47. Kreikka, Lefkas

Reissun 47. viikko, 16.-22.3.2025

Edellisen julkaisun sisältämät pari viikkoa tuli kierreltyä Italian kaakkoista osaa lähinnä maitse ja lopulta lähdin purjehtimaan kohti Kreikkaa sunnuntaina 16.3.

Matkalla oli pääosin oikein mukavat myötätuulet ja etappi sujui melkolailla arvioimani aikataulun mukaisesti. Kreikan Lefkas nimiselle saarelle saavuin maanantaina 17.3. puolen päivän aikaan ja koko viikko onkin sitten tullut oltua tämän saaren kupeessa. Kerran vaihdoin ankkuripaikkaa, kun ensimmäiseen paikkaan alkoi tulla vähän turhan paljon aallokkoa.

Tämä toinen paikkaa sitten onkin todella suojaisa ja yllättävän suosittukin. Täällä on ankkurissa toistakymmentä venettä ja viereisillä telakoilla maissa varmaan jokunen sata venettä. Maininkia ei tähän poukamaan eksy, joten hyvä täällä on aikaa viettää.

Lefkas saaren rantamaisemia.

Sunnuntai 16.3. - Lähtö Italian Gallipolista kohti Kreikkaa

Kello oli herättämässä kuudelta aamulla, jotta liikkeelle päästään ajoissa. Etappi on noin 150 merimailia pitkä ja arvio sen kestosta noin 28-30 tuntia. Seuraavana päivänä on määrä saapua Vasiliki nimisen kylän edustalle ankkuriin puolen päivän maissa. On siis hyvin varaa viivästyksiinkin ennen auringonlaskua.

Satamassa touhutessa viivähti noin puolitoista tuntia, kun kävin suihkussa, söin aamupalan ja täytin vesitankit piripintaan. Kreikan puolella on tarkoitus olla mahdollisimman paljon ankkurissa, vaikka huhupuheiden perusteella Kreikan satamamaksut eivät ole kovin korkeita. Niin ja tulipahan varmuuden vuoksi ladattua laiturin sähköistä akutkin täyteen. 

Aurinko nousee jo heti kuuden jälkeen. Täälläkin on jo päivä pari tuntia pidentynyt.

Köydet irtosivat vähän ennen puolta kahdeksaa. Tuuli oli onneksi vähän heikentynyt, niin yksin laiturista irrottautuminen ei tuottanut ongelmia. Matkalle oli lupailtu 6-10 m/s myötätuulia koko ajaksi, joten ihan kohtuullisen vauhdikkaasti pitäisi matkan taittua.

Gallipolin aallonmurtajan jälkeen saikin jo alkaa purjeita nostamaan.

Alkumatkasta oli hetken matkaa sivuvastaista, kunnes majakan ohitettua sai kääntää myötäiseen.

Sen jälkeen matka sujuikin leppoisasti ja vauhdikkaasti. Gallipoli jäi pian horisonttiin.

Iltapäivän alussa tuuli vähän hyytyi. Tai ainakin sen verran, että nopeus putosi reilusta kuudesta solmusta noin kolmeen. Samalla alkoi taas aallokossa keinuessa purjeet ikävästi läpsymään. Koska ilma oli kirkas ja tuuli suhteellisen tasainen, niin päätin valjastaa poro-genaakkerin Ainomariaa vetämään. Kovin isossa aallokossa en sitä ole juurikaan käyttänyt, mutta nyt oli kohtuullisen hyvät olosuhteet sitä testailla.

Ihan hyvin poro jälleen kuskasi, vaikka tuuli olikin turhan heikko.

Italian kaakkoista kärkeä eli Leuca nimistä kaupunkia ohittamassa. Siellähän tuli maitse käytyä.

Yllättävän kivasti se genaakkeri toimi aallokossakin. Ei se ainakaan niin pahasti läpsynyt, kuin genoa. Tuuli vain oli niin suoraan takaa, että piti hieman ottaa kurssia sivuun määränpäästä, mutta eipä tuo haitannut. Ihan kohtuullista vauhtia matka kuitenkin eteni ja aikataulussa oli sitä varaakin vähän viivästyttää perille saapumista.

Pari tuntia genaakkerin kanssa purjehdittuani tuuli alkoi taas yltyä. Kun se alkoi vakaammin olla noin 8 m/s, niin otin genaakkerin alas ja jatkoin virsikirja-asetuksilla suoraan myötätuuleen.

Kiva purjehdussää oli pienistä tuulen oikutteluista huolimatta.

Aurinko laski taas nätisti.

Oli lähes täysikuu ja kirkas sekä valoisakin yö.

Yö meni muuten oikein leppoisasti torkkuen, mutta yllättävän paljon oli pohjois-eteläsuuntaista liikennettä Italian ja Kreikan välisellä vesialueella. Välillä piti torkkujen kestoa lyhentää puolesta tunnista varttiin, että rahtilaivoja kohdatessa olin hereillä vahtimassa, että ei satu mitään odottamatonta. 

Maanantai 17.3. - Saapuminen Kreikkaan

Aamun lähestyessä huomasi, että torkkujen lyhentäminen ja ajoittainen pidempiä aikoja valveilla olo vaikutti yllättävän paljon se vireystilaan. Onneksi matkaa ei kuitenkaan ollut enää paljon ja perillä voi sitten ottaa päiväunet. Illasta oli tarkoitus vielä saada myöhässä ollut blogipäivitys kirjoiteltua.

Aamulla nätti keli jatkui, vaikka vähän pilviäkin oli. Kreikan saaristo alkaa pikkuhiljaa näkyä.

Yksi sadekuuro vähän tiputti ohimennessään vettä, mutta muuten oli kuivaa.

Lefkasin eteläkärki majakoineen. Nyt on enää viitisen merimailia matkaa.

Eteläkärjen jälkeen aallokko loppui, mutta tuuli muuttui epävakaaksi.

Niinpä sitten loppumatkasta moottoroitiinkin.

Tuuli muuttui todella epävakaaksi, kun pääsin majakan ohitse niemenkärjen taakse. Tuulennopeus vaihteli välillä 2-12 m/s. Eihän siinä purjehtimisesta meinannut tulla mitään, joten laskin melko pian purjeet ja ajoin moottorilla loput noin 4 merimailia eli vajaan tunnin. 

Akut olivatkin jo melko tyhjät, vaikka ne lähtiessä latasin. Myötätuulessa tuuligeneraattori on vähän tehoton ja myötäinen aallokko työllistää autopilottia sen verran paljon, että akkukapasiteetti on vähän tiukilla. Akut eivät taida olla enää ihan uuden veroiset. Moottorilla ajaessa niihin sai taas vähän virtaa illan tietokonehommia varten ja samalla lämmintä vettä peseytymiseen.

Ankkuri laskeutui melko tarkkaan puolen päivän aikaan, kuten olin arvioinutkin. Olin tosin hetken kellojen kanssa vähän hämillään kunnes tajusin, että matkalla taisi vaihtua aikavyöhyke. Kreikka on Itä-Euroopan ajassa eli samassa ajassa kuin Suomenkin kellot. Italian eli Keski-Euroopan kello oli vasta 11 eli todellisuudessa matka joutui noin tuntia arvioimaani nopeammin.

Ankkuripaikan maisemat etelään.

Ja pohjoispuolella hiekkaranta ja Vasiliki.

16.-17.3. yön yli purjehdus Kreikkaan. 166 merimailia ja 27 tuntia.

Nukuin reilun tunnin päiväunet ja ryhdyin sitten kirjoittelemaan blogia. Keli oli nätti ja lämmin, joten siirsin "toimiston" ohjaamoon. Siinä tulikin kirjoiteltua auringonlaskuun saakka ja sen jälkeen meni vielä useampi tunti ennen kuin julkaisu oli valmis. Julkaisun jälkeen kello oli jo sen verran, että saikin jo mennä nukkumaan.

Ainomarian maisemakonttori.

Auringonlaskupa ei tuohon paikkaan näkynyt, kun se laski viereisen vuoren taakse.

Tiistai 18.3. - Vasiliki

Pitkäänhän tuo nukuttikin, vaikka ajoissa nukkumaan menin. Selvästi se edellisen yön purjehdus painoi, vaikka päiväunetkin otin. Herätessä oli vähän pilvinen sää ja ennusteessa oli sateitakin.

Aamusta näkyi sadekuurojakin etelän suunnalla.

Aamupäivä meni tietokoneen ääressä, sillä laitoin nyt tilaukseen vähän uutta tekniikkaa Ainomariaan. Sain itävaltalaisesta venetarvikeliikkeestä ihan hyvät tarjoukset tavaroista Tarantossa tapaamani itävaltalaisen pariskunnan avustuksella. Melkoisen ison summan säästin sen kohtaamisen johdosta.

Kesän aikana, kun Ainomaria tulee olemaan telakalla, niin asennan käänteisosmoosilaitteen eli ns. vedentekokoneen (englanniksi Watermaker). Taisin siitä Ainomarian esittelyjulkaisussa mainitakin. Sillä saa siis tehtyä merivedestä juomakelpoista vettä. 

Minun tilaamani laite kykenee tuottamaan noin 30 litraa tunnissa ja sen pumpun teho on vain noin 110 W. 12 voltin järjestelmässä virrankulutus on siis alle 10 ampeeria. Laitetta on syytä käyttää vähintään pari kertaa viikossa, jotta laitteeseen ei pesiydy mitään eliöitä. Minun vedenkulutuksella siis noin pari tuntia kerrallaan kaksi kertaa viikossa. 

Samalla tilasin myös sen pitkään haaveilemani ja kerran jo Ibizalla hetken omistamani AIS lähettimen. Sain siitäkin ihan hyvän tarjouksen. Lisäksi on tarkoitus uusia akut ja laittaa pari aurinkopaneelia lisää. Ei pitäisi siis tulla näiden uusien laitteiden kanssa sähkönkulutuksen kannalta ongelmia.

Iltapäivästä laskin kumiveneen ja lähdin käväisemään maissa. Vasiliki on melko pieni kylä, missä on paljon turismin kanssa tekemisissä olevia yrityksiä, joten hiljaista siellä varmaan nyt on. Toivottavasti siellä kuitenkin joku kauppa on edes auki.

Ihan kivat maisemat Vasilikin seudulla oli.

Hiekkaranta taitaa olla kuitenkin Vasilikin suurin vetonaula.
Ilmeisesti purjelautailijoiden suosima paikka.

Ja kuten arvioinkin, niin hiljaista oli kylän raitilla.

Mutta löytyi sieltä silti yksi auki oleva kauppa.

Hiljaista oli eikä juurikaan nähtävää. Aukinainen kauppa löytyi ja kävin siellä vaikka ei varsinaisesti ollut pakottavaa tarvettakaan. Ostin tuoretta leipää, vähän jotain naposteltavaa ja muutamia kreikkalaisia oluita maisteltaviksi. Niiden kanssa se ilta sitten kivasti menikin veneellä loikoillen.

Keskiviikko 19.3. - Keinuttava herätys

Aamulla aloin heräillä vähän väliä veneen lisääntyvään keinumiseen. Aurinko oli jo noussut, joten päätin sitten nousta ylös katsomaan tilannetta. Ennusteiden vastaisesti oli itä-/kaakkoistuuli, mikä nosti poukamaan aaltoa. 

En alkanut edes aamupalaa tekemään, vaan läksin saman tien nostamaan ankkuria. Minulla oli jo tiedossa paikka, mikä olisi käytännössä kaikilla tuulensuunnilla suojainen. Myös se itävaltalainen pariskunta sitä suositteli. Se oli lähes laguunimainen ja matalahko lahti Lefkas saaren itärannalla Nidri nimisen pikkukaupungin lähellä. Luovimiseksihan se menee, mutta menköön ja aamupalan teen matkalla.

Oikein mukava keli ja maisemat oli purjehtia.

Vastatuuleen reivatuilla purjeilla.

Tuuli oli kirkkaasta säästä huolimatta jälleen todella epävakainen. Ja sehän johtuu varmasti ympäröivistä korkeista saarista. Välillä tuuli pitkän aikaa vain noin 3 m/s ja sitten yhtäkkiä hieman eri suunnasta saattoi tulla 8-9 m/s puuska. 

Yritin tuulen tuomista haasteista huolimatta luovia parhaani mukaan, mutta kovin vauhdikasta matkanteko ei ollut, sillä reivasin purjeet kovimpien puuskien mukaan. Edettiin silti ja kiirusta ei ollut. Matkaa oli suorinta reittiä noin 15 merimailia, mutta luovienhan sitä tulisi vähän enemmän.

Välillä mentiin hitaasti ja välillä vähän kovempaa ja kallellaan.

Kahden saaren väliseen solaan tullessa tuuli käytännössä loppui.
Vastaan tuli kaksi purjevenettä moottorilla ajaen.

Moottorihommiksi se minullakin lopulta meni. Tuuli loppui.

Nidriin saapumassa.

Ja oli siellä muitakin.

Kyllähän se oli mukavan tyyni poukama. Vaikka siellä olikin veneitä, niin tilaa oli vaikka kuinka paljon. Käytännössä koko lahti oli erinomaisesti ankkuroitumiseen soveltuvan syvyinen eli noin 4-6 metriä. Voipi olla, että viihdyn täällä pitkäänkin.

19.3. Vasiliki - Nidri, hitaasti luovien noin 18 merimailia ja reilut neljä tuntia.

En lähtenyt enää maissa käymään. Sen sijaan googlailin Nidrin ajoneuvovuokraamoja ja varasin seuraavalle päivälle skootterin yhdestä pienestä perheyrityksestä. Loppu viikoksi on luvattu ihan hyvää ja kirkasta säätä, mutta sunnuntaista alkaen lähes koko seuraava viikko on pilvisempää ja osin sateistakin. Seuraava viikko saattaa mennä veneellä möllöttämiseksi, mutta onpahan nyt ainakin suojainen paikka sitä varten.

Torstai 20.3. - Lefkasin kiertelyä skootterilla

Aamu oli mahtavan tyyni. Aivan kuin olisi ollut järvellä ankkurissa. Varasin skootterin kello 12 alkaen, joten hoppua ei ollut maihin lähteä. Tein rauhassa aamupalan ja samalla katselin paikkoja, missä skootterilla voisi käydä. Laskin kumiveneen vesille noin puoli yhdeltätoista.

Tyyntä oli.

Rannan telakkapaikoilta näkyy "muutamia" mastoja.

Pieni tuulenvire oli jo, kun lähdin maihin.

Skootterin vuokraaminen sujui ongelmitta ja sain lähes uuden Honda merkkisen 125 kuutioisen pelin alle. Ei muuta kuin vuoristoon mutkateitä ajelemaan. Päätin käydä ainakin saaren eteläkärjen majakalla ja hylätyllä NATO:n tutka-asemalla. Muuten ajelen koko saaren ympäri ja käväisen saaren pohjoiskärjessä olevassa pääkaupungissa eli Lefkadassa syömässä. Tavoite on olla takaisin veneellä ennen auringonlaskua, niin ei ehdi kylmä tulla.

Piikki Hondalla Vasilikin eteläpuolella.

Korkeita rantakallioita. Vähän meinasi Honda jyrkimmillä tieosuuksilla hyytyä.

Eteläkärjen majakalle tulossa. Mukavia teitä ajella.

Majakalta oli komeat maisemat myös pohjoiseen päin.

Sitten lähestytään hylättyä tutka-asemaa. Isot kiinteät antennit on paikallaan.

Melko aavemainen paikka.

Pieni tukikohta oli laaksossa antennien vieressä. Hylätty siis sekin.

Mutta komeat maisemat antennien kupeesta oli.

Sitten ajelinkin länsirantaa pitkin pohjoiskärkeen. Kuvassa pääkaupunki Lefkada.

Ja veneelle palattuani auringonlaskun jälkeen oli jälleen todella tyyntä.

Perjantai 21.3. - Skootterin palautus ja pieni taloudellinen tappio

Lähdin jo aamusta liikkeelle, sillä ajattelin käväistä vielä Ledkadassa mutkin. Tarvitsin vähän vesiletkua, koska ajattelin muuttaa hieman läpivientien letkutuksia jo valmiiksi vedentekokonetta varten. Ainakin tulevina sadepäivinä olisi aikaa sellaiseen aktiviteettiin. Samalla käyn kyselemässä paikallista dataliittymää, sillä kotimaiseen liittymään kuuluu 40 GB ilmaista verkkovierailudataa ja se ei meinaa oikein kuukaudeksi riittää. "Lisägigat" maksaa vähän turhan paljon.

Sitten alkoi tulla haasteita. Puhelinkaupasta ei saanut liittymää ilman passia. Ei riittänyt vaikka minulla oli ajokortti ja puhelimessa kuva passista. Piti siis palata veneelle parinkymmenen kilometrin matka passia hakemaan. Onneksi puoleen päivään, jolloin skootteri oli määrä palauttaa, oli vielä hyvin aikaa. Kävin paluumatkalla venetarvikeliikkeessä ja sieltähän tarvitsemani letkut ja liittimet löytyivätkin. Saanpahan vietyä ne veneelle valmiiksi passia hakiessa.

Soutelin siis veneelle ja takaisin skootterille ja lähdin ajelemaan uudelleen Lefkadaa kohti. Skootteri oli niinkin hieno peli, että siinä oli avaimeton käynnistys. Riitti siis kun avaimet on taskussa mukana, niin sen sai napista käyntiin. Noin puolivälissä matkaa Lefkadaan huomasin, että mittaristossa vilkuttaa keltainen avaimen merkkivalo. Se siis kaiketi tarkoitti, että yhteys avaimeen on poikki.

Pysähdyin tien varteen ja takin tasku missä avain oli ollut oli jäänyt auki ja se oli nyt tyhjä. Voi hiivatti. Nyt on sitten avain tippunut ja tuli heti sellainen tunne, että tuommoinen "etäavain" ei varmasti ole kovin halpa. Onneksi skootteri kuitenkin pysyi käynnissä kaikesta huolimatta. Onneksi en mennyt sitä sammuttamaan. 

Ajelin taas takaisin lähtöpisteeseen tielle ja sen varsille tähyillen, mutta eipä siellä avainta näkynyt. Melko inhottava fiilis siitä tuli. Seuraavaksi ajelin vuokraamoon ja siellä oli perheen rouva ottamassa skootteria vastaan. Hän vähän meinasi tuohtua, kun selitin, että nyt on avain hukassa. Hän kävi soittamassa johonkin ja hetken päästä tuli mies ja ilmeisesti heidän tytär paikalle, joka osasi vähän paremmin englantia. 

Vara-avainta heillä ei ollut. Hyvä uutinen oli, että Lefkadassa on Hondan liike, mistä uuden koodatun avaimen saa kohtuullisen nopeasti. Huono uutinen puolestaan se, että sen hinta oli 180€. 

Sovimme, että maksan tuon summan heille samantien ja lähden sitten vielä etsimään avainta. Sain heiltä sitä varten polkupyörän lainaan. Jos avain löytyy, niin saan rahani takaisin.

Nelisen tuntia pyöräilin sitä osuutta reitistä missä avain katosi (sen mitta oli noin 10 kilometriä) edestakaisin hissuksiin tienvarsia katsellen. Löysin 20€:n setelin matkalla, mikä lohdutti vähän, mutta vain vähän. Avainta sen sijaan ei löytynyt.

Palautin iltapäivällä pyörän liikkeeseen ja pahoittelin vielä tapahtunutta ja aiheuttamaani ylimääräistä hommaa. Liikkeen rouva oli rauhoittunut ja ihan taputteli olalle kait lohduttaakseen. Avaimissa oli liikkeen tiedot ja he lupasivat ilmoittaa, jos joku ne liikkeeseen palauttaa tai soittaa ne löydettyään. Pieni mahdollisuus siis olisi vielä saada se 180€ takaisin, mutta ainakaan nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessa ei ole mitään kuulunut. Näin kävi tällä kertaa. Harmillinen huolimattomuus kävi vähän kalliiksi.

Yhden kuvan näköjään avaimen etsintäreissulla olin ottanut.

Lauantai 22.3. - Veneellä rentoutumista ja tulevien asennusten suunnittelua

Ei tullut lähdettyä koko päivänä mihinkään. Tuuli melko kovaa etelän suunnalta, niin olisi se ollutkin vähän työlästä soutaa eikä tuolle matkalle viitsisi moottoriakaan kumiveneeseen asentaa. 

Vedentekokoneen asennuspaikkaa mittailin ja laskeskelin tarvittavien sähköjohtojen, letkujen ja erilaisten liittimien tarvetta. Kyllä sille ihan hyvä paikka löytyy ja läpivientien käyttöä vähän muokkaamalla ei tarvitse edes tehdä uutta läpivientiä vedentekokoneelle. Ihan mukavaa välillä tehdä tuollaisia suunnitteluhommiakin.

Akut suunnittelin vaihtavana Lithium akkuihin, tarkemmin LiFePo akkuihin, kun ne on vähän muita lithium akkuja turvallisemmat ja painolla nyt ei ole niin kovasti veneessä väliä. Kevyemmät ne on joka tapauksessa kuin nykyiset lyijyakut. Kapasiteetti näissä akuissa nousee melkein kolminkertaiseksi lyijyakkuihin verrattuna, joskin myös hinta on sen mukainen. Pitkäikäisiähän niiden pitäisi olla, joten jospa tuo sijoitus kannattaa.

Tässäpä tämän kertaiset tapahtumat.

Jos sääennusteet tulevalle viikolle pitävät paikkaansa ja minun suunnitelmat eivät muutu, niin voi olla blogin kannalta vähän tylsä viikko. En välttämättä siis ole liikkumassa tästä paikkaa mihinkään. Mutta sepä nähdään viikon päästä.

-Jouni