22. Paikallaan oloa

Reissun 22. viikko, 20.-28.9.2024

Viimeksi kirjoittelin Espanjan luoteisnurkilta Camariñas kalastajakylän edustalta Biskajanlahden ylityksen kokemukset. Tuolloin näytti tuuliennusteiden valossa vähän haastavalta jatkaa matkaa ja ne ennusteet myös toteutuivat. Pääosin on tuullut etelästä välillä melko kovaakin tai sitten ei ole tuullut lainkaan.

En ole siis liikkunut tästä Ria de Camariñas lahdesta ulos vieläkään tätä kirjoittaessani 29.9. Pääosin olen ollut ankkuroituneena parissakin eri paikassa vähän tuulen suunnista riippuen. Ei ole siis paljoa kerrottavaakaan, mutta kirjoitan sen mitä mieleen tulee.

Sunnuntai 22.9. - Vaihtelun vuoksi ankkuriin

Kirjoittelin ja julkaisin blogitekstin satamassa ja päätin sen jälkeen, että menen illaksi lahden eteläosiin ankkuriin. Olin ollut satamassa jo kolme yötä peräkkäin ja alkoi Camariñaksen rantakatu tuntumaan jo riittävän tutulta. 

Länsirannikolla olisi mennyt 20 kilometrin mittainen vaellusreittikin, mutta ei jotenkin vain huvittanut lähteä kävelemään. Eipä sitä silloin kannata lähteä. Tuuliennusteet ei näyttäneet siltä, että ihan heti on asiaa avomerelle, joten ehtiihän tässä mahdollisesti tulla vielä päivä, jolloin on paremmin intoa sellaiseen.

Sainkin blogin melko nopeasti kasaan ja lähdin liikkeelle jo ennen kahta iltapäivällä. Matkaa ankkuripaikalle oli vain pari mailia eli alle puoli tuntia.

Lähdin Camariñaksesta etelään

Ja määränpää näkyikin jo lähtiessä. Tuonne perukalle hiekkarannan eteen ankkuriin.

Poukaman suulla oli lähes koko lahden levyinen simpukkafarmi, mutta kyllä sieltä sivulta mahtui ohi.

Ankkuripaikka oli mukavan rauhallinen ja suojaisi hyvin seuraaviksi päiviksi ennustetulta etelätuulelta. Keskiviikolle oli ennusteissa ihan sadevaroitukset eli vettäkin varmaan sitten tulee ihan kunnolla. 

Ihan mukavat maisemat kodille tälläkin kertaa löytyi.

Sää oli sunnuntai-iltana mukavan leppoisa ja lämminkin.

Sen kummempaa ohjelmaa en sitten edes yrittänyt keksiä illaksi. Ruokaa, vähän viiniä ja suoratoistoja tabletilta. 

Iltasella samaan poukamaan tuli myös kaksi saksalaista purjevenettä ankkuriin, mutta hyvinhän tuolla oli tilaa.

Maanantai 23.9. - Retkelle kumiveneellä

Aamulla sää olikin parempi, kuin mitä olin ennusteiden valossa odottanut. Aamupalan syötyäni laskinkin kumiveneen ja ajelin rantaan kävelylenkille. Hiekkarannan takana oli pieni kylä ja päätin käydä katsomassa miltä siellä näyttää.

Rannalla oli pehmeät hiekat

Pikkuruinen tie kulki rantaa myöten muutamille rannalla oleville taloille.

Hiekkarantoja oli useita. Tämä ihan perällä ollut oli niistä suurin.
Ankkurissa Ainomaria ja pari saksalaista

Isoimmalla hiekkarannalla oli myös tällainen suihkutolppa. Kylmä vesi.

Kävelin metsäistä polkua pitkin kylälle.

Osaako joku sanoa, että mitä tällaiset rakennukset on? Selkeästi tehty siten, että jyrsijät tai muut pieneläimet ei pääse sinne, kun on tuollaiset sienen malliset tolpat. Näitä oli useiden talojen pihalla.
Kaikissa ristit katolla.

Noita erikoisia rakennuksia lukuunottamatta ei kylällä juuri nähtävää ollut. Erikoista oli tosin myös se, että siellä ei ollut palveluina edes kauppaa, mutta apteekki kuitenkin oli.

Päädyin kävelemään reilun kahden tunnin lenkin ja palailin sitten veneelle. Ilta meni kuten edellinenkin eli en tehnyt oikeastaan mitään hyödyllistä. 

Seuraavana päivänä pitäisi olla aamupäivästä vielä kohtuullisen hyvä sää, joten päätin silloin ajella kumiveneellä läheiseen Muxia nimiseen kylään. Siellä pitäisi olla kauppakin ja tiedä vaikka kävisin ravintolassa lounaalla.

Tiistai 24.9. - Kumiveneellä Muxiaan

Nukuin pitkään ja pääsin liikkeelle vasta noin yhdentoista aikaan. Ennusteiden mukaan ilta kuudelta alkaa kovemmat tuulet ja sateet alkaisivat yöllä kestäen toista vuorokautta. Mutta hyvinhän tuossa oli vielä aikaa lähteä Muxiassa pyörähtämään.

Kumivene kulkee tuolla 5 hevosvoimaisella koneella yksin ajaessa yllättävän hyvin.

Kulman takaa Muxia tulikin jo näkyviin. Matkaa oli pari kilometriä.

Muxian rannasta löytyi hyvä parkkipaikka veneelle. Tässäkin rannassa oli sellainen tolppasuihku.

Muxia oli hyvin samantyyppinen kalastajakylä kuin Camariñaskin. Vähän ehkä pienempi.

Kävelin aivan niemen pohjoiskärkeen, jossa oli jonkinsortin luostari kirkkoineen.

En uskaltanut pakanana mennä tämän pidemmälle sisään. Ihan hienolta ja vanhalta näytti.

Luostari oli aivan rannassa ja pihalta oli hienot näkymät avomerelle.

Kiersin sitten oikeastaan koko kylän ja nälkähän siinä alkoi pikkuhiljaa hiipiä. Kävin yhdessä rantaravintolassa syömässä alueen jonkin sortin perinneruoan Pulpo a Feira (tai jotain sinnepäin). Se on hyvin yksinkertaisesti grillattu ja pilkottu mustekala, joka on sitten maustettu suolalla, paprikajauheella ja oliiviöljyllä. Oli oikein hyvää ja hyvin valmistettu, sillä se ei ollut lainkaan sitkeää.

Palailin myöhään iltapäivällä veneelle, kun sadepilviä alkoi jo näkymään horisontissa. Ja en tehnyt mitään sen erikoisempaa. Alkaakohan tässä laiskistumaan tätä menoa.

Keskiviikko 25.9. - Sadepäivä

Kovat sateet alkoivatkin sitten yöllä. Vettä tuli kyllä ihan reilusti, mutta en nyt tiedä oliko se ihan varoituksen arvoista kuitenkaan. Saattaahan tosin olla, että näillä seutua ei vettä niin paljoa yleensä satele ja se oli siten jotenkin erikoista.

En tehnyt tänäkään päivänä juuri mitään hyödyllistä. Kuviakaan ei tullut otettua. Lokianturin sentään puhdistin, kun se ei pyörinyt edellisen siirtymisen aikana Camariñaksesta. 

Alkaa olla pohjassa jo jonkun verran leväkasvustoa. Mitään kovakuorisia ölliäisiä siellä ei onneksi vielä näy, sillä ne hidastaisivat vauhtia pahemmin kuin ohut ja pehmeä leväkerros. Jos vesi olisi lämpimämpää, niin voisi käydä snorkkelin kanssa puhdistamassa pohjaa. Nyt se on ollut noin 14 asteista ja ilman märkäpukua vähän turhan vilpoista. Ehkä sitten Välimeren puolella on lämpöisempää.

Ei se purjehtiminen mitään kovin stressaavaa hommaa ole, mutta kyllä tällainen joutenolokin on välillä ihan mukavaa.

Torstai 26.9. - Paikka vaihtoon

Aamulla herätessäni sateli vielä vähän vettä. Tuuli oli kääntynyt länteen ja sen ennustettiin voimistuvan yli 10 m/s lukemiin iltapäivän aikana. Poukamaan tuli jo ulapalta hieman maininkia, joten päätin lähteä Muxian vierasvenesatamaan ainakin yhdeksi yöksi. Se olisi länsituulilla suojainen paikka.

Pari päivää aiemmin käydessäni kumiveneellä Muxiassa huomasin, että aivan sataman vieressä oli itsepalvelupesula, joten saisin siellä pestyä näppärästi pyykit samalla.

Yhdentoista aikaan nostin ankkurin ja lähdin ajelemaan koneella Muxiaan. Matkahan ei ollut pitkä.

Lähtiessä oli vielä sadekuuroja liikkeellä, mutta minä vältyin kastumasta.

Muxian vierasvenesatama.

Sataman vieressä oli myös nätti hiekkaranta, josta tässä näkyy vain osa.

Satamaan kiinnittymisen ja rekisteröitymisen jälkeen vein pyykit pyörimään pesulaan ja niitä odotellessa käveleskelin vähän kylää ympäri. 

Pyykinpesun jälkeen kävin kaupassa vähän isommilla ostoksilla. Kauppareissusta palatessani jäin laiturilla jututtamaan tanskalaista nuorehkoa veneilijäpariskuntaa. He olivat liikkeellä isolla Hanse 575 purjeveneellä ja olivat myös juuri aloittaneet maailmanympäripurjehduksen. He tosin aikoivat kiertää maailman parissa vuodessa eli selkeästi nopeammin kuin mitä minulla on aikeissa. He suunnittelivat ylittävänsä Atlantin joulukuun alussa. Hieno oli kyllä heidän veneensä ja varmaan myös melko nopea.

Tanskalainen pariskunta oli sopinut menevänsä toiseen laiturissa olleeseen tanskalaiseen veneeseen illanviettoon. Kysyivät minuakin mukaan, mutta en viitsinyt lyöttäytyä. Puhuisivat kuitenkin pääosin tanskaa siellä. Sen sijaan tein itselleni kunnon tapas-illallisen Ainomarialla ja viihdyin omassa seurassani vallan mainiosti.

Auringonlasku Muxian satamassa.

Perjantai 27.9. - Empimistä

Aamupalalla taas katselin tuuliennusteita, jotka tuntuivat muuttuvan melko tiuhaan. Etelätuulien piti olla tällä seutua harvinaisia, mutta nyt on ollut jo viikon pääosin niitä. Ja samalta näyttää myös seuraava viikko. 

Ainoa ehkä mahdollinen sauma purjehtia etelään olisi tämän illan eli perjantai-illan ja lauantai-illan välinen aika, jolloin olisi jonkunlaista koillistuulta. Mutta säätietojen mukaan merellä on tuona aikana lännestä tulevaa melkein neljän metrin maininkia, mikä ei kuulostanut kovin turvalliselta. Sunnuntaina olisi taas kovia etelätuulia.

Mieli teki kovasti lähteä matkaan ja näin pari venettä niin tekevänkin. Myös se iso tanskalainen vene näytti suuntaavan ulapalle. 

Aikani emmittyäni päätin kuitenkin olla lähtemättä. Noin suuressa mainingissa en ollut aiemmin ollut ja tuulet saattaisivat olla turhan heikot noin isoon maininkiin myötätuuleen purjehtiessa. On kait tässä aikaa odottaa parempaa saumaa.

En sitten myöskään jäänyt Muxiaan toiseksi yöksi, vaan ajattelin siirtyä taas ankkuriin. Koillistuulten takia päätin mennä sitten lahden pohjoisosaan eli takaisin Camariñaksen edustalle. Vaikutti siltä, että lauantaina olisi illasta taas järkevää mennä takaisin etelään, koska sunnuntaina tulee sitten se kova etelätuuli. Ja sille ei tässä vaiheessa näkynyt ennusteissa loppua.

Sinne jäi Muxia. Ainakin toistaiseksi.

Matkalla näkyi se aiemmin mainitsemani rannikon vaellusreitti. Siellähän voisi nyt käydä.

Ja taas Camariñaksen nurkilla.

Matkalla kuulin radiosta hätäjaksolla keskustelua sen tanskalaisen veneen ja jonkun toisen aluksen välillä. Etäisyyttä oli varmaan jo jonkun verran, kun osa lähetyksistä jäi selvästi saamatta. Joku pieni hässäkkä siellä ilmeisesti oli, mutta kuulin sen tanskalaisen veneen sanovan, että jatkavat vielä pari tuntia eteenpäin ja laskevat sitten ankkurin. Jospa siellä ei mitään kovin vakavaa ongelmaa ollut.

Ankkuroiduttuani yritin vielä katsella ja pähkäillä, että olisiko se kuitenkin järkevää lähteä illasta merelle. Lopulta kuitenkin pysyin päätöksessäni olla lähtemättä. Ja illan vietin veneellä taas jouten ollen. 

Seuraavana päivänä pitäisi olla ihan nätti keli ja voisin käydä ainakin osan matkaa kävelemässä sitä vaellusreittiä ja viimeistään illasta pitää sitten taas siirtää vene eri paikkaan ankkuriin.

Yksittäinen sadepilvi peitti auringonlaskun.

Lauantai 28.9. - Kävelyretki kuoleman rannikolle ja veneen siirtäminen

Laskin kumiveneen aamiaisen jälkeen noin kello kymmenen. Sää oli nätti ja tyyni, niin en sitten laittanut edes moottoria paikalleen vaan soudin rantaan. Vaellusreitti oli niemen toisella puolella, mutta eipä sinne ollut kuin pari kilometriä matkaa kylän läpi. 

Reitin maasto olikin yllättävän monipuolinen.

Costa da Morta eli Kuoleman Rannikko

Ei se maininki ainakaan enää näyttänyt lainkaan pahalta. Rantaan se löi kyllä hienosti.

Hiekkarantojakin reitille sattui.

Päivä oli tosi tyyni ja lämmin, joten mukava oli käydä kävelemässä. En lopulta kävellyt reittiä myöten kuin ehkä noin 5 kilometriä, mutta sillekin matkalle osui jo yllättävän erilaisia maastoja. 

Palatessani poikkesin vielä kaupassa ja menin sitten veneelle ruoanlaittoon. Syönnin jälkeen nostinkin sitten ankkurin ja siirsin veneen jo tuttuun paikkaan lahden eteläosissa. 

Tällä kertaa sain ankkuripaikan kokonaan itselleni ja yritin mennä niin lähelle rantaa kuin uskalsin, jotta aalloilla olisi mahdollisimman vähän aikaa kasvaa tuulen yltyessä. Illan olin taas jouten ja odottelin  alkavia etelätuulia viiniä maistellen. Seuraavaksi päiväksi ne ennustettiin olevan sitten puuskissa jo 15 m/s. Saattaa olla taas melkoista keikkumista ankkurissakin.

Eipä kait tämän kummempia tällä kertaa.

Toivon mukaan ensi viikolla tulee joku sopiva sauma, että voi taas vaihtaa maisemaa. Olisi kiva päästä Lissaboniin asti, vaikka mitään riskejä en tietenkään meinaa ottaa. Lokakuukin alkaa ihan pian. 

Nyt kun ei sen kummemmin tullut purjehdittua, niin laitanpa tähän loppuun kartan koko tähän astisesta reissusta. 5 kuukautta on kohta täynnä ja melkein 3500 merimailia takana.