23. Syksy saavutti Ainomarian

Reissun 23. viikko, 29.9.-5.10.2024

Viime viikon blogia julkaistessa olin ollut "jumissa" jo yli viikon Camariñaksen edustalla. Kesäisessä  säässä se ei sinällään haitannut, mutta nyt yleistyneet sadepäivät on alkaneet tuntua ajoittain vähän pitkäveteisiltä.

Tilanne ei ole edellisestä viikosta juurikaan muuttunut eli täällä on edelleen melko kovia etelänpuoleisia tuulia ja lisäksi paljon sadepäiviä. Poutapäivinä on sitten ollut tyyntä ja ajoittain sankkaa sumuakin. Selkeästi on syksyä ilmassa, vaikka lämpötilat on vielä kahdenkymmenen asteen tietämillä. En ole siis päässyt vielä edes Portugalin puolelle, mutta pienen pätkän eteläänpäin kuitenkin.

Purjehtiessa rannikkoa ei juurikaan sumupilviltä näkynyt.

Sunnuntai 29.9. - Sadepäivä tietokoneen ääressä

Blogiahan sitä piti alkaa kirjoittelemaan heti aamusta. Kauheasti ei ollut erikoista tapahtunut, niin julkaisu muotoutui melko nopeasti. Sen jälkeen aloinkin haikailemaan välillä purjehtimaan ulapalle. Maisemaa voisi jo vaihtaa.

Lännen suunnasta pitkään jatkunut iso maininki oli ennusteiden mukaan pikkuhiljaa laantumassa. Tuulen suunnat ei koko tulevalle viikolle edelleenkaan näyttäneet lupaavilta ja paras hetki yrittää päästä edes vähän matkaa eteenpäin vaikutti olevan seuraava päivä eli maanantai. Silloinkin kyllä vastatuuleen.

Ennusteet tuntui muuttuvan niin tiheään, että lopullisen päätöksen lähtemisestä jätin aamuksi. Herätessä katson vielä viimeisimmät muutokset ja lähden liikkeelle, jos tuulet vähänkään vaikuttaa soveltuvilta. Maininki olisi edelleen noin 3 metristä, mutta todennäköisesti hyvin loivaa.

Biskajanlahden ylityksen jälkeen oli alkuperäinen määränpääni Fisterra niminen kalastajakylä, mutta sen viimeisen yön myrskyn jälkeen ankkuroiduinkin jo yhtä lahtea aiemmin. Tuli puhuttua Fisterrasta Camariñaksen satamakapteenin kanssa ja hän suositteli ennemmin Muros nimistä paikkaa. On hänen mukaansa etelätuulilla paljon suojaisampi. Lisäksi Fisterrassa ei kuulemma ole varsinaista vierasvenelaituria, vaan pelkästään kalastuslaituri. Siihenkin saa kuulemma kiinnittyä lyhyeksi aikaa, mutta siellä ei ole mitään palveluja laiturissa. 

Muros siis muotoutui määränpääksi. Suora reitti olisi noin 36 merimailia eli päivänvalon aikaan ihan hyvin tehtävissä, vaikka vähän joutuisi luovimaankin.

Ilta menikin sitten tavaroiden järjestelyssä, kun oli päässyt vähän paikallaan ollessa tavarat leviämään ympäri venettä. Jos aamulla tulee lähdettyä, niin hyvä että tavarat olisi suunnilleen paikoillaan ja eivät sitten isohkossa mainingissa lentele ympäriinsä.

Maanantai 30.9. - Merelle

Aamupalan yhteydessä tein sitten tuuliennusteita selaillessa päätöksen, että kyllä sitä liikkeelle lähdetään. Tuulen suunta oli melkolailla suoraan etelästä ja sen voimakkuus noin 6-7 m/s. Ihan hyvin siis luovittavissa. Hieman arvelutti se lännestä tuleva kolmen metrin maininki, mutta sepä näyttää temppunsa hyvin pian, kunhan ulapan puolelle päästään. Sateitakaan ei pitäisi tulla ainakaan kovin yhtäjaksoisesti, vaikka pilvistä olisikin.

Ankkuri nousi vähän ennen kymmentä ja lähdin moottoroimaan lahdesta ulos. Ainomaria kulki moottorilla jotenkin melko laiskasti. Melkein solmun verran hitaammin, kuin alkukaudesta. Todennäköisesti pohjassa ja myös potkurissa kasvaa jo sen verran levää, että se vähän hidastaa kulkua. Pitäisi päästä jossain sitä vähän putsaamaan. Tai pääsisihän sitä vaikka heti, mutta turhan viileää on noin 15 asteinen vesi, kun ei ole sitä märkäpukua.

Pääsin kuitenkin ihan mukavasti ulapalle ja Muxian satamasta lähti juuri minun edelleni katamaraani purjevene. Samaan suuntaan sillä oli matka ja moottorilla se lähti rannikkoa seuraamaan.

Maininki oli korkea, mutta niin kuin olin arvellutkin, niin todella loiva. Vaikka se ei juurikaan venettä keinuttanut, niin se kuitenkin peitti pari kilometriä edellä menevän katamaraanin ajoittain näkyvistä.

Hieman synkässä kelissä jäi poukaman hiekkarannat taakse.

Ulapan äärellä maininki nousi hienosti pystyyn rantakallioille.
Kovin lähelle rantaa ei tehnyt mieli mennä.

Kyllä siellä mainingin seassa oli tuollainen pieni kalastusvenekin. 
Kalastaja ohjasi venettä toisella kädellä ja toisessa oli käsisiima, jolla kalasti. Se keikkui melkoisesti.

Nostin purjeet ulapan saavutettuani, sillä minun pitäisi ensin seurata rannikkoa noin 5 merimailia lounaan suuntaan ja pystyin purjehtimaan sen pätkän. Sen jälkeen olisi reilu kymmenen mailia suoraan etelään, jonka ajattelin tuossa vaiheessa moottoroida. Akut olivat melko tyhjät, kun olin niin pitkään ollut pilvisessä säässä ilman sitä tuuligeneraattoria. Saisin siinä ajellessa akkuja ladattua. Loppumatkan sitten pystyisin ehkä taas purjehtimaan noin kaakon suunnan kurssilla. Sillä välillä voi joutua vähän luovimaankin.

Alkuvaiheessa matkaa aurinkokin melkein näyttäytyi pilven raosta.

Suunnitelmani mukaisesti laskin purjeet noin tunnin purjehduksen jälkeen ja jatkoin aivan suoraan vastatuuleen moottorilla. Olin pääosin vain noin kahden - kolmen kilometrin päässä rannikosta, mutta eipä sitä juuri näkynyt, sillä sää muuttui hyvin utuiseksi. AIS:n mukaan menin yhdestä vastaantulleesta purjeveneestä noin kilometrin päästä, mutta eipä sitä silmiin saanut. Kyllä se lähettävä AIS olisi tietysti hyvä olla varsinkin tuollaisessa säässä. Melko tarkkaan tuli tähystettyä koko matkan, että mihinkään yllättävään vastaantulijaan ei törmäisi.

Moottorointi vastatuuleen sujui todella hitaasti. Keskinopeus jäi alle neljän solmun. Reilun kolmen tunnin moottoroinnin jälkeen sitten kone säikäytti minut melko pahasti - tuli käyntihäiriö.

Olin siis jo noin tuntia aiemmin ohittanut Fisterran, kun moottorin kierrokset yhtäkkiä tippuivat ja se oli lähellä sammua. Ei ollut kiva tunne se, kun on vastatuuli, purjeet alhaalla, huono näkyvyys ja kone alkaa temppuilemaan. Onneksi en kuitenkaan ihan rannan tuntumassa ollut.

Vedin koneen tyhjäkäynnille ja käynti tasoittui. Ajelin hetken aikaa tyhjäkäynnillä ja kävin moottoritilaakin katsomassa, että näkyisikö siellä mitään erikoista. Mutta ei siellä silmämääräisesti mitään erikoista ollut. Polttoaineen vedenerotinkin oli ihan vapaa vedestä.

Menin takaisin ohjaamoon ja nostin taas kierrokset matkateholle - kone tuntui toimivan normaalisti. Ja toimikin noin puolen tunnin ajan, kunnes kävi sama homma. Kierrokset laskee ja uhkaa sammua. Sitten päätin nostaa purjeet ja alkaa luovimaan. Saattaisin juuri ja juuri ehtiä Muroksen edustalle ankkuroitumaan ennen auringonlaskua luovimallakin.

Purjeet nostettuani sammutin moottorin, joka taas kävi normaalisti tyhjäkäyntiä. Otin kurssin lounaaseen ja purjehdin siihen suuntaan noin tunnin ennen kuin saatoin ottaa taas kurssin kohti rannikkoa ja Murosta. Viimeiset mailit olisi kurssi lähes pohjoiseen ja siis myötätuuleen, joten pystyisin tarvittaessa menemään ankkuriin asti purjeillakin, jos kone ei jostain syystä lähdekään enää siinä vaiheessa käyntiin. Vähän oli silti jännät paikat.

Sumussa luovimista. Tuossa on lähellä kalastusalus, mutta eipä sitä juuri näy.

Rannikkoa lähestyessä oli taas vähän kirkkaampaa, mutta ilta alkoi jo selvästi hämärtyä.

Auringon laskiessa kalastusveneet lähtivät liikkeelle. Näitä tuli vähän ennen Murosta vastaan noin 15.

Pääsin ihan hyvin purjeilla Muroksen edustalle, missä käynnistin koneen. Se tuntui toimivan ihan normaalisti, joten laskin purjeet ja ajelin viimeiset noin 15 minuuttia sillä ilman ongelmia. 

Ankkuri laskeutui vähän auringonlaskun jälkeen, mutta Muroksen rantakadun valot antoivat ihan hyvin valoa lahteen. Siellä oli jo kaksi muutakin purjevenettä ankkurissa.

Ankkuri laksettu.

30.9. - Noin 42 Merimailia, mistä reilu puolet moottorilla.

Purjehtiessani ehdin pohdiskella mahdollisia syitä moottorihäiriölle. Se vaikutti minusta hyvin selvästi siltä, että polttoaineen saannissa tulee ajoittain ongelmia. Todennäköisimpänä syynä tukkeutunut polttoainesuodatin. Tai sitten jossain polttoainelinjassa on pieni vuoto ja sinne menee ilmaa, mikä aiheuttaa pätkimistä. Seuraavaksi päiväksi on siis luvassa vian etsintää ja kenties pikku remonttia.

Tiistai 1.10. - Moottorin vian entsintää

Aamupalan jälkeen tutkiskelin ja koekäytin vielä moottoria, mutta en enää vikaa saanut esiintymään enkä oikein syytäkään vialle suoraan löytänyt. Vedenerottimessa näkyi muutama ilmakupla, mutta ei se näyttänyt lisääntyvän eikä mihinkään sieltä liikkuvan. 

Siinä samassa tuli mieleen, että siinähän on tuossa vedenerottimessakin jonkunlainen esisuodatin. Sitä en ole vaihtanut koskaan. Ja jotenkin tuli samalla epäilys, että noinkohan on vaihtanut edellinenkään omistaja. Moottori on asennettu vuonna 2009 ja tuo suodatin saattaa olla niitä peruja. Eipä se ihme, jos siellä alkaa olla jo tukoksia, kun sillä voi olla jo 15 vuotta ikää. Moottorin kyljessä olevaa suodatinta olen vaihtanut ja niitä minulla oli parikin kappaletta mukana, mutta tuota vedenerottimessa olevaa esisuodatinta ei. Sitäpä pitää siis alkaa metsästämään jostain.

Googlettelun perusteella tuota samaa vedenerotinta käytetään mm. useiden eri merkkien kuorma-autoissa, joten uskoin sellaisia olevan melko helposti saatavilla. En löytänyt Muroksesta varsinaisesti varaosaliikettä, mutta useita autokorjaamoja kyllä oli. Lähdin kumiveneellä rantaan ja kävelemään niistä lupaavimman oloiseen.

Utuinen ja sateinen oli päivä. Ainomaria näkyy juuri ja juuri parin muun veneen kanssa keskellä lahtea.

Muroksen rantakatua.

Torilla oli märkää ja hiljaista.

Rannassa oli paljon liiketiloja ja tämmöistä mukavan näköistä ja katettua kävelykatua.

Autokorjaamo löytyi, mutta siellä ei ollut ketään, joka olisi puhunut englantia. Näytin sitten puhelimesta kuvaa suodattimesta ja asiakaspalvelija nyökytteli ja sanoi jotain espanjaksi. Ymmärsin sieltä sanan Tardes eli iltapäivästä kait puhui. Pienen kielimuurin kanssa jäin siihen ymmärrykseen, että voidaan tilata ja ne olisi jo noin kello 5 iltapäivällä noudettavissa. Tilasin samalla kaksi ja toivoin, että olin ymmmärtänyt asian oikein.

Nyt olisi sitten muutama tunti odottelua. Päätin kävellä parin kilometrin matkan takaisin keskustaan eli rantaan ja käydä vaikka jossain syömässä. 

Kävin myös vierasvenesataman toimiston ovia kolkuttelemassa, mutta eipä siellä ketään näyttänyt olevan. Liekö olivat siestalla. Kuljin siinä ruokapaikkaa etsiessäni auki olevan rautakaupan ohi, jonka näyteikkunassa oli myös märkäpukuja. Päätin käydä niitä ohimennen katsomassa. Hyvä sellainenkin olisi mukana olla, kun ainakin täällä on kylmät vedet.

Niinhän siinä kävi, että päädyin märkäpuvun ostamaan. Vähän ehkä turhankin lämpimän jatkoa ajatellen, mutta mahtuuhan tuo mukana kulkemaan ja onpahan sitten kylmiäkin vesiä varten puku olemassa. Hinta oli ihan kohdallaan, sillä tein vähän nettikauppavertailuja ennen ostopäätöstä.

Kävin syömässä vähän kalmaria ja soutelin sitten veneelle viemässä märkäpuvun sinne, että ei tarvitse sitä mukana kannella. Veneellä ollessa hoksasin, että tässähän ehtisi ottaa puolen tunnin päikkäritkin, mitkä sitten myös otin.

Päikkäreiden jälkeen soudin taas rantaan ja kävelin autokorjaamolle. Mukava "yllätys" oli, että olin ymmärtänyt oikein ja siellä minua odotti kaksi suodatinta. Kiva kun onnistui näinkin helposti. Vaihtaa ne suodattimet toki vielä pitää ja sitten saada moottorin polttoainejärjestelmä myös ilmattua.

Olin takaisin veneellä noin kuuden maissa, mutta ajattelin aloittaa remonttin vasta seuraavana päivänä. Voisi olla järkevää siirtyä satamaan ennen kuin alkaa mitään isommin purkamaan ja sen voisi tehdä vaikka heti aamusta. Jos tuleekin ongelmia, niin apua on varmasti helpompi saada laituriin.

Keskiviikko 2.9. - Sateinen remppapäivä

Heräsin melko aikaisin kovasti sateiseen aamuun ja yritin aamupalan jälkeen ottaa satamaan yhteyttä siinä kuitenkaan onnistumatta. En tiedä miksi sieltä ei muutamasta yrityksestä huolimatta vastattu puhelimeen. Nettisivujen mukaan toimiston piti kyllä jo olla auki.

Päätin sitten alkaa vaihtamaan suodattimia ankkurissa. Voihan veneen vaikka hinata satamaan, jos jokin menee isosti pieleen. Vaikka ihan rutiiniahan tuollainen suodattimien vaihto on, että eipä siihen kovin isoja riskejä liity.

Suodattimien vaihto oli simppeli homma eikä mitään ongelmia ollut. Vaihdoin siis molemmat polttoainesuodattimet. Suodatinpaketissa tuli vieläpä kaikki uudet tiivisterenkaatkin vedenerottimeen. Kyllä siinä vanhan suodattimen päällä oli melkoisen paljon jotain karstaa. Onhan tuo polttoainetankkikin jo yli 30 vuotta vanha. Varmaan nuo viime viikkojen kovat röykytykset on saaneet myös mahdolliset kuonat tankista liikkeelle. Aika oli vaihtaa tämäkin esisuodatin. Tai oikeastaan se aika olisi ollut jo vuosia sitten...

Myös ilmaus sujui ongelmitta moottorin ohjekirjan mukaisesti ja moottori käynnistyi heti ensi yrittämällä. Käytin sitä paikallaan vähän isommilla kierroksilla jonkun aikaa ja kaikki vaikutti toimivan normaalisti. Jospa se vika oli tuossa huoltamatta jääneessä suodattimessa. Mutta se selvinnee lopullisesti vasta seuraavalla pidemmällä moottoroinnilla.

Huoltohommien jälkeen päätin kokeilla sitä uutta märkäpukua ja ainakin yrittää käydä vähän putsailemassa veneen pohjaa. En hoksannut ostaa painovyötä, joten kovin syvälle en todennäköisesti tuon puvun kanssa helposti pääse, koska paksun märkäpuvun neopreeni kelluttaa sen verran. Mutta jospa ainakin potkurille asti pääsen.

Märkäpuku oli hiukan haastava pukea, mutta istui kyllä hyvin. Ja se oli todella lämmin. 15 asteisessa vedessä meinasi pohjaa harjatessa ihan hiki tulla, vaikka minulla ei ollut hanskoja ja paljaat jalat räpylöissä. Potkurinkin pääsin puhdistamaan. Siitä olikin lähes kaikki eliönestomaali jo hävinnyt. Mitään kovakuorisia ölliäisiä ei ollut missään kohtaa pohjaa. Vain sellaista pehmeätä, ohuen ruohon näköistä lyhyttä levää, mikä irtosi harjalla pyyhkäisemällä. 

Painovyö pitää hommata vielä jossain vaiheessa, että pääsee peräsimen ja kölin alimmatkin osat puhdistamaan. Netistä löytyvän laskurin mukaan arvio oli, että noin 12 kiloa tarvitsee lisäpainoa, jotta puvun tuottama noste kumoutuu. Melko paljolta kuulostaa.

Koko päivän sateli vettä ja oli melko tuulistakin, joten ei tullut kuvattua eikä käytyä maissakaan. Mukavasti sain hyödyllisiä asioita silti aikaiseksi.

Torstai 3.9. - Yhteys satamaan onnistui

Torstaiksi oli ennustettu viikon ainoa poutapäivä ja ajattelin, että nyt sinne satamaan voisi yrittää saada taas yhteyttä. Ja vaikka en saisikaan, niin voisihan sinne silti ajaa ja katsoa alkaako se kiinnostamaan ketään. Olisi mukava viettää paremmassa säässä aikaa maissa. 

Tällä kertaa puheluun sitten myös vastattiin. Toivotettiin tervetulleeksi ja pyydettiin ottamaan vielä radiolla yhteys viittä minuuttia ennen saapumista, niin satamamestari tulee näyttämään laiturille paikan. Hinnaksi sanottiin 21€/yö ja jos on 4 tai enemmän öitä, niin saa 20% alennusta. Se on jo ihan kohtuullisen edullista, jos lähentelee 16€ yöltä. Kaikki sataman palvelut kuuluu hintaan.

Siispä nostin ankkurin ja ajelin satamaan, mihin minua tultiin luvatusti vastaan ja avustettiin vielä köysien kiinnittämisessäkin. Hyväntuulinen ja ystävällinen henkilökunta siellä oli vastassa.

Poutaa, mutta alhaalla roikkuivat aamulla pilvet.

Ensi töikseni lähdin viemään minun vaelluskenkiä korjattavaksi. Näin pari päivää aiemmin suodattimien hakureissulla suutariliikkeen, missä se varmaan järjestyy. Vaelluskengistä olen kävellyt kannoista pohjien kulutuspinnat puhki asti. Täällä tuollaisenkin työn teettääminen on todennäköisesti melko edullista.

Liikkeessä oli melko iäkkään oloinen suutari, joka osasi jonkun verran englantia. Saatiin sovittua, että hän vaihtaa kenkiin pelkät kannat ja seuraavana aamuna olisi jo valmista. Sehän sopi mainiosti. Hinnaksi hän sanoi 5€. Ajattelin, että tässä on joku väärinkäsitys varmaan, mutta tuskin se kovin paljoa on. Tai ainakin hän tarkoitti, että 5€/kenkä. Sekin olisi pilkkahinta minun mielestäni.

Käveleskelin päivän kylän pieniä katuja ja sivukujiakin sekä kävin välillä kahvilla tai oluella. Ja tietysti myös merenölliäisiä syömässä. Joka paikassa myös tulee joku pieni tapas-annos pöytään jos tilaat pelkän oluen. Niissä on vielä mukavasti isoakin vaihtelua. Välillä pizzaa tai jotain piirasta, oliiveja tai ranskalaisia perunoita sekä grillattuja lihanpalasia. Yhdessä paikkaa tuotiin pieni kulho linssikeittoakin. Mistään en ole vielä huonosti tehtyä ruokaa täällä löytänyt. 

Heti rantakadun jälkeen alkoi vanhan keskustan kapeat kadut. 
Jotenkin tuli Venetsia mieleen.

Siinäpä se päivä mukavasti kului. Auringonlaskun aikaan olin veneellä, mutta kävin sen jälkeen vielä keskustassa pyörähtämässä ja katsomassa torstai-illan tunnelmia. Pubeissa oli paljon väkeä, mutta kielimuuri oli vähän ongelmana paikallisten kanssa juttelemisessa. Tosi harva puhuu Englantia edes auttavasti.

Perjantai 4.10. - Lisää veneremonttia

Nukuin pitkään ja lähdin sitten sataman suihkussa peseytymisen jälkeen hakemaan suutarilta kengät. Ajattelin samalla reissulla käydä myös jossain kahvilassa aamupalalla. Täksi päivää oli sateita luvattu, mutta ainakin toistaiseksi sää näytti ihan hyvältä. Parikymmentä oli lämmintäkin eli shortsikelit.

Kengät oli valmiit kuten luvattu ja työn jälki oikein hyvä. Uuden kannan materiaali oli selvästi kovempaa kuin alkuperäinen, mutta eipä tuota juuri huomannut. Ja suutari pyysi 5€. Mitä ihmettä... Kuinka halvat pitää olla nuo materiaalit, että voi kannattaa tuohon hintaan tehdä? Minä maksoin työstä kympin, vaikka sekin tuntui aika vähältä. Suutari vaikutti silti olevan oikein tyytyväinen. Onpahan nyt taas vaelluskengät kuosissa.

Kahviloiden terassit olivat niin täynnä, että ei sieltä paluumatkalla tahtonut paikkaa löytyä. Palasin sitten veneelle tekemään itse aamupalani. 

Tulihan tuota otettua näköjään kuva Muroksenkin satamasta kenkien haku reissulla.

Aamupalan jälkeen huomasin, että naapuriveneen vähän iäkkäämpi pariskunta on ottamassa sisempää keulapurjettaan alas. Menin ulos hämmästelemään sitä touhua ja kysyin, että voinko auttaa jotenkin. Kyllähän se apu kelpasi, sillä purje oli jostain syystä vähän jumissa. Heillä oli tarkoitus vaihtaa kyseisen purjeen rullalaitteen yläpää, joka kuulemma pyörii nihkeästi. Se tarkoitti, että koko vaijeri (minkä nimeä en tiedä suomeksi, englanniksi babystay) piti ottaa alas.

He olivat asentaneet kyseisen rullalaitteen pari vuotta aiemmin, mutta oli selvästi jo vähän unohtunut, että mitä pultteja nyt pitää irroittaa ja missä järjestyksessä. Myös työkaluja oli vähän hukassa. Mutta minä hain omiani siihen lisäksi, niin saatiin se sitten irti. Tarjouduin myös kiipeämään mastoon yläpään irroitusta verten, mutta veneen isäntä oli sitä mieltä, että kyllä hän kiipeää sinne. Heillä oli mastossa kiipeämistä varten askelmat.

Vaijeri saatiin rullalaitteineen ihan hienosti kolmestaan alas laiturille, mutta heidän uusi osansa ei sitten sopinutkaan. Niin kuin usein vanhoja korjatessa ja käytettyjä osia netistä ostaessa käy. Päätyivät lopulta siihen, että laitetaan se takaisin, mutta ilman sitä nihkeää yläosaa ja pyrkivät sen korjaamaan jotenkin ennen kuin laittavat paikalleen. Sitä purjetta he eivät nyt pysty käyttämään, mutta olihan heillä vielä kaksi jäljellä.

Avusta palkaksi minut sitten kutsuttiin kuuden aikaan iltasella teelle. Otin tietysti kutsun vastaan. He myös halusivat kuulla lisää minun Skotlannin reitistäni, sillä he olivat jostain sieltä kotoisin.

Kävin kauppareissulla viiden maissa (kaupat menevät täällä yhden ja kahden välillä kiinni ja avautuvat uudelleen myöhemmin iltapäivällä) ja menin sitten teelle naapuriiin. Mukava oli rupatella ja heillä oli paljon kokemusta purjehtimisesta. Myös he olivat kiireettömällä purjehduksella eivätkä vielä edes tienneet koska ovat jatkamassa matkaa. Heillä oli ollut vene tässä Muroksen satamassa kohta jo kuukauden, sillä he olivat käyneet välillä lentäen kotimaassaankin. Teen jälkeen sitten tarjottiin myös olutta ja en minä siitäkään kieltäytynyt. Auringonlaskuun asti eli reilut pari tuntia siinä meni naapurissa jutellessa. Sitten olikin jo sosiaalisuuskiintiö sen verran täynnä, että en lähtenyt enää kylälle perjatai-illan menoa katselemaan.

Lauantai 5.10. - Kovaa sadetta ja blogin naputtelua

Yöllä alkoi jo kova vesisade, mitä on kestänyt lähes taukoamattomana koko päivän. Päätin sitten käyttää sadepäivän hyväksi kirjoittelemalla blogia vähän etukäteen. Sunnuntai ei näytä aivan niin huonolta sään kannalta ja tuulikin saattaisi kääntyä vähän enemmän lounaaseen, joten voisi olla mahdollisuus siirtyä taas hieman etelämmäs. Vaikkakin siis edelleen vastatuuleen purjehtimalla, jos tuuliennusteet säilyy samankaltaisena yön yli. 

Nyt pitäisi vielä käydä kertaalleen kaupassa, täyttää vesisäiliöt ja maksaa nämä kolme yötä mitä olen satamassa ollut. Kiva, jos sateeseen tulisi pieni tauko, niin ei tarvitsisi kastua. Sataman toimisto aukeaa viikonloppuisin vasta yhdeltä iltapäivällä, joten melkein se on nyt käytävä, jos sunnuntaina meinaa järkevään aikaan lähteä. Vaikka tieten kiirettäkään tässä ei edelleenkään ole...

Tämmöinen viikko on tällä kertaa ollut. Rauhallista oleskelua, vaikka tuo moottori vähän huolia aiheuttikin. Ensi viikkoon!

-Jouni