45. ja 46. Italian Puglia tutuksi

Reissun 45. ja 46. viikko, 2.-15.3.2025

Reilut pari viikkoa sitten edellistä julkaisua kirjoitellessani olin juuri saapunut Taranto nimisen kaupungin edustalle Pugliaan Italian mantereelle (taitaa olla suomeksi Apulia, mutta käytän nyt Puglia nimeä). Puglia on Italian kaakkoisin osa eli "Italian saappaan korko". 

Kuluneen parin viikkon aikana tuli kierreltyä Pugliaa melko kattavasti vuokra-autolla. Monia hienoja kaupunkeja alueelta löytyy, joilla on hyvin erityyppiset historialliset arkkitehtuurit. Veneelläkin tuli kyllä tehtyä yksi päivän mittainen siirtymä vähän etelämmäs. Mielenkiintoista nähtävää oli paljon ja tässä vaiheessa julkaisun kirjoittelua tuntuu siltä, että tästä tullenee hyvin kuvapainotteinen julkaisu Puglian alueen eri kaupungeista.

Toisen viikon päätteeksi avautui sääikkuna siirtyä Kreikan vesille ja niinpä tämä julkaisu edelleen viivästyi, kun kirjoittelun sijaan lähdin aikaisin sunnuntai-aamuna 16.3. purjehtimaan Italiasta Kreikkaan.

Puglian kaupunkikierrokselta. Hienoa Materan vanhaa kaupunkia.

Sunnuntai 2.3. - Saapuminen Tarantoon

Kirjoittelinkin jo edellisen julkaisun loppuun, että Sisilia ja savuttava tulivuori Etna jätettiin taakse helmikuun viimeisenä päivänä. Tuolla viikolla tuli sekä purjehdittua, että käveltyä melko paljon. 

Saavuin Taranton edustalle vajaan kahden vuorokauden purjehduksen jälkeen sunnuntaina 2.3. juuri sopivasti ennen kuin tuulet kääntyivät jälleen pohjoisen puolelle. Ankkuroiduin koillis- ja itätuulilta suojaavaan paikkaan noin kahdeksan aikaan aamulla. Koillistuulia oli luvattu ainakin torstaihin saakka. Seuraavan vajaan parin viikon ajan oli tarkoitus olla veneen kanssa enemmän paikoillaan, kun ystävänikin oli loppuviikosta saapumassa veneelle.

Saapumassa Taranton edustalle ankkuriin.

Ajatuksena oli olla ankkurissa muutama päivä ja siirtyä loppuviikosta Taranton satamaan. Taranton satama oli melkein tuplasti kalliimpi kuin esimerkiksi Sardiniassa ja Korsikalla, niin en raaskinut heti sinne mennä. Tarantosta oli auto jo varattuna viikonlopuksi Puglian seudun kiertelyä varten.

Aloitin ankkurissa ollessa blogin kirjoittelun iltapäivän alussa. Sadekuuroja meni ohitse ajoittain ja oli melko pilvinen sää. Noin neljän aikaan huomasin, että vene on alkanut pikkuhiljaa keikkumaan enemmän ja enemmän. Kävin ulkona tarkistamassa tilanteen ja tuuli olikin kääntynyt luoteeseen - ei hyvä. Luoteistuuli pääsi puhaltamaan aivan suoraan ankkuripaikkaani ja teki jo nyt ikävää aaltoa. 

Blogin kirjoittelu keskeytyi, kun yritin mietiskellä, että mitäs sitten tehdään. Tuuliennusteisiin siis ei pystynyt luottamaan eli ei ollut varmuutta, että kauanko luoteistuuli kestää ja etelästä tuli vielä isoa maininkia niiden tuulten jäljiltä, millä Sisiliasta tänne purjehdin. Sopivat ankkuripaikat olivat vähissä.

Taranton satamassa on suuri aallonmurtajilla suojattu satama-allas, missä on ankkuroitumisalueita suurille aluksille, mutta ei oikein huviveneille. Suurimmassa osassa satama-allasta ankkuroituminen oli kartan mukaan kielletty.

Hetken aikaa karttaa selaillessa huomasin, että satama-altaan aivan luoteiskulmaan ei kieltoa oltu kuitenkaan merkitty. Vähän se arvelutti sinne mennä ankkuroitumaan, mutta ei oikein muutakaan sopivaa paikkaa löytynyt. Oli jo sen verran myöhä, että pimeäkin ehtisi laskeutua ennen sinne saapumista. Satama-altaan ulkopuolella nykyistä paikkaa lukuun ottamatta olisi aivan varmasti etelästä tulevaa maininkia, joten eipä se muu auttanut, kuin nostaa ankkuri ja lähteä kokeilemaan.

Ensimmäiseen ankkuripaikkaan alkoi tulla aaltoa luoteesta, joten lähtö tuli.

Sadekuurotkin vähän kiusasi siirtymistä.

Ja pimeys laskeutui matkalla.

1. ja 2. ankkuripaikka. Kiersin kuvassa näkyvän saaren länsipuolelta, joten matkaa tuli 7 merimailia.
Järkevämpää olisi ollut painaa suoraan satama-altaan poikki, vaikka siellä olikin isoja aluksia ankkurissa.

Pimeässä saavuin satama-altaan pohjoisosaan ja ajelin valitsemaani paikkaa hieman ympäri varmistaakseni, että siellä oli riittävän syvää Ainomarialle. Vettä oli melko tasaisesti noin 4 metriä, joten laskin ankkurin sinne. Hyvin tuntui pitävän.

Tuuli oli edelleen luoteen puolella ennusteiden vastaisesti, mutta tämä uusi paikka suojasi siltä hyvin. Aamulla sitten nähtäisiin, että minkälaiseen maisemaan sitä ankkuroiduttiin. Varauduin myös henkisesti siihen, että joku tulee minua siitä viimeistään aamulla pois ajamaan, mutta se on sen ajan murhe.

Viimeistelin blogitekstin ja menin aikaisin nukkumaan. Edelliset pari yötä kun oli tullut vain torkuteltua purjehtiessa, niin uni kyllä maittoi.

Maanantai ja tiistai 3.-4.3. - Puhdetöitä ankkurissa

Tuli nukuttua melkein kellon ympäri ja herättyäni oli oikein nätti ja kirkas ilma jälleen. Paikka ei ollut ihan kauneimmasta päästä, mutta saa nyt luvan kelvata, jos kukaan ei tule minua pois ajamaan. 

Ankkuripaikan itäpuolella oli suuri öljysatama.

Rannassa oli matala, mutta jyrkkä törmä ja sen takan teollisuusalue.
Itäpuolella oli meressä tuulivoimapuisto.

Aamulla tuuli edelleen luoteesta ja nyt oli ennusteetkin muutettu vastaamaan todellisuutta. Koillistuulia tosin luvattiin taas maanantai-illasta eteenpäin. Tällä seutua ainakin näin talvikaudella pohjoistuulet tuovat selvästi kuivaa ilmaa jostain Alpeilta ja siksi sää on vähän viileämpi, mutta selkeä. Etelätuulet taas tuovat lämmintä ilmaa Afrikasta, mikä ilmeisesti ottaa Välimerta ylittäessään kosteutta ja tuo sitten epävakaisempia säitä sadekuuroineen. 

Nyt oli siis ainakin torstaihin asti luvassa aurinkoista säätä. Ylimmät päivälämpötilat olivat jossain 16-17 asteen kieppeillä ja loppuviikosta jopa 20. Oikein sopiva minulle.

Mietiskelin, että pitäisikö täyttää kumivene ja käydä maissakin välillä kävelyllä, mutta päädyin kuitenkin olemaan pelkästään veneellä. Tuli siinä taas vähän veneaskareitakin tehtyä ja paikkailin mm. ne salongin katossa olleet reiät, mistä kolmisen viikkoa aiemmin olin irrottanut sen vuotavan kansilenkin. Se onnistui maalauksineen ehkä jopa odotettua paremmin. 

Siinäpä ne pari päivää sitten vierähti. Tuuli kääntyi maanantaina lopulta koilliseen ja sen ennustettiin kääntyvän keskiviikkona kaakkoon. Tuolloin siis pitäisi taas paikkaa vaihtaa. Päädyin varaamaan Tarantosta satamapaikan keskiviikosta alkaen, joten keskiviikkona oli aamulla ohjelmassa satamaan siirtyminen.

Auringonlasku ja vähän tuulimyllyjäkin kuvan oikeassa laidassa.

Keskiviikko 5.3. - Taranton satamaan

Heräsin noin kahdeksan aikaan aamulla. Hieman erikoista oli, että tuuli etelästä, mutta onneksi melko vaisusti. Aamiaisen jälkeen päätin lähteä purjehtimaan kohti Taranton keskustaa. Matkaa oli vain noin kolme merimailia, mutta päätin silti mennä purjeilla ainakin vähän matkaa. Kiirettä ei ollut.

Lähtiessäni nostamaan ankkuria tuuli oli sen verran edellisiä päiviä heikompi, että nyt näki pohjan melko selvästi. Huomasin, että siellähän oli melko paljon isoja kivenlohkareita. Tuommoiseen louhikkoon saa helposti ankkurin jumiin johonkin kivien väliin. 

Ankkuria nostaessa huomasi kyllä, että kettinki kulki useiden kivien väleistä, kun sitä kiskoessa se välillä vähän vastusti ja sitten hölläsi vaihtaen vähän suuntaa. 

Onneksi ankkuri ei ollut kaivautunut mihinkään kivenkoloihin, vaan se nousi lopulta ihan normaalisti ylös. Olisi minulla toki ollut mahdollista märkäpuvun kanssa vaikka sukeltaa sitä irrottamaan tarvittaessa, mutta tuuria oli onneksi mukana ja niin ei tarvinnut tehdä.

Sitten vain purjeet ylös ja hennossa sivutuulessa kohti satamaa.

Hidasta mutta leppoisaa menoa.

Siitä ankkuripaikasta ei juuri kerrottavaa jäänyt.

Öljysatamassa oli sen verran liikennettä, että päätin laskea purjeet jo sen kohdalla.

Satamaan saapumassa. Sain tällä kertaa ongelmitta yhteyden henkilökuntaan.

Yllättävän täyttä satamassa kyllä oli.

Satamaan tullessa sain ensimmäisellä yrittämällä radiolla yhteyden sataman henkilökuntaan ja laiturissa oli henkilö minua vastassa auttamassa kiinnittymisessä. Tuuli oli käytännössä loppunut kokonaan, joten kiinnittyminen oli helppo tehdä.

Kävin rekisteröitymässä ja maksamassa sataman toimistossa paikan alustavasti viikoksi eli seuraavan viikon keskiviikkoon 12.3. saakka. Auto oli varattu perjantai-illasta alkaen, jolloin ystäväni on saapumassa ja vuokraus kestää maanantai-iltaan saakka. Tuona aikana on tarkoitus kierrellä Puglian seutuja maitse. Tiistai oli ikään kuin varattu Taranton kiertelyyn ja keskiviikkona olisi tarkoitus purjehtia noin 50 merimailin matka etelään Gallipoli nimiseen kaupunkiin. Vastatuulta sinne ennustettiin, mutta vesillä oli silti tarkoitus käydä.

Iltapäivällä kävin vähän katselemassa Taranton vanhaa kaupunkia, minkä vieressä satamakin oli ja tein samalla pienen kauppareissun. Kaupasta veneelle palatessani huomasin sataman lähellä olleen pienen venetarvikeliikkeen. Espanjan puolella asentamani purjehdusvalo on nyt jo alkanut pätkiä, joten nyt on tarkoitus hommata ne ihan LED-valoiksi tehdyt ja kunnolla suljetut valot, jotka kestää meriveden pärskeitä.

Kaupassa myyjänä ollut naishenkilö ei puhunut juurikaan englantia. Ehdin kaivaa puhelimen ja google kääntäjän esiin, kun kaupan ovi kävi ja sisään tuli nainen ja mies. Myyjä tunnisti heidät ja ilmeisesti tiesi heidän osaavan sekä italiaa, että englantia ja pyysi heitä tulkkaamaan. Purjehdusvalo-termi tietysti löytyi heti, mutta ei siellä ollut LED-valoja. Taas tyrkytettiin hehkulampulla varustettua valaisinta ja siihen LED-polttimoa. Minulla on jo kokemusta, että ne ei kestä eli kauppaan jäivät. 

Tuli sitten kysyttyä näiltä "tulkeilta", että ovatko hekin Tarantossa veneellä ja kävi ilmi, että kyllä ovat. Heillä on ollut vene satamassa koko talven ja olivat aika vasta tulleet kotimaastaan Itävallasta valmistelemaan sitä purjehduskautta varten. En ehtinyt kunnolla edes esittäytyä, kun he jo pyysivät käymään veneellään kahvilla. Niinpä odotin heidän hoitavan asiansa venetarvikeliikkeessä ja kävelimme yhdessä satamaan.

Kävin viemässä kauppareissun ostokset jääkaappiin ja menimme sitten tämän itävaltalaisen pariskunnan veneelle kahvittelemaan. He olivat oikein mukavia ja puheliaita. He tiesivät myös paljon Välimerellä purjehtimisesta ja sainkin paljon vinkkejä niin Kroatiaan kuin Kreikkaankin sekä myös tulevaa Puglian autoajelua koskien. 

Kävi myös ilmi, että heillä on loppuvuodesta hyvin samanlainen suunnitelma kuin minulla. Loppusyksystä Kanarian saarten kautta Kap Verdelle ja ennen vuodenvaihdetta Atlantin yli Karibialle. Ei tiedä vaikka ylitys sattuu samaan aikaan.

Heillä oli lähtö johonkin tapaamiseen, joten kovin pitkää aikaa ei siinä ehditty jutella, mutta sovimme alustavasti, että voitaisiin lauantaina käydä porukalla syömässä jossain. Joko heidän veneellään tai vaikka pizzeriassa. Sitten olisi paremmin aikaa jutustella. Lopuksi vaihdettiin yhteystiedot. Mukava sattuma ja kohtaaminen.

Illasta tuli käytyä ihan ravintolassakin pitkästä aikaa samalla, kun kaupungilla käveleskelin. Edellinen kerta taisi olla Sardinian Arbataxissa. Taranto vaikutti hieman erikoiselta paikalta. Vanha kaupunki oli päässyt monin paikoin melko huonoon kuntoon, vaikka se olikin muuten ihan hieno. Kaupungin juuret ovat jostain noin 1400 vuoden takaa. Sieltä löytyi myös ehkä kapeimmat kadut tähän mennessä. Joillakin kaduilla ei meinannut olla edes hartialeveyttä. 

Kaupungin uusi puoli oli oikeasti myös todella vanha, mutta siitä oli jostain syystä pidetty vähän parempaa huolta. Sieltä löytyi myös leveitä kävelykatuja, että sillä tavalla kyllä modernimpi.

Jotkin vanhan kaupungin korttelit olivat aika rajussa kunnossa.

Vaikka karulta näyttää, niin tällä sataman vieressä olleella aukiolla oli ainakin neljä toiminnassa olevaa ravintolaa.

Näillä kaduilla ei juuri jalankulkijanakaan ohitella.

Vanhan kaupungin itäosassa oli näytillä Rooman valtakunnan ajan pylväitä.

Ja hieno linnoitus.

Uuden kaupungin puolen kävelykatujen aluetta.

Torstai ja perjantai 6.-7.3. - Taranton kiertelyä, pyykinpesua ja auton haku

Pyykinpesu osoittautui hieman odotettua haastavammaksi, sillä satamassa ei ollut pesukoneita. Heillä oli joku sopimus paikallisen pesulan kanssa, jossa toimistoon voi jättää säkin pyykkiä ja pesula käy sen sitten noutamassa ja palauttaa puhtaana jollain aikataululla. Ei oikein selvinnyt se aikataulu eikä myöskään palvelun hinta. Jätin sen palvelun siis käyttämättä. 

Lähin itsepalvelupesula oli kaupungin uuden osan toisella laidalla. Sinne oli matkaa noin 6 kilometriä. Bussillakin sinne pääsisi, mutta päätin silti kävellä.

Vanhan kaupungin etelärantaa.

Linnoitus ja vanha avattava silta päivänvalossa.

Uuden kaupungin puolella ollut vanha rakennus oli remontissa. Ja oli kyllä sen tarpeessakin.

Uuden kaupungin etelärannalla oli tällainen valtava tiilinen rakennus. Käyttötarkoitus jäi epäselväksi.

Etelärannasta löytyi myös tällainen mukava kävelyreitti erossa liikenteestä.

Perjantaipäivä menikin taas veneellä puuhastellessa, kun odottelin ystävääni saapuvaksi. Lämminvesivaraaja tiputtaa ylipaineventtiilistä vedet suoraan pilssiin ja on ollut ajatuksena laittaa sinne jonkinlainen säiliö, mikä olisi helpompi tyhjentää kuin pilssi. Sain sellaisen myös tehtyä, kun sattui olemaan jemmassa sopivia liittimiä ja letkua. Säiliö syntyi limsapullosta. 

Suunnittelin myös vähän käänteisosmoosilaitteen eli vedentekokoneen asennusta. Taisin keksiä sille hyvän paikan, mikä on tällä hetkellä käytännössä hukkatilaa. Mittailin tarvittavien letkujen pituuksia ja liittimien kokoja. 

Innostus tuon homman suunnittelusta syntyi, kun se tapaamani itävaltalaispariskunta oli aivan vasta hommannut juuri sellaisen vedentekokoneen, mitä minä olen haaveillut. He olivat saaneet sen Itävaltalaisesta liikkeestä melkein tuhat euroa halvemmalla, kuin mitä olen löytänyt Suomesta tai muualta Euroopasta myynnissä. Voi hyvin olla, että tilaan sen sieltä vielä tässä keväällä.

Sitten tulikin viivästyksiä ystäväni matkustamiseen. Lento peruttiin ja Italiassakin oli alkamassa jonkin sortin yleislakko. Korvaava lento onneksi löytyi, mutta se ei ollut suora ja junien kulkemisissakin oli vähän epävarmuuksia. Auton lähdin kuitenkin hakemaan, kun se oli perjantai-illasta kello 19 alkaen varattu. Vuokraamo oli sen pyykinpesupaikan lähellä, joten reilu 5 kilometriä oli taas käveltävää.

Tällä kertaa kävelin suoraan uuden kaupungin keskustan läpi. Eipä siellä paljoa kuvattavaa ollut.

Autovuokraamon (Europcar) osoitteessa oli tällainen autoliike. Ei vaikuttanut oikealta paikalta.
Enkä nähnyt missään lähistöllä Europcarin logoa.

Vähän aikaa pyörittyäni huomasin autoliikkeen nurkassa tiskin, missä oli jotain vihreää.
Sehän se oli. Hyvin piilotettu.

Auto lopulta löytyi ja päätin odotellessa käväistä läheisessä kauppakeskuksessa kaupassa. Kauppareissun aikana tuli tieto, että juna Roomasta Tarantoon myöhästyy ihan reilusti. Aluksi tiedossa oli, että puolisen tuntia, mutta pian arvio muuttui kolmeksi tunniksi. Jotain haasteita oli raiteilla.

Ajelin veneelle nukkumaan vähäksi aikaa ja sovittiin, että saan puhelun sitten, kun alkaa olla aikataulu perille pääsemisestä varmempi. Juna saapui lopulta vähän neljän jälkeen aamulla. Parempi myöhään, kuin ei silloinkaan.

Lauantai - maanantai 8.-10.3. - Tehokasta kaupunkikiertelyä Pugliassa

Meillä oli jonkinlainen suunnitelma, että missä kaikkialla auton kanssa käydään, mutta se suunnitelma ehti muuttua kolmen päivän aikana monta kertaa. Laitan tähän paikat missä käytiin ja liudan kuvia niistä pienten selostusten kera.

Lauantai 8.3.

Alberobello ja trullitalot

Alberobellon seudun taloissa on paljon erikoisen näköisiä kattoja, mitkä on kyhätty kartion muotoon kiviä latomalla. Joiden internetistä löydettyjen tietojen mukaan muoto on auttanut pitämään asuntoja viileämpinä, kun lämmin ilma pääsee kohoamaan "torniin". Toisten tietojen mukaan se on ollut helppo purkaa, jolloin on voitu välttää maksamasta kiinteistöveroja, kun asunto on "keskeneräinen". Kumpi lie sitten lähempänä totuutta. Paljon niitä alueella jokatapauksessa oli, joten tuollaisen katon rakentamiseen tarvittavia kiviä on varmasti ollut seudulla helposti saatavilla.

Turistejakin oli paljon liikkeellä. Oli lämmin päivä. Edessä alkaa varsinainen trullitalo keskusta.

Kahviloita, ravintoloita ja matkamuistokojuja. Ehta turistipaikka.

Mutta olihan se ihan hieno ja erikoinen.

On siinä saanut kiviä latoa. Valtaosa näistä rakennuksista oli matkamuisto-/käsityömyymälöitä.

Osassa myymälöistä pääsi käymään katolla kuvaamassa.

Myös kirkko oli saanut tyyliin sopivat muodot.

Tässä talossa käytiin sisälläkin. Maksua vastaan. Tämä oli jonkun aikanaan eläneen tärkeän uskonnollisen herran talo, joten se oli vähän tavanomaista suurempi.

Olihan se ihan viihtyisän näköinen talo sisältäkin.

Monopoli, pieni rantakaupunki itärannikolla

Edellisen kaupungin jälkeen Monopoli tuntui jopa "tavalliselta", mutta oli siellä hienoja rakennuksia.

Ja mukavia, joskin hiljaisia katuja.

Rannassa oli varmaan jotain vanhoja sotilaskäyttöön alunperin tehtyjä rakennuksia.

Ja tietysti linnoituksia.

Illalla kävimme Tarantossa Itävaltalaisen pariskunnan kanssa sovitusti pizzalla. Pizzat olivat erinomaiset ja viiniäkin siinä sivussa vähän meni. Erittäin mukava ilta oli.

Lauantai-iltana Taranton linnoitus oli saanut Italian lipun värit.

Sunnuntai 9.3.

Brindisi, vähän isompi rantakaupunki itärannikolla

Brindisi ei oikein säväyttänyt, vaikka sen "rantabulevardi" olikin leveä ja hyvin puhtaan oloinen.

Suuri ja suojainen satama-allas pitää sisällään myös sotilas-alueen.

Ja olihan niitä roomalaisten tekemiä pylväitä täälläkin.

Ja löytyipä sieltä joku kadunpätkä, joka ei ollut aivan niin siloiteltu.

Hienoja vanhoja rakennuksia.

Ja lisää...

Brindisi ei oikein säväyttänyt. Vaikka ihan pintapuolisestihan siellä vain kierreltiin pieni alue. Taisi olla jo tuossa vaiheessa nähty niin paljon erikoisia rakennuksia ja keskuksia, että vähän oli turtunut siihen. Taidettiin siinä vitsailla, että pitäisi välillä käydä vaikka Kouvolassa nollaamassa aistit, niin taas jaksaisi katsella näitä paremmin.

Lecce, vanha kaupunki sisämaassa

Leccen keskusaukiota remontissa olleen amfiteatterin vieressä.

Mukavan näköisiä katujahan sitä oli sielläkin.

Ja suuria, lähinnä uskontoihin liittyviä rakennuksia.

Korkea kirkontorni oli remontissa.

Leccestä jäi vähän sama mieli, kuin Brindisistä. Ihan hieno ja hyvässä kunnossa pidetty, mutta kun näitä on nähnyt lyhyen ajan sisään jo niin paljon, niin ei oikein osannut enää arvostaa. Mutta tulipahan käytyä.

Porto Cesareo, pieni rantakaupunki länsirannikolla

Porto Cesareo tuli reitille vähän spontaanisti. Sen edustalla olisi tämän seudun parhaat ankkuripaikat, mutta ne on merkitty luonnonsuojelualueiksi. Siksi oli ajatuksena käydä katsomassa miltä siellä näyttää.

Siellä tulikin sitten haasteita, kun autoja oli liikkeellä aivan valtavasti ja parkkipaikkaa ei meinannut millään löytyä. Joku karnevaali oli käynnissä. Minä olin jo luovuttamassa, kun hitaasti etenevässä jonossa liikkuessamme vierestä lähtikin auto liikkeelle. Siihen parkkiin ja rantaan kävelemään. 

Kun auto oli parkissa, niin löytyi ruuhkaan syyt. Tämä porukka oli alkoholipulloiksi sonnustauneina.

Hienointa paikassa oli kyllä ranta.
Keskustan läpikin käveltiin, mutta enpä näköjään ottanut sieltä yhtään kuvaa. Liian tavallista.

Pois lähtiessämme kulkueet olivat liikkeellä.

Olihan siellä merenkäyntiinkin liittyvä porukka.

Kun viimein pääsimme pois keskustan ruuhkista, niin aurinko oli jo matalalla.

Maanantai 10.3.

Matera, luolakaupunki (ehdottomasti näistä käydyistä paikoista hienoin)

Materan alueella on ollut luonnostaan luolia ja siitä syystä ihmisasutusta siellä on ollut jo paljon ennen ajanlaskun alkua. Se on ollut jatkuvasti asuttuna ajalta noin 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua aina tähän päivään saakka käytännössä katkeamattomasti, joten voi puhua jo vanhasta kaupungista. Vuosisatojen aikana rinteisiin on rakennettu myös ihan kivitaloja luolien päälle, mutta kallioon koverrettuja luoliakin on edelleen asuinkäytössä. Ja on luolissa myös mm. kirkkoja.

Materan vanha kaupunki on todella sokkeloinen eikä todellakaan esteetön paikka.

Asunnot on alunperin louhittu rinteisiin, kun luonnolliset luolat on loppuneet.
Ajan myötä luolia on "laajennettu" rakentamalla ylöspäin.

Jotenkin tämmöinen ikiaikainen paikka on minun mieleeni.

Korkeimmalle kohtaa on jossain kohtaa historiaa tietysti rakennettu suuri kirkko.

Tässäkin kuvassa on kaksi kirkkoa.
Tuon ilmiselvän lisäksi noin kuvan keskellä oleva korkea kivilohkare on louhittu kirkoksi.

Tässä ollaan sen "luolakirkon" pihalla. 

Asutusta on ollut alunperin tämän "kanjonin" molemmin puolin.
Jostain syystä vain toinen puoli on rakennettu myöhempinä aikoina.

Kävimme myös yhdessä luolatalossa sisällä (maksullinen).
Keittiö oli kyllä modernisoitu.

Myös eläimet on asuneet aikoinaan yhdessä ihmisten kanssa näissä luolataloissa.

Korkea ja muhkea sänky siellä oli.

Aivan käymämme asunnon vieressä oli alunperin kirkoksi louhittu luola.
Sen jälkeen se oli ollut monessa muussa käytössä.

Ja käytiin vielä luolaravintolassa syömässä ennen lähtöä.

Matera oli kyllä kertakaikkiaan hieno ja vaikuttava paikka.

Bari, iso kaupunki itärannikolla

Olin saanut tiedon, että Barissa olisi Puglian kattavin venetarvikeliike, joten osittain senkin takia Barissa tuli käytyä. Se osoittautui vähän pettymykseksi, koska niidä LED-valoja ei ollut sielläkään. Uusia kiinnitysköysiä kuitenkin ostin ja vesitankkeihin niistä puuttuvat tarkistusluukut. Pikku lenkki käytiin keskustassakin kävelemässä, vaikka vanhojen rakennusten katselun kiintiö alkoikin olla jo aika täynnä.

Erilaisia roomalaisten tekemiä pylväitä oli täälläkin näytillä.

Ja tietysti linnoitus pitää olla. Tämä oli kyllä aika iso.

Mutta harmittavasti suljettu.

Kuvaaminen jäi sitten jo vähän vähemmälle. Tarantoonkin piti pian jo alkaa kiiruhtamaan, sillä auto piti palauttaa ilta seitsemään mennessä.

Auto palautettiin ajoissa ja ilman ongelmia, vaikka varsinainen virkailija ei ollutkaan jostain syystä paikalla. Autoliikkeen henkilökunta oli puhelimen kautta häneen yhteydessä ja otti auton avaimet vastaan. 

Veneelle kävellessä pysähdyimme keskustassa oluellakin. Melkoiset kolme päivää vanhojen kaupunkien kiertelyä kyllä oli takana. Eikä se siihen loppunut...

Tiistai 11.3. - Taranton linnoitus

Koska ystäväni ei ollut vielä juurikaan Tarantoa nähnyt, niin tämä päivä sitten oli varattu siihen. Olin jättänyt tarkoituksella käymättä Taranton linnoituksessa, joten siellä käytiin nyt. Kierros siellä on opastettu ja ilmainen. Linnoitusta hallinnoi ja hoitaa Italian Merivoimat. Varasimme varmuuden vuoksi ihan ajan kierrokselle soittamalla.

Linnoitus oli mielenkiintoinen ja silläkin oli pitkä historia. Se on rakennettu useampaan kertaan eri aikakausilla. Kaivauksista on löytynyt ja oli kierroksellakin nähtävissä ainakin neljän eri linnoituksen perustuksia. Uusi on aina tehty vanhan päälle tai ainakin perustusten päälle.

Linnan sisäpihaa.

Linnoitukseen on aikojen saatossa rakennettu seiniä ja täytetty tiloja eri aikojen ja käyttötarkoitusten mukaan. Vitriineissä oli paljon kaivauksissa löydettyä esineistöä. Mm. rahoja.

Linnoituksen seinät olivat 8 metriä paksut eli ne on yritetty tehdä ruutiaseiden kestäviksi.

Pienoismalli alkuperäisestä linnoituksesta (uusimmasta versiosta).
Sasemmanpuoleinen torni on purettu kääntösillan tieltä.

Käytäviä ja löytöesine vitriinejä. Pääkallokin oli jostain löytynyt.

Tämän tilan uskottiin olleen ruokala / messi aikoinaan, missä sotilaat on viettäneet vapaa-aikaa.

Ja tässä keittiö, missä oli pari uunia.

Keittiön lattiaa oli kaivettu auki ja sieltä on löytynyt neljän eri linnoituksen perustukset päällekkäin.

Taranton uutta kaupunkiakin vielä käytiin vähän kävelemässä ristiin rastiin. Itävaltalainen pariskunta vielä kyseli, että tapaisimmeko illalla. He pyysivät päästä Ainomarialle ja lupasivat tuoda vähän juotavaa mukanaan. Siinä samassa saimme paremmin plotterini kartalle heidän vinkkaamiaan paikkoja lähinnä Kroatiasta.

Kävimme vielä heidänkin veneellään vähän aikaa istumassa ja tutustuin samalla heidän juuri asentamaansa vedentekokoneeseen. Hyvän näköinen paketti se oli. 

Onneksi ei kuitenkaan kovin myöhäiseen mennyt, sillä aamulla oli tarkoitus lähteä purjehtimaan kohti Gallipolia. Ja vielä vastatuuleen.

Keskiviikko 12.3. - Purjehdus Tarantosta Gallipoliin - aika-arvio meni pieleen

Aamu oli harmaa ja utuinen, mutta ei kuitenkaan erityisen kylmä. Tavoitteena oli päästä liikkeelle kahdeksan aikaan. Määränpääksi valikoitui ankkuripaikka Gallipolista noin 5 merimailia etelään. Sen pitäisi suojata oikein hyvin ennustetuilta etelä-/lounaistuulilta. Seuraavana päivänä eli torstaina siirtyisimme Gallipolin kaupungin rantaan ankkuriin ja perjantaina mahdollisesti satamaan, joita Gallipolissa oli useita. 

Perjantaina oli ajatus vuokrata auto päiväksi ja veisin ystäväni aikaisin lauantai-aamuna Lecceen junalle. Perjantaina ehtisi käväistä Leuca nimisessä kaupungissa aivan Italian kaakkoiskärjessä.

Mutta ensin piti päästä Gallipoliin. Matkaa olisi suoraa reittiä vähän vajaa 50 merimailia, mutta arvioin, että alkumatkasta joudumme hetken luovimaan, joten matkaa tulee hieman enemmän. Arvioin matkan ottavan noin 10 tuntia, jolloin olisimme juuri auringonlaskun aikaan perillä.

Pääsimmekin liikkeelle aivan suunnitelman mukaan ja köydet irtosivat noin kello 08:05. Taranton satama-altaassa oli käytännössä aivan suora ja heikohko vastatuuli, joten ensimmäiset mailit moottoroitiin. Vähän meidän jälkeemme merelle lähti myös Italian Merivoimien lentotukialus. Oli hienoa nähdä se suhteellisen läheltä, kun se hieman aallonmurtajan läpi mentyämme meidät ohitti.

Ulapalla alkoi tuulla paremmin, jolloin nostettiin purjeet. Aika pian kuitenkin kävi ilmi, että tuuli on enemmänkin kaakosta kuin ennusteiden mukaisesti etelä-lounaasta. No eipä siinä auttanut kuin alkaa luovimaan. Alkumatkasta tuuli oli noin 7 m/s, jolloin matka edistyi ihan hyvin. Parin tunnin jälkeen kuitenkin jo näki, että emme millään ole ennen auringonlaskua perillä. Siinä vaiheessa tosin oli helppo sitten luopua edes tavoittelemasta sitä. 

Matkan aikana tuulen suunta hieman vaihteli ja se yltyi pikkuhiljaa. Pari kertaa muutokset olivat niin nopeita, että autopilotti ei ehtinyt reagoida. Kun myös aallokko kasvoi koko ajan pikkuhiljaa tuulen voimistuessa, niin nopeus alkoi hyytyä. Päätimme hakeutua lähemmäs rantaa luovimaan. 

Rannassa allokko oli hieman maltillisempaa, mutta eteneminen silti hidasta. Auringonlaskun aikaan tuuli oli jo melko vakaasti 10 m/s ja aallokko sitten sen mukaista eli melko kovasti ajoittain ryskäsi vasta-aaltoon meno. 

Kun matkaa oli jäljellä vielä noin 15 merimailia ja aurinko oli jo tovi sitten laskenut, niin päätin laskea purjeet ja ajaa rannikon lähellä koneella loppumatkan. Luovien olisi pitänyt taas suunnata vähän matkaa ulapalle vielä isompaan aaltoon.

Niinpä loppumatka moottoroitiin Gallipolin eteläpuolelle ja ankkuroiduimme sinne pimeässä noin kello 22:30. Neljä ja puoli tuntia meni pidempään, kuin olin arvioinut. Keskinopeus jäi 4,5 solmun lukemiin. Hidasta oli taas vastatuuleen ja etenkin vasta-aaltoon purjehdus. Kuvaaminenkin on näköjään harmaassa säässä, pärskeissä ja pimeässä jäänyt vähälle.

Satamasta lähtiessä oli harmaata ja tyyntä.

Ankkureissa olevien tankkereiden välistä mentiin kohti aallonmurtajassa olevaa väylää.
Harmaata ja tyyntä.

Italian lentotukialus ajeli kohti samaa väylää.

Mutta hyvin ehdittiin alta pois.

Alkumatkasta vaikutti kulkevan ihan hyvin, vaikka pitikin luovia.
(Minulla tuulimittarit näyttää solmuja eli tuulee noin 7 m/s).
Tuulen yltyessä 10 m/s ja sen takia aallon kasvaessa vauhti hyytyi oleellisesti.

12.3. luovien ja moottoroiden 65 merimailia ja noin 14,5 tuntia.

Torstai 13.3. - Pikku kävelyretki ankkuripaikan lähellä ja siirtyminen Gallipolin edustalle

Ankkuripaikan edustalla oli hiekkarantaa ja pienehkö luonnonpuisto Punto Pizzo (tai jotain sinne päin). Aamulla sää kirkastui ja näimme minkälaiseen paikkaan ankkuri tuli laskettua. Paikka oli kyllä hyvin suojassa tuulelta, mutta niin vain sinnekin niemenkärjen ohitse maininkia etelästä kääntyi. Hieman siis keikkuva yö oli takana. 

Päätimme käydä pienellä kävelyllä puistossa ennen Gallipolin edustalle siirtymistä, joten laivarotta kasaan ja soutelu rantaan.

Auringonnousun aikaan pilvet olivat jo väistymässä.

Ja aamusta olimme jo rannalla. Erikoisesti vain edelleen tähänkin paikkaan pientä maininkia tulee.

Rannassa oli vanha vahtitorni, niin pitihän sitä käydä katsomassa. 

Vahtitornilta näkymät lahdelle, missä Ainomaria on ankkurissa.

Muutaman kilometrin lenkki käveltiin puistossa. Vähän karun näköistä oli maisema.

Ja hiekkarantaa ihan riittävästi. Gallipoli näkyy taustalla.

Melko karu puisto kyllä oli, mutta mukavahan tuo oli käydä "luonnossa" jaloittelemassa. Sittenpä olikin edessä lyhyt noin neljän merimailin myötätuulipurjehdus Gallipoliin. Päätimme syödä lounaan purjehtiessa, sillä merenkäyntikin näytti hieman rauhoittuneen.

Ainomaria liikkuu leppoisasti ja ruoka lämpiää.

Ja pian syönnin jälkeen oltiinkin jo Gallipolin edustalla.

Mutta ankkuroituminen ei ottanutkaan onnistuakseen. Olin katsonut kartalta telakan vierestä mielestäni soveltuvan paikan, johon oli merkitty mutapohja. Ei paras mahdollinen, mutta pitäisi olla riittävän hyvä pito ankkurilla tuleviin säihin nähden, vaikka melko kovia etelätuulia olikin pariksi päivää luvattu. Eikä siinä paikkaa pitäisi olla kenenkään tiellä.

Ankkuri ei kuitenkaan tarttunut. Nostin sen ylös ja kokeilin uudelleen. Tällä kertaa pidin kettingistä kiinni, kun olin sitä vähän aikaa päästänyt ja ketjusta tuntui selvästi, että ankkuri raapii jotain kovaa vasten. Pohja oli melko tumma, joten siitä oli hankala nähdä mitä siellä oli. Tulin siihen tulokseen, että siellä on melko tasainen hiekkakivipohja, missä on vain pieniä hiekkalänttejä. Eihän siihen ankkuria saa tietenkään tarttumaan. Ei siis ainakaan mutapohja.

Vähän matkaa länteen oli toinen mahdollinen paikka vähän kauempana sataman aallonmurtajasta, mihin oli merkitty hiekkapohja. Ajelimme sinne, mutta siihen tuli sen verran kovaa maininkia, että eipä siihenkään oikein pystynyt jäämään.

Ajelimme pikkuhiljaa takaisin aallonmurtajan suojaan ja mietimme, että mitäs sitten. 

No sitten päätettiin soittaa yhteen satamista, minkä nettisivujen mukaan piti olla ihan kohtuullisen hintainen. Puhelussa meinasi olla hiukkasen kielimuurin kanssa vaikeuksia, mutta ystäväni sai lopulta menemään perille, että olisimme tulossa heidän satamaan juuri nyt. Hetken päästä sieltä pari kaveria laiturilla viittoikin, että tänne vaan.

Kiinnityimme siis satamaan alustavasti pariksi yötä eli lähtisin lauantaina pois, kun olen auton palauttanut. Mutta eihän tämäkään mene tietenkään kohtuudella, sillä sataman toimistolla kävi ilmi, että ne nettisivujen hinnat olivat vain mainos (kolme vuotta vanha hinnasto). Hinta oli noussut noin 30 prosenttia siitä. Noh, jäimme silti siihen. Se oli lopulta hyvä päätös, sillä illasta alkoi kovat - pahimmillaan 15 m/s - etelätuulet, jotka kestivätkin lauantai-iltaan saakka.

Turvallisesti satamassa.

Hyvin siellä oli tilaa ja laiturit hyvässä kunnossa.

Iltapäivästä lähdimme katsomaan Gallipolin kaupungin vanhaa osaa ja samalla reissulla oli tarkoitus käydä taas ravintolassa syömässä.

Olihan se linnoitus Gallipolissakin. Tosin toistaiseksi suljettu.

Linnoitusta vastapäätä oli hauskan näköinen kalaravintola, johon itseasiassa lopulta päädyimme syömään.

Vanha keskusta oli jo tuttuun tyyliin kapeita katuja ja vanhoja rakennuksia.
Harmillisesti lähes kaikki paikat olivat kiinni.

Vanhan kaupungin eteläpuolen muureja.

Ja hienoltahan se aurinko taas laskiessaan muureilta näytti. 

Mukavan oloinen paikka se oli Gallipolikin. Seuraavana päivänä taas auto alle ja katsastamaan se eteläkärjen Leuca.

Perjantai 14.3. - Leuca ja länsirannikon rantatie

Auto varattiin lähinnä sen takia, että sillä on lauantaina aamuyöstä näppärin viedä ystävä junalle Lecceen, mikä oli vajaan 50 kilometrin päästä. Se oli lähin kaukojunien asema. Lähijunallakin sinne pääsisi, mutta se ottaisi aikataulun mukaan noin 2 tuntia aikaa. Ja nyt kun on auto, niin samalla käy Leucan kaupungin katsomassa.

Myös Leucan kaupungissa on Rooman valtakunnan ajan historiaa, joten vanha paikka on sekin.

Leucassa ajettiin suoraan majakan lähellä olevalle roomalaisten rakentamalle "vesiputoukselle".
Olisihan se ollut hienompi, jos siinä olisi virrannut vettä.
Molemmin puolin kulki portaat ja yli 200 askelmaa oli huipulle. Laskin ihan itse.

Ja komea oli näkymä ylhäältä alas.
Iso satama täälläkin, mutta etelätuulilla oli kyllä maininkia laiturissa.

Vesiputouksen yläpäässä oli iso kirkko...

Ja korkea majakka. Siinäpä ne taisi olla Leucan tärkeimmät nähtävyydet.

Satuimme Leucassa kävelemään pienen venetarvikeliikkeen ohitse, joka oli vieläpä auki. Ja kas kummaa, sieltähän löytyi etsimäni LED-purjehdusvalot. Hieno homma. Sieltä löytyi myös Kroatian kohteliaisuuslippu, mikä minulta vielä puuttui.

Kello oli Leucasta lähtiessä sen verran vähän, että ajelimme rantatietä pitkin takaisin Gallipoliin. Siellä oli ajoittain kyllä ihan hienot maisemat. Ja kovat etelätuulet nostivat rantaan hienoja tyrskyjä.

Kovasti oli luolia tullut rantakallioihin.
Googlen mukaan tässä oli "Bone Cave" eli Luuluola.

Palatessamme satamaan olin jo tehnyt päätöksen, että en lähde noin kovissa tuulissa satamasta vielä lauantainakaan. Kovien etelätuulten ennustettiin laantuvan vasta lauantaina illasta ja ne kääntyisivät länsituuliksi sen jälkeen. Länsituulten avulla lähtisin sunnuntaina aamulla aikaisin kohti Kreikkaa, minne kestäisi hyvillä tuulilla noin 30 tuntia purjehtia. Niinpä satamaan päästyämme kävin maksamassa vielä yhden yön sataman konttoriin.

Illasta kävimme vielä Gallipolin vanhassa kaupungissa pizzalla ja melko aikaisinhan sitä piti nukkumaan mennä, kun herätys olisi jo heti neljän jälkeen aamulla. 

Lauantai 15.3. Ystävä junalle, auton palautus ja uusien valojen asennus

Niinpä se viikko vierailua vierähti Pugliaa kolutessa nopeasti. Leccen reissu meni suunnitellusti ja palasin sieltä vielä veneelle pariksi tuntia nukkumaan. Kauppojen auettua kävin autolla kauppareissun. Autoa palauttaessa kävin viemässä pyykit itsepalvelupesulaan pyörimään ja takaisin kävellessä noukin ne sieltä mukaan. Sen jälkeen asentelin uudet valot veneeseen.

Onhan ne reilusti pienemmät kuin vanhat, mutta valotehoa on tuplat ja virrankulutusta ei juuri mitään.
Saa nähdä pitääkö tuota isommille valoille tehtyä metallilärpäkettä joskus vähän pienentää.

Sitten ryhdyin selvittelemään Kreikan "Cruising tax" eli purjehdusveron maksamista. Se pitää kuulemma maksaa etukäteen tai viimeistään samana päivänä, kun Kreikan aluevesille huviveneellä saapuu. Se on kalenterikuukausikohtainen ja maksaa Ainomarian kokoiselle veneelle 33€/kk. Minun siis pitää maksaa varmaankin maaliskuu ja huhtikuu.

Maksua varten nettisivuille rekisteröityminen ja tietojen täyttö oli melko simppeli homma, joskin lomake oli todella pitkä. Hetken päästä sen lähettämisestä sähköpostiin tupsahti lasku. Siinä oli ihan hienosti maksutiedot saajaa ja viitenumeroa myöten, poislukien tilinumero, mille se pitäisi maksaa. Tilinumeroa ei myöskään tuntunut löytyvän mistään palvelun nettisivuiltakaan. Mikä järki tässä hommassa nyt on? 

Melko tuskastuttavaa oli. Ystäväni sitten lentokentällä konetta odotellessa löysi tilinumeron PDF-tiedostona olleesta "Usein kysyttyjä kysymyksiä" -osiosta. Melkoista säätämistä.

Noh, maksoin siellä mainitulle tilille rahat. Toivottavasti ne meni oikeaan osoitteeseen.

Siinäpä parin viikon tapahtumat noin pääpiirteittäin. 

Tulipahan tosiaan paljon kuvia tähän julkaisuun, mutta jospa se ei haittaa. Sain jotain tekstiäkin kuiten aikaiseksi.

Kreikkaan lähdin sunnuntaina 16.3. purjehtimaan, mutta kertoilenpa siitä tarkemmin seuraavassa julkaisussa.

Iloa pidentyvistä päivistä kaikille!

Jouni