin paikalleen. Keittiön puolella oli aikanaan samanlainen venttiili, joka alkoi pari vuotta aikaisemmin vuotaa samalla tavalla, joten olin jo varautunut hankkimalla vaihtolaitteen valmiiksi.

Olin kittaillut jo vanhat ruuvinreiät umpeen Skotlannissa, mutta silloin homma jäi sateiden alkamisen takia puolitiehen. Nyt siis piti vielä hioa ja maalata katossa olevan reiän ympäristö ja kiinnittää tiivistemassojen kanssa uusi venttiili paikalleen. Tein sille myös muovilevystä soviterenkaan, sillä tämä venttiili vaati hieman pienemmän reiän, kuin vanha venttiili. Siinäpä sitä touhutessa menikin monta tuntia. Maalin kuivumista odotellessa kuivasin myös jääkaapin ja veneen pilssin. Niihin molempiin kertyy aina pikkuhiljaa kondenssivettä. Seuraavat sateet sitten näyttää, että onnistuiko korjaushomma vai ei.

Iltasella siivoilin venettä ja keräsin pyykit kasaan, sillä ajattelin seuraavana aamuna lähteä niiden kanssa itsepalvelupesulaan. Pyykinpesun jälkeen oli ajatus lähteä erään lukijan suosittamaan akvaariomaailmaan. Vai miksi sitä nyt suomeksi sanoisi. Paikallisella kielellä Oceanário.

Keskiviikko 23.10. - Pyykkiä, kaloja ja rantaravintola

Lähdinkin heti aamupalan syötyäni googlettelun avulla löytyneeseen itsepalvelupesulaan, joka oli vajaan parin kilometrin päässä. Isteasiassa se ei ollut kovin kaukana siitä venetarvikeliikkeestä, missä maanantaina kävin eli Belémin kaupunginosassa. 

Pyykinpesu sujui muuten hyvin, mutta pieni hankaluus oli saada kone käyntiin. Ohjeissa oli, että voi maksaa kortilla (card) tai käteisellä. Käteistä minulla ei ollut mukana, mutta korttimaksuhan on hyvä. Latasin koneen ja laitoin pyykinpesuaineet sisään, mutta maksupiste ei hyväksynytkään minun korttia. Hetken sitä ihmeteltyäni huomasin, että tuo "card" ei tarkoittanutkaan pankkikorttia vaan jotain erikseen ladattavaa kanta-asiakaskorttia. Eihän se sitten auttanut kuin kaivaa taas google esiin ja etsiä lähin pankkiautomaatti. Ei se ollut onneksi kuin parin sadan metrin päässä, joten jätin pyykit koneeseen ja kävin hakemassa käteistä. Onnistui siis lopulta sekin homma.

Pyykkien pyöriessä kävin viereisessä kahvilassa pullakahvilla. Hieman oli hankaluuksia tilata, kun ei vanhemman puoleinen kahvilan pitäjä puhunut englantia, mutta onnistui se sitten osoittelemalla ja kyllä kahvin osaa tilata muutenkin kuin englanniksi.

Vein pyykit takaisin veneelle ja aloin laiturilla juttelemaan myös purjeveneellä olleen Portugalilaisen pariskunnan kanssa. Kerroin heille, että olen menossa seuraavaksi Oceanárioon ja he innostuivat siitä myös. Sanoivat, että on tosi kauan, kun ovat viimeksi käyneet. Tarjosivat sitten minulle autokyydin sinne. Mahtavaa. Sinne olisikin pitänyt mennä julkisilla, sillä matkaa oli melkein 10 kilometriä. Heidän ottamansa on tuo julkaisun ensimmäinen kuva Oceanárion edustalla.

Oceanário oli kyllä hieno. Sen keskellä oli valtava akvaario, jonka ympäri kierros meni kahdesti ja ympärillä oli akvaarioita ja altaita, missä oli lintuja ja kaloja. Saukot olivat jossain reissun päällä, koska niitä ei altaassaan näkynyt.

Olihan siellä pingviinejäkin.

Yhdessä altaassa oli lunneja, mitä näin Skotlannissa luonnossa.

Tämä hai vaikutti vähän tylsistyneeltä. Katseli hievahtamatta ohi kulkevia ihmisiä.

Kuvassa on merilevän lisäksi merihevosen sukulainen merilohikäärme (Seadragon). 
Aika hyvin naamioituu.

Aivan kuin eri planeetalta oli tämä elinympäristö.

Yhdessä suureen keskialtaaseen avautuvassa ikkunassa oli hieno luola.

Ja lopussa oli tietenkin matkamuistomyymälä. Tällaisen paidan sieltä ostin mukaan.

Merielämää hämmästellessä meni pari tuntia ja sieltä lähtiessä kello oli noin puoli kuusi. Sain siis myös paluukyydin samalta pariskunnalta. Paluumatkalla he sitten kysyivät, että haluaisinko vielä käydä Costa de Caparican rannoilla katsomassa auringonlaskua ja syömässä jossain rantaravintolassa. He olivat menossa vielä sinne. Ja sehän kävi kyllä. Costa de Caparica on sen suuren sillan eteläpuolella länsirannalla.

Puolen tunnin automatkaan sitten meni puolitoista tuntia, koska matkalla oli pari ruuhkaista paikkaa. Ilmeisesti nätti sää oli saanut muutkin liikkeelle. Siksi ei ihan ehditty rantaan ennen auringonlaskua, mutta melkein. Rannassa oli enää yksi ravintola auki, mutta sehän riitti. Saimme siellä illallisen syötyä ja sen jälkeen minut vielä kuskattiin takaisin sataman lähelle. Kiittelin vuolaasti kyydeistä ja jäin pois sen suuren sillan jälkeen, mistä oli lyhyt kävelymatka veneelle. Oli ollut mukava päivä.

Vähän myöhästyttiin auringonlaskusta, mutta nättiä oli silti.

Torstai 24.10. - Käveleskelyä ja suunnittelua

Heräsin ilman sen kummempia suunnitelmia, joten tuli taas katseltua aamupalalla sää- ja tuuliennusteita. Sehän näyttikin siltä, että jo seuraavana yönä alkaisi noin kolme vuorokautta kestävä pohjois-/luoteistuuli. Nyt olisi siis sauma mennä ihan myötätuulissa eteenpäin ja sehän alkoi houkutella, vaikka aallonkorkeudeksi povattiin yli kolmea metriä. Määränpääksi soveltuisi hyvin Portugalin etelärannalta joko Portimão tai Faro. Niistä ei olisi enää kovin pitkä matka Gibraltarille. Päätin harkita asiaa päivän aikana.

Tämä päivä olisi siis vielä aikaa kierrellä Lissabonia. Niistä Lissabonin nähtävyyksistä mitä halusin nähdä oli vielä suuri linna nimeltä Castelo de S. Jorge käymättä. Sen pidempiä suunnittelematta lähdin kävelemään sinne. Matkaa tulisi noin 4 kilometriä suuntaansa. 

Matkalla tuli vastaan ihan hienoja paikkoja. Tämä suunta kulki lähemmäs varsinaista Lissabonin keskustaa, missä en ollutkaan vielä käynyt.

Matkalle sattui kivan näköisiä katuja ja aukioita.

Sekä myös tällainen erikoinen "kaupunkihissi". Sinne oli valtavan pitkä jono turisteja.

Ratikallakin olisi voinut liikkua. Aika sympaattisia laitteita.

Linnaa lähestyessä kadut pienenivät ja jyrkkenivät. Linna oli korkean kukkulan päällä.

Linnan muurin ulkopuolella oli tällainen hieno miestenvessa.
Oli pakko ottaa kuva, vaikka en kylläkään käyttänyt sitä.

Linnan muurien sisälle oli sisäänpääsymaksu. Ja noin parin sadan metrin jono lipunmyyntiin.
Arvatkaa jäinkö jonottamaan...

Paluumatkalla eksyin vielä tällaiselle suurelle aukiolle lähellä merenrantaa.

Kävelin takaisin vielä hieman kiertotietä kaupunkia katsellen. Matkaa tuli lopulta noin 15 kilometriä, vaikka varsinainen tavoittelemani nähtävyys sitten jäikin sisäpuolelta näkemättä. Ehkä ensi kerralla sitten sekin. Satamaan palatessani olin tehnyt jo päätöksen, että seuraavana aamulla lähdetään jatkamaan matkaa. Kävin ennen veneelle menoa jo maksamassa satamamaksut valmiiksi, niin ei tarvitse niistä sitten aamulla huolehtia.

Valmistelin venettä lähtöön laittamalla tavaroita ja vaatteita paikoilleen ja tarkistamalla moottoriöljyt sekä muuta vastaavaa pientä puuhaa. Illalla kävin vielä rantakadulla kävelyllä ennen nukkumaan menoa.

Kävelylle lähdössä. Kuva otettu veneen kannelta.

Palaamassa veneelle ja vielä kuva sillasta.
Yllättävän paljon oli lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä liikkeellä.

Perjantai 25.10. - Ja matka jatkuu

Perjantai-aamu oli pääosin aurinkoinen. Joitain kumpupilviä ja pieniä sadekuurojakin oli siellä täällä. Tuuli oli aamusta melko heikkoa, mutta sen pitäisi voimistua, kun pääsen lähemmäs ulappaa. Söin veneellä aamupalan ja kävin viemässä roskat sekä vielä sataman suihkussa ennen lähtöä.

Oli päättänyt pyrkiä Faro nimiseen paikkaan asti, sillä sen edustalla oli erikoinen matala ja suojainen alue, missä olisi paljon tilaa ankkuroitua. Olin käyttänyt Lissabonissa reilusti enemmän rahaa, kuin mitä minun normaali viikkobudjetti on, joten nyt olisi hyvä olla ankkurissakin jonkun aikaa.

Faroon olisi matkaa noin 165 merimailia, joka ajallisesti tarkoittaisi noin 30 tunnin purjehdusta. Ei ollut siis pakko olla liikkeellä heti auringon noustessa ja olisin silti perillä ennen pimeää seuraavana päivänä. Jos matka ei etene kuten olin suunnitellut, niin voisin pysähtyä jo hieman aiemmin olevaan Portimãoon. 

Irroitin köydet vähän ennen kymmentä. Sataman sisääntulon yli oli kääntyvä kevyenliikenteen silta ja satama-altaasta pääsi pois vain tasatunnein tai puolelta, kun silta aukaistiin veneille.

Lähdön aikaan lännessä oli sadekuuro ja siinä sateenkaari.

Kävelysilta juuri aukeamassa.

Siitä etappi alkaa. Purjeet ylös, sillan ali ja noin tunnin matka ulappalle.

Siinä vielä kuva siitä "maat" -kompleksista vesiltä päin.

Ja pari muuta rannan nähtävyyttä. Oikealla tuktimusmatkailun muistomerkki ja vasemmassa laidassa vanha puolustuslinnoitus Belém-torni.

Sittenpä pian oltiinkin ulapalla ja komeassa myötä-aallokossa.

Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen matkalle sattui valtava parvi merilintuja.
Ne syöksähtelivät jatkuvasti veteen.

Sitten veneen vierelle tuli taas käymään delfiinejä. Taisi olla lintujen kanssa yhteiskalastus käynnissä.

Delfiinejä oli ainakin kymmeniä ja lintuja varmasti satoja. Melkoiset mässäilyt oli käynnissä.

Jylhiä rantakallioita.

Ja hieno auringonlaskukin jälleen.

Lauantai 26.10. - Yön yli purjehdus ja saapuminen Faron edustalle

Yö meni yllättävän leppoisasti isoista aalloista huolimatta. Tuuli pysyi tasaisena lähes koko ajan, mitä nyt sadekuurot sekoittivat tuulen suuntaa ja nopeutta ajoittain. Tuli nukuttua hieman normaalia vähemmän niitä yksinpurjehtijan puolen tunnin pätkiä, sillä reitillä oli liikkeellä jonkun verran kalastaja-aluksia ja muutama huvivenekin. Eivätkä rantakalliotkaan kovin kaukana olleet.

Aamulla sää oli pilvetön ja auringonnousu oli hieno. Otin auringonnousun jälkeenkin vielä parit unet ja sitten jaksoikin hyvin purjehtia perille asti. 

Lauantai-aamun auringonnousu.

Faron majakka hiekkasärkällä. Sen oikealta puolelta pääsi kanavasta särkän taakse suojiin.

Ankkuri laskeutui mielenkiintoisen näköiseen järvimäiseen altaaseen Faron edustalla. Paikka näytti aivan erilaiselta, kuin Satelliittikuvista etukäteen katsoen olin kuvitellut. 

Vaikutti ihan siltä kuin olisi ankkuroitunut keskelle avointa järveä. Todellisuudessa vedenpinnan alla on useita eri syvyisiä kanavia aivan kuten joidenkin suurten jokien suistoissa on. Mutta vuorovesi peittää ne suurimmaksi osaksi aikaa ja matalat paikat näkyvät vain vuoroveden ollessa alimmillaan. Ilman GPS tietoa navgointi tuolla olisi hankalaa, vaikka isoimmat väylät onkin merkitty merimerkein. Ankkuripaikalla oli parikymmentä muutakin purjevenettä.

Purjehdus oli pitkästä aikaa melko helppo isoista aalloista huolimatta. Myötätuulessa ja ison myötä-aallon puskiessa oli välillä yli 12 solmua mittarissa. Keskinopeus asettui johonkin vähän reilun seitsemän solmun nurkille. Tuulet oli pääosin 10 m/s molemmin puolin ja kuurojen kohdalla muutaman kerran noin 15 m/s. Mutta koko matkan myötäistä.

24.-25.10. etappi Lissabon - Faro. Noin 170 merimailia ja 29 tuntia.

Ankkuripaikalla oli pientä aaltoa ala- ja yläpuolella. Mutta ihan miellyttävää kuitenkin.

Aurinko laski pilvien taakse värjäten taivaan oranssiksi.

Tässäpä alkaa olla viikon tapahtumat kirjattuna.

Semmoinen lisäys vielä, että tuli yöllä purjehtiessa mietiskeltyä tähän astista reissua ja sen pituutta. Ensi viikolla tulee nimittäin kuluneeksi jo puoli vuotta lähdöstä. Ja matkan pituus jotenkin konkretisoitui hoksatessani, että niin, Afrikka on tuossa alle 200 kilometrin päässä. Aika kaukana kotimaasta sitä kait sitten jo ollaan.

Näihin ajatelmiin päättyy tämän kertaiset tarinat. Ensi viikkoon!

-Jouni