34. Ibiza

Reissun 34. viikko, 15.-21.12.2024

Mar Menorilla vierähti sopivia tuulia odotellessa melkein kaksi viikkoa. Mukavahan siellä oli rauhallisessa paikassa ja ennen kaikkea maininkivapaalla vesialueella jouten kellua.

Kuluneella viikolla sääennusteiden mukaisesti tuli lounaistuulet ja niiden avulla sitten matka jatkui. Tuulen ennustettiin pysyvän luoteessa vain reilun vuorokauden, minkä jälkeen tulisi taas kovat pohjoistuulet. Juuri sopiva väli painella Ibizalle jouluksi.

Ainomaria Ibizalla.

Sunnuntai ja maanantai 15.-16.12. - Kauppareissuja ja löhöilyä

Hyvät ja kohtalaisen lämpimät säät jatkuivat. Hieman oli jo alkanut kyllästyttämään paikallaan oleminen, mutta muutaman päivän päästä olisi tosiaan avautumassa sääikkuna purjehtia Ibizalle. Kaupassa pitäisi käydä ennen lähtöä ja viedä samalla reissulla roskat maihin. Myös vettä olisi hyvä saada jostain.

Googlen perusteella rannan lähellä ollut Spar-market olisi sunnuntaisinkin auki kello kahteen asti, joten päätin lähteä heti blogin päivittämisen jälkeen käymään maissa. Noin puoli yhdeltä tuli valmista, joten ehtisin siitä vielä ihan hyvin.

Ainomaria näkyy "tulivuorisaaren" vasemmalla puolella juuri ja juuri.

Hiekkarannat olivat edelleen tyhjät ja siivouskoneen jäljet selvästi näkyvissä.

Ei rannoilla paljoa ole kyllä porukkaa viime aikoina käynyt.

Käveleskelin pienen mutkan kautta jaloitellakseni hieman. Aivan rantautumispaikkani vieressä oli näppärästi jätteiden lajitteluasema, niin niistä pääsi heti eroon. 

Mutta eipä ollut kauppa auki. Kävelin vielä reilun kilometrin päässä olevalle kioskityyppiselle kaupalle, mutta ei ollut auki sekään. Taitaa olla googlessa sesongin aukioloajat.

Ei siinä auttanut muu kuin palata veneelle. Paluumatkalla satuin kulkemaan huoltoaseman ohitse ja se oli auki. Siellä tosin ei oikein ruokavalikoimaa juuri ollut. Ostin pakasteena paketin kalapuikkoja ja lohdutukseksi pullon viiniä. Näiden kanssa palasin veneelle. Seuraavana päivänä on otettava uusiksi.

Veneellä olikin todella lämmintä. Oli lähes tyyntä ja aurinko paistoi suoraan ohjaamoon, joten tuli istuskeltua siinä kirjaa lukien ja välillä nettiä selaillen.

Upea ja tyyni sää.

Lokit lähtivät ajoittain saarelta isolla porukalla kalastamaan.

Illasta tuli se viinipullokin korkattua.

Jännä miten täällä tulee tunne myöhäisestä illasta auringon laskiessa, vaikka silloinhan kello on vasta noin kuusi. Vaikka Suomessa talvella tulee pimeä jo alkuiltapäivästä, niin ei minulla siellä ole mennyt samalla tavalla kello sekaisin. Tosin nykyään tulee kelloa kovin harvoin seurattua, niin ehkä syy on siinä.

Kuutamokin oli varsin upea.

Maanantaina nukuin taas melko pitkään. Viinilläkin saattoi olla osuutta asiaan, että ei meinannut huvittaa nousta sängystä. Ylös päästyäni tein runsaan brunssin ja lähdin puolen päivän jälkeen kokeilemaan kaupassa käyntiä uudelleen.

Tällä kertaa homma onnistui, kun Spar oli auki. Matkalla satuin myös auki olevan rautakaupan kohdalle, missä mainostivat myytävän myös veneilytarvikkeita. Ei minulla isoja tarpeita listalla ollut, mutta sain kuminyöriä sieltä. Teki mieli ostaa myös pari pallon muotoista lepuuttajaa. Sellaiset olisi hyvä olla, jos joskus aikoo näin Välimerellisellä tavalla mennä laituriin perä edellä. Mutta ne jäi nyt vielä toistaiseksi hommaamatta.

Veneelle palattuani loppupäivä menikin samaan tyyliin kuin edellinen ilta. Viiniä lukuun ottamatta. Niin ja päätin yrittää alkaa opiskelemaan vähän espanjankielen alkeita puhelimeen asennetun sovelluksen avulla. Siitä voisi olla aikanaan Karibian suunnallakin hyötyä. Jännä nähdä miten se alkaa edistymään.

Nätisti se aurinko tänäkin iltana laskeutui. Pilvi toi vähän "dramatiikkaa" maisemaan.

Tiistai 17.12. - Ankkuripaikan vaihto

Tällä kertaa vähän aikaisemman aamupalan aikana tuli tutkisteltua päivittyneitä tuuliennusteita. Tuuli kääntyisi lounaaseen jo tulevan yön aikana, joten olisi hyvä siirtyä päivän aikana lounaistuulelta suojaavaan paikkaan. Sellainen olisi ainakin se paikka, missä ensimmäisen yön Mar Menorilla olin. Päivä olisi tyyni, mutta moottoroitavaa ei ollut sinne onneksi pitkästi. Vain pari mailia.

Yllättäen jo yhdentoista aikaan aamupäivästä alkoikin tuulla hieman lännestä. Se oli varmaan auringon aikaansaama paikallinen tuuli, mitä ei ennusteissa näkynyt. Päätin kokeilla lähteä luovimaan sillä seuraavaan ankkuripaikkaan.

Noin 3-4 m/s vastatuuleen täysin purjein.

Isla Mayorin kävi kiertämässä iso mottorivene.

Tuuli tyyntyikin juuri ennen ankkuripaikalle saapuessani. Sattuipa sopivasti.

Parin tunnin päästä olikin jo peilityyntä ja vieressä kävi hetken aikaa moottorivene nauttimasta säästä.
Kuva on lännen suuntaan.

Parin mailin matkalle meni heikossa vastatuulessa luoviessa melkein tunti. Mutta leppoistahan tuo oli. Ilta ja yökin oli todella tasaista ja hiljaista. 

Iltasella vielä tarkensin tulevaa etappia Ibizalle. Ennusteet vaikuttivat edelleenkin ihan hyviltä ja jo aamusta pitäisi olla hyvät sivumyötäiset tuulet, mitkä loppuisivat vasta torstaina iltapäivästä. Matka-aika hyvillä tuulilla olisi noin 20-22 tuntia, joten ei kannattaisi lähteä ihan aamusta liikkeelle ja viivytyksillekin on runsaasti varaa. Yön yli purjehdus kuitenkin.

Niinpä päätin lähteä liikkeelle siten, että aamusta kello kymmenen sillan avauksella lähden Mar Menorilta. Sitä ennen yritän saada vettä kanavan alkupäässä olevasta satamasta. Voisin ehkä tankata samalla, sillä tullessa huomasin siinä olevan huolto-aseman, mikä olisi kyltin mukaan auki 09-15. Tankkauksen voisi tehdä varsinkin silloin, jos se huoltoasema mahdollistaa myös vesitäytön. 

Satamalle oli ankkuripaikasta alle tunnin matka, joten päätin lähteä kahdeksan aikaan liikkeelle. Silloin jäisi noin tunti aikaa hommailla polttoainetta ja vettä.

Aikaisin nukkumaan ja herätyskello soimaan puoli kahdeksaksi.

Ja olihan taas väriloistoa auringonlaskussa. Pilviä kerääntyi niiden alkavien länsituulten johdosta.

Keskiviikko ja torstai 18.-19.12. - Yön yli purjehdus Ibizalle

Herätessäni aurinko ei siis ollut vielä noussut. Söin rauhassa aamupalan ja lähdin liikkeelle kellon ollessa noin 08:10. Tuuli oli lounaan suunnalta kuten ennustettu, mutta ainakin tuolla Mar Menorilla se oli aivan liian heikko purjehtimiseen. Toivottavasti se Välimeren ulapalla on vähän kovempi.

Aurinko nousi kanavaa ja satamaa kohti ajellessa.

Ajelin siis koneella satamaan ja ilokseni huomasin, että siellä olevassa odotuslaiturissa oli vesipiste. Vesisäiliöiden täyttö kävikin helposti. Olin odotuslaiturissa noin yhdeksältä ja vesisäiliöitä täyttäessäni vastapuolella kanavaa ollut huoltoasema avautui. Päätin käydä sitten myös tankkaamassa, vaikka polttoainesäiliö olikin vielä yli puolessa. 

Viimeksi olin tankannut Cadizin seudulla Gibraltarin toisella puolella vajaa kaksi kuukautta sitten. Paljon enemmän on tullut moottoroitua Atlantin äärellä, kuin reissun alkuvaiheessa. Isossa mainingissa ja heikossa tuulessa ei oikein voi purjehtia. Tai voi, mutta purjeet paukkuu veneen keikkuessa niin paljon, että minulla ei ole kanttia sitä tehdä. Sellaisissa olosuhteissa tulee mieluummin kulutettua dieseliä kuin purjeita.

Tankkauskin sujui ongelmitta ja sain vielä luvan odotella polttoainelaiturissa sillan avautumista. Eihän siihen enää ollut kuin puolisen tuntia. Noin viittä vaille kymmenen irrotin köydet ja lähdin hiljalleen ajelemaan jo näkyvissä olevaa siltaa kohden. Kanavassa oli kolmen solmun nopeusrajoitus. Tosin paikalliset eivät sitä noudata.

Ainomaria tankkauslaiturissa. Kuvan oikeassa laidassa näkyy vähän siltaa ja sen ohjaustorni.

Paria minuuttia vaille kymmenen olin siltaa lähestymässä.

Ja kuten tullessanikin, silta alkoi avautua paria minuuttia yli kymmenen.

Ulapalla oli oikein kaunis sää, mutta tuuli aavistuksen liian heikko myötätuulipurjehdukseen.

Niinpä sitä piti pari tuntia ajella koneella ennen kuin tuuli yltyi sen verran, että myötätuuleen purjehtiminen luonnistui. Silläkin saattoi olla merkitystä, että suuntasin suoraan Ibizalle eli reitti kulki vähän etäämmällä rannikolta. Sen jälkeen saikin purjehtia hyvässä myötätuulessa aivan Ibizan rannikolle saakka. Moottoroinnista oli toki sekin hyöty, että sain pitkästä aikaa lämmintä vettä ja myös akut latautuivat yön purjehdusta varten. Myötätuulessa tuuligeneraattori on vähän tehoton.

Alkumatkasta menin selkeästi rahtilaivojen reitin läpi, vaikka siitä ei kartoissa ollutkaan varsinaisesti mitään merkintää. Viisi tai kuusi rahtilaivaa ja kymmenisen kalastusalusta sattui samalle seudulle samaan aikaan, niin sai siinä vähän kurssia muunnella arvioidessa, että mistä välistä kannattaa mennä. Mutta aika helpolla siitä selvittiin. Kalastusalukset olivat troolareita ja niiden nopeus oli noin 2,5 solmua. Rahtilaivat olivat taas selkeästi Ainomariaa nopeampia ja kulkivat 10-15 solmua.

Yötä kohti.

Auringonlaskun aikaan tuuli yltyi jo lähes 10 m/s nopeuksiin, joten reivasin purjeet yöksi vähän pienemmiksi. Sillä ei ollut nopeuteen mitään vaikutusta sillä mentiin Ainomarian runkonopeutta ja näyttikin siltä, että olisin perillä jo ennen auringonnousua. Keskinopeus lähenteli seitsemää solmua. Lasken yleensä reitteihin kuluvan ajan 5,5 solmun keksinopeudella.

Yö kului ongelmitta. Tuuli nostatti tietenkin aaltoa jonkin verran, mutta eipä ne tainneet nousta edes kahteen metriin. Sain myös hyvin nukuttua niitä tuttuja puolen tunnin pätkiä. Välillä ympäristöä tarkastaessani näin myös delfiinien jälleen uivan Ainomarian keulan vieressä lähes täydenkuun valaistessa maisemaa. Komea yö oli ja hyvä purjehdus. Yhtään muuta huvivenettä en nähnyt koko matkalla ja rahtilaivatkin kulkivat lähempänä rannikkoa.

Neljän aikaan aamuyöstä alkoi jo Ibizan tai itseasiassa Ibizan eteläpuolella olevan pienemmän Formentera nimisen saaren eteläkärjen majakka näkymään. Tuuli alkoi pikkuhiljaa hyytymään, mutta ei onneksi niin paljoa, että se purjeita olisi kovin pahasti paukutellut.

Aurinko alkoi jo sarastaa, kun olin menossa Ibizan ja Formenteran välistä Ibizan keskustan edustalle. Olin päättänyt ankkuroitua sinne, sillä kuvittelin sen suojaavan hyvin tulevilta pohjoistuulilta ja toivoin, että Ibizan ja Formenteran saarten välissä oleva särkkä estäisi lounaistuulten nostaman mainingin.

Auringon sarastaessa näkyi jo Ibizan valojakin.

Saarten välisellä särkällä oli majakka sen läpi menevän väylän varrella. Aurinko on jo noussut.

Ibizan kaupunki edessä.

Rantaa lähestyessä pilviverho alkoi lupaavasti rakoilla.

Ankkuri laskeutui noin kello 09:15.

18.-19.12. Ibizalle. Noin 135 merimailia.
Tankkauksien ja sillan avautumisen odottelun kanssa noin 25 tuntia.

Ibizalla ankkuroitumisessa pitää olla tarkkana, sillä siellä on paljon ankkuroitumiseen kiellettyjä alueita ja oikeastaan kaikki muu alue on rajoitettua ankkuroitumisen suhteen. Tämä johtuu niin sanotuista Posidonia Prairies alueista. Suomeksi Poseidonin preeriat ja Poseidonhan on Kreikan mytologiassa meren jumala.

Poseideonin preerioilla kasvaa meriheinää, minkä lempinimi on poseidonin hiukset ja se on uhanalainen laji. Ibizalle se on erittäin tärkeä siitä syystä, että se puhdistaa merivettä. Osin siksi Ibizan ympäristön vedet ovat todella kirkkaat.

Rajoitusalueilla ankkuroitumisessa siis pitää välttää tekemästä vahinkoa näille heinille. Kirkkaiden vesien ansiosta se on onneksi suhteellisen helppoa, sillä paljasta hiekkaa olevat alueet näkee kyllä selvästi yli kymmenen metrin syvyydestäkin. Heinien vahingoittamisesta voi saada hyvinkin tuntuvat sakot.

Aamupalan jälkeen menin nukkumaan. En laittanut herätystä, vaan ajattelin lepäillä sen aikaa, kun nukuttaa. Tuuli oli edelleen vähän ikävästi lounaasta ja teki aaltoa valitsemaani ankkuripaikkaan. Illaksi tuulen tosiaan ennustettiin kääntyvän pohjoiseen ja yön aikana tuulisikin jo lähemmäs 15 m/s. Sitä tuulta ajatellen tämän ankkuripaikan alun perin valitsin.

Heräsin noin yhdeltä, kun vene keinui melko epämiellyttävästi. Ankkuri piti kyllä hyvin, vaikka isohkoa aaltoa ankkuripaikkaan tulikin. 

Keittelin kahvit ja kun sitä juodessa kuppi ei meinannut pysyä pöydällä paikallaan, niin päätin vaihtaa kuitenkin vielä ankkuripaikkaa tulevaksi yöksi. Ihan vähän matkan päässä idässä päin oli pieni noin kaakon suuntaan avautuva hiekkapohjainen poukama nimeltä Cala Roja, mikä saattaisi antaa suojaa myös etelän suunnalta tulevalta mainingilta. Joten ei muuta kuin kahvi alas ja ankkuri sekä purjeet ylös.

Matkalla oli vähän liikennettäkin.

Ibizan vanhan kaupungin linnoitus. Pitää käydä joku päivä katsomassa lähempää.

Ja tuohon poukamaan ankkuriin. Perukalla näyttää olevan pienemmät aallot.

Noin kolmen mailin ja puolen tunnin siirtymä.

Pientä maininkia tuohon poukamaankin tuli, mutta tuulen tekemältä aallolta ja itse tuulelta oli kuitenkin hyvinkin suojaa. Harkitsin maissa käymistä, mutta se sitten kuitenkin jäi käymättä. Tuulen mahdollinen kääntyminen ja sitä myöten ankkurin pitäminen vähän huoletti melko ahtaassa paikassa ja päätin jäädä seuraamaan sitä varmuuden vuoksi, että ei tule mitään vahinkoa. Ehkä seuraavana päivänä. 

Yön aikana puhaltanutta kovaa pohjoistuulta ei oikeastaan edes huomannut, niin suojainen oli ankkuripaikka.

Perjantai 20.12. - Ankkuripaikka meni kuitenkin vaihtoon

Heräsin aikaisin aamusta hienoon säähän, mutta jostain kumman syystä aamun aikana poukamaan tuleva maininki paheni koko ajan, vaikka tuuli oli ollut koko yön ja oli edelleen pohjoisesta. Maininkia tuli idästä, mikä oli minun mielestäni hieman erikoista. Itätuulia ei alueella ole ollut ainakaan viikkoon.

Aamun sarastukseen on kiva herätä. Ei tarvitse herätyskelloa.

Herätessä idästä tullut maininki oli vielä melko pientä, mutta sitä kuitenkin oli.
Kovasta pohjoistuulesta ei ollut oikein merkkiäkään.

Vettä oli noin 8 metriä, mutta pohjasta erottaa hiekassa olevat allotkin.

Ja vähän myöhemmin maininki paiskautui poukaman rantoihin jo näinkin kovasti.

Pian syntyi päätös nostaa ankkuri ja painella vielä pidemmälle Ibizan itärannikkoa. 10 merimailin matkalla oli kaksikin melko pitkää etelään päin avautuvaa poukamaa ja arvelin niiden olevan suojaisia niin pohjoistuulelta, kuin idän mainingiltakin. Jäljempi niistä olisi jo hyvin lähellä Ibizan koilliskulmaa ja ajattelin mennä sinne. Tai ainakin käydä katsomassa onko siellä tasaista. Siitä olisi helppo viikonlopun aikana kiertää koko Ibizan saari pohjoispuolelta takaisin Ibizan kaupungin edustalle jouluksi.

Toivottavasti selventävä kartta. Cala Rojassa siis oltiin ja sinne tuli idästä maininkia.

Sinne jäi Cala Roja

Matkalla ohitin Santa Eularia des Riu nimisen kylän missä olisi myös vierasvenesatama.

Ensimmäinen paikoista eli Cala Boix oli kuin olikin melko tasainen.
Päätin kuitenkin käydä katsomassa vielä sen seuraavankin paikan.

Suojaava niemenkärki oli melkoisen jylhä.

Ja sen takaa tulikin sitten vastaan yön yli puhaltaneen pohjoistuulen tekemät aallot.
Isoimmillaan reilusti yli 2 metriä. Tuuli ihan suoraan vastaan, joten piti moottoroida.

Hieman levottomassa merenkäynnissä moottoroimassa kohti toista vaihtoehtoa.
Mutta nyt jo näytti huonolta.

Ja huono se olikin. Isoa maininkia löi hiekkarannalle. Jotenkin se aalto vaan pääsee kääntymään lähes 180 astetta tuollaisen niemenkärjen ohitse.

Siispä U-käännös ja jylhän niemenkärjen ohitse takaisin edelliseen poukamaan. 

Niinpä palasin takaisin paikalle, mitä olin reilua tuntia aiemmin käynyt katsomassa. Oli se paljon tasaisempi paikka ankkuroitua ja myös rauhallinen ja nätti.

Ibizan itärannikon seikkailua. Etapille tuli mittaan noin 20 merimailia ja siitä yli puolet tuli moottoroitua.

Ankkuroitumisen jälkeen päätin käydä kaupassa hakemassa jotain jouluruoaksi kelpuutettavaa. Kävelymatkaa lähimmälle kaupalle oli matkaa noin 5 kilometriä suuntaansa. Kauppa sijaitsi sisämaassa Santa Carlos nimisessä kylässä. Kävelin sinne tietä pitkin mikä kulki vähän matkaa rannikkoa myöten. Auki oleva kauppa sieltä onneksi löytyikin. Ja ihan hyvä valikoima vielä lihatiskeineen.

Hienoja maisemia ankkuroitua.

Ja hieno hiekkaranta rantautua.

Rannassa kulkevalta tieltäkin oli ihan hyvät maisemat.

Taustalla näkyy itämainingilta suojaava jylhä niemenkärki.

Muutaman kilometrin sisämaahan päin kävelemisen jälkeen laaksossa oleva kylä tulikin näkyviin.

Kylällä olisi ollut aukinaisia ravintoloitakin.

Melko houkuttelevan näköisiäkin sellaisia, mutta minulla oli periaatteessa vähän hoppu takaisin veneelle, että ehtisin ennen auringonlaskua. En siis pysähtynyt.

Paluumatkalle valitsin vähän lyhyemmän reitin, mutta se olikin virhe, sillä se kulki korkean kukkulan laen kautta ja painavan rinkan kanssa siinä oli vähän kapuamista. Mutta ihan mukava kävelylenkki pitkästä aikaa ja tulipahan nähtyä vähän maisemia samalla - hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Aurinko oli jo laskemassa, kun olin takaisin veneellä. 

Paluumatkan reitti kulki vähän pienempiä teitä ja korkeampia seutuja pitkin.

Ja rantaan saapuessa aurinko oli jo hyvää vauhtia laskemassa.
Pieni selittämätön maininki näkyy kuvassa hyvin.

Hiki päässä sai siis kävellä paluumatkan rinkan kanssa, vaikka melkoisesti lämpötila auringon laskiessa tippuikin. Onneksi päivän etapin moottoroinnin ansiosta veneellä oli lämmintä vettä suihkua varten. 

Mutta näinpä sitä tuli käytyä vähän tutkimassa Ibizan itärannikkoa, niin vesiltä, kuin maitsekin. Pohjoiskautta saaren kiertäminen jäi nyt tekemättä, mutta ehtiihän tuota myöhemminkin. Moottorointia tuli päivän aikana melkein yhtä paljon kuin Mar Menorilta Ibizalle siirtyessä. Aina ei onnistu niin hyvin kuin on suunnitellut.

Nyt pitäisi olla ainakin muutamaksi päiväksi melko tasainen ja nätti ankkuripaikka. Sunnuntaina saattaa tulla muutamaksi tunniksi lounaistuulia ja silloin voi olla taas eri meininki. Saapi nähdä.

Lauantai 21.12. - Ankkurissa killumista

Taas oli kaunis aamu. Yökin oli ollut suhteellisen tasainen. Edelleen ihmetyttää, että miten voi pohjoistuulilla tulla tällaiseen paikkaan maininkia etelästä. Jotenkin ne taittuu tuolta saaren kulmalta. En usko, että ne Afrikasta asti tulevat, vaikka kait sekin on mahdollista. Ei sielläkään tosin ole etelätuulia ollut. Tämä vene-elämä nyt on tällaista isojen vesien äärellä.

Auringonnousua sai taas ihastella.

En käynyt koko päivänä missään. Paitsi uimassa kävin. Vesi on vähän viileää, noin 17 astetta, mutta on se kyllä mahtavan kirkasta ja turkoosin väristä. Pitäisi joku päivä saada aikaiseksi mennä märkäpuvun kanssa vähän snorklailemaan. Veneen pohjan puhdistustarpeen saisi samalla tarkastettua. Vaikkakaan ei Ibizalle purjehtiessa ollut nopeudessa mitään vikaa, niin en usko, että siellä edelleenkään mitään kovakuorisia ölliäisiä asuu.

Kelpasi sitä taas hienosta säästä nautiskella.

Aloitin illalla jo vähän blogitekstin naputtelua, mutta väsy tuli aikaisin ja menin hyvissä ajoin nukkumaan. 

Eipä sen kummempia tällä kertaa. 

Jouluruokaa on siis tarkoitus vähän koettaa tehdä veneellä. Olen suunnitellut meneväni satamaan vasta vuoden vaihteessa. Ensi viikon alkupuolella tuulen ennustetaan kääntyvän itään muutamaksi päiväksi, niin pitää etsiä joulun edetessä uusi ankkuripaikka saaren länsirannikolta. Tätä kirjoittaessa on sunnuntai ja tälle päivää tuli luvattu lounaistuuli mikä kääntyy taas iltaan mennessä pohjoiseen. Ikävästi se tähän ankkuripaikkaan aaltoa tekee, vaikka kartalta katsottuna pitäisi olla suojaa... mutta ainakin toistaiseksi ankkuri tuntuu pitävän. Pystyy sitä tietokonetta näpyttelemään kovassa keikutuksessakin.

Erittäin rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

-Jouni

P.S.

Tekstiä viimeistellessä ja kuvia lisätessä aallot kasvoivat ankkuripaikalla jo niin isoiksi, että alkoi tavarat tippuilemaan pöydältä. Niinpä ankkuri nousi ja paikka vaihtui. Viimeistely uudelta paikalta, mikä on vähän tasaisempi. Saa nähdä miten yöllä tuulen kääntyessä käy. Mutta siitä lisää ensi kerralla.

P.P.S. 

Tuli tuossa paikkaa vaihtaessa mieleen kirjoittaa pieni tietopläjäys tuosta tuulen nopeudesta vs tuulen voimakkuudesta. Kun se on täällä lopussa, niin se on helppo skipata, jos ei kiinnosta.

Monesti kuulee uutisissakin puhuttavan tuulen voimakkuudesta ja kuitenkin ilmoitetaan tuulen nopeus. Se on mielestäni hieman väärin sanottu, koska ovat eri asioita. (Tämä muuten tulee nyt ihan ulkomuistista, niin virheitäkin tässä voi olla.)

Menen suoraan asiaan. Tuulen voimakkuus nousee tuulen nopeuden neliöön. Samoin kuin vaikka pyöräillessä tai autoillessa ilmanvastus kasvaa suhteessa nopeuden neliöön. Se siis tarkoittaa sitä, että jos nopeus kaksinkertaistuu, niin sen tuottama voima nelinkertaistuu.

Ainomarian kokoiset purjeveneet on yleensä suunniteltu noin 5 m/s tuulennopeuksille (suhteellista tuulta, mutta ei takerruta nyt siihen). Jos siis tuulen nopeus onkin 10 m/s, niin sen voimakkuus on nelinkertainen siihen suunniteltuun 5 m/s tuuleen nähden. Myrskytuulia lähestyttäessä eli 20 m/s voimakkuus on jo 16 kertainen ja hirmumyrskyn rajoilla 30 m/s jo 36 kertainen. Tuota viimeistä on jo ehkä hankala hahmottaa, kun ero on niin suuri. Siksi tuntuu, että harvoin on sopivia tuulia, kun se sopiva väli on oikeasti melko pieni.

Tähän voisi laittaa verrokkina sellaisen esimerkin, että jos ajat polkupyörällä 25 km/h (mikä on ihan hyvä vauhti pyörälle) ja ojennat kämmenen tuulta vasten, niin eihän siinä kovin paljoa vastusta tunnu. Jos teet saman auton ikkunasta, kun mennään nelinkertaista nopeutta eli 100 km/h, niin johan alkaa tuntua. 16 kertaa kovemmin se ilmavirta kättä painaa.

Tämmöinen jälkipoltto tuli tässä mieleen. Palataan taas viikon päästä.