41. ja 42. Sardinia, La Maddalenan luonnonpuisto

Reissun 41. ja 42. viikko, 2.-15.2.2025

Edellisestä blogin päivityksestä onkin nyt sitten taas vierähtänyt pari viikkoa. Olin sitä kirjoittaessa Korsikan Bonifacio nimimessä vanhassa ja hienossa linnoituskaupungissa satamassa ja suunnittelin sieltä lähtöä La Maddalena nimiseen luonnonpuistoon. La Maddalena on pieni saaristo aivan Sardinian koillisnurkalla.

La Maddalenassa menikin sitten kivasti ankkurissa ollessa melkein nämä kuluneet kaksi viikkoa. Vesi oli todella kirkasta ja minä olin ainoa huvivene liikkeellä koko alueella, joten rauhallista oli siellä kellua. Välillä vaihdoin vähän ankkuripaikkaa ja tuli käveleskeltyä melko paljon.

Tätä tekstiä kirjoittaessa 16.2. olen kuitenkin jo La Maddalenasta lähtenyt ja nyt noin Sardinian saaren itälaidan keskivaiheilla. Päädyin ihan summittaisella valinnalla tänne paikkaan nimeltä Arbatax.

On vähän motivaatio kirjoitteluun hukassa, joten yritän pitää tekstit lyhyenä, että saan edes jotain julkaistua.

Kirkkaassa ja tyynessä vedessä Ainomaria näyttää leijuvan ilmassa. Tässä oli noin 4 metriä syvää.

Sunnuntai ja Maanantai 2.-3.2. - Lähtö Bonifaciosta

Sunnuntaista ei juuri jäänyt kerrottavaa. Blogin kirjoittelun jälkeen kävin vain vähän käveleskelemässä. Kylä oli vielä aikaisempiakin päiviä hiljaisempi, mutta pieni kävelylenkki oli ihan mukava.

Kävelyllä Bonifacion sataman ympäristössä.

Maanantai-aamukin oli kiireetön, sillä matkaa La Maddalenan saaristoon oli vain noin 15 merimailia. Tuulet oli ennusteiden mukaan pohjoisesta ja melko kovatkin, mutta päätin joka tapauksessa sinne lähteä. Saaristosta pitäisi löytyä kyllä suojaisia paikkoja ankkuroitua. En uskonut, että siellä ruuhkaa olisi.

Kävin aamupalan jälkeen vielä sataman suihkussa ja täytin vesitankit. Vähän kymmenen jälkeen sitten irtosivat köydet Bonifacion laiturista.

Tämä Bonifacion maisema jotenkin miellytti minun silmää.

Mutta aikansa kutakin maisemaa. Eikun liikkeelle. Hieno ja suojainen paikka kyllä.

Ja pian oltiinkin jo ulapalla. Tuulihan siellä, vaikka satamassa olikin tyyntä. Purjeet ylös.

Hetken päästä tuuli jo melkein liikaakin. Melkolailla sai reivata purjeita.

Aika hyvin se Bonifacion vanha kaupunki värinsä puolesta naamioituu kallioille.

Purjehdus oli lyhyt ja nopea. Tässä ensimmäiset La Maddalenan luodot.

Pian tuli jo isompiakin saaria.

Tämän saaren etelärannalla pitäisi olla hyvä poukama.

Melko karun näköistä seutua tosin.

Ja sitten oltiinkin jo ankkurissa. Yksi kivi oli poukamassa, mutta hyvin sinne mahtui ankkuriin.
Hieno hiekkarantakin ihan omassa käytössä.

Ja tällainen kallio antoi suojaa koilliseen päin.

Ankkuroiduin pohjoistuulista johtuen Saariston lounaisimman saaren etelärannalla olleeseen pieneen poukamaan. Saaren nimi on Isola Spargi ja poukaman nimi Cala Corsara. Saari oli käsittääkseni asumaton, mutta kyllä siellä pari rakennusta oli. Todennäköisesti jotain tutkimustoimintaan liittyvää rakennuskantaa, sillä asunnoilta ne ei näyttäneet.

3.2. Bonifaciosta La Maddalenan luonnonpuistoon. 15 merimailia ja noin 2,5 tuntia.

Katselin auringonlaskua hiljaisuudessa ja hämmästelin jälleen, että miksi ketään muita ei näkynyt olevan veneilemässä. Sää ja alue oli mitä mainioin. Minulle tällainen aika sopii kyllä parhaiten. Ei ole liian kuuma ja tilaa on.

Tiistai 4.2. - Käynti maissa ja ankkuripaikan vaihto

Aamu valkeni jälleen kauniina ja tällä kertaa lähes tyynenä. Pientä maininkia valitsemaani poukamaan kuitekin alkoi jossain vaiheessa yötä tulla, joten vähän se ajoittain venettä keinutteli. 

Päätin aamupalan jälkeen käydä maissa pyörähtämässä, vaikka varsinaisesti tässä saaressa ei kait polkuja ollutkaan. Täällä kuitenkin turistiaikaan käy porukkaa omilla veneillään ja tulee tänne jonkunlainen "venetaksi" myös, millä oli poukamassa kiinnityspoijukin.

"Pakollinen" Ainomaria-kuva.
Tuulee lounaasta, vaikka pohjoistuulia oli povattu.

Hyvin hiekkarannallakin olisi tarennut loikoilla.
Jos semmoisesta välittäisi.

Kiipeilin vähän matkaa kallioille. Erikoisia muotoja on eroosio saanut aikaan kiviin näin ylhäälläkin.

Ja mukavasti sieltä maisema aukesi.

Veneelle palattuani päätin vaihtaa vähän paikkaa. Tuulen ennustettiin kääntyvän iltaa kohti enemmän lännen suuntaan. Tosin se oli nytkin ainakin tässä paikkaa lounaasta, vaikka pohjoistuuli oli säätiedoissa. Toki tuuli olisi melko heikkoa, mutta jonkunlaista aaltoa saattaisi tähän paikkaan silti päätyä. Noin yhdentoista aikaan olinkin sitten jo liikkeellä. Seuraavaksi paikaksi valikoitui Porto Palma niminen poukama Isola Carpera saarella. 

Kovin oli tyyntä, joten moottorilla mentiin.

Ihan hieno ankkuripaikka oli. Ei tiedä, vaikka tänne vielä joskus päätyisi.

Reitti kulki itse La Maddalenan kaupungin editse, mikä sijaitsee saman nimisellä pääsaarella.

Tässä ollaan jo lähestymässä seuraavaa ankkuripaikkaa.

Etelässä näkyi Sardinian vähän korkeampia vuoria.

4.2. Siirtyminen Porto Palman poukamaan. Noin 7 merimailia ja moottoroiden vajaa 1,5 tuntia.

Ankkuripaikkana Porto Palma oli vielä tasaisempi kuin edellinen, joten varmasti oli ihan hyvä vaihtoehto tulla tänne. Kello oli ankkuroituessa noin 12. Ajattelin La Maddalenan keskustaa ohittaessani, että voisihan tuonne ajella huvikseen käymään vaikka kumiveneellä, kun kohtuullisen tasainen keli kerran on.

Söin veneellä lounaan ja siinä syödessä idea kuitenkin muuttui sen verran, että lähden iltapäiväkävelylle sinne keskustaan. Matkaa tulisi noin 7-8 kilometriä suuntaansa, mutta rannoilla näytti olevan polkuja, joten mikäpä siellä olisi käveleskellessä. Ehtisin varmasti takaisin vielä ennen auringonlaskua. Siispä kumivene vesille, soutelu rantaan ja töppöstä toisen eteen.

Alkumatka oli pari kilometriä päällystettyä tietä.

Ja sitten tultiin kartalta tulkitsemilleni poluille. Vähän oli ajoittain märkää.

Mutta kivempi niitä oli kävellä kuin asfalttia. Ja maisemiakin näkyi välillä.

Yhdessä kohtaa polulta poukkoili hirveään ryteikköön melkoisella metelillä kolme villisikaa.
En ehtinyt saada kuvaa.

Pian sitä oltiinkin La Maddalenan saarelle johtavalla sillalla.

Keskustan rantapuistoa.

Ja aivan tyhjä rannassa ollut tori.

Kovin hiljaista muutenkin. Joissain kahviloissa oli muutamia ihmisiä.

Pieniä kujia vähän kauempana rannasta. Hiljaista edelleen.

Niinpä lähdin takaisin veneelle. Pysähtelin välillä hiekkarannoille.

Ja ajoitin veneelle päätymistä auringonlaskun aikaan. Hienohan se olikin.

Ja veneelle soutaessa oli myös hienot värit maisemassa.

Keskiviikko 5.2. - Veneellä löhöilyä

Päivä oli käytännössä täysin pilvetön, hyvin tyyni ja erittäin lämmin (ainakin vuodenaikaan nähden). Tuli nautiskeltua siitä säästä ihan vain kotona eli veneellä. Meinasin lähteä puhdistamaan veneen pohjankin, mutta laiskuus voitti tällä kertaa ja se jäi sitten myöhemmäksi. 

Kelpaahan tässä kelissä köllötellä auringossa vaikka koko päivän.

Vähän ennen auringonlaskua läheiselle betonilaiturille ilmestyi kalastajia vapoineen ja päätin käydä vähän kyselemässä, että mitä ne pyytää ja minkälaisilla vieheillä.

Kovin pitkään ei voi viipyä, kun pian tulee pimeä.

Tällaisilla katkarapua muistuttavilla vieheillä pyysivät kalmaria. Ei kylläkään saaneet mitään.

Mutta kelpaa kait se tällaisessa maisemassa kalastella, vaikka ilman saalistakin.

Torstai 6.2. - Etelätuulet pistää vaihtamaan paikkaa

Seuraaviksi pariksi päiväksi oli uhkailtu etelätuulilla. Täällä saarten välissä kyllä tuuliennusteet eivät ole pitäneet lähellekään paikkaansa, mutta ajattelin, että ehkä se on syytä kuitenkin jollain tapaa ennusteisiin reagoida. 

Saarten pohjoispuolilta ei kartan perusteella löytynyt sellaista paikkaa, mikä suojaisi etelätuulilta ja noin koillisenpuolen mainingilta. Niinpä paikaksi valikoitui Sardinian rannalta hoksaamani hiekkapohjainen Valdiola niminen poukama. Viereisestä Porto Stagno nimisestä kylästä kulkee lautat La Maddalenan keskustaan. 

Kartasta päättelyn mukaan poukama suojaisi ainakin etelätuulilta. Mainingilta puolestaan suojaisi käytännössä koko La Maddalenan saaristo. Matkaakin sinne oli vain noin 4 merimailia.

Tuulen ennustettiin kääntyvän noin puolilta päivin, joten ajoitin lähtöni siihen. Ankkuri nousi noin kello 11:45. Tuulta ei kylläkään ollut oikeastaan nimeksikään, joten moottoroin koko matkan. Onneksi matka-aika oli vain noin kolme varttia.

Lähtiessä näytti, että ihan sadepilviäkin voisi olla tulollaan.

Mutta ankkuroituani olikin taas jo ihan kirkasta.

6.2. Sardinian rannalle Valdiolan poukamaan. Noin 4 merimailia moottorointia.

Koska sateita ei tullutkaan, niin laskin kumiveneen ja soutelin rantaan kävelylle. Porto Stagnon sataman voisi käydä katsomassa.

Maissa ollaan. Mutta Ainomaria osoittaa väärään suuntaan.
Tuuleekin pohjoisesta eikä etelästä. Noh, kait se siellä paikallaan pysyy.

Keskustan uimarantoja.

Iso satama täälläkin olisi ollut. Mutta itse taajama oli kyllä pienempi, kuin La Maddalena.

Ja hiljaista on. Sentään auki oleva kauppa löytyi.

Palatessa näytti Ainomarian asennosta päätellen, että nyt tuuli noin idästä. Mutta tosi heikosti.

Ja tasainen yöhän tuo oli tulossa, vaikka tuulikin idästä ennustetun etelän sijaan.

Perjantai 7.2. - Porto Stagnoa kierrellessä

Tämäkin päivä meni sitten Valdiolan poukamassa. Edelleenkään en saanut aikaiseksi lähteä pohjaa puhdistamaan, joten päätin lähteä taas maihin käveleskelemään. Tällä kertaa satuin "löytämään" myös paikan vanhan keskustan. Muuta ihmeellistäpä ei tapahtunut. Tai no eksyin minä kävelylläni "oikereittiä" tutkiessa yksityisille maille. Siitä tuli vähän sanomista.

Maissa jälleen. Heikkarannalla oli tällä kertaa yksi perhe aikaa viettämässä.

Ja summittaisesti kävellen päädyin myös paikan vanhan keskustan tietämille.

Niin palatessani veneelle yritin oikaista kitukasvuisen metsikön poikki, missä näkyi vähän umpeen kasvanut polun tapainen. Matalan aidan yli sinne piti mennä, että hieman se tieten arvelutti jo valmiiksi, mutta päätin yrittää. Siitä olisi päässyt suoraan hiekkarannalle, missä kumivene oli odottamassa.

Polulla vastaan tullut hiukan kiukkuinen rouva sanoi, että olin kuulemma heidän hevosten aitauksessa... Hups. No oikoreitistä tuli sitten pieni kiertotie, kun piti palata samoja jälkiä takaisin. Ei siitä sen kummempaa katastroofia siis syntynyt.

Kumiveneelle saapuessa tuli vähän aikaa istuskeltua rannallakin. Seuraavaksi päiväksi ennustettiin taas tuulten kääntyvän noin koilliseen ja niiden mukana tulisi myös sateita. 

Pitänee siis seuraavana päivänä taas paikkaa vaihtaa. Mutta en oikein osannut vielä päättää, että mihin.

Lauantai 8.2. - Paluu Porto Palmaan

Tuulten ennustettiin olevan hyvin epävakaita, mutta pääosin koillisenpuoleisia, seuraavien päivien tai ehkä jopa noin viikon ajan. Porto Palma oli ollut niin tasainen, että uskoin sen olevan hyvä paikka olla melkein millä tuulensuunnilla hyvänsä. Päätin mennä siellä vielä hieman eri kohtaan kuin viimeksi, niin periaatteessa etelätuuliltakin voisi olla jonkinlainen suoja.

Tämä päivä oli siis sadepäivä. Ja sadetta tulikin ihan reilusti. Sateiden ennustettiin loppuvan iltapäivällä noin kahden aikaan, joten päätin siirtyä vasta sen jälkeen. 

Sadepäivän kuluksi vaihdoin moottoriin varmuuden vuoksi vesipumpun siipipyörän. Ei siinä varmaan vielä tunnit olleet täynnä, mutta minulla on niitä useita mukana. Pieni epäilys minulla oli, että saattaa olla joku siipi poikki, kun mielestäni vähän laiskasti tulee vettä moottorista ulos. Mutta kylläpä se ehjä oli.

Kello kolmelta vielä sateli vettä. Siinä tuli mieleen, että olisi ollut hyvä sää kerätä vettä sillä minun tekemällä sadevedenkeräimellä. Sepä ei ole Ruotsissa tehtyjen testien jälkeen käytössä ollutkaan. Noh, ehkä ensi kerralla sen muistaa taas. 

Vaikka sade ei ollut edelleenkään lakannut, niin päätin silti lähteä liikkeelle. Olisi hyvä olla vielä reilusti päivänvaloa, kun lasken ankkuria taas uuteen paikkaan.

Näköjään ainoa ja vähän vino kuva, mikä on tullut sadepäivänä otettua.
Porto Stagnoa ohittamassa.

Palasin siis saman noin 4 merimailin reitin takaisin Porto Palmaan.
Tällä kertaa ankkuroiduin eri kohtaan, mikä oli hyvä ja tasainen paikka.

Sunnuntai - torstai 9.-13.2. - Porto Palmassa löhöilyä ja vähän retkeilyäkin

Olin sitten samassa paikkaa Porto Palmassa ankkurissa lopulta useamman päivän. Se kohta mihin ankkuroiduin oli todella tasainen kaikilla kohdalle sattuneilla säillä. Pääosin oli kyllä melko tyyntä. Keli oli usean päivän ajan lähes pilvetön ja lämmin, niin mikäpä siinä oli kellua. 

Kävin noiden päivien aikana La Maddalenassa yhden reissun kumiveneellä, kun hankin uuden kaasupullon. Se Ruotsista kesäkuussa hommaamani 11 kilon pullo alkaa nyt olla lopussa. Punnitsemisen perusteella siellä on vajaa kilo jäljellä. Kulutus on siis ollut vajaa 1,5 kg/kk. Aika pienellä kulutuksella sitä siis yhden henkilön ruoat tekee ja kahvit keittelee.

Huonona puolenahan tässä on jo silloin Ruotsissa mainitsemani asia, että melkein joka maassa on omanlaisensa kaasupullot ja niiden liittimet. Ruotsin pullossa oli sentään sama liitin kuin suomalaisessakin. Mutta se pullo maksoi silloin noin 100€ pantteineen ja nyt sillä ei tee tyhjänä täällä enää mitään. Romurautaa.

No yllätyksenä tuli, että kun La Maddalenasta lopulta löysin liikkeen, joka myy kaasupulloja, niin 10 kilon pullo oli pantteineen vain 37€ ja siihen liitin/säädin 10€. Ja sillähän minä tällä kulutuksella taas noin 7 kuukautta pärjään. Että eipä tuo siihen nähden kallista ole. Mutta seuraavan kerran vaihtaessa voi olla, että tämäkin on taas romurautaa. Sen näkee sitten.

Kävin myös yhtenä päivänä kävelemässä noin 15 kilometriä saarella olleita luontopolkuja pitkin. Pelkästään tuolla Isla Caprera saarella olisi ollut noin 45 kilometriä luontopolkuja, mutta ei yhtään paikkaa, missä olisi saanut leiriytyä yöksi. Erilainen on homma kuin meillä Suomessa. Olisin varmasti tehnyt yön yli "vaelluksenkin", jos se olisi ollut sallittua. Minulla on vaellusvarusteita mukana. Mutta ei sitten.

Kävin La Maddalenassa ajan kuluksi yhtenä päivänä myös kävellen. Ja tällä kertaa löysin sieltäkin ns. vanhan keskustan, minkä olin aiemmilla käynneillä jotenkin onnistunut ohittamaan. Oli tarkoitus käydä ravintolassa syömässä, mutta nämä Italian ravintoloiden aukioloajat ei oikein täsmää minun ruoka-aikoihin, niin jäi käymättä. 

Kävin yhdessä pizzeriassa sisällä noin yhden aikaan iltapäivästä ja he ilmoittivat, että ei ole keittiö auki. Hämmentävä tilanne. Miten kannattaa pitää pizzeriaa auki, jos keittiö on kiinni? Siellä kuitenkin oli ainakin kolme henkilöä töissä. Yhtään asiakasta ei tuolloin ollut.

Ravintolat ilmeisesti yleensä tarjoaa lounasaikaan eli noin iltapäivä yhteen tai kahteen asti vain kylmiä ruokia. Maksimissaan lämmitettyjä leipiä. Sitten ne menee kiinni ja aukeaa illalla noin seitsemältä. Silloin ilmeisesti kokkikin vaivautuu töihin.

Muutenpa ajattelin laittaa tähän vain kuvia noilta päiviltä suunnilleen loogisessa järjestyksessä. Tuli käytettyä pitkästä aikaa droneakin ilmassa, kun sattui todella tyyni aamu. Ajattelin, että kirkkaasta vedestä saa silloin hyvän kuvan. Ja tämän blogin "kansikuva" on juurikin tuolta aamulta dronella napattu.

Luontopoluille lähdössä rantauduttu.

Saaren etelärannalla oli useampikin tämmöinen poukama ja hiekkaranta.

Saaressa oli kapea salmi, missä oli hiekkarantaa molemmin puolin.
Sen kohdalta varsinainen luontopolku lähti saaren itärantaa kohti pohjoista.

Polku kulki osan matkaa melko tiheässä ja matalassa ryteikössä. Mutta ihan tunnelmallinen polku.

Rinteeseen kiivetessä kasvillisuus yhä vaan pieneni ja maisemia avautui paremminn.

Reitin korkeimmalla kohtaa oli myös tällainen pieni "tupa".
On melko varmasti ollut joku merivarioasema joskus.
Nerokas sadeveden keräyssysteemi oli ollut katon muodossa. Ei tullut sitä kuvattua.

Polku kävi välillä rannassa ja taisin löytää sieltä sopivan aihion uudeksi lipputangoksi...

Ja sitten mentiin laaksoa myöten, missä oli melkein jo kuuma.

Kukkiakin oli vaikka kuinka.

Paluumatkalla kävelin vanhan sotilastukikohdan lävitse. Siellä oli kirkkokin, missä oli ovet auki.

Aika sympaattinen. Minähän siis en ole uskonnollinen ihminen, mutta monet kirkot on kyllä hienoja.

Ja seuraavana päivänä Laivarotalla kaasua ostamaan.

Vaikkaa matkaa tuli vähän enemmän kuin kävellen, niin oli se paljon nopeampi kyyti.
Keskustasta vain oli aluksi hankala löytää kumiveneelle parkkipaikkaa.

Mutta lopulta keskustan länsiosista löytyi pieni hiekkaranta ja sopiva hylätyn oloinen kivilaituri. 

Melkein koko La Maddalenan rantaa on yhtä satamaa. Tässä pieni osa.
Kiva kait täälläkin olisi periaattessa ollut Ainomarian kanssa olla joku päivä.

Satamassa tuntui olevan eniten elämää.

Ja taas tuli kirkkoa kuvattua. 

Paluumatkalla kaasupullon kanssa. Piti antaa vähän tietä "isommalle".
Tosin Laivarotta kulki kovempaa kuin tuo lautta. Ihan hyvin 5hv perämoottorilla.

Matkalla oli vähän vasta-aaltoa, mutta perillä ankkuripaikalla ihan tasaista.
Yritin kuvata pohjassa olleita merimakkaroita. Niitä oli paljon. Semmosia noin HK:n sinisen kokoisia.

Iltapäivän päätteeksi taivas keräsi taas vähän pilviäkin.

Seuraavana aamuna oli niin tasainen keli, että laitoin dronen ilmaan.
Täältä on se julkaisun kansikuvakin. Tässäpä on lennättäjäkin sattunut kuviin.

Leijuu se Laivarottakin. Tekemisen puutteen vuoksi päätin kävellä taas La Maddalenaan.

Ja pakollinen "Ainomaria ankkurissa" kuva.

Sillan kaiteen tolpassa oli hieno lisko lämmittelemässä aamupäivän auringossa.

Ja paikallisesta puustosta näki aika hyvin, että mikä on alueella vallitseva tuuli (länsi). 
Pikkuisen kärsii kyllä kuivuudesta.

La Maddalenan ympärilläkin on ollut joskus jonkinlainen muuri. Ei ollut enää koko matkalla.

Kiertelin kaupungin vanhaa osaa ristiin rastiin. Kivan näköistä oli.

Ja pysähdyinpä välillä lasillisellekin.
Aika runsaat kylkiäiset tuli, vaikka tilasin vain lasin valkoviiniä.

Ja illaksi kotiin.

Torstai - perjantai 13.-14.2. - Lähtö La Maddalenasta, yön yli purjehdus etelään

Usean tyynen päivän jälkeen ennustettiin illasta alkavan melko kovien länsituulien. La Maddalenan alueelle lähes myrskytuulia, mutta etelämmäs vähän heikompia. Niiden avulla ajattelin purjehtia etelään ja kohteeksi valikoitui jo alussa mainitsemani Arbatax. Tämä lähinnä siksi, että se oli kolmesta satamasta ainoa, mikä vastasi kyselyihini. Matkaa sinne olisi noin 80 merimailia eli noin 15-16 tuntia.

Länsituulihan olisi siinä mielessä hyvä, että itärannikon edustalla purjehtiessa Sardinian saari estäisi aaltoa kasvamasta kovin isoksi, vaikka tuuli yltyisi vielä ennusteita kovemmaksi. Seuraavaksi päiväksi taas tuuli kääntyisi pohjoiseen. Kovin epävakaata on, mutta eiköhän sitä satamassa pärjätä, kun sinne päästään.

Ennen lähtöä kuitenkin kävin viimein putsaamassa sen veneen pohjan. Tällä kertaa vähän huolellisemmin. Siihen kyllä meni varmaan pari tuntia, kun on vielä tuo sukeltelu eli hengen pidättäminen on vähän huonolla tolalla, mutta se parani kyllä jo ihan tämän homman aikana melkoisesti. 

Tällä kertaa pohjassa oli edelleen pääosin sellaista pehmeää kasvustoa, eikä sitäkään kovin paljoa. Sen lisäksi oli tullut sellaisia pienten madon muotoisia valkoisia kovia ölliäisiä. En tiedä mitä ne lienee. Kova kuori niissä oli, mutta halkaisijaltaan ehkä millin tai kaksi. Ne oli ihan sekalaisen muotoisia "matoja". Irti lähtivät todella helposti, kun vaan pikkusen lastalla pukkasi. 

Ja puhdasta tuli. Oikeastaan nautin siitä hommasta. Jos olisi sukelluslaitteet, niin olisi ollut varmaan puolen tunnin homma. Nyt piti hengähtää vähän väliä pinnalla ennen seuraavaa sukellusta, niin aikaa meni siihen paljon. Toisaalta, aikaahan tässä on...

Auringonlaskun aikaan katselin, että siellä on taas ukkospilviä liikkeellä.
Ja etelässä, minne on suunta.

Noh, katselin säätutkien kuvia ja näytti siltä, että ukkoset ehtii alta pois. Matkaan vain. Ankkuri nousi noin puoli seitsemältä illalla, jolloin oli vielä hieman auringon kajoa taivaanrannassa.

Ja pimeyden tultua ne pilvet oli kyllä komeita salamoidessaan. Tässä kuva videolta kaapattuna.

Eikä mennyt kauaakaan, kun lähes täysikuu jo nousi valaisemaan menoa.

Yö meni muuten oikein hienosti, mutta tuulet olivat erittäin levottomat. Välillä tuuli 15 m/s ja välillä 1 m/s. Kovasti siis oli purjejumppaa yöllä ja moottoriakin tarvittiin monen tunnin ajan. Mutta eipä siinä. Matka kuitenkin edistyi ja tulipahan taas erilainen kokemus yöpurjehduksesta. Luulen, että Sardinian korkeat vuoret sekoittivat tuulia pahasti. Olisi varmaan kannattanut kiertää rannikkoa selvästi kauempaa. Matka olisi pidentynyt, mutta olisi varmemmin päässyt koko matkan purjeilla. Ehkä.

Nyt menin laskuista sekaisin, että montako kertaa tuli purjeet nostettua ja laskettua tai reivattua ja reivit purettua. Keskimäärin ehkä tunnin välein piti jotain säätää. Sain silti yllättävän paljon nukuttuakin niitä puolen tunnin torkkuja. 

Sain hälyttimet viritettyä olosuhteisiin nähden aika hyvin. Hälytin soi, jos tuuli yltyi liikaa tai jos nopeus meni liian pieneksi. niillä pärjäsi jo melko pitkälle. Tuulikulmallekin kokeilin laittaa hälytystä, mutta se muuttui vastaan tulleessa mainingissa keikkuessa niin paljon, että tuli vääriä hälytyksiä. Hyvää kokemusta kuitenkin.

Auringon noustessa oltiin jo melkein näköetäisyydellä määränpäästä.

Ja valoisuuden lisääntyessä tulikin näkyviin Sardinian jylhät rannat.

Sormikin pääsi kuviin, mutta satamaan ollaan saapumassa.

Ei mikään kaunein satama, kun teollisuutta on vieressä, mutta tämmöinen nyt sattui kohdalle.
Ja nosturi on komia.

Niinpä sitä ollaan vaihteeksi satamassa. Ei kyllä mikään kaunein mahdollinen paikka, mutta olen saattanut tottua turhan hyvään, kun on ollut sen suhteen viime viikkoina hyvä tuuri.

13.-14.2. yöpurjehdus. Noin 86 merimailia ja 16 tuntia.

Nyt muuten oli osaava sataman henkilökunta pitkästä aikaa. Vastasivat hyvin sähköpostiin ja myös heti ensi yrittämällä radioon saapuessani. Henkilö tuli laiturille vastaan näyttämään paikan ja avustamaan kiinnittymisessä ilman, että sitä piti erikseen pyytää. Hän vielä olisi maasähkönkin kytkenyt, jos minulla olisi sille ollut tarvetta. Ja opasti, että mistä hanasta saa juomakelpoista vettä, sillä heillä oli erikseen laiturissa vesihanat veneen pesua varten. Sitten vielä satamatoimistossa asioidessa minulle kerrottiin ihan oma-aloitteisesti kaikista sataman palveluista ja mistä ne löytää sekä miten ne toimii. Näin se pitää tehdä. Pieniä asioita, joilla on iso merkitys.

Ajatus on viettää täällä nyt useita päiviä. Tarkoitus on vuokrata alkuviikosta auto ja käydä sillä vähän Sardiniaa kiertämässä. Satamahenkilökunnan mukaan viereisessä Tortolin pikkukaupungissa on auki olevia autovuokraamoja. Toivon mukaan löytyy tuolta vuorilta joku ulkoilureittikin, niin voisi käydä siellä katselemassa maisemia.

Tässäpä taisi olla tämän kertainen julkaisu.

Kävin vielä lauantaina Kävelemässä Tortolissa, minne on noin 5 kilometriä matkaa. Löytyihän sieltä autovuokraamo, mikä netissä ja ovessa olevien aukioloaikojen mukaan oli auki. Mutta ei se kuitenkaan oikeasti ollut auki. Noh, sain tehtyä netissä varauksen tiistaista alkaen pariksi päivää. Toivottavasti se varaus myös menee perille. 

Mutta ajattelin kirjoitella näistä tarkemmin vasta seuraavassa julkaisussa, kun se sopii paremmin näihin Arbataxin ja Sardinian tapahtumiin.

Kiitos taas mielenkiinnosta ja viikon päästä palannen asiaan.

Jouni