49. Jooniansaarten kiertelyä

Reissun 49. viikko, 30.3.-5.4.2025

Edellinen viikko kului pääosin Lefkas-saaren suojaisessa poukamassa ankkurissa lähellä Nidriä ja loppuviikosta siirryin vain lyhyen matkan naapurisaareen. 

Kuluneella viikolla vaihdoin paikkaa vähän useammin, mutta hyvin samantyyppistä ankkurielämää tämäkin on ollut. Nyt taisi tulla täyteen jo kolme viikkoa siitä, kun viimeksi olen satamassa käynyt. 

Joonianmeren tuulista on nyt jo jonkun verran kokemusta ja kyllähän nuo ympäröivät vuoret ja korkeat saaret tuulia kovasti pyörittää. Tälläkin viikolla on ollut paljon sade- ja ukkoskuuroja liikkeellä, nekin vielä tuppaavat tuulia entisestään sekoittamaan. Mutta yllättävän suojaisaa on kuitenkin purjehtia, kun ei tänne saarien väliin isomman meren maininki pääse. 

Auringonnousu ankkurissa Jooniansaarilla.

Sunnuntai 30.3. - Blogin päivitys ja pieni kävelyretki

Aamupäivä oli hyvin pilvinen ja sähköstä oli taas vähän puutetta. Tietokone tuppaa viemään blogia naputellessa melko ison siivun akkujen kapasiteetista, jos ei aurinko- tai tuulienergiaa ole saatavilla. Pitänee joskus investoida vähän sähköpihimpi tietokone, kuin tällainen peliläppäri.

Onneksi edellisen viikon päivitys taisi olla lyhin tähän mennessä, joten sen kirjoittaminen ei ottanut kovin paljoa aikaa. Akut eivät siten aivan tyhjiksi menneet, vaikka aurinko ei energiaa tuottanutkaan. 

Sain siis päivityksen julkaistua melko hyvissä ajoin iltapäivästä, niin lähdinkin sen jälkeen vielä käymään kävelyllä Vathin keskustassa. Oli mielessä, että voisi käydä ihan syömässä jossain ravintolassa, jos sieltä nyt aukinaisia sellaisia löytyy.

Pilvipeite alkoikin mukavasti vähän rakoilla, kun kylille pääsin.

Aamusta oli lähes kattava pilvipeite.

Vathin rannassakin olisi ollut tilaa parkkeerata.

Lähes kaikki paikat oli kylläkin edelleen kiinni. Ei löytynyt ruokapaikkaa.

Ihan kivan näköinen rantakylä.

Eihän sieltä sopivaa ravintolaa löytynyt, joten hain kaupasta vähän ruokatarvikkeita ja palasin veneelle kokkaamaan. 

Tuuliennusteet uhkasivat seuraavaksi iltapäiväksi pohjoistuulia, mitkä ei aivan parhaat mahdolliset nykyisessä ankkuripaikassa olleet, joten suunnittelin iltasella parin kymmenen mailin reitin etelämmäs. Olin merkannut sinne ankkuripaikan ilmeisesti jonkin Youtube-videon perusteella. Sen pitäisi olla hyvin rauhallinen ja matala lahti vähän syrjässä asutuksesta. En siis lähtenytkään vielä sinne Ithaki saaren Vathiin, kuten edellisen päivityksen lopulla arvelin meneväni. Ehtiihän sinnekin vielä.

Jospa ne pohjoistuulet todella tulee ja pääsee ihan purjehtimaankin. Tosin akkujen vähyydestä johtuen pieni pätkä moottorointiakaan ei pahitteeksi olisi. Mutta kyllä ne nyt yön yli vielä jaksaa jääkaappia pyörittää ja ankkurivaloa polttaa.

Menin aikaisin nukkumaan, vaikka ei aamulla mikään kiire ollut lähteä.

Maanantai 31.3. - Aamusta liikkeelle, mutta reittisuunnitelma muuttuu

Heräsin auringon noustessa vähän ennen kahdeksaa. Poukama oli todella tyyni ja vaikutti, että aamupäiväksi povatut länsituulet eivät ehkä ole ihan niin voimakkaat kuin piti. Tosin olin lännen tuulilta suojaavassa paikassa, joten ajattelin sen johtuvan siitä.

Nautiskelin kaikessa rauhassa aamupalan ja tarkistin, että tuuliennusteet eivät ole yön aikana muuttuneet. Edelleen povattiin samaa eli aamupäivästä pitäisi olla länsituulet, mitkä iltapäivästä kääntyvät pohjoiseen. Pohjoistuulia saattaisikin olla sen jälkeen useamman päivän.

Ankkuri nousi vähän ennen kymmentä ja lähdin tyynessä säässä moottorilla liikkeelle. 

Ankkuripoukama jäi taakse, mutta ei silti tuullut.

Mutta nätti sää oli kyllä muuten. Vain tuuli puuttuu.

Eikä tuulitilanne näyttänyt muuttuvan etelänpänäkään.

Vajaan tunnin moottoroinnin jälkeen oli edelleen lähes täysin tyyntä. Tein siinä päätöksen - ehkä vähän hätiköidysti - määränpään vaihtamisesta johonkin lähemmäs. Ei tehnyt mieli koko 20 merimailin matkaa eli noin neljää tuntia moottoroida.

Mantereella noin 5 merimailia suoraan itään oli Mytikas niminen pieni kylä ja sen länsipuolella kartan perusteella ankkuroitumiseen soveltuva etelään avautuva lahti. Mytikas oli tasaisessa laaksossa vuorten ympäröimänä, joten siellä ainakin pitäisi olla suojaa ennustetuilta pohjoisen tuulilta. Ehkä siellä olisi mukavat maisematkin.

Kurssi 90 astetta vasemmalle ja nokka kohti Mytikasta. Tunnin verran pitäisi vielä moottoroida, jos ei ala tuulla.

Ja aina vaan tyyntä. Joskin maisemat vaikutti paranevan itään mennessä. Korkeita vuoria.

Ankkuripaikkaa lähestymässä. Kyllähän näissä maisemissa vähän aikaa jaksaa ankkurissa kellua.

Lähin kukkula eli kuvassa vasemmalla oli noin 670 metriä korkea.
Taustalla olevat olikin sitten jo toista kilometriä.

Laitetaas alkuun isompi kartta, niin näkee paremmin missä päin Kreikkaa ollaan.

31.3. reitti muutettiin ja tuli noin 9 merimailia ja puolitoista tuntia moottorointia.

Ankkuri laskeutui noin puoli kahdeltatoista. Tein veneellä lounaan ja otin sen päälle pienet ruokalevot.

Iltapäivällä noin kahden maissa tuuli sitten alkoi ja ennusteen mukaisesti pohjoisesta. Tosin melko heikkona. Ukkoskuuroja näkyi lähinnä vuorten rinteillä, mutta muuten oli aurinkoista. Se oli ihan tervetullutta senkin takia, että akut sai lisää virtaa.

Komea ukkospilvi jossain Lefkas-saaren eteläpuolella.

Sääennuste lupaili, että Mytikaksessa alkaisi sadella vasta neljältä, joten pari tuntia olisi aikaa käydä maissa kävelyllä ja niinpä päätinkin tehdä. Viereisen vuoren rinteessä näkyi jokin valkoinen kivirakennelma, mikä osoittautui googlettelun perusteella pieneksi luolaan tehdyksi kirkoksi. Sinne mutkitteli vuoren rinteessä polku ja siellä pitäisi helposti käydä parissa tunnissa mutkin. Ei muuta kuin Laivarotta vesille ja maihin.

Suurinpiirtein keskellä kuvaa ja keskellä rinnettä näkyy haaleana valkoinen "viiva".

Hiekkarannalle oli helppo astua maihin, vaikka todella paljon oli kyllä roskaa rannalla.

Polun alussa oli ihan opastekin.

Melko jyrkkään rinteeseen polku oli koverrettu.

Ihan komeat maisemat sieltä oli matkan varreltakin.

Polku kapeni pikkuhiljaa ylöspäin mentäessä.

Luolan edustalle oli tehty pieni tasanne penkkeineen.
Kaidetta ei oltu tehty ja portin oli joku hajoittanut.

Kirkon ovi oli varmaan maailman pienimpiä lajissaan. Ehkä noin 50x150 cm.

Mutta eipä se ollut kovin suuri muutenkaan. Muutama ihminen mahtuu kerralla sisään.
Mutta ihan hauskan näköinen.

Istuskelin hetken aikaa tasanteen penkillä, kunnes ensimmäiset vesipisarat ajoivat minut liikkeelle.

Veneelle palattuani yli menikin pari kovempaa kuuroa, mutta aina välillä aurinkokin paistoi. Mytikaksen kylän itäpuolen vuorilla oli välillä kovaa ukkostakin. Niin ja uutisista sai lukea, että Kreikan itäpuolen saarilla oli ollut todella kovia sateita. Siellä kadut tulvivat ja parilla saarella oli autoilukin kielletty toistaiseksi. Ilmeisesti kuitenkin kuolonuhreilta vältyttiin.

Sadekuuroja oli vähän joka puolella.

Idässä ukkostikin.

Pohjoispuolen korkeat vuoret olivat osin pilvessä.
Niin ja onhan kuvassa "muutama" naakkakin.

Seuraavana päivänä ajattelin käydä Mytikaksen kylän katsomassa ja kaupassakin voisi taas pyörähtää. Tuulten ennustettiin olevan todella epävakaat, jos niitä nyt olisi ensinkään. Tataisi olla pääosin noiden sade- ja ukkoskuurojen aikaansaamia ne tuulet, mitä oli. Ei taida olla lähipäivinä tarvetta liikkua tästä paikkaa ellei sitten moottorointiin turvaudu.

Aurinko laski vuoren taakse, mutta valaisi nätisti lounaaseen avautuvaa maisemaa.

Tiistai 1.4. - Aprillipäivä ankkurissa

Päivä valkeni todella kirkkaana ja aurinkoisena. Ajattelin lähteä käymään kylällä heti aamupäivästä, kun iltapäivälle saattaa taas sateita ja ukkosia tulla. Taas oli mielessä lounastella ihan ravintolassa.

Aurinko nousemassa idän puolen vuorten takaa.

Yöllä tuuli oli pyörähtänyt pariinkin kertaan niin, että vene oli liikkunut puolitoista kertaa kokonaan ankkurin ympäri. Heräsinkin muutaman kerran koviin tuulenpuuskiin ja sadekuuroihin. Mutta ankkuri tuntui kuitenkin pitäneen hyvin, niin eipä siinä huolta. 

Lähdin soutelemaan rantaan noin yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Pitihän se välillä taas Ainomariaakin kuvata.
Tässä kohtaa tuulee taas etelästä, vaikka pelkkiä pohjoistuulia on ennusteessa.

Keskustan kirkko.

Ja pääkatu. Kyllä siellä pari kahvilaa oli auki, mutta ei varsinaista ruokaravintolaa.

Joillakin länsirannan taloista oli omat laiturit. Ei olisi pöllömpi paikka asustella.

Eteläpuolen ranta näytti olevan melko matala, mutta länsipuolella kävi isompiakin aluksia.

Paluumatkan kävelin hiekkarantaa pitkin kumiveneelle. Tuuli oli kääntynyt noin länteen.

Loppu päivä tulikin vain nautiskeltua veneellä komeasta säästä ja maisemista. Ja vähän viinistäkin. Aivan kuten olin aavistellutkin, niin iltapäivästä alkoi nousta korkeita pilviä vuoren rinteiltä ja ukkosiakin paikoin esiintyi. Ainomarian kohdalle ei tällä kertaa sateita kuitenkaan osunut, vaikka läheltä menikin.

Suuria sadepilviä muodostumassa pohjoispuolen vuorten rinteillä.

Pappateltta "Bimini" asennossa. Piti ihan auringolta tehdä suojaa, kun oli niin lämmintä.

Melko aggressiivisen näköisesti paikoin muodostui korkeita pilviä.

Jossain kohtaa iltaa sadekuuron mukanaan tuoma tuulenpuuska sai ankkurihälyttimen huutamaan hetkeksi. Näytti, että ankkuri olisi irronnut hetkeksi, mutta tarttui heti uudelleen kiinni. Muutaman metrin vene siinä liikkui aiemmasta paikasta.

Periaatteessa ihan tavallista, jos tuuli sattui työntämään venettä juuri päinvastaiseen suuntaan, minne ankkurin varsi on aiemmin osoittanut. Olihan tuuli pyörittänyt venettä ankkurin ympärillä jo toista vuorokautta.

Seuraavaksi päiväksi luvattiin jälleen ainakin jonkinlaista länsituulta, joten päätin sitten jatkaa matkaa siihen poukamaan, mikä oli jo edellisenä päivänä ollut määränpäänä. Matkaa oli edelleen se parikymmentä merimailia ja tuuleen nyt ei ollut kovin kova luotto, mutta voihan sitä lähteä kokeilemaan. Pysähdytään taas jossain matkalla, jos ei tuulekaan. 

Keskiviikko 2.4. - Kevyessä tuulessa hidasta etenemistä

Yöllä oli taas ajoittaisia sadekuuroja ja niiden mukanaan tuomia puuskia vähän eri suunnista. Ankkuri kuitenkin pysyi hyvin paikallaan.

Tuli nukuttua melko pitkään ja heräsin vasta joskus yhdeksän aikaan jälleen oikein kauniiseen säähän. Oli taas melko tyyntä, mutta pientä lupausta oli kuitenkin vienosta luoteistuulesta. Päästään ehkä ihan purjeilla matkaan.

Lämmintä oli aamulla kahvitella.

Kiireettömän aamupalan sekä tuuliennusteiden ja uutisten katselun jälkeen nostin ankkurin noin puoli yhdeltätoista. Ja siellä olikin pieni yllätys.

Ihan näin ei kuuluisi kettingin olla.

Noh, ankkurikettinki oli helppo selvitellä. Sehän aukesi itsestään, kun kettinkiä vähän auttoi varren ali. Ensimmäinen kerta, kun on "ongelmia" tämän ankkurin kanssa. Vaikka kyllä se oli yön yli noinkin pitänyt venettä paikallaan yllättävänkin isoissa puuskissa. 

Ankkuri oli todennäköisesti irronnut silloin edellisenä iltana, kun ankkurihälytin ilmoitti veneen liikkuneen. Se on sitten jäänyt sen verran pintaan, että kettinki on veneen pyöriessä tarttunut siihen kiinni. Normaalisti ankkuria laskiessa vedän sitä pakilla vähän aikaa, niin se uppoaa sen verran syvälle, että kettinki ei siihen tartu. Ankkurin takanurkissa olevat pienet "siivet" auttavat kärkeä uppoamaan pohjaan, mutta näköjään tällaisessa tilanteessa niistä voi olla haittaakin.

Oppia tästäkin tapauksesta sai ja tällaista osaa ehkä varoa jatkossa. Ei se olisi ollut iso homma edellisenä päivänä käyttää ankkuria ylhäällä ja upottaa sitä uudelleen, kun kuitenkin selvät merkit oli, että se oli hetkeksi irronnut. Sekin oli tapauksessa jännä homma, että nyt ankkurin mukana tuli iso määrä savea pohjasta. Yleensä tämä ankkuri on noussut melko puhtaana ylös.

Ankkurin selvittelyn jälkeen saikin sitten jo nostaa purjeet. Siinä paikkaa oli ihan mukavat 5 m/s sivumyötäiset tuulet. Tosin aika pian mentäisiin korkean saaren itäpuolelle ja se ihan varmasti tulisi vaikuttamaan tuuleen.

Sinne jäi ankkuripaikka ja korkeat vuoret.

Juuri sopiva oli tuuli, kun Mytikasta ohitettiin.

Kylän eteläkärkeä ohittamassa. Melko lähellä vesirajaa on talot.

Ja niinhän siinä kävi, että saaren takana tuuli pikkuhiljaa hiipui.

Eipä tuo kylläkään ihme, kun oli tämäkin melkein puoli kilometriä korkea tönkyrä.

Vauhti sitten tippui ihan roimasti.

Alkumatka siis kulki hyvin noin kuutta solmua, mutta vain noin ensimmäisen puolen tunnin ajan. Saaren suojissa tuuli laantui alle 2 m/s lukemiin - alimmillaan noin 1 m/s. Myötätuulena se ei ole juuri mitään. Nopeus oli ajoittain pitkiä aikoja noin 1 solmun luokkaa. 

Mutta enpä antanut sen häiritä. Matkaa ei kuitenkaan ollut kovin pitkästi ja auringonlaskuunhan oli vielä ainakin 8 tuntia aikaa. Mikäs siellä oli tyynellä merellä kellua. Ei purjeetkaan läpsyneet, vaikka ei juuri tuullut, kun ei ollut käytännössä lainkaan aaltoa.

Seuraavat 5 merimailia otti melkein kolme tuntia aikaa. Vasta sen jälkeen alkoi saaren vaikutus lakata ja tuuli palasi. Loput noin 12 merimailia taittuikin sitten parissa tunnissa. Olin oikein tyytyväinen itseeni, että maltoin olla käynnistämättä moottoria, kun purjehdus lopulta onnistui ihan hyvin. Olin ankkurissa noin puoli viiden aikaan. Ihan kunnon lounaskin oli helppo kokkailla matkan aikana hissuksiin eteenpäin lipuen.

Lähtöpaikan lähellä oli taas ukkospilviä.

Tuuli alkoi pikkuhiljaa nousta ja kääntyi luoteeseen.

Pieniä saariakin matkalla ohitettiin.

Osa niistä muistutti hieman kotimaan luotoja.

Tämän saaren takana oli määränpäänä ollut poukama. Saari oli asumaton ja nimeltään ilmeisesti Petalas.

Ja ankkurissa ollaan. Vesi oli hienon väristä, mutta hieman sameaa. Varmaankin mutapohjan takia.

2.4. hidas purjehdus - noin 22 merimailia ja melkein 6 tuntia.

Kevyestä tuulesta ja aurinkoisesta säästä johtuen oli ollut todella lämmin päivä. Kuuma tuli ihan vain istuskellessa. Niinpä kävin ankkurin laskun jälkeen pulahtamassa meressä. Vaikka vesi olikin hieman sameaa, niin silti todennäköisesti paljon puhtaampaa kuin Itämeressä keskimäärin. Oikein virkistävää oli se. Vedenlämpömittari näytti meren olevan noin 17 astetta. 

Muuta mainitsemisen arvoistapa ei tullut sitten illasta tehtyäkään. Paikka oli ihan hieno ja varsin hiljainen. Ei ollut asutustakaan näkyvissä missään. Pohjoisessa näkyi vain muutama tuulivoimala.

Torstai 3.4. - Purjehtiako vaiko eikö?

Heräsin vasta yhdeksän maissa. Sää oli jälleen kirkas ja yökin oli ollut tällä kertaa tosi rauhallinen. Poukamassa vallitsi pieni pohjoinen tuulenvire. 

Hiljainen ankkuripaikka, mutta vähän avoin pohjoiseen.

Oli ollut ajatuksena käydä lähistöllä jossain maissa kävelyllä päivän mittaan, mutta eipä siellä ollut oikein mitään polkuja teistä puhumattakaan. Mietiskelin siinä, että jäänkö silti ankkuriin oleskelemaan vai pitäisikö sitä lähteä taas merelle kellumaan. Noin 5 m/s luoteista tuulta oli ennustettu, joten sinne Ithaki saarelle olisi sivuvastainen. Ehkä sinne voisi lähteä purjehtimaan.

Aamupalaa kokkaillessa sitten loppui minulla varapullona ollut 2kg kaasupullo. Se oli viimeinen "Skandinaavisella" liittimellä ollut pullo missä oli vielä kaasua. Piti kesken kokkailun askarrella paikoilleen se jo noin kuukausi sitten Sardinialta ostamani 10 kilon pullo italialaisella liittimellä. Tai eihän siinä muuta hommaa ollut kuin vaihtaa Italialainen paineensäädin letkuun.

Huomasin vasta siinä asennusvaiheessa, että se uusi kaasu olikin butaania eikä propaania kuten kotipuolessa yleensä. Onneksi vanhan kaasuhellani ohjekirja löytyi netistä ja siellä oli maininta, että kumpaa vain voi käyttää. Butaani palaa vähän puhtaammin eli kuumemmin, joten sille pitäisi käyttää pienempää painetta. Mutta mennään ihan "toleransseissa". Ero ei ole suuri. Jossain oli maininta, että butaanista saa noin 12 % enemmän energiaa irti. Tämän pullon pitäisikin taas kestää ainakin puoli vuotta, jos sama kulutustahti pysyy.

Sain aamupalan sitten kaasupullon vaihdon jälkeen tehtyä valmiiksi ja sitä syödessä kyllä vahvistui ajatus liikkeelle lähdöstä. Vaikka tämä paikka olikin hyvin suojaisa, niin eipä siellä juuri tekemistä ollut. Sama kait se on lähteä kellumaan ulapalle, kuin kellua tässä.

Niinpä ankkuri nousi noin puoli yhdeltätoista. Tuulesta ei ollut juuri tietoakaan, mutta senhän pitäisikin tuulla juuri tuon saaren takaa.

Tyyntä oli lähtiessä.

Eikä tilanne juuri muuttunut saaren eteläkärkeä ohittaessakaan.

Nostin silti purjeet ja aloitin taas hitaan etenemisen kohti länttä hyvin heikossa vastatuulessa.

Nopeutta oli parhaimmillaan vähän yli 2 solmua.

Ukkospilviä oli taas syntymässä. Liekö niissä syy, että ennusteet eivät taaskaan pitäneet paikkaansa.

Alkumatkan noin kolmisen tuntia oli 2 m/s länsi-/lounaistuulta sen sijaan, että olisi ollut se luvattu 5 m/s luoteesta. Hidasta meinasi olla, mutta en antanut sen tälläkään kertaa häiritä. Lopulta noin kahdelta tuuli vähän virkosi ja kääntyi luoteeseen, mutta oltiin vielä kaukana ennustetusta voimakkuudesta. 

Ja lopulta tuuli loppui kuin seinään noin neljän maissa. Tuli täysin tyyntä. Keskinopeus siihen saakka oli ollut alle kolme solmua. Voisi jopa sanoa, että kiireetöntä. Siinä vaiheessa matkaa oli jäljellä noin 8 merimailia eli noin puolitoista tuntia moottorointia. Eipä siinä auttanut kuin laskea purjeet ja lähteä ajelemaan koneella. Olisin siis perillä vähän ennen kuutta, kun nyt ajaa koneella loppumatkan.

"Plägä" iski.

Noin kolme mailia ennen määränpääksi valitsemaani poukamaa alkoi sitten tuulla. Ja tuuli vaikutti ottavan nyt kiinni sitä, mitä oli aiemmin "laiskotellut". Tämähän oikeastaan sopi Välimerelliseen tapaan liikenteessä. Tullaan myöhässä ja kauheaa vauhtia.

Tuuli luoteesta noin 7 m/s ja puuskissa yli 10. Otin genoan osittain ulos ja purjehdin sillä puolisen tuntia, kunnes saavuin saaren kupeeseen. 

Laiskuuttani en ottanut isopurjetta enää ulos, kun tuuli alkoi.
Ihan hyvin Ainomaria kulki vähän reivatulla genoallakin.

Tuuli yritti nostaa vaahtopäisiä aaltojakin rantaa lähestyttäessä.

Valitsemani poukama oli niin kuin tuulitunneli. Jotenkin saaren muoto ilmeisesti kanavoi sinne vuorten yli tulevaa luoteistuulta. Ei sinne ollut mitään järkeä ankkuroitua. Puuskissa oli yli 12 m/s. Käännyin ympäri ja otin taas genoaa vähän ulos purjehtiakseni niemen toiselle puolelle. Siellä oli vastaava poukama, mihin olin nähnyt hetki sitten menevän yhden purjeveneen ja se näkyi siellä olevan edelleen AIS:n mukaan. Jospa sillä puolella ei ole tällaista tuulitunneli-meininkiä.

Ihan nätti paikka se ensimmäinenkin poukama oli, mutta kovin tuulinen.

Joten nokka ympäri jo kiertämään pitkulaisen niemen pohjoispuolelle.

Tilanne muuttuikin radikaalisti heti terävän niemenkärjen toisella puolella.
Tuuli loppui ja oli tasainen meri. Erikoista.

Poukamassa olikin kaksi venettä ankkurissa.
Ja huomattavan paljon tasaisempaa oli, vaikka seinämät oli loivemmat.

Paikka missä muut olivat ankkurissa oli sen verran kapea, että laskin oman ankkurini vähän sivummalle. 

Ja hyvältä se paikka vaikutti. 6-8 metriä syvää, kirkasta vettä ja hiekkapohja.
Aurinko painui samoihin aikoihin jo kukkulan taakse.

Illasta rannalla ja kallioisilla rinteillä liikuskeli ja huuteli vuohia.
Välillä sieltä ropisi kiviä alas, kun nämä kiipeilivät rinteen kasvustoja syömässä.

3.4. vielä edellistäkin päivää hitaampi etappi, vaikka tunti moottoroitiinkin.
22 merimailia ja yli 7 tuntia. Poukamassa oli Filiatro niminen ranta.

Yllättävän iso ero oli kyllä sillä, minkälainen tuuli näissä ihan viereisissä poukamissa oli. Onneksi en yrittänytkään jäädä sinne ensimmäiseen. Tästä paikasta on noin neljän kilometrin kävelymatka tämän saaren Vathi nimiseen kylään. Alun perin oli ajatuksena, että kävisin siellä vielä tämän illan aikana, mutta tämän ankkuripaikka säädön takia menenkin vasta seuraavana päivänä.

Nyt vain vähän päivällistä/iltapalaa ja aikaisin nukkumaan. Paitsi ensin pieni pulahdus taas meressä.

Perjantai 4.4. - Vathissa käynti, mistä palatessa tuuli vähän säikäyttää

Hieno oli taas aamu. Vähän oli pilviä liikkeellä, mutta pääosin aurinkoista.

Nätti aamu oli jälleen.

Molemmat naapurit lähtivät aamusta johonkin ja jäin Ainomarian kanssa paikkaan yksin. Ainakin pariksi seuraavaksi päiväksi oli lupailtu lännenpuolen tuulia, joten tämän paikan pitäisi olla hyvinkin suojaisa. Sadekuurot tosin saattaa ajoittain tuulia pyöritellä, niin kuin ne on aiemminkin täällä tehneet.

Yli 6 metriä vettä ja ankkurikettinki näkyy pohjassa ihan selvästi.

Itätuulilta ei paikassa sitten suojaa ole, mutta eipä niitä ole nyt ennusteissa näkyvissä.

Iltapäivällä olisi varmaan taas sadekuurojen riski suurempi, joten päätin lähteä aamusta käymään siellä Vathissa. Lähtöä tehdessä punniskelin, että pitäisikö varmuuden vuoksi siirtää ankkuria hieman kauemmas rannasta. Mittailin siinä, että jos jostain syystä tuuli pyörähtääkin kaikkien ennusteiden vastaisesti itään, niin melko lähelle saattaa peräsin mennän rantaa. Päätin siirtää varmuuden vuoksi ankkuria vajaa pari veneen mittaa eli noin 15 metriä kauemmas rannasta. Ei siitä ainakaan haittaa olisi. 

Ankkurin siirron jälkeen soutelin läheiselle hiekkarannalle ja lähdin kävelemään mäkisiä teitä kohti kylää.

Ja pitihän se lähtiessä taas Ainomariaa kuvata.

Filiatron rannalla oli myös ravintola, mutta tietysti vielä kiinni tähän aikaan vuodesta.
Satelliittikuvien perusteella tämä paikka on todella suosittu sesonkina. Siinä näkyy ainakin 20 venettä.

Tieltä avautui kivasti näkymä poukamaan.

Tällainen pieni tie johti kukkuloiden yli kylälle.

Tieltä näkyi hyvin myös tämä poukama, missä kävin ensin. Ja terävä niemenkärki minkä sitten kiersin.

Sieltähän se Vathi sitten tuli näkyviin. Ja sadepilviä.

Vathin poukamassa vesi oli melko rauhaton. Kyllä siellä vain sitä luoteistuulta oli.

Ihan kivan näköinen rantakatu oli tässäkin Vathissa. Paljon oli myös ravintoloita, mutta tietysti kiinni.

Tässä kylässä olikin vähän paremman valikoiman ja hintatason omaava kauppa, joten sain täydennettyä hyvin ruokavarastoja. En sitten löytänyt täältäkään mieluisaa ravintolaa, joten palasin veneelle tekemään itse lounaan.

Päästessäni poukamaan säikähdin vähän, kun Ainomariaa ei näkynytkään enää paikassa, josta lähtiessä otin kuvan. Samalla huomasin, että poukamassahan tuulee idästä ja vieläpä aika kovaa, kun meinaa vaahtopäitä ihan tehdä. Tuli vähän kiire soudella katsomaan, että onko Ainomaria vielä turvallisen matkan päässä rannasta.

Eihän se allokko taaskaan näytä kuvassa miltään,
mutta sen verran korkea se oli, että kumiveneen keulan yli pärski vettä.

Sen verran tuli sitten reippaasti vasta-aallokkoon soudeltua, että airo katkesi. Saattoi päästä jokunen kirosana. No meloin sitten vasta-aallokkoon ja tuuleen yhdellä airolla. Oli muuten hidasta, mutta etenin kuitenkin pikkuhiljaa. 

Ja lopulta niemenkärjen takaa tuli eteen tällainen näky...

Helpotus.

Huh. Ei hätiä. Sen verran kaukana se oli rannasta, että eipä olisi varmaan tarvinnut lähtiessä edes siirtää sitä ankkuria. Olisi se ollut turvassa siinä edellisessäkin kohtaa. Mutta hyvä, että on luotettava ankkuri.

Tuuli tyyntyikin melko pian veneelle päästyäni. Sitten hoksasin katsoa taivaalle ja huomasin syynkin tuolle äkilliselle itätuulelle. Iso sadekuuro oli nyt noin Vathin kylän yllä.

Taisi Vathissa nyt sataa.

Seuraavaksi päätinkin lähteä puhdistamaan veneen pohjan. Uimareissuilla olin huomannut, että vähän siellä näkyy levää taas kertyneen. Mitään kovakuorisia elukoita ei edelleenkään näkynyt. Edellisen kerran kävin pohjan rappaamassa La Maddalenassa helmikuun alkupuolella. Yllättävän hyvin siis perus "Itämeren maali" on täälläkin toiminut. Kyllä satamissa olevissa veneissä on näkynyt huomattavasti hurjemmassakin kunnossa olevia pohjia.

Pohjan putsaus sujui nyt jo huomattavan paljon helpommin ja nopeammin kuin viimeksi. Paljon pidempiä aikoja pystyy jo sukeltamaan, vaikka ei juuri harjoittelua ole tullutkaan. Alkuun kehittyy nopeasti. Hienon kirkasta oli vesikin ja rappaamani levänpalat houkuttelivat ympärille ison parven kaloja. 

Ankkuri oli noin 6-7 metrin syvyydessä ja kävin ihan vain kokeillakseni sukeltamassa sen luona. Hyvin sinne pääsi. Ja ei se itätuuli ollut edes kääntänyt ankkuria, että sen verran lepsu se oli ollut. Ankkurin varsi osoitti edelleen siihen suuntaan, mihin olin sen laskiessa laittanut eli itään.

Sukeltelun jälkeen olikin mukava korkata perjantain kunniaksi olut, millä sai huuhdella suolaveden maun suusta. Istuskeluksi se loppuilta sitten menikin. Korjaisin sen airon seuraavana päivänä. Se puupalikka vain ei ollutkaan hyvä ratkaisu, vaikka se alkuun vaikutti jämäkältä. Minähän korjasin sen saman airon joskus Espanjan itärannikolla loppusyksyllä. Se on ollut märkänä siellä varmaan koko ajan ja nopeastipa se puu tuommoisessa paikkaa pehmenee. 

Huomasin, että minun hyvin vähällä käytöllä olleessa kansiharjassa on melko lailla sopivan vahvuinen alumiinivarsi. Ehkä siitä saa tehtyä airon sisään paremmin kestävää vahviketta. Se on ollut siksi vähällä käytöllä, että harja on ihan liian pehmeä. Kannessa olevasta "kitkapinnoitteesta" ei saa sillä likaa irti mitenkään. Laitetaan parempi harja ostoslistalle.

Lauantai 5.4. - Airon korjaus ja blogin kirjoittelua vähän etukäteen

Auringonnousu oli jälleen hieno ja sää sekä meri muutenkin leppoisen oloinen. Tämän julkaisun ensimmäinen kuva on tämän aamun auringonnoususta. Nautiskelin taas aamupalan pitkän kaavan mukaan ja suunnittelin siinä samalla sitä airon korjaamista. 

Veneen ympräillä pyöri edelleen niitä pohjan putsauksen houkuttelemia kaloja.
Minulla oli muutama vähän nihkeäksi mennyt riisikakku, niin tuli ruokittua sitten kalat niillä.

Ja sitten airo-projektin kimppuun.

Harjanvarsi on teleskooppi, eli siinä on kaksi alumiiniputkea sisäkkäin. Laitoin ne molemmat sinne airon varteen. Se paketti oli pari milliä liian ohkaista, joten pistin siihen pari kierrosta teippiä muutamaan kohtaan täytteeksi. Sitten vain koko paletti sisäkkäin ja pop-niiteillä kasaan. Hyvä tuli. Onhan se vähän painavampi kuin toinen, mutta eipä tuota testilenkillä soutaessa huomannut.

Tyyntä ja leppoisaa oli taas poukamassa touhuta.

Sitten teinkin vähän myöhästyneen lounaan ja aloin kirjoittelemaan tätä blogitekstiä etukäteen. Pienen tauon pidin ennen auringonlaskua ja kävin kävelylenkillä maissa. 

Kävelylenkille soutaessa aurinko oli jo menossa kukkulan taakse.

Ja palatessa olikin jo ilta hämärtymässä. Noin puolitoista tuntia tuli käveleskeltyä.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina on tarkoitus vaihtaa paikkaa. Maanantaille ja tiistaille on luvattu kovia pohjoistuulia, joten ajattelin purjehtia huomenna sunnuntaina sinne Nidrin edustan poukamaan suojiin, mikä jo aiemmin todettiin hyväksi. 

Alkuviikon kovien tuulien jälkeen on sitten ajatus jättää jo nämä Jooniansaaret ja käydä Prevezassa. Sinne on aikanaan kesäkuussa tarkoitus nostaa Ainomaria maihin pahimpien ruuhkien ja helteiden alta pois. Lennän sitten nauttimaan kesästä Suomeen. Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta ennen sitä hetkeä. 

Reilun viikon päästä alkaa ennusteiden mukaan etelätuulet, niin lähden varmaan pikkuhiljaa siirtymään jo Kroatian suuntaan. Sieltä käsin on parit vähän erilaiset seikkailut tiedossa, mutta niistä tarkemmin suunnitelmaa vähän myöhemmin.

Tässäpä tarinat tältä viikkoa. 

Ensi viikkoon!

Jouni