Bonus 1. Veneen esittely

Ainomaria, Moody 35

Lupasin jo muutamaankin otteeseen lukijoiden pyynnöstä tehdä esittelyn veneestäni, jolla reissussa olen. Veneeni eli Ainomaria on myös kotini, joten otti hetken aikaa miettiä, että miten sen nyt sitten julkisessa mediassa kehtaa kaikelle kansalle avata.  Harva varmaan teistä lukijoista on vastaavaa julkaisua omasta kodista tehnyt. Noh, onhan se tietysti vähän eri asia, mutta ei paljon.

Varoituksena vene-terminologiaan tottuneille, että käytän kodissani surutta maalla olevissa asunnoissa käytettyjä termejä. Tiedän kyllä ainakin osan "oikeista" termeistä, mutta harvoin niitä käytän. Tosin toisinaan sitten ristiin rastiin. Koettakaa kestää.

Kirjoittelen tähän myös vähän selityksiä joistakin asioista ja ominaisuuksista, koska lukijoissa on paljon sellaisia, joille jotkin asiat voivat olla vähän vieraita.

Yleistä tietoa

Ainomaria on merkiltään ja malliltaan Moody 35. Se on valmistettu Iso-Britanniassa, Marine Projects ltd. -yhtiön toimesta vuonna 1991. Veneen on suunnitellut melko tunnettu Brittiläinen venesuunnittelija Bill Dixon (siltä varalta, että Viivi sattuu kysymään).

Mallimerkintä tulee veneen pituudesta jalkoina eli noin 35 jalkaa, joka on noin 10,5 metriä. Edellinen omistaja on teettänyt keulaan tason, jonka kanssa pituus on melko tarkaan 11 metriä.

Rungon leveys on suurimmillan 3,6 metriä, joka on tämän mittaiselle veneelle melko paljon. Se näkyy ja tuntuu sisätiloissa, etenkin yllättävän tilavassa olohuoneessa (salonki).

Tehdas ilmoittaa Moody 35:n painoksi 5800 kg, josta valurautainen eväköli painaa vähän vajaa puolet. Keväällä venettä laskiessa nosturiauton puntari näytti melkin 7000 kg, kun kaikki tankit oli täynnä ja on tätä toki muutenkin varusteltu enemmän kuin mitä on uutena ollut. Vesisäiliöt on tuplattu, akusto on paljon isompi ja minulla on mukana melkoinen määrä varusteita ja työkaluja, jotka oli tuolloin jo veneeseen pakattu.

Ainomarian syväys on  noin 1,65 metriä eli kölin pohja kulkee suunnilleen sillä syvyydellä.  Joissain tämän kokoluokan veneissä se voi olla jopa 2,2 metriä tai ylikin ja on myös alle metrin syväyksellä olevia purjeveneitä. Syvempi köli vakauttaisi venettä enemmän, mutta toisaalta hankaloittaisi tai estäisi pääsemästä moniin hyviin ankkuripaikkoihin ja myös joihinkin satamiin. Ainomarian syväys on mielestäni ihan hyvä kompromissi.

13 metrinen masto on tuettu suoraan kannen päälle. Sen alla menee salongin läpi teräksinen pilari, joka puolestaan tukee sen sitten köliä vasten. Veden pinnasta mitattuna maston huippu on vajaat 15 metriä korkealla ja siellä on vielä noin metrin mittainen VHF-radion antenni. Siltojen ja sähkölinjojen alituksessa olen pitänyt turvallisena 17 metrin korkeutta, vaikka periaatteessa 16 metrisen esteen ali pitäisi mahtua.

Ulkopuoli

Aloitetaan vaikka ohjaamosta. Monissa tämän ikäluokan Moody-veneissä on niin sanottu keskiohjaamo (engl. Center cockpit). Useimmissa purjeveneissähän ohjaamo ruoreineen on aivan veneen takana ja kippari istuu käytännössä perälaudan päällä. Takaohjaamosta on vähän parempi näkyvyys purjehtiessa, mutta keskiohjaamo on ainakin minun mielestäni paljon suojaisampi ja lisäksi se mahdollistaa tilavan perähytin. Takaohjaamo veneissä perähytit on tämän kokoluokan veneissä käytännössä matalia "pisto-punkkia". Oma valinta juuri tämän mallin veneeseen perustui suurelta osin tuohon takahyttiin ja turvallisen tuntuiseen ohjaamoon.

Ohjaamo on muutettu paremmin yksinpurjehdukseen sopivaksi siirtämällä kaikki vinssit ruorin takaa hallittaviksi. Alunperin ne on olleet edempänä paikoissa, joissa nyt näkyy metalliset tuuletusventtiilit.

Ainomarian keskiohjaamo. Kuvan oikeassa alalaidassa näkyy perähytin kattoluukku.

Ohjaamon takana on takakansi, joka on siis myös perähytin katto.
Kuvassa näkyy myös aurinkopaneeli, tuuligeneraattori ja tutka,
sekä alkuviikosta kannelle virittelemäni isompi kaasupullo.

Kuvissa näkyvä tuulilasi ja ohjaamon peite (eli ns. "pappateltta") on myös edellisen omistajan tekemiä parannuksia. Tuulilasi (engl. Spray hood) on taivutettu 5mm vahvasta polykarbonaattilevystä ja on osoittautunut erittäin hyväksi. Sitä käy myös yllättävän moni kanssaveneilijä ihmettelemässä ja kuvaamassa satamissa. Yleensä nämä on tehty kuomuissa käytetystä ohuesta muovikalvosta, jonka läpi näkyvyys on aina vähän heikko - varsinkin niiden vanhuuttaan haalistuessa. 

Ainomarian ohjaamon saa kokonaan peitettyä, mutta purjehtiessa pyrin pitämään tuulen alapuolisen seinämän auki siltä varalta, että köysiin pitää päästä nopeasti käsiksi. Ompelin itse toissatalvena kuvissa näkyvän uuden kuomun ja myös puomissa olevan purjepeitteen.

Pappateltta asennossa "huono sää".

Vaikka kuomu on kiinni, niin näkyvyys joka suuntaan on vähintään kohtalainen.
Käydet ja vinssit tosin jää ulkopuolelle.

Ainomarian keskiohjaamon haittapuoli on se, että se ei ole kovin suuri. Mutta kyllä siellä kuusi henkeä mahtuu ihan mukavasti matkustamaan - neljä ruorin etupuolella ja kaksi takana. Ohjaamossa on myös taittuva pöytä ja se toimiikin yleensä ruokailutilana, koska maisemat. Siihen mahtuu neljä henkeä ihan hyvin syömään.

Ohjaamon pöytä avattuna.

Sivukansille on tehty koko matkalle kädensijoja ja veneen kiertää koko matkalta kaiteet. Kaiteet on keulassa ja perässä 25mm putkea ja sivuilla vaijeria.

Sivukansia pitkin pääsee hyvin kulkemaan keulaan, vaikka mastoa tukevat vaijerit eli vantit vähän kulkuväylällä ovatkin.

Keulakannella on sen alapuolella olevien olkkarin ja keulahytin kattoluukut. Keula on lempipaikkani istua purjehtiessa, jos keli vain on riittävän tasainen. Minulla on autopilottiin kauko-ohjain, joten venettä voi ohjata myös sieltä. Tosin purjeita pitää käydä trimmaamassa sitten ohjaamosta käsin.

Kuten alussa mainitsin, niin veneen keulaan on tehty pieni jatke, jolla on useampikin käyttötarkoitus. Se helpottaa rantautumista laituriin, kun kiinnitytään keula edellä. Siihen on tehty myös hyvät, taittuvat tikkaat siltä varalta, että laituri on matala. Se toimii myös ankkuritelineenä. Tosin näissä kuvissa ei ankkuria näy, koska olen tätä kuvatessa ja kirjoittaessa ankkuroituneena. Kolmas käyttötarkoitus on mahdollistaa genaakkerin eli sen minun "poropurjeen" käyttö. Sen rullalaite kiinnittyy tason kärkeen keulapurjeen etupuolelle.

Keulaan jälkikäteen tehty taso. Ankkuriköysi menee hahlosta, johon ankkuri noustetaan. Ankkurini painaa noin 25 kg ja siinä on 20 metriä 8mm kettinkiä, jonka jälkeen 50 metriä kuvassa näkyvää 16mm köyttä. Köysi ja kettinki menee kuvassa näkyvän luukun alla olevaan lokeroon.

Kumivene on tärkeä laite, kun ankkuroituu paljon. Sillä pääsee sitten matalissakin paikoissa rantaan. Minun kumivene ristittiin viime kaudella juhlallisin menoin Ruotsin Högä kustenin saaristossa. Se sai nimen Laivarotta. 

Laivarotan pituus 2,7 metriä ja siinä on alumiiniset pohjalevyt sisälattiana. Tyhjennettynä se menee suhteellisen pieneen tilaan ja paino on muistaakseni noin 50 kg. Kantavuus sillä on 360 kg ja siihen saisi laittaa 10 hevosvoiman perämoottorin. Kuten olen aiemmissa julkaisuissa harmitellut, niin perämoottorini on epäkunnossa. Se on 70-luvun moottori, joka joutaa eläkkeelle. Ostin jo uuden ja sen pitäisi saapua veneelle yhden miehistön mukana heinäkuussa. Vaikka soutaminenkin on ihan mukavaa, niin kauppareissujen pitäisi helpottua kyllä huomattavasti.

Laivarotta mahtuu kulkemaan ihan mukavasti keulakannella täytenäkin. Se on syytä tietenkin kunnolla sitoa kiinni. Purjeveneessä sen kannelle nostaminen on helppoa, kun on masto ja sen huipun kautta kulkevia köysiä sekä vinssejä. Lyhyellä siirtymällä saatan hinata sen, mutta jos on tiedossa satamaan meno, niin yleensä tyhjennän ja pakkaan pois tieltä. Tyhjentämiseen tai täyttämiseen menee vain noin 10 minuuttia. 

Kumivene kannella. Kattoluukut jää sen alle, mutta ne mahtuvat silti avautumaan.

Sisätilat

Salonki eli olohuone

Ohjaamosta laskeudutaan portaita myöten salonkiin eli siihen olohuoneeseen. Ensimmäisiä kertoja purjeveneessä käyvät poikkeuksetta yllättyvät siitä kuinka tilavan oloinen se on. Veneen sulavat muodot kai hämäävät silmää ja tilavuutta on vaikea hahmottaa ulkoapäin. Sekin tuo tilaa, että lattia on noin 30 senttiä vedenpinnan tasoa alempana.

Salonki kuvattuna ohjaamosta.

Olohuoneen keskellä on suurehko pöytä. Pöydän oikea puoli on yleensä ylhäällä. Vasemman puolenkin saa tarvittaessa nostettua, mutta se estää kulkemista keulahyttiin. 7-8 henkeä mahtuisi ruokailemaan pöydän ääressä, mutta eipä ole niin paljoa väkeä tainnut minun aikana täällä olla. Myös lautapelien pelaamiseen se on hyvän kokoinen. Pöydän läpi kulkee jo aiemmin mainitsemani mastoa tukeva pilari.

Sivuilla olevat sohvat on noin 195 pitkiä ja toimittavat myös sängyn virkaa, jos on enemmän miehistöä mukana. Selkänojat saa irti, jolloin ne ovat vähän leveämpiä nukkumista ajatellen. Sohvien alla on vesisäiliöt ja säilytystilaa. Myös selkänojien takana on säilytyslokerot. Vesisäiliöiden tilavuutta on yhteensä noin 300 litraa.

Mittoja on kuvasta tietenkin hankala hahmottaa, mutta salonki on sivuseinästä sivuseinään noin 3 metriä samoin kuin portailta keulahytin ovelle. Korkeutta on noin 185 cm eli keskimittaiselle ihan hyvin seisomakorkeus.

Olohuone kuvattuna portaiden vasemmalta puolelta, WC:n ovelta.
Etualalla karttapöytä, jonka kohdalla on seinässä sähkötaulu.

Keulasta perään päin, kuvattuna keulahytin oven vierestä.

Ja kuva taaksepäin sohvan nurkasta.

Keulahytti eli vierashuone

Kurkataan seuraavaksi keulahyttiin, joka minulla on varattu yleensä vierashuoneeksi. Välillä se on myös varastona, jos ei vieraita ole tiedossa. Säilön siellä ylimääräisiä petivaatteita, purjeita, ompelukonetta jne. Vieraiden tullessa ne pitää sitten sulloa johonkin. 

Keulahytin ovi on kapea ja hiukan matala. Nöyränä pitää muistaa olla, että ei pää kolahtele.

Keulahytti on keulan muodosta johtuen luonnollisesti kolmion mallinen.

Keulahytin vuode on leveimmästä kohtaa noin 170cm leveä ja sen pituus on noin 2 metriä aivan nurkasta mitattuna. Kuvassa etualalla olevan pienen palan saa irti, jolloin saa ikään kuin kaksi (osittain) erillistä vuodetta ja hiukan enemmän tilaa pukeutumiseen.

Keulahytti etunurkasta kuvattuna

Keulahytin sisällä oven edessä mahtuu juuri ja juuri yksi ihminen kerrallaan pukeutumaan. Molemmilla puolilla on säilytyskaapit ja -lokeroita. Sängyn alla on Ainomarian sisätilan suurimmat säilytyslokerot. Siellä on minun lähes kaikki työkalut, varaosia, vara-ankkuri, köysiä, varapolttoainekanisterit ja muuta vastaavaa tavaraa, jota ei välttämättä ihan joka päivä tarvitse.

WC ja suihku

WC sijaitsee ohjaamon kohdalla veneen vasemmassa laidassa. Siellä on myös taittuvalla väliseinällä erotettava suihkutila. Tila on melko kapea ja sen verran matala, että minunkin mittaiselle se on käytännössä istumasuihku, mutta oikein toimiva sellainen. Melko pienen kokemukseni mukaan tämän kokoluokan veneessä on suhteellisen harvinaista, että suihkutila on erillinen. Yleensä suihku on integroitu WC:n lavuaarin hanaan ja suihkuttelu tapahtuu WC-istuimen päällä. 

Taisin jossain julkaisussa mainitakin, että minulla on pieni lämminvesivaraaja. Varaaja lämpiää moottorin jäähdytysvedellä, joten lämmintä vettä tulee vain, jos moottorilla on ajellut vähintään puoli tuntia. Toinen vaihtoehto on lämmittää vesi maasähköllä eli laitureista saatavalla sähköllä, mutta silloin on yleensä käytössä myös suihkut satamissa, joten se on vähän hyödytön ominaisuus. 

Ainomarian WC ja suihku. Oikean puoleisessa kuvassa erottava seinä paikoillaan.
Peilien takana on säilytyslokeroita.

WC tila oli aiemmin läpikuljettava eli takahytistä pääsi sinne suoraan. Suihkusta takahyttiin johtavan oven suojana oli suihkuverho ja minä en ole oikein niiden ystävä, joten tulppasin oven muovilevyllä. Sen oli tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu ja jossain vaiheessa tehdä lopullisempi seinä, mutta saapi nähdä kuinka pitkä tämä väliaika on. Oven toiselle puolelle tuli samalla myös lisää säilytystilaa sängyn päätyyn.

WC istuin on yleinen veneissä käytetty käsitoimisella pumpulla varustettu vesi-WC. Huuhteluvesi tulee suoraan merestä ja jäte menee veneen perällä olevaan septisäiliöön. Säiliö tyhjennetään hyvin näppärästi, sotkuttomasti ja hajuttomasti satamissa olevilla "imureilla". Septisäiliön tyhjennyspaikkoja on ainakin pohjoismaissa lähes kaikissa satamissa.

Keittiö

Enpäs nyt edes muista, että mikä se keittiö olikaan venekielellä, mutta Ainomariassa se on kulkusuuntaan nähden oikeassa laidassa ja osittain perähyttiin menevässä käytävässä. 

Hanan juurella on kaksi pientä ja pyöreää, mutta melko syvää allasta. Asensin tänä keväänä uuden hanan, jossa on kaksi vesikanavaa. Toisesta tulee normaalisti kylmä ja kuuma vesi suoraan tankeista. Toista kanavaa pitkin saa erillisen vivun kautta laskettua juomavettä, joka kulkee kahden suodattimen läpi. Jälkimmäinen suodatin on aktiivihiilisuodatin mallia "ultra", jonka pitäisi suodattaa mahdollisten makujen ja hajujen lisäksi 99,99% bakteereistakin. Täällä pohjoismaiden alueella ei kovin tarpeellinen, mutta Välimerellä ja viimeistään Karibialla saattaa pelastaa vatsataudilta.

Keittiö kuvattuna sohvan päädystä. Tiskialtaiden vasemmalla puolella on syvä säilytyslokero.
Taustalla takahytin avonainen ovi.

Toisen tiskialtaan päällä on kantena siihen sopiva leikkuulauta. 

Tiskialtaan oikealla puolella on kaasuhella kahdella polttimolla ja pieni uuni. Hella on gimbaloitu veneen sivusuunnassa eli hella pysyy suorassa, vaikka vene kallistuu purjehtiessa. Kaasupulloille tehdyn lokeron pienuudesta jossain vaiheessa valittelinkin ja siksi virittelin sen ison pullon nyt takakannelle.

Edelleen hellan oikealla puolella on arkkumallinen jääkaappi, jonka tilavuus on noin 90 litraa. Yksi arkkumallin hyvä puoli on, että se ei päästä avattaessa kylmää karkuun niin paljoa kuin sivulle aukeava. Lisäksi etenkin purjeveneessä tavarat ei avattaessa tipu, vaikka oltaisiin vähän kallellaankin. Huonona puolena on taas se, että jos se on kovin täynnä, niin välillä menee vähän kaiveluksi löytää kaikkea tarvitsemaansa. Minulla on myös mukana "varajääkaappina" Airam-merkkinen kompressorikylmälaukku, jota voi käyttää myös pakastimena. Se on käytössä vain tarvittaessa.

Astioille, mausteille ja kuivamuonille on hyvin tilaa sivuseinässä. Jääkaapin oikealla puolella on vielä hyllyillä varustettu korkea kaappi.

Takahytti eli Master Cabin

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin tämä takahytti oli ominaisuus, johon tässä venemallissa ihastuin. Se on mukavasti erillään muusta veneestä, joten siellä saa tarvittaessa vähän omaa rauhaa, kun veneessä on pidemmän aikaa vieraita.

Hytti on hieman matalampi kuin salonki ja minä mahdun seisomaan suorana vain kattoluukun kohdalla, mutta pukeutumistilaa on mukavasti. Kaikki takahytin ikkunat ja luukut on avattavat.

Sänky on  leveämmästä päästä noin 120 cm leveä ja jalkopäästä noin 90 cm eli ihan riittävä kahdellekin. Vuoteella on pituutta vajaat kaksi metriä. Vuoteen alla sijaitsee mm. veneen akusto ja peräsimen akselin läpivienti.

Takahytti keittiöön johtavalta ovelta kuvattuna.

Oven vieressä on myös pieni pukeutumispenkki. Molemmin puolin on vaatekaapit ja peilin alla vetolaatiokoita ja muita lokeroita. Kaikki mukanani olevat vaatteet, petivaatteet ja pyyhkeet mahtuu niihin oikein mainiosti.

Oikeassa laidassa on se tulpattu, kylppäriin johtanut ovi.

Takahytti sängyltä veneen oikeaan laitaan päin kuvattuna.

Moottoritila ja muuta teknistä nippeliä

Suoraan ohjaamon alla eli WC:n ja keittiön välisessä tilassa on moottori, polttoainesäiliö ja lämminvesivaraaja. Siellä on myös pohjan läpiviennit moottorin jäähdytysvettä, WC:n huuhteluvettä ja ohjaamon tyhjennystä varten. 

Moottorin ympärillä on hyvin tilaa.

Moottoritilaan pääsee käsiksi kolmelta sivulta, joista WC:n puolella oleva luukku on kylläkin melko pieni. 

Moottorina on edellisen omistajan vuonna 2009 vaihtama Lombardini Marine -merkkinen kolmesylinterinen merimoottori kutsumanimeltä "Lomppa". Lompan iskutilavuus on noin yksi litra ja maksimiteho 27 hevosvoimaa. Se on alunperin suunniteltu diesel generaattoreita varten ja siten valtavia käyntitunteja silmälläpitäen. Huoltokirjassa on tiettyjä huoltokohteita, joita pitää tehdä 5000 tunnin tai yhden vuoden väleiin. Tämä moottori on nyt 15 vuoden aikana käynyt vähän reilu 1600 tuntia. 

Lomppa ei ole siis mikään tehohirmu, mutta sen kulutus matkatehoilla, noin kuuden solmun nopeudella on vain 2 litraa tunnissa. 130 litran polttoainetankilla ajelee teoriassa melkein kolme vuorokautta putkeen. Minulla on varalla kaksi 20 litran kanisteria dieseliä mukana ja niilläkin ajelisi vielä melkein vuorokauden. Tällä reissulla tähän kesäkuun puoliväliin mennessä on mennyt noin 1/3 tankillista dieseliä ja matkaa on taitettuna reilut 1200 merimailia. Tätä menoa olisi käytävä tankilla joskus syys-lokakuussa.

Sähköpuolesta sen verran, että minulla on vielä lyijyakut. Kaikki on tosin AGM-akkuja, mutta lithiumiin on tarkoitus siirtyä, kunhan vain raaskii. Moottorin käynnistysakkuna on 70Ah starttiakku, jolla ei tehdä ikinä mitään muuta, kuin käynnistetään moottori. Jos käyttöakut pääsisivät tyhjäksi, niin moottorin pitäisi saada aina käyntiin ja sen laturi lataa sitten kaikkia akkuja.

Käyttöakustona on kolme 100Ah akkua, jotka syöttävät virtaa sitten kaikkeen muuhun. Näitä lataa pääosin ne aiemmin kuvissa näkyneet tuuligeneraattori ja aurinkopaneeli. Aurinkopaneeli on teholtaan vain 100W, mutta minulla on jo suunnitelma sen tehon kolminkertaistamiseksi, vaikka tälläkin systeemilllä olen hyvin pärjännyt. Tälläkään reissulla en ole vielä maasähköä akkujen lataamiseen tarvinnut kertaakaan. Tuuligeneraattori on erinomainen silloin, kun on pilvinen sää ja tuulee kovaa. Sen maksimiteho on 500W. Tosin harvoin niin kovaa on tuullut, että maksimeja olisi näkynyt, mutta usein yli 200W kuitenkin. Erityisesti tietenkin yöpurjehduksilla ja pilvisillä säillä hyvä laite, kun aurinkopaneeli ei oikein tuota. 

Veneessä on tietenkin saatavilla virtaa 12 V pistokkeista ja olen asentanut USB-pistokkeita ohjaamoon sekä hytteihin lähinnä älylaitteiden ja kameroiden yms. lataamista varten. Veneessä on myös 220 V pistokkeita viidessä paikkaa ja niihin saa syötettyä sähköä tietenkin suoraan maista, mutta myös akuilta 800W:n invertterin kautta. Tai se on oikeastaan monitoimilaite, joka myös lataa akkuja, jos maasähkö on veneeseen kytketty. 

Vesijärjestelmästä jotain jo kerroinkin, mutta lisättäköön, että olen pari vuotta sitten uusinut sen alumiinisia säiliöitä ja WC:n altaan hanaa lukuunottamatta kokonaan. Lämminvesivaraaja, hanat, putkistot, liittimet jne.

Elektroniikan uusin myös kokonaan. Ainomariassa oli ostaessa vanhat Raymarinen laitteet, jotka ei kaikilta osin toimineet, mm. tuulimittari oli rikki. Päädyin myös uusiessa Raymarineen. Elektroniikka oli kallein järjestelmä uusia, mutta jospa se nyt kantaisi vuosia eteenpäin.

Suunnitelmia & haaveita

Vene on siis hyvässä kunnossa niin rungon kuin järjestelmienkin osalta, mutta kaksi suurempaa päivitystä on haaveena. 

Ensimmäinen ja melko tärkeä hankinta olisi vedentekokone eli ns. käänteisosmoosilaite. Sillä saisi tehtyä puhdasta juomavettä suoraan merivedestä. Ne on viime vuosina kehittyneet huimasti ja niiden koko sekä virrankulutus on jo hyvinkin tämänkokoiseen veneeseen soveltuvia. Hinnat olivat vielä pari vuotta sitten laskussa, mutta kääntyivät Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen taas nousuun, niin kuin monen muunkin laitteen. Noin 30 litraa tunnissa valmistava laite on pienen matkalaukun kokoinen, mutta hinta on jossain 5000€:n kieppeillä.

Toinen huikeaa vauhtia kehittyvä järjestelmä on veneiden sähkömoottorit ja akustot. Olisi varsin mukavaa saada joskus vaihdettua dieselmoottori ja sen tankki sähkömoottoriin ja kunnon akustoon. Purjeveneille on kehitetty moottoreita, jotka toimivat purjeilla liikuttaessa veden virtauksesta generaattoreina akkujen lataamiseen. Hyvällä akustolla voisi luopua myös kaasun käytöstä ja siirtyä induktioon sekä mikroaaltouuniin. Tällä hetkellä kunnollisesta venekäyttöön suunnitellusta sähkömottorista joutuisi maksamaan 10 000€ ja akustosta melkein toisen. Mutta ehkä vielä joku päivä Ainomaria on täyssähköinen ja silti sähköntuoton osalta omavarainen

Loppusanat

Jotkut on kyselleet, että eikö siellä veneellä tule tylsää. Mutta tämä on minun kotini ja teen täällä hyvin samantyyppisiä asioita, kuin maissa olevissa kodeissani aiemmin. Aina löytyy jotain pientä korjailtavaa tai paranneltavaa. Voin lähteä uimaan, kalastamaan tai lenkille, lukea kirjaa tai soittaa kitaraa. Tykkään kokkailla ja syön täällä yhtä hyvin, ellen paremmin kuin maissa asuessa - Ainomarian järjestelmät mahdollistavat kyllä hyvin normaalin ruoanlaiton ja sen säilyttämisen (tosin grilli puuttuu, toistaiseksi). Saatan pelata tietokoneella tai Nintendolla. Elokuvia tai muuta suoratoistoa voi katsoa läppäriltä tai tabletilta. Iltaisin luen yleensä kirjaa, koska se saa minut paremmin nukahtamaan kuin jonkun näytön tuijottelu. Nämäkin siis vain, jos kyllästyy ympärillä oleviin maisemiin. Ja maisemaahan voi vaihtaa aina kun siltä tuntuu.

Joten huoli pois ystävät! Hyvin täällä viihtyy!