40. Menorcalta Korsikalle

Reissun 40. viikko, 26.1.-1.2.2025

Edellisellä viikolla päädyin Mallorcan saaren kautta Menorcalle saakka, kun tuulet oli pitkästä aikaa suotuisat. Menorcalla olo meinasi jäädä yhden päivän mittaiseksi, sillä ennusteiden valossa tuulet olivat suotuisia Korsikalle siirtymiseen.

Ennusteet kuitenkin muuttuivat sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana ja keli vaikutti aavistuksen turhan rajulta lähteä niinkin pitkälle etapille. Matkaa tuolle suunnitellulle välille tulisi noin 250 merimailia eli siihen menisi melkein kaksi vuorokautta.

Päätin lykätä Korsikalle lähtöä ainakin parilla päivällä ja siirtyä Menorcan itärannalla olevan Maó nimisen kaupungin edustalle. Erittäin vanha satamakaupunki sekin, joten siellä olisi kiva käydä vähän käveleskelemässä. Samalla voisi tehdä ruokatäydennyksenkin säitä odotellessa.

Bonifacio

Sunnuntai 26.1. - Blogin kirjoittelua aavemaisen tyhjässä lomakylässä

Olin saapunut edellisenä iltana vähän auringonlaskun jälkeen Son Parc nimisen lomakylän edustalle ja ankkuroiduin siis pimeässä. Paikka oli kyllä oikein hieno, mutta ihan käsittämättömän autio se oli. 

Ulkovaloja lukuunottamatta pimeitä loma-asuntoja hieman ennen auringonnousua.

On se ihan jännää herätä paikasta, mihin on pimeällä saapunut.

Sain blogin päivitettyä iltapäivän alussa ja lähdin sitten käymään maissa katselemassa paikkoja. Rannalla kävi päivän aikana muutamia ihmisiä koirien kanssa peuhaamassa, mutta sadat loma-asunnot olivat kaikki aivan tyhjiä. Pihatiet oli aidattu ja liiketilojen ikkunoihin teipattu muovit tai pahvit peittämään näkyvyyttä sisälle. Kauhuelokuvan tunnelmasta puuttui vain zombit.

Meriheinää oli ajautunut rannalle melko paljon. 

Ihan kohtuulliset maisemat näilläkin loma-asunnoilla.

Asuntoja oli valtavasti. Ja ei yhtään ketään missään.

Kiersin pienen pätkän vaellusreittiäkin myöten ja päädyin takaisin rannalle eri suunnasta kuin lähtiessä.

Lokit Ainomarian kunniavartiossa.

Illalla sääennuste näytti vielä siltä, että seuraavana päivänä olisi ihan soveltuva, joskin melko kova myötätuuli Korsikan suuntaa. Lähdön voisi ajoittaa siten, että liikkeellä olisi puolen päivän maissa. Näin ollen olisin perillä Korsikalla suunnilleen auringonnousun aikaan parin yön jälkeen, mikäli matka edistyy normaalisti. Sittenpä on kyllä varaa vähän viivytelläkin ja perille pääsisi silti valoisaan aikaan.

Itseasiassa Sardinia olisi ensimmäinen määränpää, koska sen luoteiskulma sattuu reitille. Ajatuksena on vain ankkuroituminen sinne yhdeksi yöksi ja sitten voisi katsella Korsikalta satamapaikkaa muutamaksi päiväksi.

Maanantai 27.1. - Suunnitelmaan muutos

Aamupalan yhteydessä tarkistetut tuuliennusteet saivat mielen muuttumaan pitkälle etapille lähdöstä. Tuuli olisi toisen yön aikana - eli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä - ajoittain yli 15 m/s ja aallonkorkeuksienkin uhattiin lähentelevän neljää metriä. Vaikutti siltä, että jo tulevana keskiviikkona voisi olla vähän rauhallisempi keli, joten eipä tässä nyt kannata kiirehtiä.

Auringonnousu värjäsi pilvet punertaviksi.

Olin katsellut jo aiemmin, että Menorcan itärannalla on vähän isompi kaupunki nimeltä Maó, mikä on rakennettu pitkän ja kapean lahden päätyyn. Suojainen satamapaikka siis. Lahdessa on muutama saarikin ja yhden sellaisen saaren viereen oli merkitty ankkuripaikka. Googlen satelliittikuvissa tuo paikka on aivan täynnä veneitä, mutta eipä siellä varmaan näin talvikaudella ketään ole. 

Lähdinkin heti aamupalan jälkeen liikkeelle. Tuuli oli reilut 10 m/s noin lounaasta, joten melko kovaan sivuvastaiseen olisi purjehdittava noin 15 merimailin matka. Onneksi olin kuitenkin isoilta aalloilta suojassa saaren itälaidalla.

Lähtiessä oli melkein täydet purjeet, kun mentiin melkein myötätuuleen.

Mutta pian saikin reivata ihan reilusti. Tuuli oli puuskissa melkein 15 m/s.

Menorcan itäkärjen majakka.

Ainomaria kulki runsaasti reivatuilla purjeilla oikein hyvin, kun ei ollut juurikaan aaltoa. 
Tässä lähestytään Menorcan kaakoisnurkkaa. Kalliolla näkyy Maón suojana olutta vanhaa tykistöäkin.

Loppumatkasta ajelin noin mailin matkan vastatuuleen moottorilla. Maó jo pilkistää lahden pohjukasta.

Ankkuripaikkaan saapumassa. Yksi purjevene siellä oli ankkurissa.

Ankkuri laskeutui noin puoli yhdeltä. Paikassa tuuli melko kovasti, mutta onneksi siellä ei ollut juurikaan aaltoja. Paikalla oli kuin olikin myös toinen vene. Ranskalainen purjevene. 

27.1. Menorcan itärannikolla. Noin 15,5 merimailia ja kolmisen tuntia.

Tarkempi kuva ankkuripaikasta

Arvioin ankkuria laskiessani etäisyyden tuohon toiseen veneeseen hieman väärin ja päädyin aavistuksen turhan lähelle. Tilaa olisi ollut ankkuroitua vähän kauemmaskin. 

Hetken tilannetta katseltuani päätin yrittää nostaa ankkurin ja siirtyä vähän kauemmas. Tuuli oli kuitenkin puuskissa ajoittain yli 15 m/s ja ei meinannut ankkurin nostosta tulla mitään. Nyt olisi ollut kaukokäytöllä olevalle ankkurivinssille tarvetta. Olisi voinut ajaa koneella eteenpäin samalla kun kelaa kettinkiä kyytiin.

Yritin ajaa aina koneella vähän edemmäs ja juosta sitten keulaan nostamaan kettinkiä. Sainkin näin sitä pikkuhiljaa kelattua sisään, mutta hieman se oli riskialtista hommaa. Päätin lopulta antaa sen olla nykyisellä paikallaan ja siirtyisin illemmalla, jos tuuli vähän laantuisi. 

Touhutessa tuli nälkä ja teinkin sitten seuraavaksi lounaan. Tuuli oli sen verran kova, että en viitsinyt lähteä maissakaan käymään. Seuraavaksi päiväksi luvattiin vähän leudompaa keliä, niin käyn sitten keskustassa.

Ja kyllähän se tuuli hieman laantuikin auringon laskiessa. Puuskissa oli "enää" 10 m/s. Sain ankkurin kohtuullisella työllä ylös ja siirryin hyvän matkaa etemmäs naapuriveneestä. Naapuriveneen kippari tuli kannelle katselemaan minun äheltämistäni ja huusin hänelle ohi mennessäni, että siirryn vähän kauemmas, kun tullessa jäin niin lähelle. Hän näytti peukkua.

Aurinko jo laski vanhan linnoituksen taakse, kun olin uudelleen ankkuroitunut.

Tiistai 28.1. - Kumiveneellä Maón keskustaan

Lähes koko yön tuuli melko kovaa, mutta yöllä kohti tuuli kääntyi enemmän länteen ja heikkeni aamua kohden. Länsituulelta viereinen korkea linnoituskin antoi vähän paremmin suojaa. Aamulla olikin melkein tyyntä. 

Tyyni aamu.

Viereisellä saarella ollut linnoitus.
Saari on ollut joskus karanteenipaikkanakin, kun on ollut tauteja liikkeellä.

Ennusteiden mukaan iltapäivällä alkaisi taas tuulla kovempaa, joten päätin lähteä heti aamusta käymään siellä kaupungilla. Kumivene veteen ja tyhjä rinkka mukaan kauppareissua varten. Tällä kertaa laitoin moottorinkin kiinni, kun keskustaan oli kuitenkin melkein kolmen kilometrin matka.

Hieno ilma oli tuloillaan.

Ankkuripaikasta pääsi suoraan kaupungin suuntaan kanavaa myöten.

Kiva ja tasainen sää oli kumiveneellä ajella.

Aurinkokin näyttäytyi hienosti.

Keskustan kupeesta löytyi vielä ihan jollia varten tehty laiturikin. Eikä ollut ruuhkaa.

Laivarotta jäi siis laituriin ja lähdin kävelemään kapeita katuja ylös keskustaa kohden. Täällä sentään oli jotakin elämää ja kahviloitakin avoinna. Pitihän se sitten kahvilla käydä. 

Osin vähän ränsistynyttä oli rantakadun rakennuskanta.

Keskustaa kohti kiivetessä avautui hienot maisemat lahdelle.
Yksi purjevenekin siellä on saapumassa satamaan.

Kaupunkia on joskus kiertänyt komeat muurit, mutta eipä niistä ollut jäljellä kuin pieniä pätkiä.

Ja jotain elämää sentään löytyi. Auki oleva kahvila ja melko hyvin oli asiakkaitakin.

Kahvittelun aikana googlailin vähän nähtävyyksiä ja silmiin osui Menorca museo. Sehän kuulosti mielenkiintoiselta, joten päätin kahvin jälkeen käydä siellä ja sen jälkeen on paras lähteä kaupan kautta takaisin veneelle ennen kuin tuuli kovin yltyy. Museo aukeaisi sopivasti kello 10 eli ei tarvitse kovin pitkään edes odotella sitä.

Museo oli hienossa vanhassa rakennuksessa, missä oli myös jonkinsortin kirkko.

Museon aukeamista odotellessa kurkkasin kirkon sisälle.
Hienommalta se näytti mitä ulkopuolelta olisi uskonut.

Museon puolella ollut sisäpiha.

Museon esineistö liittyi suurelta osin kauppamerenkulkuun.
Tässä lyijyisiä ankkurin osia ja taitaapa olla luotauksessa käytetty paino tuo oikeanpuoleisin.

Museo oli iso ja ihan mielenkiintoinen. Paljon on tästäkin saaresta vuosisatojen aikana tapeltu. Se on ollut joskus Brittienkin valtaama. Valtaosa museossa olleista tavaroista liittyi merenkulkuun. Ihan ymmärrettävää, kun saaresta kuitenkin kysymys. Kannatti käydä. Pääsylippukin oli vain 4 euroa.

Museon vierestäkin avautui ihan hienosti näkymä lahdelle.

Paluumatkalla satuin kävelykadullekin. Eipä ollut ruuhkaa, mutta jotain elämää kuitenkin.

Paluumatkalla kävin tosiaan kaupassa ja keskustasta löytyikin iso ja edullinen supermarketti. Tuli ostettua ruokia taas varmaan parin viikon tarpeisiin. Täydensin vähän säilykevarastoakin, joten melko raskas rinkka oli taas kannettavana. Matka kumiveneelle ei kuitenkaan ollut pitkä, joten helpostihan tuo meni.

Vähän oli jo tuuli saanut aaltoa aikaan, mutta oli onneksi myötäinen, niin ei pahasti pärskinyt.

Ja ankkuripaikalle oli ilmestynyt kolmaskin vene. Espanjan lippu näytti olevan.

Oli ajatus käydä vielä ankkuripaikan ympärillä olevia linnoituksiakin katselemassa, mutta iski laiskuus. En sitten käynyt. Sen sijaan pakkasin kumiveneen kasaan ja kiillotin kuomun tulevaa pidempää etappia varten. Kuomun pesu tosin meni vähän hukkaan - siitä kohta tarkemmin. Niin ja laturin hihnaakin piti vähän kiristää. Se kirskahti pariin otteeseen edellisenä päivänä ankkurin kanssa melskatessa.

Illalla tarkentui suunnitelma Korsikalle siirtymisestä. Tuulen ennustettiin olevan melko tasaisesti noin 10 m/s ja suunta muuttuisi pikkuhiljaa lounaasta noin etelään torstain aikana. Sivumyötäistä siis. 

Laitoin jo aamulla kyselyä venepaikasta muutamaksi päiväksi Bonifacio nimisen vanhan satamakaupungin vierasvenesatamaan. Heillä oli englanninkieliset nettisivut ja siellä varausjärjestelmä. Vastauksena tuli heti automaattinen viesti, että varauspyyntö käsitellään mahdollisimman nopeasti. No ei ainakaan näköjään saman päivän aikana käsitellä, kun ei tullut vahvistusta koko päivän aikana. Liekö pitää talvikaudella niin kiirusta...

Bonifacioon tulisi matkaa melko tasan 250 merimailia. Ajattelin lähteä liikkeelle seuraavana päivänä eli keskiviikkona puolilta päivin, jolloin olisin toivon mukaan perillä perjantaina aamulla. Matkalla ei tietenkään ole nettiyhteyttä ennen kuin saavutan Sardinian rannikon, joten olisi kiva saada tietää tuosta venepaikasta ennen kuin Menorca jää taakse.

Keskiviikko - perjantai 29.-31.1. - Purjehdus Korsikalle 

Nukuin niin pitkään kuin vain nukutti. Melkein 12 tuntiahan tuota tulikin lopulta maattua. Onpahan nyt levätty matkaa varten. Seuraavat kaksi yötä meneekin taas niillä 30 minuutin torkuilla. Tuuliennusteetkin näytti edelleen samaa kuin illallakin, joten ihan kohtuullinen sauma pitäisi olla päästä purjeilla perille saakka. 

Allokko olisi todennäköisesti kohtuullisen korkeata melkein koko matkan. Merkitsevä aallonkorkeus olisi ennusteiden mukaan korkeimmillaan 2,6 metrin, jolloin suurimmat aallot voivat olla noin neljä metrisiä. Kohtuullisen kovaa kyyti siis luvassa.

Edelleenkään ei satamasta ollut kuulunut mitään, joten laitoin sinne perään sähköpostia. Nettisivuilla erikseen mainittiin, että soittamalla ei voi tehdä paikkavarauksia. Aukioloaikojen mukaan toimiston piti kyllä auki olla.

Tein aamupäivällä ison satsin pyttipannua, jota voi sitten matkan aikana helposti pannulla lämmittää. Eipähän tarvitse alkaa veitsien kanssa pelailemaan kovassa aallokossa matkan aikana. Ankkuri nousi noin kello 11:30 ja matka alkoi. Näin, vaikka määränpäänä olleesta satamasta ei ollut kuulunutkaan edelleenkään mitään.

Ja eikun matkaan.

Virsikirjalla mentiin melkein suoraan myötätuuleen.
Paljon sai reivata purjeita heti alkuun, vaikka myötätuuleen mentiinkin. Puuskissa 13-14 m/s.

Pian se Menorcan itänurkka ohitettiinkin. Aallokko oli vielä hyvin maltillista tässä vaiheessa.

Ja komea keli oli purjehtia.

Lähtiessä aallokko oli tosiaan ihan maltillinen. Jostain syystä tuulen nostaman lounaasta tulevan aallon lisäksi liikkeellä oli noin kaakosta tulevaa korkeaa maininkia. Varmaan jostain Afrikan rannikolta lähtenyt liikkeelle edellisenä päivänä. Tästä syntyi sellaista ristiaallokkoa, joka keikutti venettä melko paljon. Iltaa kohti aallokko pikku hiljaa kasvoi muutenkin. Allokosta on vain hyvin vaikea saada vakuuttavaa kuvaa.

Iltapäivän lopulla meri oli jo hyvin levoton.

Niin, vähän ennen puolta yhtä tuli satamasta sähköpostiini vastaus. Siinä ilmoitettiin, että heidän nettivarausjärjestelmä aukeaa vasta maaliskuussa. Ohjeistivat tarkistamaan, että mihin satamaan olin varausta yrittänyt tehdä. Justiinsa...

No en tästä kuittailusta suuttunut, vaan lähetin perään viestin, että pystynkö minä nyt sitten varaamaan näin sähköpostilla paikkaa. Että onko heillä tilaa. Palvelualtis työntekijä olisi voinut toki kuittailun sijaan tarjota paikkaa alun perinkin, mutta eihän sitä vissiin kaikkea hoksaa. Laitoin kyllä viestin loppuun heille tiedoksi, että kyllä se heidän varausjärjestelmä auki on. Nettisivut tarjoaa sinne hyvin näkyvästi linkkiä ja tosiaan pyynnön läpimenemisestä tuli vielä automaattinen viestikin. Hämmentävän surkeita on kyllä järjestelyt olleet melkein kaikissa satamissa Skandinavian jälkeen.

Vastausta ei alkanut kuulua ja huomasinkin toimiston aukioloajoista, että se on kiinni 12:30-13:30. Lounaalle karkasivat. Sitten piti vain toivoa, että heidän lounaan jälkeen tarttuvat vastauksen laadintaan ennen kuin minulta katoaa yhteydet.

Kyllä sieltä sitten vastaus tuli vähän puoli kahden jälkeen. Olin jo noin 10 merimailin päässä rannikolta, mutta onneksi sen verran oli vielä yhteyttä, että sain viestin perille ja vielä vastauksenkin lähetettyä. Ilmoittivat, että tilaa on ja ota yhteys radiolla, kun saavut satamaan. Toimisto aukeaa 08:30. Kiitin tiedosta ja sanoin saapuvani perjantaina aamusta. Ja erittäin suuri epäilys oli jälleen siitä, että saisin ketään perille saapuessani radiolla kiinni, mutta onneksi viestissä oli myös puhelinnumero.

Varsinainen purjehdus sujui oikein mallikkaasti. Ensimmäinen yö meni yllättävänkin hyvin. Pääsin hyvin torkkujen kanssa rytmiin ja nukahdin aina käytännössä saman tien tarkastusten jälkeen. Ihan uniakin näin, että kait sitä jonkintasoista syvää untakin on ollut. Aamulla meno jatkui hyvin samankaltaisena kuin mitä oli ilta ja yökin ollut. Reipas 10 m/s sivumyötäistä ja korkeahkoa ja jotenkin levotonta aallokkoa. 

Ruuhkaa ei kyllä merellä ollut. Lähtiessä näin yhden delfiinien piirittämän kalastusaluksen Menorcan itärannikolla ja yöllä meni yksi tankkerialus noin 10 merimailin päästä. Muuten sai olla itsekseen.

Torstaina päivällä tuuli kääntyi pikkuhiljaa etelään päin eli enemmän sivutuuleksi. Aamusta sai jo virsikirja virityksenkin purkaa. Sivutuulessa oli sellainen haittapuoli, että myös aallokko alkoi kääntyä tulemaan suoraan sivusta. Isot aallot sitten kaatuivat päälle ja vettä lensi vähän väliä pappateltan yli sen verran korkealta, että se kasteli purjeetkin. Mutta teltassa oli suojaisaa ja kuivaa.

Vähemmän tuo keli silti oikeastaan keinutti kuin se alkumatkan ristiaallokko, koska navakka tuuli puski purjeita sen verran voimakkaasti, että se tasoitti menoa. Parikymmentä astetta kallellaan mentiin koko ajan ja välillä aalto puski kallistuskulman noin neljäänkymmeneen asteeseen. Siihen kun tottui, niin eipä tuo pahalta tuntunut. Kuvattua tuli melko vähän, koska oli vaarana kastella kamera, jos teltan ovea raotti.

Kuva pappateltan suojista. Tämän vuoksi se kuomun pesu lähtiessä oli vähän turha. Suolavesi sotki heti.

Matka joutui huomattavan paljon nopeammin, kuin mitä olin arvioinut. Näytti siltä, että ehdin Sardinian luoteiskulmalle noin auringonlaskun aikaan. Sen jälkeen oltaisiinkin aalloilta suojassa loppumatka. 

Tosin sieltä olisi matkaa Bonifacioon enää noin 50 merimailia ja siihen pitäisi käyttää melkein 12 tuntia. Hidastella siis pitää, että ei olla perillä ennen sataman toimiston aukeamista. Tai kait sinne voisi johonkin mennä aiemminkin parkkiin siksi aikaa, että toimisto aukeaa, mutta pimeällä menemistä mielellään välttäisin. Tuulen ennustettiin tyyntyvän yön aikana, joten se hidastaminen tapahtuu varmaan osin itsestäänkin.

Iltapäivän lopuksi isojen aaltojen takaa alkoi jo Sardinian rannikko häämöttää.

Aivan en ennättänyt ennen pimeän tuloa rannikolle saakka. Reittini meni Sardinian luoteisnurkalla olleiden pienten saarten välistä aika kapeaa väylää myöten. Mutta onnistuupa tuo pimeässäkin.

Saarten välistä pujahdettiin onnistuneesti pilkko pimeässä.
Sitten tulikin Sardinian pohjoisrannan kaupunkien valoja näkyviin.

Saarten ohittamisen jälkeen Sardinian pohjoispuolella tuulennopeus tippuikin noin puoleen. Jätin purjeisiin reivit ja nopeus putosi noin 3,5-4 solmun välille. Se olisi oikein sopiva nopeus ja veisi riittävän kauan purjehtia määränpäähän. Plotteri näytti, että olisin perillä noin kello yhdeksän aamulla. Aallokkokin oli hyvin maltillista, joten loppumatkan oli leppoinen yö purjehtia. 

Myöhään illalla yksi matkustaja-alus lähti Sardinian pohjoisrannalta tulemaan aivan suoraan kohti noin 20 solmun nopeudella. Minä purjehdin edelleen hyvin hitaasti, joten hankala sitä olisi väistää. 

Ajattelin jo, että kutsun sitä radiolla ja varmistan, että näkevät minut, mutta sitten hoksasin valaista hakuvalollani purjeita hetken aikaa. Eipä mennyt kauaakaan, kun alus muutti kurssia. Eivät varmaan ennen sitä olleet minua nähneet. Se AIS-lähetin olisi tuossakin tilanteessa ollut hyvä, niin olisivat tienneet minun olevan reitillä jo liikkeelle lähtiessään.

Hyvän matkan päästä se matkustaja-alus lopulta minut kiersikin.

Korsikan ja Sardinian välissä oli useita kalastusaluksia ja ainakin yhdellä niistä ei ollut AIS-päällä. Ja tietenkin juuri sen aluksen kanssa käytiin kaikkein lähimpänä. Laitoin ihan tutkankin päälle, niin sai tarkemmin selville, että kuinka kaukana se todellisuudessa on. 

Kalastusalusten kiertelyn kanssa piti siis vähän valvoa välillä, mutta muuten sain torkuteltuakin ihan hyvin ja olin auringon noustessa yllättävänkin levänneen oloinen. Korsikan rannikko näytti komealta, vaikka vähän pilvistä olikin.

Loppumatkasta tuuli tyyntyi lähes täysin ja piti loput noin 10 merimailia ajella hissuksiin koneella. Melko hyvä ajoitus kuitenkin.

Aurinko nousemassa perjantai-aamuna Sardinian ylle.

Vasemmalla Korsika, oikella Sardinia ja noin keskellä La Maddalena niminen pieni saariryhmä.

Bonifacioon johtavan lahden suu oli hieman hankala ensin nähdä. Hyvin naamioitu.

Ja sitten se kaupunki ja satama tulikin kulman takaa näkyviin. Melkoisen hieno rotkomainen lahti.

Ja niemen päällä iso linnoitus.

Ja sitten se yhteys satamatoimistoon. Ohjeen mukaan taas kanava 9 ja Marina Bonifaciota kutsumaan. Eikä sieltä kukaan tuntunut vastaavan. 

Kolmannen yrityksen jälkeen radio kuitenkin rasahti ja hetken päästä sieltä huhuiltiin, että kutsuiko joku. Kappas, iloinen yllätys, että radioyhteys onnistui. Taisi olla "jo" toinen kerta reissun aikana. Meinasi olla radioin toisessa päässä naishenkilöllä vahva ranskan murre englannin kielessä, mutta kyllä sieltä sitten sai selvää, että voin mennä joko laituriin J tai K ihan mihin paikkaan vaan haluan. Yritin vielä kysellä, että voisiko joku tulla avustamaan kiinnittymisessä, kun olen yksin liikkeellä, mutta se pyyntö ei oikein mennyt perille. Onneksi satamassa oli käytännössä nollatuulet

Satamassa ollaan.

Ja sopiva paikkakin löytyi. Hieno paikka kyllä.

Kiinnittymisen jälkeen pakkasin pyyhkeen ja pesuaineet mukaan ja marssin toimistolle. Siellä asiointi sujui hyvin ja nopeasti. Satama maksoi noin 26€ yöltä sisältäen veden ja sähkön sekä pesutilojen käytön, joten varsin kohtuullinen. Hinnaston mukaan heinä-elokuussa hinta on yli kolminkertainen. Se ei olisi enää kohtuullinen - minun mielestäni ainakaan.

Paluumatkalla kävin sataman suihkussa ja veneelle palatessani tein kunnon aamiaisen. Olin ajatellut, että voisin ottaa pikku päiväunet, mutta jotenkin oli sen verran virkeä olo, että jätin ne väliin. Sen sijaan lähdin katsomaan olisiko satamassa ollut venetarvikeliike auki.

Ja hyvä että lähdin, sillä se oli auki. Perjantaisin sulkeutuu jo kello 12, joten iltapäivästä olisi siis tullut jo huti. Ostin sieltä voitelurasvoja, mitkä olivat loppuneet ja myös varmuuden vuoksi valkoista tiivisteliimaa. Edellinen tuubi meni sen karttapöydän yläpuolella olevan ikkunan tiivistämiseen. Lisäksi piti investoida vesiletku. Täällä joissain satamissa (mukaan lukien tämä Bonifacio) ei ole laitureissa vesiletkuja, vaan pitää olla oma mukana. Nyt on sellainenkin sitten. Otin myös pari erilaista adapteria siihen.

Tulomatkalla isojen aaltojen pyyhkiessä Ainomarian kannen yli löytyi uusi vuotopaikka kannesta. Salongin ja etuhytin välisestä seinästä löytyi pieni vesinoro. Syyllinen oli helppo paikantaa, sillä juuri siinä seinän kohdalla on kannessa kiinnityslenkki. Se on tietysti läpipultattu kanteen kiinni. En ole ihan varma sen käyttötarkoituksesta. Olen joskus käyttänyt sitä spinaakkerin puomin kanssa, mutta sittemmin olen löytänyt paremmankin ratkaisun siihen. Se lenkki ei siis ole ollut käytössä pariin vuoteen.

Kannessa olevat vuodot on sillä tavalla kriittisiä, että useissa veneissä, kuten Ainomariassakin, kannen rakenne on eräänlaista komposiittia. Sen ydin on yleensä balsaa eli hyvin kevyttä puuta. Noin sentin vahvuisen balsapuu ytimen molemmille puolille on laminoitu lasikuitua. Tämä tekee rakenteesta hyvin jäykän ollen kuitenkin suhteellisen kevyt. Mutta siis se vuoto homma on siksi kriittistä, että sinne puiseen ytimeen päässyt vesi alkaa tietysti lahottamaan sitä balsaa ja sitten se rakenteen jäykkyys katoaa. Nämä on siis syytä korjata heti, kun tulee ilmi. Tai mieluummin tietysti jo ennen...

En ole ajatellut laittaa sitä lenkkiä enää takaisin, vaan rapsuttelen sieltä välistä märkää puuydintä pois sen verran mitä saan ja annan sen kuivua viikon tai kaksikin. Sen jälkeen valan syntyneen aukon ja reiät täyteen lasikuitusilpulla paksunnettua epoksia. Vähän maalia päälle ja se on sillä selvä. Jos sille lenkille tulee joskus tarve, niin helppohan tuosta on sitten porata uudet reiät ja laittaa se paikalleen. Sen jälkeen vuotokaan ei olisi enää ihan niin kriittinen, kun reiät eivät ole enää puussa.

Viikonlopuksi on lupeissa vähän pilvistä ja osin sateistakin säätä, joten päätin käyttää tämän perjantain lopun vanhaa kaupunkia katsellen, kun kerran on vielä komea sää. Irrotetaan se lenkki seuraavana päivänä. 

Jyrkähkö kävelykatu satamasta kohti linnoitusta.

Komeat sieltä oli näkymät.

Hyvä paikka on kyllä löytynyt linnoitukselle ja satamalle.

Muurien sisällä risteili paljon pieniä katuja. Mutta kuten muissakin vierailemissani vanhoissa kaupungeissa, niin kaikki on talvikaudella kiinni.

Mukava siellä kaduilla oli silti seikkailla. Hiljaista oli.

Pieni kappeli oli ainut mikä oli auki. Kävin kurkkaamassa sisälle, kun ovi oli kerran auki.

Maisemia niemen kärjen läheltä.

Paluumatkalle löytyikin vaihtoehtoinen reitti. Vanhat katetut portaat kulki lähes satamaan saakka.

Veneelle palatessani pysähdyin rupattelemaan parin miehen kanssa, jotka olivat Ainomariaa lähellä olevan purjeveneen kimpussa. Kävi ilmi, että siinä ollaan kauppaa tekemässä. Toinen siis veneen omistaja ja toinen mahdollinen ostaja. Siellä oli jokin vuoto mitä yrittivät selvittää. Lainasin niille jotain työkalujakin, kun heillä oli niistä vähän uupeloa. Lopulta se kait oli ollut joku pilssipumpun klemmari, mikä valskasi.

Kävin illalla satamassa auki olleessa pubissa oluella ja nämä samat heput sattuivat tulemaan myös sinne. Parin tuopin verran siinä jutusteltiin purjehtimisesta. He lähtivät sitten johonkin ravintolaan syömään. Minut kutsuttiin mukaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Minulla oli veneellä edelleen sitä pyttipannua, mitä Menorcalta lähtiessä tein. Nyt meinasi jo väsykin painaa päälle, kun ei tullut niitä yöpurjehduksen jälkeisiä päiväuniakaan otettua aamulla.

Lauantai 1.2. - Pyykinpesua ja veneremppaa

Kävin laittamassa pyykit läheisen itsepalvelupesulan koneeseen pyörimään ja aloin tutkimaan, että miten sen vuotavan lenkin saa kannesta irti. Vähän piti sisäkatossa olevia levyjä ja kattoluukun kehyksetkin irrottaa, että pääsi muttereihin käsiksi.

Melko löyhällä oli pultit. Pikkuisenhan tuossa lenkissä jo ikäkin näkyy. 34 vuotta se on siinä ollut.

Sain rapsuteltua märkää balsapuuta rakenteen sisältä pois ihan hyvin. Porasin sisäpuolelta reiät vähän suuremmiksi, niin homma helpottui. Siellä tuntui tulevan jo terveempää puuta vastaan joka suunnalta. Minulla oli tiivisteiden irrottamista varten hommattu sarja eri mallisia piikkejä ja 90 asteen kulmassa ollut piikki toimi rapsuttelussa oikein hyvin. Jospa tuo ei ole kovin kauaa vielä vuotanut. Koputtelemallakaan ei kuulosta, että lahoa olisi kovin pitkälle päässyt syntymään. Antaapa sen nyt kuivua ja täytetään se joskus tuonnempana. 

Tältä se näyttää sisäpuolelta. Piti vähän tehdä noihin verhoilun tukipuihin koloa, että pääsi kolmanteen reikään käsiksi. Tuo jää verhoilun alle piiloon. Puupalikat ainakin on vielä ihan tervettä puuta eli ei varmaankaan ole kauaa vuotanut.

Laitoin kanteen reikien päälle vahvaa teippiä, että ei pääse vesi sisään siksi aikaa, kun se saa vähän kuivua. Ainakaan lauantai-illan vesisade ei tullut siitä läpi.

Muutenpa päivä meninkin veneellä löhöten. Sää ei ollut oikein kummoinen ja sunnuntaiksi luvattiin runsaitakin sateita. Maanantaihin asti olen sataman maksanut ja todennäköisesti silloin lähdenkin jo liikkeelle. Bonifacio oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikka näin talvikaudella täälläkään ei ollut vanhassa kaupungissa mikään paikka auki. Todella kaunis paikka joka tapauksessa.

Että tämmöinen viikko tällä kertaa.

Ensi viikolla on tarkoitus mennä yhden kuvan yhteydessä mainitsemalleni Sardinian koillispuolella olevalle pienelle saariryhmälle nimeltä La Maddalena, joka on luonnonsuojelualue. Sinne piti hommata ihan "pääsylippu". Se onneksi hoitui helposti netin kautta ja kaiken lisäksi näin talvikaudella lippu on maksuton. Mutta se lippu pitää kuitenkin olla ja nyt on. Otin varmuuden vuoksi kuukausilipun, kun sekään ei kerran mitään maksanut. Eipähän tarvitse kiirehtiä. Siellä on todennäköisesti myös hyvin suojaisia ankkuripaikkoja, joten pitkään siellä voi helposti viihtyäkin. Saapi nähdä. Että ei muuta kuin ensi viikkoon.

-Jouni