28. Miellyttävästi jumissa

Reissun 28. viikko, 3.-9.11.2024

Viime viikolla päädyin Cádiz nimisen vanhan kaupungin edustalle ukkosten uhkaaman yöpurjehduksen jälkeen. Taisin viime viikolla tekstin loppuun kirjoittaakin, että ei taida tuulet suosia matkan jatkamista ainakaan viikkoon, eivätkä ne ole suosineetkaan. Mutta mikäs täällä on ollut jumissa ollessa. Nättiä seutua ja koko viikon on ollut todella hienot ja lämpimät säät. Alkuviikosta siirryin Puerto Sherry nimiseen satamaan, mikä on Puerto de Santa Maria nimisen taajaman vieressä. Siirtymälle tuli mittaan noin 300 metriä eli olin ankkurissa aivan sataman vieressä.

Viikon mittaan ei ole siis juurikaan tapahtumia, varsinkaan purjehdusta, joten nyt on tuloillaan vain pieni pikaraportti lähinnä veneen kanssa ropailuista ja paikallisten nähtävyyksien ihmettelyä Cádizin seudulta. Niin ja se edellisellä viikolla ilmennyt purjehdusvalon vika olikin lopulta vähän isompi projekti, minkä selvittelyyn meni useampi päivä.

Sunnuntai 3.11. - Blogin kirjoittelua ankkurissa

Päivä oli melko tuulinen, joten tuuligeneraattori syötti mukavasti virtaa tietokoneelle. Blogin kirjoittelu on nimittäin sähkönkulutuksessa melkoinen piikki. Minulla on vanha "peliläppäri", mikä ei todellakaan ole suunniteltu virrankulutus edellä. Mutta nyt sähköä tosiaan riitti.

Tuulinen sää näkyi myös ankkuripaikkani ympärillä, sillä viereisessä satamassa on myös purjehduskoulu/-kerho. Melkoista liikennettä oli optimistijollien ja purjelautailijoiden pyöriessä lähistöllä. 

Vilskettä ankkuripaikalla.

Blogin näpyttelyn lisäksi tutkiskelin sitä purjehdusvaloa. Kokeilin vaihtaa polttimon toimivalta puolelta ja sekään ei palanut kuin hyvin hyvin himmeästi. Todennäköisesti sähkön saannissa siis ongelmia. Sähköjohto on vedetty oikealle puolelle vasemmanpuoleisesta valosta keulakaiteen sisässä ja ongelma saattaa hyvinkin olla siellä johdotuksessa. 

Yleismittarilla mitattunakin plus-johto näytti hyvin sekavia lukemia ja todella suurta vastusta. Molempien purjehdusvalojen sisällä oli liitokset ja vähän muutkin metalliosat kovasti hapettuneita. Olisi varmin uusia koko paketti, mutta johtojen vaihtamiseksi pitää keulakaide todennäköisesti purkaa. Keulakaide on edellisen omistajan aikana muokattu helpommin läpikuljettavaksi ja muodostuu nykyään kolmesta osasta. Sitä ei tosin viitsisi ankkurissa ollessa alkaa purkamaan.

Olin laittanut jo edellisenä päivänä viereiseen Puerto Sherryyn kyselyä venepaikasta noin viikoksi. Käytin heidän nettisivuillaan olevaa varauspalvelua, mutta en ollut saanut vielä vastausta. Ajattelin seuraavana aamuna lähteä kumiveneellä maihin ja käydä sataman toimistolla kysymässä, että olisiko paikkaa saatavilla. Satamassa olisi myös pari venetarvikeliikettä, joista saattaisi löytyä uudet purjehdusvalot.

Yritin ottaa yhteyttä myös Cádizin keskustan lähellä olevaan satamaan, mutta heidän varauspalvelu antoi virheilmoituksen ja ohjeisti soittamaan sinne. Mistään heidän sivuiltaan vaan en löytänyt puhelinnumeroa - melkoista yritystoimintaa.

Maanantai 4.11. - Venepaikan anelua

Heräsin aikaisin ja lähdin aamupalan jälkeen soutelemaan rantaan. En taaskaan laittanut moottoria paikalleen kumiveneeseen. 

Aamun sarastus ankkurissa.

Rannan ruohikkoisissa pusikoissa lepäili useita villikissoja.

Kävelin suoraan satamaan, mutta en löytänyt mistään satamatoimistoa. Missään ei ollut sellaiseen opasteita, vaikka laiturikarttoja siellä olikin. Kävin sitten kysymässä sataman rannassa olleesta hotellin vastaanotosta ja he osasivat neuvoa, että toimisto on vanhassa majakassa aivan sataman aallonmurtajan kärjessä. No sinne sitten. Laiturikarttoihin sinne oli merkitty "Tower" eli torni - ei kovin selvä merkintä satamatoimistolle.

Satamassa oli yli 300 venepaikkaa.

Satamatoimisto oli tässä majakkarakennuksessa. Edelleenkään ei näy yhtään opastetta.

Hienossa paikkaa se toimisto oli ja siellähän oli ystävällistä ja englantia puhuvaa henkilökuntaakin. Tiedustelin, että onko minun varauskysely saapunut, kun ei ole tullut vastausta. Eivät he kuulemma sitä järjestelmistään löytäneet. Satamapaikka kuitenkin löytyi ja sehän tässä kait pääasia, vaikka vähän sen saaminen asiakkaalta työtä vaatikin. Sovittiin, että tulen seuraavana päivänä eli tiistaina ja olen todennäköisesti noin viikon. Hinta oli hyvinkin edullinen näin sesongin ulkopuolella, noin 14€/päivä.

Sataman rannassa oli myös auki oleva venetarvikemyymälä ja ostin sieltä uudet purjehdusvalot. Ainakin silmämääräisesti ne näyttivät samankokoisilta kuin vanhatkin. LED-valoiksi tehtyjä ei täältäkään löytynyt, mutta ostin niihin samalla LED-polttimot. Hintaa tuli vain muutama kymppi koko setille. Jospa ne ainakin vähän aikaa kestäisivät.

Palasin veneelle pienen mutkan kautta, sillä teki mieli vähän jaloitella. Rannassa oli leveä puistomainen metsäkaistale, missä oli mukavaa ja varjoisaa kävellä. 

Veneelle päästyäni irrotin vanhat lamput valmiiksi ja tutkiskelin, että mitenhän sen johdon saisi vaihdettua. Johto ei hievahtanutkaan vetämällä, joten kyllä se vahvasti näyttää siltä, että kaide pitää purkaa. Satamassa sitten.

Vanhat valot irroitettu ja aurinko laskee.

Tiistai 5.11. - Satamaan

Nostin ankkurin aamupalan syötyäni vähän yhdeksän jälkeen ja ajelin koneella satamaan. Pysähdyin majakan vieressä olleelle "vastaanottolaiturille" ja kävin satamatoimistolla kirjautumassa sisään. Lähellä oli myös polttoaineasema ja päätin tankata siinä samalla vielä tankin täyteen. Onpahan valmiina sekin Gibraltaria varten.

Ankkuri ylhäällä ja satamaa kohti.

Satamassa oli myös tällainen hieno ja vähän perinteisempi purjealus.

Satamaan kiinnitymisen jälkeen menin heti keulakaiteen kimppuun. Ajattelin ottaa ensin irti oikeanpuoleisen kaiteen, mutta eihän se mihinkään hievahtanut. RST-kaide on alumiinisessa jalassa sokalla kiinni. Sokka lähti irti, mutta kaidetolppa oli niin jumissa, että ei mihinkään. Yritin nostaa sitä myös spinaakkerin köydellä ja vinssillä, mutta nitkuttelusta ja tunkeumaöljystä huolimatta ei tapahtunut mitään. Kuumailmapuhallinkin oli käytössä.

Ähelsin kaiteen kimpussa muutaman tunnin, jonka aikana taaemman putken sain nousemaan muutaman millin. Mutta sitten luovutin siltä erää. Harkitsin pullotunkin hankintaa, että jos sellaisella saisi pakotettua kaiteen nousemaan jalastaan irti. 

Työmaa.

Iltapäivästä alkoi nälkä hiipimään ja kaiteen vastustamisen aiheuttaman pienen harmituksen takia päätin lähteä ravintolaan syömään. Vähän matkan päässä oli googlen mukaan kivannäköisessä rannassa hyvät arvostelut saanut pizzeria, joten lähdin kävelemään sinne. Jätin kaiteen vinssin varaan jännitykseen niin kireälle, kuin sen uskalsin vinssata.

Sataman länsipuolen rantakatua ravintoloineen.

Pizzerian terassilla oli mukavan näköistä ja aalloista lähti hieno "meren ääni".

Pizza oli erinomainen ja palasin sen syötyäni takaisin kaiteen kimppuun. Yllätyksekseni kaiteen jalka olikin antanut ruokailun aikana periksi eli se oli noussut jo toista senttiä jalastaan. Nyt se irtosikin sitten nitkuttelemalla. Mutta toinen jalka ei edelleenkään hievahtanutkaan.

Kaiteen taaempi jalka irtosi.

Mutta etummainen ei mihinkään, vaikka sitäkin yritin vinssata.

Päätin jättää homman toistaiseksi sikseen ja lähteä seuraavana päivänä etsimään sitä pullotunkkia. Kylällä näytti olevan useampikin rautakauppa.

Keskiviikko 6.11. - Rautakauppoja ja kulttuuria

Lähdin heti aamusta kävelemään Puerto de Santa Marian keskustaan pullotunkin metsästykseen. Menestys oli heikko. Kävin kolmessa rautakaupassa ja ei löytynyt minkäänlaista tunkkia yhdestäkään. Yritin myös googlailla autotarvikeliikkeitä, mutta en sellaisia lähistöltä löytänyt. 

No sen enempää sitä harmittelematta päätin käydä sitten katsomassa nähtävyyksiä, kun kerran keskustassa olin. Edellisellä viikolla näkemäni linnakin saattaisi olla nyt auki.

Puerto de Santa Marian uudempaa asuinaluetta.

Keskuspaikkana toimi edelleen härkätaisteluareena, vaikka nehän eivät enää varsinaisessa käytössään olekaan.

Linnakin oli auki. Pääsymaksu 10€.

Ja ihan hieno oli linna, mutta aivan erilainen tunnelma kuin Skotlannin linnoissa.

Heti sisäänkäynnin jälkeen oli suuri sali.

Kierroksen alussa oli sisäpiha pienen suihkulähteen kera.

Ja sitten tuli vastaan tietenkin suuri viinivarasto.

Tämä oli ilmeisesti pieni kappeli tai vastaava uskonnollinen tila.

Katon torneista oli hyvät näkymät ympäristöön.

Olin takaisin veneellä noin neljän maissa ja palasin taas kaiteen kimppuun. Etummainen jalka vain ei suostunut minun välineillä liikkumaan. Sitten vasta tajusin, että kaiteen keulassa oleva U:n muotoinen osa ei olekaan hitsattu kiinni keulapalaan, vaan se on pulteilla kiinni. Voi hiivatti, olisi pitänyt hoksata kyllä heti alkuun. Se saattaisi juuri ja juuri päästä pulttien irrottamisen jälkeen laskeutumaan sen verran, että johdot pystyy sitten vaihtamaan ilman, että sivukaiteita edes täytyy irrottaa. Taisi mennä nyt jo tehty turha työ vähän hukkaan. 

Keulaosa irti alaosastaan ja se mahtui laskeutumaan noin 5 senttiä.
Juuri tarpeeksi, että sivukaiteiden osat sai nostettua sen päätyjen sisältä pois.

Putken sisältä löytyi ongelman syy. Hapettuneet liittimet.

Keulaosan muutoksen yhteydessä alas menevän kaiteen osan sisään oli laitettu lisäpätkä johtoa ja molemmissa päissä oli puristusliitokset. Suojaamattomat liitokset oli niin hapettuneet, että plus-johdin meni käytännössä hipaisusta poikki. Eipä ihme, että ei sähkö kulkenut. Johdon vaihtaminen tämän jälkeen oli helppoa ja kaiteenkin sain kohtuudella takaisin kasaan. Ja valot toimii!

Mutta eipä loppuneet silti tämän projektin murheet tähän. Laitoin lamput kasaan ja sitten vasta kaiteen taaemman tolpan jalkaansa paikalleen. Se vaati vähän puupalikalla hakkaamista, vaikka putsasinkin osat hyvin. Ja sitten iski katastroof - uuden lampun kansi irtosi tärinästä ja tippui veteen. Sinne se upposi satama-altaan pohjaan. Liekö irtoaminen johtui huonosta laadusta vai oliko se vain huonosti paikallaan, mene ja tiedä.

Mietin, että pitääkö lähteä sukeltamaan vai ostamaan vielä yksi uusi lamppu. Päädyin kuitenkin sitten puhdistamaan hapettumat vanhasta lampusta ja laitoin sen paikalleen. Vähän harmitti, mutta sain kuitenkin valot lopulta toimintaan.

Aurinko oli jo laskemassa, kun homma oli lopulta valmis ja päätin lähteä käymään "onnistuneen" remontin kunniaksi rantaterassilla oluella. Yksi toimimaton lamppu aiheutti kyllä melkoisen työmaan.

Ja hermo lepäsi.

Torstai 7.11. - Bussilla Cádiziin

Aamupalalla tuli mieleen, että nyt kun on lamppuremontti saatu päätökseen, niin sitähän voisi lähteä käymään julkisilla kulkuneuvoilla Cádizin vanhaa keskustaa katsomassa. Cádiz on ilmeisesti Espanjan vanhin kaupunki ja se oli aikoinaan Rooman valtakunnan aikaan tieverkoston itä-länsi suuntaisen pääväylän läntinen päätekaupunki.

Bussiaikataulu löytyi yllättävän helposti ja sopiva vuoro lähti härkätaisteluareenan vierestä eli reilun puolen tunnin kävelyn päästä satamasta. Bussi maksoi 2,80€ ja matka kesti noin kolme varttia. 

Bussissa härkätaisteluareenan vieressä.

Vahassa keskustassa oli paljon kivoja aukioita.

Missä oli yleensä paljon ravintoloita ja hienoja rakennuksia.

Keskustan kadut oli pieniä ja pääosin autottomia.

Ja paljon erilaisia puistoja.

Myös laatoitettuja puistoja.

Puistoissa oli vanhoja järkälemäisiä puita.

Vanhoja rantalinnoituksen muureja.

Ja tietysti hiekkarantoja.

Cádiz oli mukavan oloinen paikka, mutta sitä historian tuntua sieltä oli jotenkin hankala saada. Oli jotenkin niin "turistimeininkiä" joka paikassa. Ihmisiä ei onneksi kovin mahdottoman paljoa ollut, kun oli torstai. Mutta runsaasti pieniä katuja ja ravintoloita vanhojen rakennusten ympäröiminä.

Kävin myös Cádiz museossa, mutta se oli remontissa ja vain yksi kerros neljästä oli avoinna yleisölle. Pääsymaksua ei siksi peritty. Siellä oli näytillä lähinnä nuolenkärkiä ja vanhoja ruukkuja eli ainakaan tuo yksi kerros ei ollut kovin vaikuttava. 

Siinäpä se päivä vierähtikin mukavasti. Aurinko ehti juuri laskea ennen kuin olin takaisin veneellä.

Perjantai ja lauantai 8.-9.11. - Puuhastelua ja rentoutumista satamassa

Perjantai oli vähän pilvisempi päivä, joten tein veneellä taas pikkujuttuja eli "to do -listan" lyhentämistä. Sain sen vessan tuulettimenkin asennettua ja vähän purjeen tikkausten paikkaamista. Kovassa vastatuulessa luoviminen on keulapurjeen tikkauksille vähän turhan rajua, kun se puolta vaihtaessa aina nojaa maston vaijereita vasten.

Tuli käytyä kaupassa ja paluumatkalla istuskelin vähän aikaa rannallakin, kun aurinko ei paistanut aivan täysin kirkkaalta taivaalta. Lämmin ja mukava siellä silti oli istuskella. Eikä ollut ruuhkaa.

Hetki loikoilua rannallakin.

Illasta tuli nautiskeltua veneellä viiniä ja sataman rantaravintolasta kantautunut live-musiikki sai sitten minut lopulta lähtemään käymään myös siellä. Melko myöhäänkin siellä meni, mutta oli ihan mukava ilta, kun liikkeellä oli muitakin veneilijöitä. Ei tarvinnut yksin möllöttää.

Lauantai menikin sitten lepäillessä ja tietokoneella pelaillessa. Aloitin illasta vähän jo blogiakin naputtelemaan, mutta uni tuli aikaisin, joten sunnuntaiksi jäi tekstin loppuun saattaminen.

Siinäpä kuluneen viikon taistelut.

Tulevalla viikolla näyttäisi olevan keskiviikon jälkeen mahdollista mennä Gibraltarin läpi, sillä tuulet kääntyvät ainakin hetkeksi luoteeseen. Määränpää ei ole vielä aivan selvillä, mutta mahdollisesti jään Gibraltarin edustalle tai sitten menen Malagaan asti. Tai jotain siltä väliltä. Riippuu tuulista, niin kuin aina. Sepä nähdään ensi viikolla mihin päädyn.

-Jouni