39. Mallorca

Reissun 39. viikko, 19.-25.1.2025

Ibizalla jumittelu loppui viimein, kun pitkään pohjoisesta puhaltaneet tuulet kääntyivät etelän puolelle. Purjehdin niiden alkaessa heti Mallorcalle. 

Etelän ja lounaan suunnan tuulten ennustettiin jatkuvan jopa parikin viikkoa. Samalla myös ennustettiin sään lämpenevän lähemmäs kahtakymmentä astetta, kun tuuli tuo lämpimämpää ilmaa Afrikasta. Kelpaa minulle.

Juurikin noista etelänpuolen tuulista johtuen en mennyt Mallorcan eteläpuolelle, missä Pääkaupunki Palma olisi ollut, vaan menin näillä tuulilla suojaisammalle pohjoisrannikolle. Oikein kivoja maisemia sieltä löytyikin.

Mallorcan maisemia, turkoosit vedet ja Ainomaria

Sunnuntai 19.1. - Matka jatkuu

Herättiin siis ankkuripaikalta Platja des Jondal nimisen rannan edustalta melko läheltä Ibizan saaren lounaiskulmaa. Olin kirjoittanut ja julkaissut blogitekstin jo lauantain puolella, joten sitä ei tarvinnut alkaa aamusta naputtelemaan. Tuulten ennustettiin kääntyvän etelään iltapäivän alussa, joten liikkeelle lähtemiseenkään ei varsinaisesti ollut kiirettä. 

Aamupalan yhteydessä muotoutui sellainen reittisuunnitelma, että purjehdin iltapäivällä Ibizan saaren pohjoispuolella olevan Sant Antoni nimisen pikkukaupungin edustalle ankkuriin saaren itäpuolelta (Samassa paikassa kävimme reilua viikkoa aiemmin vieraiden kanssa autoreissulla lounaalla) ja lähtisin sieltä yötä vasten kohti Mallorcaa.

Mallorcalta valikoitui ainakin alustavasti määränpääksi Sóller niminen vanha kaupunki, missä oli kartan perusteella todella suojainen satama. Sen edustalle mahtuisi hyvin myös ankkuroitumaan. Matkaa Sant Antonista Sólleriin tulisi 90 merimailia eli noin 16 tuntia. Illalla yhdeksän ja kymmenen välissä liikkeelle lähtiessä olisin siis perillä maanantaina iltapäivän alussa. Ennen lähtöä ehtisin käydä Sant Antonissa maissa pyörähtämässä ja vielä nukkuakin pari tuntia.

Aamupalan jälkeen päätin lähteä käymään maissa pikku kävelyllä. Ajatus oli lähteä purjehtimaan yhdentoista ja kahdentoista välillä eli pari tuntia olisi luppoaikaa ennen sitä. 

Matkalla joutuisi todennäköisesti vähän moottoroimaankin, kun tuuli kääntyessään hetkeksi tyyntyy, mutta eipä tuo haittaa. Saapahan lämmintä vettä taas ja vähän akkuihin täytettä. Blogin kirjoittelu tietokoneella oli edellisenä päivänä vähän tyhjentänyt akkuja.

Laivarotta jäi kivikkoiseen rantaan odottamaan.

Kivan näköinen poukama maaltakin käsin.
Ravintolan katolla oli kissoja aamuauringossa lämmittelemässä.

Kiipesin vähän matkaa lahtea reunustavaa jyrkännettä myöten.
Parissa kohtaa oli melko tuoreita sortumia, niin ei viitsinyt kovin ylös sitten edes mennä.

Mutta mukavasti väliltäkin maisemat aukesivat.

Puolitoista tuntia vierähti aamukävelyllä ja kello oli sopivasti noin 11, kun olin takaisin veneellä. Niinpä lähdin siitä aikalailla saman tien nostamaan kumiveneen kannelle ja ankkurin ylös. Liikkeellä oltiin noin varttia myöhemmin. 

Edellisessä julkaisussa mainitsin muutamaankin kertaan erikoisen Es Vedrá nimisen saaren. Tällä reitillä pääsisin katsomaan sitä vähän lähempääkin.

Sinnepä jäi hyvin koillistuulilta suojannut Platja des Jondal.

Alkumatkasta oli vielä yllättävänkin kova koillistuuli.
Tälle länteenpäin menevälle etapille se sopi hyvin.

Ibizan lounaisnurkan takaa tuli näkyviin Es Vedrá. Ja sadekuuro, joka ei onneksi tullut päälle.

Kyllä se vaan erikoinen ilmestys on. Oikealla puolella Es Vedranell.
Noiden välistä pääsee veneellä ja siitä minäkin suuntasin. Tuuli tyyntyi tässä vaiheessa ja sitten moottoroitiin.

Tässä ollaan saarten välissä. Hankala tuonne olisi rantautua.

Ja hetken päästä saaret jäikin jo taakse, mutta etelätuuli ei ollut vielä alkanut.

Tässä ollaan jo Ibizan luoteisnurkan saarten kohdalla. Edelleenkään ei oikein tuullut.
Moottoroin Illa des Bosc ja Sa Conillera saarten välistä. 

Lopulta alkoi tuulla lounaasta ja sain nostaa purjeet. Tosin vastaan tuleva maininki vähän yllätti, vaikka ihan looginenhan se oli, kun monta päivää oli tuullut koillisesta.
Keli kirkastui mukavasti loppumatkaksi, mutta tuuli oli kyllä ennusteita heikompi.

Vähän kahden jälkeen lähestyttiinkin tämän etapin määränpäätä eli Sant Antonia.

Sant Antonin edustalla oli runsaasti poijuja ja niissä yllättävän paljon veneitäkin.
Mutta kyllä sinne väliin mahtui ankkurin kanssakin pysäköimään.

Ibizan itäpuolen kiertäminen 19.1. Noin 17 merimailia ja noin 3,5 tuntia.

Hieman siis tuuli kääntyi ennusteita myöhemmin ja käännyttyään se oli ennustettua heikompi. Myös vastaan tuleva maininki oli yllättävän isoa. Alkoi pikkuhiljaa Mallorcalle purjehtimisen suunnitelma kariutua. Tai ainakin saattaisi olla tarvetta pienelle säädölle.

Mutta enpä ajatellut hätiköidä, vaan ankkuroiduttuani laskin kumiveneen veteen ja lähdin soutelemaan maihin. Voisi käydä vaikka syömässä jotain. Kaupasta ei varsinaisesti ollut tarvetta millekään, mutta otin silti varmuuden vuoksi repun mukaan. 

Soutumatkalla huomasin tällaisen erikoisen epäsymmetrisen katamaraanin. Kuvassa oikeanpuoleisessa rungossa oli molemmissa päissä nostettava peräsin ja purjeet pystyy kääntämään 180 astetta mastossa.
Purjehtiessa vasemman puoleinen runko on siis aina tuulen alapuolella. Luoviminen olisi melko työlästä, kun pitäisi joka suunnan muutoksessa pysähtyä, kun vene kulkee toisella luovilla eri suuntaan.

Rannassa oli näppärästi oma laituri kumiveneitä varten.

Ihan kesäinen tunnelma oli rantakadulla.

Puistossa oli jokin tapahtuma käynnissä. Pieniä ruokakojuja ja joku esiintyjäkin siellä lauleskeli.

Veneelle päästyäni aurinko oli jo hyvää vauhtia painumassa horisonttia kohden.

Olin takaisin veneellä noin viiden aikaan. Seuraavaksi muutaman tunnin unet ja sitten olisi lähtö yötä vasten kohti Mallorcaa. Herätyskello soimaan kello 20:00 ja eikun nukkumaan.

Sain hyvin nukuttua melkein kolme tuntia, mutta tuona aikana tuuliennusteet olikin muuttuneet.

Yön aikana tuuli olisi kyllä etelän suunnalta, mutta paljon aikaisempaa ennustetta heikompi. Se tieto yhdistettynä iltapäivän purjehduksella vastaan tulleeseen maininkiin tiesi sitä, että purjehtimisesta ei todennäköisesti tulisi yöllä mitään. Purjeet vain lepattaisi ja paukkuisi heikossa tuulessa ja isohkossa mainingissa keinuessa. Lähtö nyt ei taida olla järkevää.

Onneksi tuulen ennustettiin hieman voimistuvan seuraavana päivänä, joten päätin siirtää lähtöä sinne. Seuraavana päivänä järkevä lähtöaika olisi sellainen, että saapuisin Sólleriin auringonlaskun aikaan eli noin kahdeksalta tiistai-aamuna. 16 tunnin purjehduksella se tarkoittaisi sitä, että lähtö olisi aikaisintaan neljältä iltapäivällä.

Melko pian totesin, että tämä lienee järkevin muutos suunnitelmaan. Söin iltapalan ja aloin houkuttelemaan yöunia.

Maanantai 20.1. - Mallorcalle

Edellisenä iltana meni melko pitkään ennen kun sain unen päästä kiinni. Kolmen tunnin unet ilta viiden ja kahdeksan välillä vähän sekoittivat unirytmiä. Mutta lopulta nukuin kyllä hyvin ja heräsin vasta yhdeksän maissa aamulla.

Pappateltassa aamupalalla. Kostea yö ollut, kun tuulilasi on ihan vesipisaroiden peitossa.

Tuulennopeuden ennustettiin olevan ainakin ajoittain myötätuulipurjehdusta ajatellen aavistuksen alakanttiin, joten matka saattaisi ottaa hiukan kauemmin, kuin aiemmin arvioimani 16 tuntia. Joka tapauksessa liikkeelle kannattaisi lähteä aikaisintaan kolmelta iltapäivällä, jotta loppumatkasta ei tarvitse alkaa hidastelemaan. 

Sóllerin satama on suojaisessa poukamassa ja siellä pitäisi olla ihan hyvin tilaa ankkuroitua, mutta satelliittikuvien perusteella siellä on paljon paikallisten poijuja ja niiden sekaan ei mielellään pimeällä halua mennä ankkurin kanssa pelailemaan.

Lähtöhetkeä odotellessa päivä meni veneellä hääräten. Tein myös ankkurikettingille uudet "suitset" vähän joustavammasta köydestä kuin mitä edellinen Shetlannin saarilla tekemäni oli. Ostin tätä uutta varten siihen käyttöön paremmin soveltuvaa köyttä Ibizalta.

Noin kolmelta sitten nostin ankkurin ja purjeetkin sai nostaa heti sataman aallonmurtajan ohitettuani. Ainakin etapin alku näytti oikein hyvältä.

Lähtö Sant Antonista. Oikeassa laidassa näkyy sataman aallonmurtajan kärki.

Aallonmurtajan jälkeen saikin nostaa purjeet. Sen verran kovaa tuuli, että sai reivatakin purjeita.

Alkumatkasta Ainomaria kulki niin hyvin, että alkoi vaikuttaa siltä, että ollaan liian aikaisin liikeellä.
Tätä vauhtia oltaisiin perillä jo aamu neljältä.

Mutta matkan edetessä tuuli vähän laantui.

Ibizan koilliskulman ohitettuani tuulikin jo melko suoraan takaa ja vauhti vähän hiipui.

Auringon laskiessa Ibiza oli jo hyvän matkaa takana.

Yritin yöllä kuvata ohi mennyttä risteilyalusta. Tämä oli AIS:n mukaan Costa Toscana.
Liekö sen joitakin vuosia sitten karille ajaneen ja kaatuneen Costa Concordian sisar alus.

Aamun valjetessa oltiinkin Mallorcan pohjoisrannikolla ja Sólleria lähestymässä.

Port de Sóller tuli upeasti näkyviin poukamassaan. Majakka näkyi yöllä jo kaukaa.

Ja sittenpä olikin jo ankkuri laskettuna. Poijuja oli lahdessa paljon, mutta vain muutama vene.
Ihan hyvä, että en pimeällä saapunut. Olisi melko suuri riski ajaa potkuri johonkin poijuköyteen.

Matkalla tuuli tyyntyi ajoittain sen verran, että purjeet vähän läpsyttelivät, mutta ei onneksi kovin pahasti. Pystyin siis purjehtimaan käytännössä koko matkan. Port de Sóllerin edustalle saapuminen oli hienon näköistä, kun kukkuloiden välistä alkoi pilkistää kylän valoja. Ja saapumisaika ei olisi oikein paremmin voinut sattua. 

Ei ihme, että paikassa on ollut satama iät ja ajat. Melkolailla täydellinen luonnon tekemä satamapaikka.

20.-21.1. yön yli purjehdus Mallorcalle. 87 merimailia ja noin 17 tuntia.

Tiistai 21.1. - Port de Sóller

Ankkurin laskettua söin kevyen aamupalan ja menin sitten ottamaan vielä unet. En laittanut kelloa herättämään. Olin nukkunut taas ihan hyvin niitä puolen tunnin pätkiä purjehtiessa, mutta kun purjeet alkoivat ajoittain läpsyä, niin nousin aina ylös katsomaan ja harkitsemaan, että pitääkö niitä laskea vai ei. Tuulten yltyessä pääsin taas torkuttelemaan. Kiva, että ei tarvinnut moottoriin turvautua.

Heräsin noin yhdeltätoista ihan virkeänä ja päätin lähteä käymään maissa katsomassa, että minkälaiseen paikkaan sitä on nyt saavuttu. Sää oli hieman pilvinen, mutta ihan mukavan lämmin. Säätietojen mukaan +17 astetta.

Pitihän se lähtiessä taas Ainomariaakin kuvata.

Taaskaan ei moottoria tarvinnut. Soutelin hiekkarannan kupeeseen ja jätin kumiveneen sinne.

Rantakatu oli ihan nätiksi tehty.

Lahteen laski myös pieni ja ainakin tähän aikaan vuodesta vähävetinen joki.

Löysin opastekartan lähistön vaellusreiteille ja päätin lähteä käymään läheisellä vanhalla variotornilla.
Reitit olivat yllättävän hyvin merkittyjä.

Tornille oli satamasta vajaa 2 km matkaa. Se oli noin 145 metriä merenpinnan yläpuolella.

Ja komeasti sieltä maisema avautuikin. Tässä länteen päin.

Ja tässä itään. Pilviverhokin vähän rakoili ja kyllä kiivetessä meinasi hiki tulla.

Paluumatka kulki samaa reittiä kuin menokin.
Laaksossa näkyy viljelysten pengerryksiä rinteissä.

Vähän yksinäisen näköinen se Ainomaria ankkuripaikallaan oli.

Paluumatkalla tuli haettua kaupasta viinipullo, niin ilta menikin kivasti veneellä sitä nautiskellessa. Iltapäivällä sää kirkastui ja oli auringonlaskuun saakka todella lämmin.

Shorteissa ja T-paidassa sai kannella istuskella.

Keskiviikko ja torstai 22.-23.1. - Sóllerin seudun kiertelyä

Päädyin olemaan Sóllerin edustalla ankkurissa vielä pari lisäpäivää, vaikka tuulet olisivatkin mahdollistaneet matkan jatkamisen edelleen. Lounaistuulten luvattiin jatkuvan vielä ainakin viikon verran, niin eipä tuosta nyt kiire ollut lähteä. Paikkakin oli todella mukavan oloinen sekä sää hieno ja lämmin.

Paikkoja kierrellessä tuli sen historiasta vastaan sellaisia asioita, että varsinainen Sóllerin keskusta on noin 4 kilometriä sisämaassa. Siellä on kulhomainen laakso, minkä keskelle kaupunki on muotoutunut. Tuo laakso ja viereinen suojaisa "luonnonsatama" on ollut aikanaan hyvä yhdistelmä kaupankäynnille.

Laakso on ollut jokseenkin täydellinen varsinkin sitrusten viljelyyn, sillä siellä on suojaisaa ja lämmintä. Laakson läpi myös virtaa pieni joki ympäröiviltä kukkuloilta, joten makeaa vettäkin on ollut saatavilla niin kasveille kuin asukkaillekin. Tämän lisäksi laakso päättyy tuohon Port de Sóllerin L-kirjaimen muotoiseen lahteen, mikä siis antaa suojaa käytännössä kaikilta tuulensuunnilta satamalle. Satamaan pääsee siis kulkemaan kaupungista ihan tasaista maata myöten.

Satamaan johtavaa laaksoa lukuun ottamatta Sóller on kokonaan jyrkkien kukkuloiden (vai vuorien?) ympäröimä, joten sinne on aina ollut helpoin kulkea vesireittejä myöten. Siksi se on ollut hieman eristyksissä saaren muista taajamista. Kaupunki onkin käynyt aikanaan paljon kauppaa ranskalaisten alusten kanssa ja se kauppa on rikastuttanut yhteisöä niin, että vuonna 1911 kaupungin ja sataman välille rakennettiin rautatielinja. Ei tarvinnut sitruksia enää aaseilla kuskata viljelyksiltä satamaan. Nykyisinkin tuota linjaa kulkee ratikka turisteja kuskaamassa, paitsi ei näin talvikaudella.

Tässäpä vielä googlen satelliittikuva Sóllerin laaksosta ja satamasta selventämään edellistä sepustusta.

Seuraavaksi vähän kuvia parin päivän retkiltä.

Paikassa vaikutti olevan paljon saksalaisia talvea viettämässä.

Ihan rantaloman tunnelmaa, mutta ilman ruuhkaa.

Kävin kävelyllä myös rinteessä olevalla asutusalueella. Ihan kohtuulliset näkymät.

Satama oli yllättävän täynnä. Tämä laituri näytti olevan lähinnä paikallisille perinnealuksille. 
Valkoinen laivakissakin pääsi kuviin.

Kävin myös kävellen itse Sóllerin keskustassakin. Matkaa oli noin 4 kilometriä suuntaansa.

Laakso oli tosiaan melko korkeiden kukkuloiden ympyröimä. Tässä vähän "laitakaupunkia".

Kadut kapenivat sitä mukaa, kun keskusta läheni. Selvä merkki vanhasta kaupungista.

Ihan joka kadulla ei nykyisillä kulkupeleillä mahdu kulkemaankaan.

Keskusaukiolla oli melkoisen komea kirkkokin. Kahvilla pysähdyin.

Keskustassa oli raitiolinjan talvihuolto käynnissä. Ei ihan uusinta mallia tämä "huoltojuna". 
Siinä oli hissi millä työmiehet pääsivät lankoihin käsiksi.

Ja perinteisesti auringonlaskukuva päätteeksi.

Sóllerin seutu oli kaiken kaikkiaan todella kiva kokemus. Varsinkin näin talvikaudella oli rauhallista, mutta kuitenkin ravintoloita ja kauppoja oli auki. Mukavan oloinen paikka.

Perjantai 24.1. - Mallorcan koillisnurkalle

Sóller tuli kierrettyä melko kattavasti, joten päätin vaihtaa paikkaa. Tuulten pitäisi olla edelleen ihan hyvät purjehtimiseen kohti itää. Tuuliennusteet näyttivät siltä, että sunnuntaista alkaen voisi olla hyvä sauma siirtyä jopa Korsikalle saakka.

Tuuli siis edelleen lounaasta, mikä olisi käytännössä suoraa myötätuulta Mallorcan pohjoisrantaa eteenpäin mennessä. Aivan saaren koilliskulmassa on useita koilliseen päin avautuvia lahtia, joten näille tuulille soveltuvia ankkuripaikkoja siellä olisi useitakin. Saaren koilliskulmassa olevaan niemenkärkeen olisi matkaa noin 25 merimailia. 

Loppuviikon suunnitelmaksi muotoutuikin sitten sellainen ajatus, että purjehdin nyt perjantaina Mallorcan koilliskulmalle. Lauantaina vaihtuu jo saari eli mennään Menorcalle. Jos tuuliennusteet näyttää sunnuntaina vielä hyvältä, niin lähdetään yötä vasten purjehtimaan Korsikalle tai Sardinian luoteisnurkalle vähän tuulen suunnasta riippuen. Se väli onkin sitten jo noin 36 tunnin mittainen eli illasta kun lähtee, niin on parin yön jälkeen aamulla perillä. Tällä suunnitelmalla olisin siis seuraavan viikon tiistaina taas eri maassa.

Mutta ensin Mallorcan koillisnurkalle. Poimin sieltä kaksi mahdollista ankkuripaikkaa, mistä ensimmäisessä saattaa olla vähän kiviä hiekkapohjan seassa. Kiviin saattaa ankkuri jumittua ikävästi, jos huono tuuri käy, joten pyrin niitä välttämään. Onneksi on kirkas vesi, niin paikanpäällä näkee kyllä, että miltä se pohja vaikuttaa. Siitä muutama maili eteenpäin on kyllä sitten ihan puhdas hiekkapohjakin tarjolla. 

Matkalla olisi myös yksi kesäturistien suosima poukama, jossa on rotkomainen jokiuoma, mutta näillä tuulilla siellä on varmasti aivan liian isot aallot pysähtyä. Voisihan tuolla kuitenkin käydä kääntymässä.

Lähdin liikkeelle noin 10:30 ja hyvä myötätuulihan siellä ulapalla olikin. Mallorcan pohjoisranta oli todella hienoa ja jylhää.

Port de Sóller jäi taakse oikein aurinkoisessa säässä.

Rantakallioilla oli aika hulppeissakin paikoissa loma-asuntoja.

Kuvasta erottuu vielä Sóllerin majakka ja vartiotorni millä kävin pyörähtämässä tulopäivänä.

Purjeet "virsikirjana" suoraan myötätuuleen jylhää rannikkoa myöten. Ajoittain oli yli 10 m/s tuulta.

Ensimmäisenä vastaan tuli se rotko mistä mainitsin.
Laskin purjeet ja kävin moottorilla ajaen katsomassa sitä lähempää.

Ihan komealta se näytti. Rotkoa myöten menee vaellusreittikin.
Rotkon hiekalla näkyvä valkoinen läikkä on ihminen.
Harmi, että tuuli ja aallot pääsivät paikkaan nyt, niin en viitsinyt tähän pysähtyä.

Rotkolta lähtiessä tuulikin jo niin paljon, että pelkkä reivattu isopurje riitti hyvin. Puuskissa 13 m/s.
Tuuli myös kääntyi hieman, joten isopurje on nyt toisella puolella.

Pari tuntia myöhemmin tuli ensimmäinen mahdollinen ankkuripaikka vastaan.
Hieno luontokohde, mutta pohjassa oli niin paljon kiviä, että en uskaltanut sinne ankkuria laskea.

Matka siis jatkui vielä parin jylhän niemenkärjen taakse.

Ja saavuin Cala de Sant Vicenc nimiseen poukamaan. Tyhjillään olevia loma-asuntoja oli täälläkin.
Tästä poukamasta on otettu tämän julkaisun ensimmäinen kuva.

24.1. Lyhyt siirtymä Mallorcalla. Noin 24 merimailia pysähdyksineen 4,5 tuntia.

Ankkurin laskettuani oli vielä pari tuntia valoisaa aikaa jäljellä, joten päätin lähteä heti käymään maissa. Googlen mukaan paikassa oli myös pari kauppaa auki. Paikan pienuudesta ja hiljaisuudesta päätellen en kyllä laittaisi rahojani pantiksi, että näin oikeasti on.

Lyhyt soutumatka hiekkarannalle.

Kävin kiertämässä hiljaisen keskustan ja ihan kaikki siellä oli kiinni.
Rannalla sentään oli muutama ihminen. Joku oli uimassakin.

Ainomaria sekä tyhjiä loma-asuntoja turkoosin veden äärellä.

Eipä olleet kaupat talvikaudella auki, vaikka google niin kertoikin. Mutta rannassa ollut ravintola oli auki, paitsi ei heidän keittiönsä. Noh, sain kuitenkin oluen siitä. Ravintolan terassille ei paistanut enää tähänkään aikaan aurinko, mutta kyllä siinä silti T-paidassa tarkeni. Oluen nautittuani palasin veneelle.

Ja sittenhän se aurinko jo pian laskikin.

Tuuliennusteiden valossa kannattaisi aamulla lähteä auringonnousun aikaan liikkeelle. Olisin siten juuri ja juuri ennen auringonlaskua Menorcalla määränpääksi valikoituneessa paikassa, sillä sinne oli matkaa noin 55 merimailia. Valoisaa aikaa on tähän aikaan vuodesta noin 10 tuntia eli sen pitäisi riittää, jos tuulet on hyvät.

Menorcan pohjoisrannan noin puolivälissä oli suojaisen näköinen paikka Son Parc nimisen taajaman edustalla, minne olin päättänyt mennä seuraavaksi. Menorcaan tutustuminen jää ehkä lyhyeksi, sillä seuraavana päivänä on ajatus päivittää blogi ja illasta varmaankin on jo lähtö kohti Korsikaa, jos ne tuuliennusteet ei pahasti tässä välissä muutu. Voihan se olla, että Menorcalla ollaan sitten jonkun aikaa jumissa, mutta eipä kait sekään kovin paha kohtalo olisi.

Lauantai 25.1. - Menorcalle

Olin laittanut herätyskellon soimaan 07:30, mutta satuin heräämään kymmentä minuuttia ennen. Yö poukamassa oli ollut mukavan tasainen ja tyyni. Aloin heti valmistelemaan lähtöä ja keittäisin aamukahvitkin vasta liikkeellä ollessa.

Herätessä taivaanranta alkoi jo hieman valostua ja pian olinkin liikkeellä.

Seuraavassa lahdessa virtasi kukkuloilta komeasti usvaa auringon kajossa.

Siellä oli myös outo reikä kallion laella. Oli hankala arvioida kuinka suuri se oli, mutta varmaan lähemmäs kymmentä metriä halkaisijaltaan.

Yhdeksän jälkeen ohitettiin jo Mallorcan koilliskärjen niemi ja majakka.

Puolilta päivin tuuli tyyntyi vähän turhan paljon, joten päätin kokeilla miten se Poro jaksaisi vetää.
Ja hyvinhän se toimi. Pystyin purjehtimaan genaakkerin kanssa kolmisen tuntia.

Menorcan pohjoisrannikko ei ollut läheskään yhtä jylhää, kuin Mallorcalla oli ollut.

Vaikka kyllä ne lähempää melko korkeilta näyttivät. Tässä Menorcan pohjoisin majakka Cap de Cavalleria nimisellä niemellä. Aurinko oli jo melko matalalla tässä vaiheessa ja matkaa oli vielä reilu tunti.

Loppumatkasta tuuli tyyntyi niin, että piti viimeinen reilu tunti ajaa koneella.
Taisi vähän Menorcan saari varjostaa tuulia.
Sen verran hitaasti oli matka edistynyt, että aurinko ehti laskea ennen ankkuripaikkalle saapumista.

25.1. Mallorca - Menorca. Noin 55 merimailia ja 10,5 tuntia.

Vähän meni ankkuroituminen hämärähommiksi, mutta onneksi lahti oli aivan tyhjä. Hakuvalolla näki pohjan hyvin ja ihan puhdasta hiekkaahan se oli, kuten satelliittikuvistakin näki. Ankkuri alas ja sitten vain lepoa. 

Seuraavana päivänä vaaditaankin päätöksiä, että lähteäkö Korsikan suuntaan vai jäädäkö odottamaan seuraavaa sääikkunaa. Olisihan tässä Menorcaa kierrettäväksi. Menorcan kaakkoiskulmalla on isompi kaupunki ja pitkä, kapea sekä suojaisan näköinen lahti ankkuroitumiseen. Varmasti maininkivapaata aluetta tuulen suunnasta riippumatta. Ja onhan siellä toki satamiakin.

Tuuliennusteita tarkistaessa näyttäisi olevan lupeissa maanantain ja tiistain väliselle yölle 15 m/s tuulia, mikä on ehkä vähän turhan raju, vaikka onkin myötäinen. Aallot voi nousta niissä tuulissa yli kolmen metrin korkuisiksi, ajoittain yli neljänkin. Mutta onpa tuollaisissa kyllä aiemminkin oltu.

Lounaistuulissa on nyt sellainen "huono puoli", että ei malttaisi oikein olla paikoillaan. Tuulet kun soveltuvat niin hyvin matkan jatkamiseen. Matkaa jatkaessa näin pian jäisi siis varmasti hienoja paikkoja näkemättä. Mutta onhan noita hienoja paikkoja tieten maailmalla niin paljon, että eipä tässä tarvinne tämmöistä asiaa harmitella. Katsotaan millä mielellä sitä seuraavina päivinä on ja elämme sen mukaan.

Tässäpä tarinat tällä erää.

Tuli kuvattua näköjään paljon enemmän kuin parina viime kuukautena, mutta onpa tässä nyt ollut purjehduksiakin enemmän ja maisemat kohdallaan. 

Nyt ei oikein ehtinyt oikolukea, kun pitää valmistella juttuja siltä varalta, että päätän lähteä illalla Korsikan suuntaan. Toivottavasti ei kovin paljoa virheitä tullut. 

Ensi viikkoon.

-Jouni