29. Gibraltarinsalmesta Välimerelle

Reissun 29. viikko, 10.-16.11.2024

Edellisellä viikolla kirjoittelin blogipäivitystä Puerto de Santa Mariassa Cádizin edustalla. Vietin vierasvenesatamassa tasan viikon sopivia tuulia odotellen. Säät oli koko ajan kesäisen lämpimät, joten mukavahan siellä oli aikaa viettää.

Kuten jo edellisen kirjoituksen lopussa mainitsin, niin loppuviikosta oli odotettavissa sopivia tuulia matkan jatkamiseen ja tämän julkaisun otsikostakin selviää jo, että matka myös jatkui. Tuuliennusteet tuottivat taas hämmästyksen aiheita, mutta selvittiin kuitenkin ihan kunnialla Gibraltarin salmestakin.

Gibraltarin salmi häämöttää sadekuurojen välissä.

Sunnuntai 10.11. - Hienosta säästä nautiskelua

Kovin paljoa ei tästä päivästä kerrottavaa ole. Nukuin hyvin ja sain blogitekstin kirjailtua jo aamupäivän aikana. Iltapäivällä kävin vähän lähiympäristössä käveleskelemässä samalla kun pyykit pyörivät sataman itsepalvelupesulassa. Satamassa olleella aukiolla oli pieni toritapahtuma, missä myytiin käsitöitä ja pienten viinitilojen viinejä.

Ei ollut toritapahtumassa ruuhkaa.

Auringon laskiessa lähdin vielä jaloittelemaan rantakadulle ja vähän suunnittelemattomasti päädyin syömään rantaterassille, kun oli niin nätti keli ja terassi. Muuten tuli illasta tehtyä vähän jatkosuunnitelmia.

Satamakin oli ihan nätti auringonlaskun aikaan.

Viihtyisä terassi päivällisen syöntiin.

Kuutamo lahden takana olevan Cádizin yllä.

Niin niitä suunnitelmia. Sääennuste muuttui melko tiheään, mutta edelleen vaikutti siltä, että keskiviikkona olisi luoteistuulet eli sivumyötäiset. Gibraltarin salmen toiselle puolelle olisi matkaa noin 70 merimailia eli valoisan aika ei ihan riittä siihen. Pitäisi siis joko purjehtia yön yli tai lähteä hyvin aikaisin aamulla eli vielä pimeän aikaan liikkeelle. En halunnut olla Gibraltarin salmessa enkä perillä lahdessa pimeän aikaan.

Veneen pohja ja potkuri olisi hyvä puhdistaa ennen Gibraltarille menoa siltä varalta, että joutuisi paljonkin moottoroimaan. Päätinkin lähteä satamasta jo tiistaina ja siirryn silloin jo tuttuun ankkuripaikkaan ihan sataman viereen ja käyn sukeltelemassa harjan kanssa pohjan läpi. Satama-altaassa sukeltelu ei oikein houkuta, kun siellä saattaa olla ajoittain melko likaistakin vettä. Nythän minulla on hankittuna se painovyökin, niin pääsee ehkä kölinkin puhdistamaan. 

Seuraava päivä eli maanantai olisi hyvää aikaa käydä kauppareissu, että saa tehtyä ruokatäydennykset ennen lähtöä.

Maanantai 11.11. - Lähdön valmistelua

Päivä oli jälleen aurinkoinen ja lämmin. Kävin aamupäivästä sataman toimistolla ilmoittamassa, että olen seuraavana aamuna lähdössä ja samalla tietysti maksoin viikon satamassa olostani. 

Toimistolla vasta tajusin, että lähtiessä pitää kuitenkin vielä siellä käydä, kun sataman ovista pääsee kulkemaan kulkukortilla, mistä piti maksaa tullessa kymmenen euron pantti. Pantin saa takaisin kun kortin palauttaa, mutta enhän minä sitä voinut vielä antaa pois. Noh, konttorin vieressä on pieni laituri, mihin voin lähtiessä pysähtyä siksi aikaa, että käyn kortin viemässä. Tämä oli siis tässä vaiheessa vähän turha käynti, mutta tulipahan tehtyä.

Konttorilla käynnin jälkeen tyhjensin loput vedet tankista ennen kuin täytin ne tuoreella vedellä. Edellinen vesitäyttö olikin ollut Lissabonissa 25.10. eli noin kaksi ja puoli viikkoa aiemmin. Ihan hyvin riittää yhdelle henkilölle kolmeksi viikoksi säiliön vedet, vaikka välillä suihkussakin käy ja astioita pesee. Kulutus on siis ollut noin 100 litraa viikossa.

Vähän isompaan kauppaan oli muutaman kilometrin kävelymatka ja lähdin käymään siellä vasta iltapäivän puolella. Matkalla tuli istuskeltua vähän rannallakin ja palasin kauppareissusta vasta auringon laskiessa. 

Rannalla auringon laskiessa.

Auringon laskettua kävelemässä satamaan.

Perillä olikin jo lähes pimeää.

Menin ajoissa nukkumaan, sillä ajattelin kääntää vähän rytmiä valmiiksi. Suunnitelma Gibraltarille lähdöstä oli muotoutunut sellaiseksi, että lähtisin keskiviikko-aamuna kolmen ja neljän välillä liikkeelle. 

Tavoiteltava määränpää oli Gibraltarin lahti, mikä on Gibraltarin salmen itäpäädyssä ja siis jo Välimeren puolella. Siellä pitäisi olla ihan hyvä ja suojaisa paikka ankkuroitua. Aikaisin aamulla lähtiessä minulla olisi pari tuntia ylimääräistä aikaa purjehdukselle siltä varalta, että matka ei edisty toivotulla tavalla. Toivottavasti näin olisin ennen auringonlaskua perillä Gibraltarin lahdessa.

Tiistai 12.11. - Ankkurointi ja pohjan putsaus

Heräsin aikaisin rytmin kääntämistä varten, vaikka mikään kiire satamasta ei varsinaisesti ollutkaan lähteä. Olin tosin ilmoittanut, että pyrin lähtemään yhdeksän ja kymmenen välillä aamulla. Tein rauhassa aamupalan veneellä ennen kuin irrotin köydet. Lähtiessä kello oli noin puoli kymmenen.

Ainomaria satamatoimiston viereisessä laiturissa, kun vein kulkukortin pois.
Taustalla se sama perinnealus, mikä siinä oli tullessakin.

Siirtymä oli siis lyhyt eli sama noin 300 metrin matka, minkä ajelin viikkoa aiemmin toiseen suuntaan. Sää oli lähes pilvetön ja nousuvesi oli suunnilleen korkeimmillaan, mikä tarkoittaa yleensä kirkasta vettä. Hoidin siis pohjan putsauksen alta pois saman tien. Yllättävän raskasta hommaa se on näin tottumattomalle, mutta sukeltelun lisääntyessä se varmasti helpottuu, kun hengityksen pidättämiseen tottuu ja veden alla voi olla pidempiä aikoja.

Olin ostanut 10 kiloa painoja siihen painovyöhön. Netistä löytämäni laskurin mukaan vapaasukelluksessa tuollaisella hankkimani kaltaisella kaksiosaisella ja melko paksulla märkäpuvulla pitäisi käyttää 12 kiloa painoja. Laitoin vyöhön varmuuden vuoksi aluksi vain 8 kiloa. 

Kahdeksan kilon kanssa pääsi jo suhteellisen helposti kölin alaosaan saakka, mutta kyllä siinä sai edelleen töitä tehdä, että siellä pysyi. En kuitenkaan enää noussut sitä vielä jäljellä ollutta kahta kiloa lisäämään, vaan pyristelin tuon kahdeksan kilon kanssa. Lämmin siinä tuli, vaikka merivesi oli noin 18 asteista.

Edelleenkään pohjassa ei ollut muuta kuin hentoa levää, mikä lähti kevyesti harjalla pyyhkäisemällä irti. Potkurikin oli yllättävän puhdas vielä, vaikka sen puhdistamisestahan oli jo kohta pari kuukautta aikaa. Yllättävän hyvin Itämerelle tarkoitettu eliönestomaali toimii täälläkin, vaikka se onkin "vähemmän myrkyllistä" kuin valtamerille tarkoitetut aineet.

Perinnealuskin lähti merelle.

Pohjan jynssäys kävi siis suhteellisen nopeasti, vaikka melko raskasta se olikin. Hyvää hyötyliikuntaa. Sen jälkeen innostuin tekemään makaronilaatikkoa pitkästä aikaa ja oli ihan mukava syödä "perinteistä" ruokaakin välillä. Siitä riittääkin moneksi päivää evästä.

Syönnin jälkeen alkoi väsyttämään, mutta nyt ei kannattanut ottaa päiväunia, sillä ajatus oli mennä nukkumaan heti auringon laskettua eli noin seitsemältä illalla. Herätys olisi kolmelta, joten kahdeksan tuntia siinä on aikaa nukkua ennen purjehdusta, kunhan vaan saa hyvin unen päästä kiinni.

Päätinkin laskea kumiveneen ja käydä vielä Puerto de Santa Marian keskustassa kävelyllä, että ei vahingossakaan tule nukuttua.

Jätin Laivarotan suuren hiekkarannan perukalle.

Puerto de Santa Marian läpi virtaava joki laskuveden aikaan.

Muutenpa ei tullut keskustassa kuvailtua. Kävin kahvilla linnan kupeessa olleessa kuppilassa, mutta muuten tuli vain käveltyä muutamia kilometrejä keskustaa ristiin rastiin. Palasin veneelle vähän ennen auringonlaskua, nostin kumiveneen kannelle ja valmistauduin unille.

Hienon näköisesti se aurinko taas laskikin.

Keskiviikko 13.11. - Aikainen herätys ja kohti Gibraltaria

Herätessäni kolmelta oli hyvin tyyntä. Edelleen ennusteissa näkyvän luoteistuulen olisi pitänyt edes jonkin verran tuntua myös ankkuripaikallani, mutta ei ollut oikein minkäänlaista tuulenvirettä. Keittelin kahvia termospulloon aamuyön tunteja varten ja ankkuri nousi noin kello 03:20.

Kuutamo valaisi hyvin lähtöä, vaikka ei ollutkaan vielä ihan täysikuu. Se tosin ehtisi laskea ennen kuin aurinko alkaa valaisemaan, mutta silloin olisin jo ulapalla.

Matkalla kuun valaisemalla lähes peilityynellä merellä.

Ulapalle päästyäni oli taas tuuliennusteisiin kohdistuva pettymys melkoisen valtava. Oli etelätuuli eli noin 160 astetta eri suunnasta kuin mitä ennusteet edelleen näyttivät. Noh, se ei onneksi ollut kovin voimakas, vain noin 4 m/s. 

Kyllä kävi taas mielessä, että palaanko takaisin vai jatkanko koneella vastatuuleen, kun luoviminen pimeässä ei oikein houkuttanut. Ajattelin lopulta, että pakkohan sen on joskus tulla sen luoteistuulen, kun sitä on ennustettu. Toisaalta viimeistään Espanjan lounaiskulmalla kurssini kääntyisi itään päin, jolloin etelätuuli olisi itseasiassa ihan hyvä. Sinne vaan tulisi ajallisesti noin kuuden tunnin moottorointi.

Päätin jatkaa koneella ja katsoa minkälaiseksi tilanne muuttuu, kun aamu alkaa valkenemaan.

Aamuhan valkeni ihan nätin näköisesti.

Sadepilviä tosin oli liikkeellä. Ulapalla vielä paljon enemmän.

Eihän se tilanne hyväksi muuttunut. Tuuli vain sitkeästi etelästä ja se voimistui pikkuhiljaa. Auringon noustessa oltiin jo 6-7 m/s lukemissa. 

Auringonnousu paljasti myös valtavan saderintaman ulapalta, joka vaikutti liikkuvan todella hitaasti kohti rannikkoa. Tutkallakin yritin sen liikkeitä ja kokoa tulkita. Siinäpä taisi olla syy siihen, miksi tuuliennuste oli niin pahasti pielessä. Salamoikin se ajoittain, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan ihan jatkuvasti. Ja näytti myös onneksi siltä, että pääsen pahimman alueen alta pois.

Melkolailla samoihin aikoihin auringonnousun kanssa tuuli kääntyi noin suuntaan 200 eli vähän lounaan puolelle. Voimakkuus oli 7-8 m/s ja ajoittain tuli 10 m/s puuskia. Siinä vaiheessa päätin nostaa purjeet, sillä arvelin, että pääsisin tiukasti vastaiseen purjehtimalla ilman luovimista Espanjan lounaisen osan ympäri. Onneksi aallot eivät olleet vielä kovin isoja, mutta kyllä ne noilla tuulilla nopeasti alkaa kasvamaan.

Nippanappa pääsin sellaiseen suuntaan, että ei tarvinnut luovia.

Ja aaltojen kasvaessa alkoi veden pärskiminen ja vauhdin hyytyminen.

Mutta niin vain tiukasti vastaiseen ja käytännössä pohjaan asti reivatuilla purjeilla matka taittui. Vettä alkoi satamaan kaatamalla noin yhdeksän aikaan ja sitä sadetta riittikin lähes taukoamatta melkein perille asti. 

Tuuli kääntyi jossain vaiheessa takaisin lähes suoraan etelään, joten vastatuulessa mentiin Gibraltarin salmeen saakka. Kello oli noin yksitoista aamupäivällä, kun ensimmäistä kertaa näin sadekuurojen välistä Afrikan rannikon. Se nosti mielialaa kummasti. Tämän julkaisun ensimmäinen kuva on suunnilleen noilta hetkiltä.

Afrikka suoraan edessä.

Iso purjevene meni melko kallellaan toiseen suuntaan.
Veneen kyljessä luki isolla: "Sailing for Jesus". Kaikkea sitä...

Gibraltarin salmeen tullessani oli nousuvesi melkein korkeimmillaan. Tiesin, että ainakin siihen saakka siellä pitäisi olla itäiset virtaukset, kunnes vuorovesi kääntyy. Vähän hirvitti, että kääntyyköhän virtaus vastaiseksi keskellä salmea. Sitten tulee kyllä viivästystä.

Virtaus oli yllättävän kovakin, noin kolme solmua. Onneksi tosiaan myötäinen ja kovan sivutuulen kanssa GPS nopeus näytti vakaasti yli yhdeksää solmua. Myötäisenä virtaus onneksi säilyikin minun ollessani salmessa. Välimereltä haihtuu vettä paljon enemmän, kuin mitä sinne mantereelta laskee, joten pääosin Gibraltarin salmella virtaa itään päin. Vuorovesi sitten tekee siihen jonkunlaista vaihtelua, mutta se on ilmeisen monimutkainen systeemi laskea ja ennustaa.

Salmen kapeimmassa kohdassa vettä satoi melkoisen kovasti.
Vähän harmi, kun se ei tietenkään mahdollistanut oikein kuvaamista.

Määränpäätä lähestyessä sateet alkoi hellittää. Tässä Afrikan rannikon vuoristoa.

Gibraltarin salmi on takana ja Gibraltarin lahti eli määränpää edessä.

Kuvassa Giraltarin korkea niemenkärki ja yksi kymmenistä ankkurissa olleista aluksista.

Ankkurissa suojaisassa poukamassa.

Ja niemenkärjen kukkulakin näkyy paikkaan mukavasti.

Etappi sujui siis alkupettymyksen jälkeen ihan kohtuullisesti. Viitisen tuntia tuli koneella ajettua alkumatkasta, mutta loput noin kahdeksan tuntia kuitenkin purjehtien. Niin paitsi itse Gibraltarin lahti oli aivan tyyni ja ankkuripaikalle piti sitten moottoroida myös. Onneksi ankkuroituessa ei enää satanut.

13.11. purjehdus Gibraltarin salmen läpi. Noin 75 merimailia ja reilut 12 tuntia.

Ankkuri laskeutui noin neljältä eli sitä suunnittelemaani kahta "varatuntia" en siis tarvinnut. Iso apu oli salmen myötävirtauksista, sillä alkumatka oli hidasta vastatuuleen moottorointia. 

Perille päästyäni lämmitin vähän sitä makaronilaatikkoa ja sen syötyäni sitten iskikin väsymys. Menin nukkumaan jo auringon laskun jälkeen eli noin seitsemältä.

Auringonlasku takahytin ikkunasta kuvattuna.

Torstai 14.11. - Pientä puuhastelua ja maissa käynti

Aamu valkeni hyvin harmaana ja tälle päivää olikin luvattu lähes taukoamatonta sadetta. Malagan seudulle oli annettu punainen eli korkeimman luokan sadevaroitus. Olin varautunut olemaan veneellä koko päivän, vaikka herätessäni ei satanutkaan. Yöllä oli satanut kyllä ja heräsin jossain välissä yötä salaman välkkeeseenkin.

Aamupalan jälkeen sain yllättäen inspiraation alkaa ompelemaan perämoottorille suojapeitettä. Lähinnä suojaamaan muovista koppaa auringon säteilyltä ja myös vähän naamioimaan uutta moottoria vähemmän kiinnostavaksi varkaille.

Salongin pöydällä mahtuu hyvin ompelemaan.

Ja valmis "tuote". Ajanee asiansa.

Ompelusten aikana aurinko alkoi paistamaan ja pilvipeite repeillä. Ei se vissiin sitten satanutkaan koko päivää, joten päätin lähteä pienelle kävelylle maihin. 

Lähtiessä Gibraltarin kukkulan päälle oli tullut hieno huntu.

Hiekkarannalle oli hyvä rantautua. Välimerne puolella salmea vuorovesi vaihtelee vain noin metrin. Atlantin puolella se vaihteli enimmillään noin neljä metriä.

Käveleskelin rannan lähiöissä ja eipä ne nyt niin kovin häävin näköisiä lähempää olleetkaan.

Palatessa kukkulan huntu oli edelleen komistunut. Mutta sateita ei tullut.

Kävelyn jälkeen rentouduin loppuillan veneellä ja katselin vähän tulevien päivien sääennusteita. Kovin epävakaiselta vaikutti, mutta seuraavan viikon aikana näyttäisi alkavan vähän pidempi kestoiset lännen puoleiset tuulet. Niiden kanssa voisi ehkä mennä johonkin Malagan seudulle, vaikka siellä onkin vähän rajoittuneemmin suojaisia ankkuripaikkoja. Fuengirolassakin olisi ihan mukava pistäytyä, kun en ole koskaan käynyt.

Perjantai 15.11. - Nätti ja lähes sateeton laiskottelupäivä

Tuli nukuttua hyvin ja melko pitkään, mutta silti vähän laiskotti. Aamu oli hyvin tuulinen, mutta kirkas päivä näytti tulevan, joten maissa voisi käydä piipahtamassa, jos tuuli tyyntyy. Huomasin aamupalalla karttaa katsoessa, että en näköjään sillä edellisen päivän "lähiö-reissulla" ihan osunut taajaman keskustaan, missä on kävelykatujakin. Siinäpä voisi olla pienen kävelylenkin kohde.

Päädyin lähtemään vasta pitkällä iltapäivän puolella liikkeelle, kun tuuli lopulta vähän tyyntyi. En saanut veneellä oikein mitään aikaiseksi pilssin kuivaamista lukuun ottamatta.

Ja yhä vain Gibraltarin kukkula kehräsi pilvihuntua.

Aivan taajaman keskusta olikin kivemman näköistä kävelykatujen sokkeloa. Hiljaista tosin oli.

Pieniä aukioitakin siellä oli ravintoloineen.

Pari tuntia käveleskelin keskustassa ja rantakadulla. Veneellä tuli sitten nautiskeltua vähän olutta illan päälle ja katsottua jotain Youtube-videoita. Niin ja "superkuu" tuli näkyviin rannan kerrostalojen takaa. Superkuuksi kutsutaan täysikuuta silloin, kun kuu on ratansa pisteessä, mikä on lähimpänä maata. Sen pitäisi näyttää silloin vähän suuremmalta, mutta kun ei ole mitään vertailukohtaa, niin hankalapa tuota eroa on huomata.

"Superkuu" - Aika vaisu oli.

Lauantai 16.11. - Tuulista ja pilvistä

Sääennusteiden mukaan piti olla aurinkoinen iltapäivä, mutta hyvin harmaata ja todella tuulista kuitenkin oli. Ankkuripaikallakin tuuli oli puuskissa koko päivän noin 10 m/s. Epävakaa sää siis jatkui. Olin edellisenä päivänä suunnitellut lähteväni vähän pidemmälle kävelylle lähimaastossa olevan kukkulan päälle, mutta se suunnitelma siirtyy jollekin toiselle päivälle. Siellä on luontopolku, minkä alkuun tulee veneeltä noin 5,5 kilometriä matkaa. Nyt on pilvet niin matalalla, että kukkulan huippu on pilvessä. Ja tosiaan tuulee kovaa.

Mutta tuulihan tekee nyt veneessä hyvin sähköä, joten päätin alkaa kirjoittelemaan blogin valmiiksi. Jos huomenna olisi sitten parempi sää lähteä päiväretkelle. Tai ylihuomenna. 

Nyt alkaa taas aurinko jo laskea ja tarinat tältä viikkoa loppua.

Kiitoksia jälleen mielenkiinnosta. Ensi viikonloppuna on yksi kaveri tulossa käymään muutamaksi päiväksi veneellä, niin voi olla, että seuraava kirjoittelu siirtyy muutaman päivän tai sitten pidän ihan väliviikon. Mutta katsotaan. 

En sano enää "miehistö", kun ei kait sekään oikein ole nykyaikainen termi enää. Myös purjehtija Tapio Lehtinen oli sitä mieltä yksi päivä Radio Rockin haastattelussa, niin kait minäkin siitä termistä sitten luovun. He puhuivat "tiimistä", mutta ei sekään termi nyt oikein tähän yhteyteen sovi. Mennään siis "kaveri" -termillä.

-Jouni