52. Vuosi on oltu reissussa! Nyt on tauon paikka

Reissun 52. viikko ja vähän yli, 20.-30.4.2025

Näin se vaan tuli vuosi reissaamista täyteen. Olen nukkunut reissun aikana jokaisen yön omassa veneessä. Vähän on ajoittain tuntunut siltä, että olisi kiva olla välillä kuivalla maallakin yötä ja nyt se on kohta kyllä tapahtumassakin. Veden päällä nukkuessa on ainakin minulla vähän enemmän huolta asumuksesta. Säät ja mm. ankkurin pitäminen vaikuttaa turvallisuuteen vähän eri tavalla kuin maalla asuessa. Ankkuri on vähän kuin kodin perustukset täällä vesillä.

Kirjoittelen tuntemuksista vähän enemmän tekstin loppuun. 

Edellisen viikon alussa saavuin Kroatiaan vähän ennakkoitua nopeammin ja kirjoittelin blogia Välimerellisen kiinnittymisen varassa pienessä, rauhallisessa ja hienossa poukamassa.

Nyt on ollut hyvin tyyntä koko viikon ja on tullut liikuttua hitaasti ja lyhyitä matkoja ankkuripaikasta toiseen. Keksinopeudet on olleet varmaan jossain kolmen solmun kieppeillä. Jos tuuli on loppunut kokonaan, niin olen yleensä vain laskenut purjeet ja jäänyt paikalleen kellumaan tuulia odotellessa. Kyllä ne jossain vaiheessa on virkistyneet. Kovimmat tuulet on olleet 5 m/s, mutta yleensä vain hetkellisesti. Leppoista hommaa siis, kun aaltoja ei ole juuri ollut koko viikon aikana - pois lukien isojen moottorijahtien tekeminä.

Jatkosta kirjoittelen myös loppuun lisää, mutta nyt näyttää siltä, että tämä julkaisu jää tämän "kauden" viimeiseksi. Lähden lauantaina autolla kymmeneksi päiväksi Keski-Eurooppaan ja sitten onkin sukulaisia kylässä veneellä melkein toukokuun loppuun saakka. Kesäkuun alussa onkin jo kesätelakointi edessä. 

Jatkan blogin kirjoittelua veneelle palatessani elokuun lopulla tai viimeistään syyskuun alussa, kun on vene jo vesillä. Ainakin tämän hetken suunnitelman mukaan näin. Jännä nähdä muistaako lukijat tulla silloin enää blogin äärelle, mutta aika se näyttää senkin. Tämmöistä päiväkirjan pitämistähän tämä lähinnä on.

Semmoinen kalustotappio tuli tätä kirjoittamista valmistellessa, että valokuvia tietokoneelle siirtäessä puhelimen muistikortti tyhjeni täysin. Ei toimi enää se. Menetin siis melkein kaikki edellisen viikon puhelimella ottamani kuvat. Onneksi on tullut napsittua kuvia myös järjestelmäkameralla ja tabletilla, niin on edes jotain.

Auringonlasku Kroatiassa vanhan kylän edustalla.

Sunnuntai ja maanantai 20.-21.4. - Kirjoittelua ja omassa rauhassa rentoutumista

Kirjoittelin edellisen julkaisun lopussa Välimerellisestä ankkuroitumisesta ja miten se onnistui ihan hyvin tyynessä säässä yksinkin. Paikka oli niin kiva ja hiljainen, että siinä tuli sitten oltua useampi päivä. 

Aikainen sunnuntai-aamu.

Ainoa haittapuoli paikassa oli huonot yhteydet. Puhelimeen sai datayhteyden vain pätkittäin. Sain blogin julkaistua siten, että hilasin kännykän maston huippuun "tukiasemaksi". 

Tulihan siinä sitten tarkastettua ja korjattua myös esitäytetty veroilmoitus. Kyllä ne arkiset velvoitteet kansalaisen täältäkin löytää.

Saisikohan tästä kotitoimistosta työhuonevähennyksen?

Muutenpa tuli käytyä vähän saarella kävelyllä, kun sen toisella rannalla piti olla myös ravintola. Saaren polut vain olivat niin umpeen kasvaneita, että en sitten ravintolalle asti viitsinyt mennä. 

Kävin myös märkäpuvun kanssa pidemmän pätkän snorklailemassa saaren rantoja. Kyllä sieltä kiven koloista paljon pieni kaloja löytyy, mutta on tämä Välimeren pohja muuten melko karua. Ja roskaa siellä on paljon, mikä on tietenkin todella sääli.

Eipä näistä lupsakoista päivistä oikein muuta kerrottavaa ole.

Tiistai 22.4. - Kevyeen vastatuuleen luovien ankkuripaikan vaihto

Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja ilman mitään suunnitelmia. Katselin aamupalaa syödessä vähän tuuliennusteita ja päätin lähteä luovimaan Hvar-nimisen saaren länsiosaa kohti.

Lähtiessä ei ollut vielä edes päätettynä, että mihin sitä ankkuriin menisi. Se oli tiedossa, että matka edistyisi hitaasti heikosta vastatuulesta johtuen, joten matkalla olisi hyvin aikaa tarkentaa suunnitelmaa.

Aikaisesta heräämisestä johtuen olin ehtinyt aamiaisenkin nautiskella kahdeksaan mennessä. Tuolloin oli vielä hyvin tyyntä, joten päätin lähteä liikkeelle. Tyynessä oli helppo myös lähteä yksin liikkeelle välimerellisestä ankkuroinnista. Kumiveneellä vain rantaan irroittamaan köydet, jolloin ankkurikettingin paino veti venettä pikkuisen eteenpäin. 

Ehdin hyvin kääriä köydetkin peräkannelle ennen ankkurin nostoa ja liikkeelle lähtöä. Varauduin kyllä siihen, että jos tuuli alkaa painamaan venettä sivuttain rantaa kohti, niin nostan ankkurin ja laitan veneen liikkumaan moottorilla autopilotin kanssa pikkuhiljaa eteenpäin. Kyllä ne köydet olisi siellä perässä tulleet ja ne olisi voinut vauhdissakin kelata kyytiin. Mutta sitä varasuunnitelmaa ei nyt tarvittu.

Aikaisesta lähdöstä johtuen ei vielä tuullut, joten ajoin koneella vartin verran vähän saaresta eroon ja jäin sinne odottelemaan tuulia. Siinä ehti hyvin nautiskella toisen kupin kahvia.

Yhdeksän aikaan eli vajaan tunnin ajelehtimisen jälkeen alkoi pikkuhiljaa tuulla ennusteen mukaisesti lännestä eli vastaan. Nostin purjeet ja aloin luovia länttä kohti.

Otin ensimmäisen luovin poispäin Hvarin saaresta, mutta melko pian päätinkin purjehtia ensin hyvin lähelle saarta siinä toivossa, että siellä tuulisi vähän enemmän. Nopeutta oli noin kolme solmua tuulennopeuden ollessa pari-kolme metriä sekunnissa.

Hvar-saaren eteläranta oli melkoisen karua.

Ja korkean näköistä. Kait näitä vuoriksi kutsutaan.

Matkalla etsiskelin kartoista sopivaa ankkuripaikkaa ja päädyin lopulta Hvarin länsikärjen eteläpuolella olevaan pieneen saariryhmään. Saarten itäosissa oli sopivan matala hiekkapohjainen poukama Marinkovac-nimisessä saaressa, jossa oli Carpe Diem -niminen ravintola. Eikä sitten mitään muuta.

Ankkuripaikasta olisi matkaa Hvar-saaren samannimiseen kaupunkiin reilu merimaili, joten voisin käydä Hvarissa kumiveneellä mutkin, mikäli tuuli ei ole kovin paha. Hvarin edustalla oli ankkuroitumiskielto ja kallis satama. Myös sataman edessä olevat poijut olivat yli 50€ yöltä, niin sinne ei tehnyt mieli mennä.

Pienemmän saaren poukamaa lähestymässä. Takan korkea Hvar.

Kulman takaa tuli näkyviin myös Carpe Diem aurinkovarjoineen.

22.4. Heikkoon vastatuuleen purjehdus Marinovac saarelle. Luovien 18 merimailia ja 5,5 tuntia.

Ankkuroitumisen jälkeenkään ei kovin paljoa tuullut, joten laskin kumiveneen ja lähdin moottorin kanssa ajelemaan Hvarin kaupunkiin. Otin myös diesel-kanisterit mukaan, koska googlen mukaan aivan yhden hiekkarannan kupeessa oli pieni polttoaineasema. Ottaisin sieltä 40 litraa dieseliä ihan varmuuden vuoksi. Tankit olivat vielä melkein puolillaan. Samalla voisi tankata myös perämoottorin ulkoisen säiliön.

Perämoottori ei vain meinannut ottaa käynnistyäkseen. Vaikutti vähän siltä, että koneella oli vaikeuksia saada polttoainetta. Käsipumppua puristellessa vähän normaalia pidempään se lopulta käynnistyi ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. 

Ajelin siis Hvariin ja siellähän ei ollut kuin puhelin mukana, joten kuvia ei nyt ole. Kaupunki vaikutti varsin turistipainotteiselta, mutta kyllä sen rantakatu oli ihan kivan oloinen. Lähellä oli, että menin ravintolaan syömään, mutta enpä sitten kuitenkaan. Kävin kaupassa ja suunnitelman mukaan sain myös polttoainetta.

Ajoin tulomatkan perämoottorin sisäisen säiliön polttoaineella, sillä sitä en ollut vielä käyttänyt. Ennen tankkausta päätin pumpata sisäisen säiliön täyteen ja sitä varten piti irroittaa letkun päästä moottoriin tuleva liitin. Ja eiköhän se liitin mennyt siinä rikki - katkesi siis. Ostoslistaan meni sitten semmoinen. Onneksi on se sisäinen säiliö, niin ei tarvinnut soutaa takaisin.

Veneellä paistelin kaupasta ostamani pihvin ja tein perunamuusin kaveriksi. Hyvää oli. Muuta ei tullutkaan sitten tehtyä. Carpe Diem oli vielä kiinni, mutta siellä oli kyllä jo henkilökuntaa touhuamassa paikkoja kuntoon.

Keskiviikko 23.4. - Kohti Split-nimistä kaupunkia

Länsituulia luvattiin tällekin päivälle, joten päätin purjehtia nyt pohjoista kohti. Olen varannut Ainomarialle satamapaikan Pirovac-nimisestä kaupungista 3.5. alkaen. Sinne on matkaa vain parikymmentä mailia, joten tässä on kyllä aikaa vähän kierrelläkin. 

Split on varmasti monelle Kroatian matkaajalle tuttu paikka, sillä se taitaa olla Kroatian kaupungeista ainoa, mihin Suomesta saa suoria lentoja ympäri vuoden. Itse en ole siellä koskaan käynyt, joten ehkä nyt on hyvä hetki. Tosin riippuu sitten tuulista, että menenkö kerralla sinne asti vai ankkuroidunko vielä johonkin matkalla. Split on muuten siitä harvinainen Kroatian kaupunki, että sen lähistölle saa ankkuroitua ilmaiseksi ja vieläpä kohtuullisen suojaisaan paikkaan.

Marinkovac ei tarjonnut paljoa nähtävää, joten lähdin aamulla yhdeksän aikaan liikkeelle kohti pohjoista. Ja tuuli oli jälleen heikkoa, mutta nyt ei kuitenkaan tarvinnut luovia.

Aamulla liikkeellä näytti olevan sumulauttoja. Niistä varoiteltiin myös meriradiossa.

Muutenkin oli vähän harmaampi päivä.

Ajoittain tuuli heikosti, mutta taisin olla ainoa, joka yrittikään purjehtia.

Välillä oltiin vähän sumussakin.

Ja kun sumu hälveni, niin mantereella näkyi ja kuului kunnon ukkosiakin.

Olipahan siis vaihtelevat säät. Pari kertaa jäin sumussa tuulen tyyntyessä vain kelluskelemaan ja lukemaan kirjaa. Koko päivä meni parin kymmenen mailin matkalle, mutta eipä tuo mitään haittaa. 

Tosin hitaasta edistymisestä johtuen päätin jäädä ankkuriin Drvenik Veli -nimisen saaren etelärannalle. Siellä vaikutti olevan useampikin hiekkapohjainen poukama. Niistä pitäisi päästä myös noin puolen tunnin kävelyllä Luka Drvenik Veli -nimiseen kylään. Kauppakin sinne oli merkitty ja pizzeria, mutta epäilytti vähän niiden aukiolot. Mutta kivahan tuolla olisi käydä pyörähtämässä joka tapauksessa.

23.4. Harmaassa säässä hiljalleen etenemistä. Noin 23 merimailia otti melkein 8 tuntia.

Ankkuroinnin jälkeen tein ruoan ja sen syötyäni kello olikin jo yli kuusi iltapäivällä. Seuraavaksi päiväksi luvattiin käytännössä täysin tyyntä, joten päätin jättää kylällä käymisen seuraavalle päivälle. Saattaisihan tässä olla ankkurissa toisenkin yön, kun ei sitä kiirettä ole.

Torstai ja perjantai 24.-25.4. - Kylällä käynti, veneessä löhöilyä ja ankkuripaikan vaihto

Hitaiden aamutoimien jälkeen tuli torstaina kylällä käytyä ja ihan sympaattinen paikka se olikin. Harmi vain, että niitä kuvia ei nyt sieltä ole. Kauppakin oli auki, vaikka eipä minulla varsinaisesti sieltä mitään tarvetta ollut. Viinipullo, pekonia ja jäätelö sieltä kuitenkin mukaan lähti.

Perjantaina päätin lähteä jälleen etenemään Splitiä kohti. Lähdin liikkeelle noin yhdeksältä aamulla. Noin tunnin lähes paikallaan kelluttuani päätin kuitenkin jäädä vielä saman saaren nurkalle ankkuriin. 

25.4. Yritys lähteä purjehtimaan, mutta ei tuullutkaan.
Noin mailin päässä ankkuroiduin uudelleen "Siniseen laguuniin".

Seuraavana päivänä pitäisi olla vähän enemmän tuulta, niin ehkä sitten päästään eteenpäin. Vaikka todella epäluotettavia nämä ennusteet on täällä olleet. Ennusteista riippumatta voi olla täysin tyyntä tai tuulla ihan koska vaan mistä suunnasta vaan. 

Tätä kirjoittaessanikin on ennusteessa pohjoispuolen tuulet, mutta niin vain on tuullut jo useamman tunnin noin 4-5 m/s lounaasta aivan pilvettömässä säässä. Aaltoa siis ankkuripaikkaan tulee. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan silloin, jos on luvattu yli 10 m/s tuulia, niin suunta pitää suunnilleen paikkaansa. Sellaisia tuulia ei nyt ole viikkoon ollut.

Ankkuripaikka oli saanut epävirallisen nimen "Blue Lagoon" eli sininen laguuni. Tämä taisi olla jo kolmas Blue Lagoon, mitä on Kroatiassa vastaan tullut. Ihan mukava paikka kyllä ja kirkas vesi. Ankkuroin iltapäivän alussa ja laguunissa oli silloin pari muutakin venettä.

Päätin lähteä käymään kävelyllä saaren tässäkin kolkassa, joten laskin kumiveneen takaisin vesille ja soutelin rantaan. 

Kävelinkin noin 1,5 tunnin lenkin ja palatessani veneelle olikin laguunissa jo lähes ruuhkaa. Ankkurissa oli kymmenkunta venettä. Näistäkin on kuvat nyt tuhoutuneet, ikävä kyllä. Illaksi paikka taas hiljeni ja Ainomarian lisäksi siellä yöpyi vain kaksi venettä.

Kävin vähän laguunissa snorklailemassa ja tuli illalla viiniäkin nautiskeltua. Muutenpa ei kerrottavaa ole. 

Lauantai 26.4. - Heikossa myötätuulessa Splitiin

Lähdin aamulla noin puoli yhdeksän aikaan purjehtimaan Splitiä kohti, koska tuuli näytti hieman yltymisen merkkejä. Alkumatkasta pääsinkin purjehtimaan ihan mukavasti. Delfiinejäkin näkyi taas, mutta vähän kaukana.

Mutta kyllähän se tuuli puolilta päivin hyytyi taas täysin. Tällä kertaa päätin kuitenkin ajella moottorilla loput noin 1,5 tuntia, jotta ehdin vielä käydä saman päivän aikana Splitin keskustassakin.

Yksi delfiineistä hyppi komeasti kokonaan ilmaan. Tämän parempaa kuvaa vain en onnistunut saamaan.

Alkumatkasta tuuli sentään vähäsen. Joku muukin oli purjeet nostanut, mutta ajoi kyllä silti koneella.

Splitiä lähestyttiinkin sitten koneella.

Tämänkin rannan kupeeseen olisi varmaan voinut ankkuroitua, mutta Splitiin olisi tullut melkein 5 kilometriä mäkistä käveltävää.

Ajelin Splitin pohjoispuolelle ilmaiseen ankkuripaikkaan. Olihan siellä muitakin.

26.4. Pääosin moottorointia Splitiin. 14 meimailia ja noin 3 tuntia.

Ankkuroitumisen jälkeen laskin kumiveneen ja soutelin rantaan. Kävelyä Splitin keskustaan tulisi noin 3,5 kilometriä. Tällä kertaa otin järjestelmäkamerankin mukaan reppuun, kun kaupassa käyntiä varten ei tarvinnut jättää sinne tilaa. Sitäpä ei tiedä jos siellä jotain kuvattavaakin löytyy. 

Vaikka tässä oli tuuria mukana, kun kerran kännykän kuvia ei nyt ole, niin vain pari kuvaa sillä kameralla otin. Jotenkin muka työlästä kaivella sitä aina repusta.

Splitin leveää kävelykatua.

Rannassa oli melko paljon porukkaakin. Pari risteilyalusta oli satamassa.

Split oli ihan kivan oloinen kaupunki ja siellä oli kyllä nyt jo vilskettä. Tuli käytyä ihan ravintolassa syömässäkin pitkästä aikaa. Tosin hampurilaisravintolassa, mutta kait sekin lasketaan. Ei se kuitenkaan McDonald's ollut.

Splitiä kierrellessä meni noin nelisen tuntia. Rakkokin alkoi tulla jalkaan kantapään yläpuolelle, niin lompsuttelin takaisin veneelle.

Tyyntä oli auringonlaskun jälkeenkin.

Sunnuntai 27.4. - Split on nähty - itää kohti siis

Aamulla herätessäni oli ankkuripaikalla oikein kiva itäinen tuuli ja sehän sopi mainiosti. Ennusteissa ei näkynyt mitään sen suuntaistakaan, joten päätin lähteä heti liikkeelle, jos sillä nyt leppoisasti länteen päin myötätuulessa kerran pääsee.

Ankkuri nousi jo vähän ennen kahdeksaa ja ajattelin tehdä aamupalan matkalla.

Splitin pohjoispuolen vuoria.

Lähtiessä oli ihan mukavasti itätuulta.

Ja Split jäi taakse ihan hyvää vauhtia.

Tuuli olikin aluksi oikein sopiva. Mutta kun pääsin Splitin niemenkärjen eteläpuolelle, niin se loppui kuin seinään. Ei tuullut yhtään. Aivan ihme homma. 

Noh, purjeet pois läpsymästä ja aamupalan tekoon. Kelluin Ciovo-nimisen saaren kaakkoisnurkalla ja söin aamupalaa isojen moottorialusten paahtaessa ohitse.

Täysin tyynessä olisi voinut purjeet jättää ylöskin, mutta näiden alusten aallot keinuttivat venettä niin,
että purjeet olisivat kyllä paukkuneet tosi ikävästi.

Kelluin siinä täysin tyynessä vähän toista tuntia ja katselin, että pääsisiköhän johonkin lähelle ankkuriin odottelemaan tuulia. Ennusteet lupailivat tuulia taas vasta seuraavalle päivälle, vaikka eipä noista tiedä.

Lähin paikka olisi Ciovo-saaren länsinurkalla. Siellä näytti olevan hiekkaisia pohjia ja parikin poukamaa pienten saarten suojissa. Päätin lopulta ajella sinne koneella. Eihän tuonne ollut kuin vajaa tunti matkaa.

Eipä näkynyt purjeita koko selällä.

Ankkuripaikkaa lähestymässä. Pari venettä siellä olikin ankkurissa jo.

Siinäpä se meni tyynessä säässä sitten ankkurissa koko ilta. Ei tullut käytyä muuta kuin pikkaisen pulahtamassa meressä ja muuten katselin ohi moottoroivia veneitä. Niitä alkoi olla liikkeellä jo todella paljon. Parhaimmillaan oli näkyvissä yli 20 purjevenettä samanaikaisesti.

Vielä auringonlaskiessakaan ei tuullut. Ihan hyvä ratkaisu siis oli moottoroida ankkuriin. 
Illaksi myös veneliikenne lakkasi.

Maanantai 28.4. - Hidas sivutuulipurjehdus

Vajaan viikon päästä pitäisi olla Pirovacissa, joten sinne päin on pikkuhiljaa suunta. Ennusteiden mukaan on pääosin pohjoistuulet, mutta niin kuin olen tässä jo monta kertaa maininnut, niin niistäpä ei oikeasti tiedä. Ainakin herätessä oli etelätuuli.

Aamulla tuuli kyllä todella heikosti, mutta aamupalan jälkeen nostin ankkurin vähän ennen yhdeksää ja lähdin hissuksiin purjehtimaan saarten väleissä aluksi länteen päin rannikkoa myötäillen.

Ajatus olisi löytää jostain paikka, missä saisi pyykit pestyä ennen tulevaa Keski-Euroopan autoreissua. Google ei löytänyt itsepalvelupesuloita muualta kuin Sibenic-nimisestä kaupungista. Pitänee siis pyrkiä sinne.

Saarten väleissä purjehdusta heikossa myötätuulessa.

Leppoinen oli kyllä sää.

Nopeutta sai kelattua vain 2,5-3 solmua. Tunnin purjehtimisen jälkeen pääsin vähän väljemmille vesille, joten päätin ottaa poropurjeen eli genaakkerin esille. Tuuli oli melko lailla suoraan sivusta ja vain noin 3 m/s. Genaakkerin rullalaitteessa on vain yksi murhe, mikä vähän huolettaa.

Genaakkerin rullalaitteessa on "päättymätön" vai onko oikeammin sanottu "päädytön" köysi - eli siis pitkä lenkki - millä purje kääritään takaisin rullalle. Köyden materiaali vain ei oikein sovi tarkoitukseen, koska rullassa olevat metalliset hampaat ovat nykäisseet muutamasta kohtaa köyden ytimen kuoresta ulos. Siinä sitten keskellä köyttä nököttää ytimestä lenkkejä.

Aika ikävä "ominaisuus"

Näitä alkoi ilmestyä jo muistaakseni Norjassa. Kysyin purjeen valmistajalta - mistä rullalaitteenkin ostin - näistä ja on kuulemma mahdollista, että näitä tulee, kun köyden kuori on niin sanotusti pehmeä eli miellyttävä käsille. Kuori on kuulemma mahdollista saada vedettyä takaisin ytimen päälle.

Köysi kyllä menee edelleen rullan läpi ongelmitta, mutta kyllä tuollaisen lenkin kohdalla aina huomaa vastusta. Vähän jännittää aina, että koska se jää jumiin. Tuon genaakkerin saaminen alas yksin rullan ollessa jumissa saattaa olla aika haastavaa.

Rohkaistuin kuitenkin ottamaan poron pilttuusta ja sillähän tulikin oikein mukavasti vauhtia lisää. Kunnes vain noin puolen tunnin päästä tuuli kääntyi niin vastaan, että se piti ottaa takaisin sisään. Ja tälläkin kertaa se onneksi tuli sisään ihan kiltisti, mutta päätin, että on syytä hommata sellainen köysi, missä ei tätä ongelmaa ole. Olkoonkin sitten pahemman tuntuinen käsitellä.

Genaakkeri toimi hetken aikaa hyvin.

Aloin siinä vastatuuleen hissuksiin purjehtiessa ottamaan jo tätä rullan köyttä irti. Eikä mennyt kuin vartti, niin tuuli kääntyi suoraan taakse eli itään. Saaret varmaan vaikuttaa tähän pyörimiseen ainakin osittain. Kävin virittämässä "virsikirjan" ja sillä jatkettiin taas vähän matkaa.

Virsikirjan kanssa lännen suuntaan.

Moottoroijia ja moottoripurjehtijoita matkalla vastakkaiseen suuntaan. Taustalla pieni majakkasaari.

Ukkospilven tuottamien sivutuulten kanssa pääsin kohtuudella purjehtimaan etapin loppuosaa, kunnes kohdalle tuli kivan näköinen kylä nimeltä Primosten. Tulkitsin ukkosten kulkevan kohti Sibenikiä, joten välttyisin sateilta, jos jään tähän yöksi. Oli vasta iltapäivän alku, joten ehtisin hyvin käydä kylää katsomassa ihan maitsekin.

Tämä ukkoskuuro käänsi tuulen taas länteen eli sivutuuleksi,
kun tässä vaiheessa mentiin jo pohjoiseen.

Tämä Primostenin kylä näytti kivalta, joten päätin pysähtyä.

28.4. jälleen hidas etappi. Primosteniin tuli matkaa 18,5 merimailia ja matkaan meni reilu 5,5 tuntia.

Hyvä ankkuripaikka sieltä löytyikin ja kävin sitten maissa. Vanha puoli kylästä oli kyllä hieno muurien sisällä oleva paikka. Pieniä katuja ja hieno kävelyreitti rantaa pitkin koko saaren ympäri. Harmi, että niitä kuvia ei sieltä ole. Kävin pitkästä aikaa pizzallakin.

Olin takaisin veneellä noin tuntia ennen auringonlaskua ja hieno auringonlasku siitä tulikin. Tämän julkaisun ensimmäinen kuva on juurikin tuosta paikasta, kun aurinko laski tuon vanhan kylän takana.

Ja taivas oli kovin värikäs auringonlaskun jälkeenkin.

Primostenin vanha kylä auringonlaskun jälkeen.

Tiistai 29.4. - Sibenikin seudulle pyykkiä pesemään

Matkaa pyykkipaikalle oli vain noin kahdeksan merimailia eli ei kovinkaan paljoa. Moottorilla noin 1,5 tuntia. Heräsin aikaisin täysin tyyneen aamuun. Päätin moottoroinnin sijaan kuitenkin odotella, että josko alkaisi edes vähän tuulla.

Pieni tuulenvire alkoikin noin kymmeneltä, joten nostin silloin ankkurin.

Primosten näkyi vielä pitkän aikaa, kun tuuli oli niin heikko ja matka ei meinannut edistyä.
Mutta kivahan tuota oli katsella.

Sibenikin eteläpuolen saaristoa.

Tuuli oli vain 1,5-2 m/s ja Ainomarian nopeus vain pari solmua. Eteenpäin sillä kuitenkin pääsi. Neljä tuntia tuolla nopeudella, niin oltaisiin jo perillä.

Mutta tyyntyihän se sitten taas lähes kokonaan. 0,5 m/s tuulella ei juuri enää liikuta, varsinkaan myötäisellä. Niinpä siinä taas sitten kelluttiin ja odoteltiin. Ohi ajeli taas moottorilla veneitä vaikka kuinka paljon kumpaankin suuntaan. Osalla oli purjeet ylhäällä läpsymässä, mutta suurimmalla osalla ei.

Noin tunnin tyyneyden jälkeen alkoi melko nopeasti 4-5 m/s länsituuli ja sehän oli tällä etapilla suoraan sivusta. Kelpasi. Purjeet ylös ja nythän kuljettiin jo ihan "normaaleja" nopeuksia. Se tuuli riittikin ihan perille saakka.

Ei siellä silti muut purjehtineet, vaikka tuulta tulikin.

29.4. vajaan kahdeksan mailin purjehdus, johon meni paikallaan olojen kanssa melkein 3,5 tuntia.

Löytyi ihan hyvä ankkuripaikkakin, vaikka vähän kaukana rannasta. Niinpä pakkasin pyykit rinkkaan ja laitoin kumiveneeseen moottorin paikalleen. Mutta ei millään käyntiin. Tai no se lähti ensin käyntiin kyllä, mutta hetken käytyään sammui ja sitten ei mitään. Mitäs nyt? Moottori on kuitenkin käytännössä uusi. Liekö ollut liian vähällä käytöllä...

Nyin sitä käyntiin niin kauan, että huomasin sormeen tulleen rakon. Tarkastin tulpan ja polttoainelinjat ja suodattimet eikä missään mitään erikoista näy. Nyt kun ei ole se ulkoinen säiliö käytössä, niin ei voi sitä käsipumppuakaan käyttää. Sisäisestä säiliöstä on painovoimainen syöttö. Vähänhän se jo oireili siellä Hvar-saarella.

Ainoa keino millä sain moottorin hörähtämään oli se, että laittoin tulpan reiästä suoraan sylinteriin vähän polttoainetta. Sytytys siis toimii, mutta polttoaineen syöttö ei. Kaikenlaista harmia. Kaasuttimen puhdistus on varmaan ensimmäinen yritys saada se käymään. Tai polttoainesuodattimien vaihto. 

En alkanut sitä vielä sen kummemmin purkamaan, vaan nostin moottorin irti ja lähdin soutaen pyykille. Pyykkäyspaikalle oli noin 3,5 kilometriä käveltävää rannasta.

Lähin itsepalvelupesula oli Sibenikin eteläosassa olevassa Mandalinassa. Siellä olikin oikein siisti paikka ja sain ongelmitta pyykit pestyä ja kuivattua. En siis käynyt varsinaisessa Sibenikin keskustassa lainkaan. Ehkä tuolla ehtii vielä käydä. Sitä on kyllä nätiksi paikaksi kehuttu.

Veneelle palatessa aurinko olikin jo taas laskemassa, joten ihan hyvä ajoitus oli tässä operaatiossa.

Auringonlasku pyykkioperaation jälkeen.

Keskiviikko 30.4. - Vappuaatto ja Reissuun lähdön vuosipäivä

Aamu oli jälleen täysin tyyni. Niin kuin oli ollut koko rauhallinen yökin. Tuli mieleen ottaa samanlainen kuva, kuin oli ensimmäisessä julkaisussakin ihan alussa eli "makuuhuoneen" takaikkunan maisemat herätessä.

Makuuhuoneen ikkunasta näkyi tällä kertaa vesipuiston rantaravintolaa
ja vasemmassa laidassa pieni ostoskeskus.

Tämän päivän ohjelmassa ei muuta olekaan kuin blogin kirjoittelu. Ajattelin siis olla tässä vielä toisenkin yön ja vappupäivän purjehduksella mennä lähelle Pirovacia jo ankkuriin lauantain satamaan menoa varten.

Kuten jo aiemmin tässä julkaisussa manailin, että tuulee melkein 180 astetta ennusteita vastaan, niin sitä se tekee edelleen. Puolilta päivin alkoi tuulemaan ja tuulee siis suoraan tänne poukamaan. Aallot vain kasvaa koko ajan, mutta eiköhän ankkuri tässä pidä, kun näyttää olevan ihan puhdas hiekkapohja. Vähän vain keinuttaa. Aivan kirkkaalta taivaalta paistaa aurinko ja on yli 20 lämmintä.

Tämä julkaisu tosiaan jäänee nyt tämän noin vuoden mittaisen purjehduskauden viimeiseksi. Toukokuussa on varmaan vähän huonosti aikaa ja on jotenkin vähän huono motivaatiokin ollut viime aikoina näitä kirjoitella. Ehkä se "kesäloman" aikana taas motivaatio löytyy. On siis ihan mukava ajatus olla huolehtimatta blogista seuraavien kuukausien ajan.

Sellainen lisäys vielä, että vuoden aikana on tullut purjehdittua noin 6715 merimailia eli 12 400 kilometriä.

Mitkä on nyt sitten tunnelmat?

Tunnelmat on olleet jotenkin ristiriitaisia viimeisen parin kuukauden ajan. Hienoja paikkoja ja pääosin helppoja purjehduksia upeissa maisemissa. Toisaalta on ollut vähän kaipuuta kuivalle maallekin välillä ja etenkin Suomen kesään sekä luontoon. Ja saunaan.

Näiden kokeminen on onneksi nyt toteutumassa, kun telakkapaikka ja lentoliputkin on jo hommattu. Jospa se taas innostaa eri tavalla syksyllä jatkaa purjehdusreissua ja siitä kirjoittelua, kun on välillä erilaisissa ympyröissä.

Atlantin ylitys kyllä kovasti kiehtoo edelleen. Ja sinnehän sitä sitten syksyllä on tarkoitus suunnata. Ensin takaisin Gibraltarin läpi ja siitä Kanarian suuntaan.

Karibian kiertely on tietysti ohjelmassa Atlantin ylityksen jälkeen eli todennäköisesti alkuvuodesta 2026 ollaan sitten siellä. Siitä eteenpäin on vaihtoehdot vielä hyvin pitkälti auki. Maailman ympäri kiertäminen olisi kyllä ajatuksena hieno, mutta saa nähdä miten sen kanssa käy. Panaman kanavan tilannekin on nyt Trumpin kaudella hieman epävarma ja Etelä-Amerikan kiertäminen olisi melko valtava urakka. Pelkästään Brasilian rannikko on matkana melkein tuplasti pidempi, kuin Atlantin ylitys.

Vaihtoehto on toki tulla aikanaan Atlantin yli takaisin Eurooppaan, jos Karibia alkaa kyllästyttämään ja Tyynenmeren puolelle ei tule mentyä. Tai voihan sen Atlantin ylityksenkin tietysti perua kokonaan. Mikäs pakko sinne on mennä, jos ei syksyllä siltä tunnu. Onneksi ei tarvitse tehdä vielä päätöksiä, kun ei ole mitään aikapaineita tai sitovia sopimuksia, mitkä sellaiseen velvoittaisi.

Näitä asioita ehtii pohtia kesän aikana ja myöhemminkin. Nyt on kiva naputella tämän kauden viimeiset sanat ja siirtyä pikkuhiljaa hetkeksi elämään kuivalle maalle. 

Kiitos lukijoille ja hyvää Vappua sekä erinomaista kesää kaikille! 

Kuullaan viimeistään syksyllä.

-Jouni