32. Aurinkorannikolta "Pikkumerelle"

Reissun 32. viikko, 1.-7.12.2024

Edellinen blogiteksti syntyi Aurinkorannikolla, missä olin jo sitä kirjoittaessani lomaillut melkein kaksi viikkoa. Paikka oli tullut ihan riittävän tutuksi ja merellekin teki jo vähän mieli. Eräs samaan tyyliin maailmaa kiertävä purjehtija sanoi jossain videollaan, että on syytä vaihtaa maisemaa ennen kuin paikka alkaa kyllästyttämään - Silloin sinne on mukavampi joskus myös palata. Näin siis tehdään.

Tuulten ennustettiin voimistuvan alkuviikosta lännen suunnasta ja sehän sopi minun matkan jatkamiseen aivan erinomaisesti. 

Espanjan etelärannikko on melko suojaton kaikilta muilta paitsi pohjoistuulilta. Vaikka ankkuroituminen hiekkarantojen edustalle onkin helppoa, niin tuulten aiheuttamien aaltojen ja mainingin takia se on kuitenkin hyvin epämukavaa, jos tuulee "väärästä" suunnasta. Niinpä suunnittelin purjehtivani saman tien itärannikolle saakka, vaikka etelärannikollakin olisi ollut monia mukavia paikkoja pysähtyä.

Auringonlasku Itsenäisyyspäivän aattona Espanjan itärannikolla.

Sunnuntai 1.12. - Blogin kirjoittelua ja lähdön valmistelua

Olin maksanut satamamaksun seuraavaan päivään eli maanantaihin 2.12. saakka. Tuulet alkaisivat vasta tiistaina, joten päätin seuraavana päivänä vain siirtyä sataman edustan ankkuripaikalle, missä olin yhden yön Fuengirolaan saapuessanikin vajaa pari viikkoa aiemmin. 

Ohjelmassa ennen lähtöä kirjoittelun lisäksi oli ainakin pyykinpesu ja isompi kauppareissu sekä vesitankkien täyttö. 

Nukuin melko pitkään ja aloitin aamupalan syötyäni blogin kirjoittelun. Sen lomassa kävin myös pesemässä pyykit sataman pesutuvalla ja sillä reissulla hetken mielijohteesta kävin myös yhdessä satamassa olleessa saksalaisessa ravintolassa lounaalla. Blogijulkaisu valmistui joskus neljän jälkeen iltapäivällä. 

Olin ajatellut tehdä vesitankkien täytön vasta juuri ennen lähtöä, koska ei ollut vielä suunnitelmaa, että milloin olen seuraavan kerran satamassa. Näin maksimoisin veden riittävyyden. Kaupatkin näyttivät olevan jo näin sunnuntaina pääosin kiinni, joten sekin pitää ehkä hoitaa sitten vasta seuraavana aamuna.

Vesi kuitenkin loppui kirjoittelun jälkeen iltapäiväkahvia keittäessäni, joten täytinkin tankit heti. Sen jälkeen googlettelin vielä ruokakauppoja ja huomasin, että noin kahden kilometrin päässä olisi suuri Carrefour niminen kauppa ja se olisi iltaan asti auki myös sunnuntaisin. Hetken asiaa mietittyäni päätin napata rinkan selkään ja lähteä iltakävelylle kauppaan.

Lähtiessä aurinko laski juuri. Jouluvaloja on Fuengirolassa lähes joka kadulla.

Carrefour oli Citymarket tai Prisma tyyppinen suuri kauppa, mistä löytyi kyllä kaikki tarvittava.
Ja jouluvaloa on. Joulumieltä ei niinkään.

Paluumatkalla kävelin tällaisen "savukoneen" ohitse. Näitä on katukuvassa siellä täällä.
Paahtavat ja myyvät kastanjoita.

Ja vielä kuva satamasta iltavalaistuksessa. Ainomaria oli koko ajan tämän laiturin melkein päädyssä.

Ostokset purettuani kello oli jo kahdeksan ja sataman suihkussa käynnin jälkeen alkoikin jo uni maistumaan. Katselin kuitenkin vielä sängyssä dokumentteja Yle areenasta ja nukahtaminen sitten vähän venähti, mutta eipähän tuota ollut aamulla kiire mihinkään. Puolilta päivin olin luvannut lähteä satamasta ja nythän kaikki valmisteluhommat oli jo tehty lukuun ottamatta avaimen palautusta.

Maanantai 2.12. - Ankkuriin keinumaan

Heräsin vasta vähän ennen kymmentä, kun ulkoa alkoi kuulua puhetta. Vaikutti siltä, että johonkin lähistölle on tulossa vene laituriin. Sitten vasta havahduin, että siellähän puhutaan suomea ja kuulosti siltä, että ovat tulossa minun vieressä vapaana olleeseen paikkaan. 

Nousin ylös ja puin päälleni, mutta en ihan ehtinyt heitä auttamaan kiinnittymisessä. Veneellä oli suomalainen pariskunta, joka osasi hyvin hommansa, joten eivätpä he apua olisi tarvinneetkaan. Tuli juteltua heidän kanssaan siinä varmaan puoli tuntia. 

He olivat noin vuoden mittaisella reissulla ja Suomesta alku kesästä. Heillä alkoi olla reissu siis noin puolessa välissä ja tarkoitus ensi kesänä olla takaisin Suomessa. Suunnittelivat jäävänsä joulun viettoon Fuengirolaan. Heillä oli hyvin samantyyppinen purjehdustausta kuin minulla eli hankkineet oman purjeveneen muutama vuosi sitten ja ensimmäiset purjehduskokemukset on hankittu sillä. Nyt reissun päällä kuten minäkin.

Sää oli lähes pilvetön ja todella lämmin. Oli lähellä, että olisin mennyt johonkin sataman ravintoloista aamupalalle, mutta kokkailin kuitenkin veneellä. 

Syönnin jälkeen kävin vielä sataman suihkussa samalla kun palautin avaimen, kun nyt siihen näin helposti oli mahdollisuus. Tulevina päivinä tai jopa viikkoina pitää yrittää vettä vähän säästellä. Ennen avaimen palautusta kävin vielä rannalla katsomassa, että eihän siellä ankkuripaikalla varmasti ole pahaa maininkia. Voisin edelleen jäädä myös satamaan, jos näyttää pahalta.

Tuli näköjään otettua satamassa kuva myös aamupäivällä lähes samasta kohtaa, kuin edellisenä iltana.

Hyvin maltilliselta ankkuripaikan maininki näytti. Kuvassa myös rantahiekassa tukevasti kiinni oleva purjevene, minkä saksalainen omistaja oli löytynyt veneestään kuolleena muutamaa viikkoa aiemmin.

Pientä maininkia ankkuripaikalla oli. Tuuli alkoi pikkuhiljaa voimistua jo iltapäivästä ja vene kääntyi käytännössä poikittain maininkiin nähden, jolloin keinuttelu on pahinta. Hieman hentoa yläpilveäkin alkoi kerääntyä.

Mutta eipä tuo pahasti häirinnyt ja yöksi se jo rauhoittuikin. Erikoista, että sitä maininkia on lähes aina, vaikka nytkin oli ollut tyyntä jo useamman päivän ajan. Nämäkin aallot on voineet syntyä vaikka paria päivää aiemmin jossain Afrikan rannikolla.

Maininkia enemmän keikutti ylinopeutta ajavat ja lokkien saattelemat kalastusalukset.
Satamassa oli kolmen solmun rajoitus, mutta ei nämä hiljentäneet lainkaan.

Ilta meni reittisuunnitelmaa tarkentaessa. Lopulta en osannut päättää, että mihin minä pyrkisin, mutta merkkailin karttaan matkan varrelta useita paikkoja missä voisi ehkä ankkuroitua. Jos tuulet vain riittäisivät, niin pyrkisin pääsemään Espanjan kaakkoisimman kulman eli Cabo de Gata nimisen niemen itäpuolelle. Arvelin, että siellä olisi maininkia vähiten, kun kerran lännestä tuulee. Matkaa tuonne tulisi noin 120 merimailia. Ajallisesti vähän vajaa vuorokausi.

Tuulen ennustettiin voimistuvan riittävän paljon myötätuuleen purjehtimista ajatellen noin kello kymmeneen mennessä seuraavana aamupäivänä. Päätin kuitenkin lähteä liikkeelle heti miten auringonnousun jälkeen ja moottoroin alkuun. En ollut lämmittänyt veneellä vettä satamassa, joten lähes kaikki astiani odottivat tiskaamista. Voisin tiskailla liikkeellä ollessa, kunhan moottori on lämmittänyt veden.

Tiistai 3.12. - Pitkästä aikaa purjehtimaan.

Minulla oli oikein kello herättämässä aamulla kahdeksalta. Söin vielä aamiaisen paikallaan ankkurissa ja olin liikkeellä noin varttia vaille yhdeksän.

Sää oli kerrassaan komea ja meri erittäin tyyni. Tuuli alkoi suunnilleen ennusteen mukaisesti vähän kymmenen jälkeen ja voimistui pikkuhiljaa iltapäivän edetessä. Alkuun se tuli aivan suoraan takaa, jolloin purjehdin hissuksiin ns. "Virsikirja" moodissa eli keulapurje on puomilla pakotettu eripuolelle kuin isopurje. Tuuli kääntyi jossain vaiheessa sen verran lounaan puolelle, että pystyin sen jälkeen purjehtimaan käytännössä loppumatkan ilman puomivirityksiä.

Herätys auringon nosutessa.

Ja ennen yhdeksää lähtö Fuengirolasta.

Alkumatka piti moottoroida Aurinkorannikon edustaa myöten.

Tyynessä meressä näin taas kilpikonnan vilkuttelemassa evällään.
Tällä kertaa tunnistin mikä se on ja sain huonon kuvankin.

Mutta alkoihan se luvattu tuulikin sitten.

Ja alkuun purjehdittiin "Virsikirjalla".

Kunnes tuuli vähän kääntyi enemmän sivumyötäiseksi ja puomivirityksen sai purkaa.
Vauhtiakin sai leppoisassa tuulessa näin paremmin.

Niin se matka taittui leppoisasti ja lämpimästi koko päivän, mutta merinokerraston sai pukea päälle melko pian auringonlaskun jälkeen. Auringon laskiessa oli jo vähän merenkäyntiäkin.

Matka sujui oletettua nopeammin, sillä tuuli oli koko alkuyön noin 10-12 m/s. Ennusteiden mukaan piti olla vain 7-8 m/s välillä. Mutta tämähän vain joudutti matkaa. Aallot kasvoivat arviolta 1,5-2 metrisiksi ja työntelivät mukavasti Ainomariaa eteenpäin. Logi näytti ajoittain parhaimmissa surfeissa yli kymmentä solmua. Nukuin matkalla muutamia puolen tunnin pätkiä. Muita huviveneitä ei matkalla näkynyt.

Keskiviikko 4.12. - Ankkuripaikan valinta

Tuuli ja aallot siis kuljetti Ainomariaa odotettua rivakammin ja olin Cabo de Gatan kohdalla jo noin kolmelta yöllä. Etukäteen katsomani ankkuripaikat olivat siis jo takana. Tuuli alkoi harmillisesti hyytymään ja isot aallot saivat sen vuoksi purjeet läpsymään tai ihan paukkaamaankin. Tämä sai minut päätymään siihen, että otan purjeet alas ja ajan moottorilla seuraavaan mahdolliseen ankkuripaikkaan, vaikka olikin vielä pimeää. 

Se seuraava paikka löytyikin ihan muutaman mailin päästä ja se oli kartan perusteella melko suojaisan oloinen poukama luonnonsuojelualueen edustalla. Sen ranta oli nimeltään Playa de los Genoveses. Lähin taajama oli muutaman kilometrin päässä oleva pieni San José niminen kylä. Mutta eipä minulla sivilisaation palveluille nyt tarvetta ollutkaan ja luonnon rauha kelpaa vaihteeksi oikein hyvin.

Pimeässä ankkuroinnista ei luonnollisesti ole kuvia, mutta se sujui kyllä ihan hyvin. Melko keskellä poukamaa oli jo suuri huvivenekatamaraani ankkurissa, mutta muita siellä ei näkynyt. Ajelin kuitenkin todella hitaasti siltä varalta, että joku vene on ankkuroitunut ja unohtanut laittaa ankkurivalon päälle, jolloin sitä on vaikea nähdä. Näitä on kyllä tullut reissulla vastaan ja pari kertaa itsekin olen muistanut sen vasta pimeän tultua.

Lounaistuulesta huolimatta poukamaan tuli maininkia kaakon suunnalta. Katamaraanin maston nokassa olevasta ankkurivalosta näki, että sekin keikkui mainingissa jonkin verran. Tästä syystä pyrin niin syvälle poukaman etelänurkkaan kuin vain suinkin pimeässä uskalsin - karttaan ja kaikuluotaimeen luottaen. Olin toki totuttanut silmäni pimeään käyttämällä yöllä punaisia valoja ja himmentämällä kaikki näytöt niin paljon kuin vain mahdollista. Tähtien valossakin siis näki sentään jotain. Ohut kuun sirppi oli laskenut jo aikoja sitten.

Ajoin vielä valitsemani kohdan ympäri hitaasti varmistaen, että siellä olisi vettä riittävästi joka puolella, jos tuuli kääntäisikin veneen johonkin eri suuntaan. Ankkuri laskeutui noin viideltä aamuyöllä ja pääsin sen jälkeen lepäämään. 

3.-4.12. Fuengirola - Playa de los Geneveses, 125 merimailia ja reilu 18 tuntia.

Tarkempi kuva poukamasta ja ankkuripaikasta.

Heräsin vähän ennen kymmentä ja verhojen välistä näkyi, että aurinko paistavaa kirkkaasti. Keinuttelua oli ollut onneksi hyvin vähän ja nukuin hyvin. Tuulta ei ollut käytännössä lainkaan. Oli ihan jännä lähteä ulos katsomaan, että minkälaiseen paikkaan sitä oikein päädyttiinkään yöllä.

Näkymä koilliseen naapurina olleen katamaraanin suuntaan.

Ja kaakkoon mainingilta suojanneen niemen suuntaan.

Ja itse Playa de los Genoveses ranta.
Rannalla oli jonkun verran väkeä syrjäisestä sijainnista huolimatta.

Ja vesi oli kirkasta. Veneen varjo näkyi pohjassa aalloista huolimatta. Vettä oli noin 4-5 metriä.
Dronella olisi voinut saada hienoja kuvia.

Aamiaisen, tai oikeastaan brunssin, aikana katselin taas vähän tuuliennusteita. Hieman haasteita näyttäisi olevan tuloillaan. Iltapäivällä alkaisi tuulla koillisesta, mikä olisi vähän huono nykyisellä paikalla. Saman poukaman pohjoiskärki voisi suojata siltä, joten päätin siirtyä ennen auringonlaskua sinne seuraavaksi yöksi.

Sitä seuraavan eli torstain ja perjantain välisen yön aikana tosin alkaisi tuulla noin etelästä/kaakosta, jolloin taas pitäisi periaatteessa siirtyä takaisin nykyiseen paikkaan, jos tässä vielä silloin ollaan.

Toinen mahdollisuus on lähteä torstaina purjehtimaan eteenpäin kohti pohjoista, missä on Mar Menor (suomeksi Pieni Meri tai Pikkumeri) niminen järvimäinen merialue, mikä on ollut mielessä käydä katsomassa. Siellä ei pitäisi kyllä maininkia olla millään tuulilla. 

Mar Menor on periaatteessa suuri lahti, minkä luonnonvoimien aikaansaama hiekkasärkkä erottaa Välimerestä. Siellä on muutamia saariakin. Mainittu hiekkasärkkä on noin parikymmentä kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain noin 100 metriä. Se on suosittua turistialuetta ja rakennettu täyteen ravintoloita sekä hotelleja ynnä muita loma-asuntoja. Särkästä menee kolme pientä kanavaa läpi ja yhdessä niistä on nostosilta, mistä kulkemaan pääsee siis myös purjeveneellä. Matkaa sinne on tosin lähes sata merimailia eli parikymmentä tuntia ja etelätuulen ei ennusteta kestävän torstaina niin pitkään. 

Matkalla olisi muutamakin poukama ankkuroitumiseen, mutta ei ne kyllä etelänpuoleisilta tuulilta suojaisi. Perjantaina etelänpuoleiset tuulet alkavat uudelleen ja kestäisivät vähän pidempään eli se olisi parempi päivä matkata pohjoiseen. Vähän on siis haastava tilanne päättää mitä tehdä.

Päätin lähteä käymään rannassa kävelyllä ja miettiä asiaa yön yli. Ehkä se nukuttu yö taas tuo ongelmaan ratkaisun, niin kuin usein käy.

Pitihän se taas ottaa Ainomariastakin kuva.

Ihan hieno poukama. Rantakalliot on olleet joskus koralliriuttaa.

Päätin kiivetä mainingilta suojanneen kukkulan päälle. Pieneltä näyttää Ainomaria naapuriin vieressä.

Huipulta oli hyvät näkymät. Pieni tuulenvire viilensi kivasti ja siellä tuli istuskeltua melko pitkään.

Kävelyretken jälkeen valmistin taas ruoan ja sen nautittuani noin viiden maissa iltapäivällä nostin ankkurin ja siirryin poukaman pohjoisosaan. 

Tämä pohjoispäädyn kukkula suojasi kyllä hyvin tuulilta.

Keittelin teetä ja tein vielä voileivän auringonlaskun katselun ajaksi.

Sopivasti laskeutui tuollaiseen laaksoon aurinko tästä ankkuripaikasta katsoen.

Alkuun ankkuripaikka vaikutti ihan hyvältä, vaikka ihan pientä maininkia siihen edelleen kaakon suunnalta tulikin. Mutta se maininki vaikutti illan mittaan vain pahenevan. Erikoista on. Päätin kuitenkin olla siinä yön, sillä ennustettu koillistuuli oli alkanut ja ainakin siltä ja sen tekemiltä aalloilta oltiin suojassa. Vaikkakin poikittain siihen maininkiin nähden.

Ilta menikin taas mukavasti luontodokumentteja katsellen ja menin ajoissa nukkumaan.

Torstai 5.12. - Päätöksen muutoksen peruutus

Yö oli ollut melko keikuttava. Jopa niin keikkuva, että heräsin useaan kertaan siihen, kun itsestään meinaa sängyssä kääntää kylkeä. 

Koska olin mennyt aikaisin nukkumaan, niin heräsin jo vähän ennen auringonnousua ja aloin tekemään aamiaista. Auringonnousu oli komea. Ja maininki tuli nyt melko suoraan idästä eli avomereltä suoraan poukamaan.

Aurinko nousemassa värjäten horistontin pilvet kirkkaan oranssiksi.

Ja sieltähän se sitten nousi itse aurinkokin. Pilvet kerkesivät kaikota.

Herätessäni keikkuvan yön jälkeen tein oikeastaan jo päätöksen, että kyllä tästä paikasta on lähdettävä tänään kohti Mar Menoria. Moottoroidaan osan matkaa, jos on pakko.

Aamupalaa valmistaessani ja auringonnousua ihastellessa aloin kuitenkin jo muuttaa päätöstä, että kait tähän voisi jäädä vielä toiseksi yöksi - tai siis siirtyä taas poukaman eteläkärkeen etelätuulten takia - ja lähteä perjantaina varmemmilla tuulilla purjehtimaan Mar Menorille. Päivän aikana voisin soudella rantaan ja kävellä käymään San Josén kylällä. Sinne tulisi noin 6 kilometriä kävelyä suuntaansa, mikä olisi ihan mukava päivälenkki. Sään pitäisi olla jälleen kerran todella hyvä.

Mutta - niinpä se kuitenkin aamupalaa syödessä (kun kahvikuppi seilaili pitkin pöytää veneen keikkuessa) tuli aika pian mieleen perua päätökseen tehty muutos ja lähteä kuitenkin liikkeelle. Jotenkin se kova keikunta paikallaan on inhottavaa. Ja myös meluisaa, kun tavaroita ja astioita heiluu kaapeissa laidasta laitaan, vaikka niitä on kuinka yrittänyt tilkitä paikoilleen. 

Syötyäni pohdiskelin vielä hetken asiaa, mutta niin se vain ankkuri nousi vähän ennen kymmentä. Jännästi juuri samaan aikaan myös se suuri katamaraani lähti liikkeelle. Taisi olla maininki liikaa myös sille.

Huono puoli lähdön ajoituksessa oli se, että ei vielä tuullut.

Tyynestä säästä huolimatta maininkia tuli ainakin kolmesta eri suunnasta.

Mutta mukavan jylhän näköistä oli Espanjan itärannikko. Ja yllättävän vähän asutusta.

Kun olin ajellut koneella vähän toista tuntia edelleen lähes tyynessä säässä, niin päätin käydä katsomassa vastaan tulleen poukaman, mikä saattaisi suojata idän suunnan mainingilta. Siellä voisi ainakin odotella sen aikaa, että etelän tuulet yltyisivät, jos niitä nyt sitten olikaan tulossa. Ennusteen mukaan piti jo tuulla.

Taukopaikkaa lähestymässä näkyy jo vähän tuulen aiheuttamaa värettä mainingin pinnassa.

Poukamassa oli yksi purjevene ankkurissa, mutta keikkui se melkolailla.
Ja pieni vanha linnoituskin siellä oli. Ranta tosin näytti yksityiseltä.

Pysähdyin hetkeksi kellumaan poukamaan, mutta ei siinäkään kyllä kovin tasaista ollut. Sitten tulikin onneksi helpotusta päätökseen, sillä joku käänsi tuulen yhtäkkiä päälle. Käänsin siis nokan ulappaa kohti ja purjeet saikin nostaa oikeastaan saman tein. Tuulen suuntakin oli oikein sopiva sivumyötäinen. Kohti Mar Menoria!

Ja hyvin se tuuli alkoikin Ainomariaa kuljettaa.

Eikä säässä muutenkaan ollut valittamista.

Auringon laskiessa oltiin matkaa taitettu jo todella hyvin.

Aurinko värjäsi yläpilvet upeasti horistontin takaa.

Auringon kajo näkyi vielä seitsemän jälkeen ja pieni kuun sirppi sekä todennäköisesti joku lähiplaneetta yllättävän kirkkaana sen vieressä.

Matka sujui taas hyvässä sivumyötäisessä oikein joutuisasti. Oikeastaan hyvin samanlainen purjehdus kuin oli ollut edellinen etappi, mutta aallot olivat hieman maltillisemmat. Tuuliennusteiden mukaan vähän kauempana rannikosta tuulisi hieman enemmään ja pidempään, joten suuntasin sen kautta. Siitä huolimatta saattaisin joutua moottoroimaan loppumatkasta. 

Perjantai 6.12. - Itsenäisyyspäivä!

Matka sujui jälleen selkeästi olettamaani nopeammin. Se oli hyvä myös siitä syystä, että tuulen tyyntyminen ajoittui vasta aivan loppumatkalle ja moottoroitavaa tuli vähemmän. Mutta niin se tuuli kuitenkin tyyntyi noin puolilta öin. 

Tuulen loppuessa Mar Menorin hiekkasärkkää edeltävä niemi nimeltä Cabo de Palos oli noin kymmenen merimailin päässä. Pari tuntia jäi moottoroitavaa. Särkän läpi vievä kanava oli tuosta paikasta vielä noin kuuden merimailin päässä, mutta se aukeaisi ensimmäisen kerran vasta aamulla kahdeksalta ja siitä lähtien kahden tunnin välein ilta kahdeksaan saakka. Päätin siis ankkurioitua Cabo de Palos niemen pohjoispuolelle aivan hiekkasärkän eteläpäädyn tasalle. Ja taas pimeässä.

Mutta ei se niin pimeää ollut, kuin edellisessä paikassa, sillä kerrostalot ja hotellit valaisivat lahtea melko hyvin. Aivan niin lähelle rantaa en päässyt kuin olin ajatellut, sillä meressä oli tuttuun tapaan keltaisilla poijuilla merkitty raja, mitä lähemmäs rantaa ei ole syytä mennä veneilemään. Mutta ihan hyvä siihenkin oli ankkuroitua ja tällä kertaa maininkia ei ollut juuri nimeksikään. 

5.-6.12. Mar Menorin edustalle pienen välipysähdyksen kautta. 92 merimailia ja noin 15 tuntia.

Menin nukkumaan heti ankkurin laskettuani noin puoli kolmelta aamuyöllä. Ajattelin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja siirtyä sitten jossain vaiheessa seuraavaa päivää sinne Pikkumeren puolelle.

Heräsin noin kymmeneltä jälleen todella hienoon auringonpaisteeseen ja lämpimään säähän. Jostain syystä ja vastoin ennusteita oli alkanut tuulla lännestä. Se oli onneksi hyvä suunta ankkuripaikkaani ajatellen.

Kanavalle ja sen nostosillalle oli ankkuripaikasta noin kuuden merimailin matka. Ajattelin olla kiiruhtamatta ja pyrkiä särkän toiselle puolelle kello kahden sillan avauksella. Hieman jännitti kyllä, että noinkohan se aukeaa, mutta kokeiltavahan se on. 

Puolen päivän aikaan horisontissa häämöttävän kanavan läpi tuli useita purjeveneitä. Ne purjehtivat leudossa länsituulessa särkän Välimeren puolella etelää eli minua kohti. Päätin nostaa ankkurin ja lähteä hiljaksiin purjehtimaan kanavalle päin. Enpähän ainakaan myöhästy.

Oli kertakaikkisen upea sää purjehtia. Eipä ole ollut tällä reissulla noin tasaista keliä sitten Suomen saariston. 

Ankkuripaikalta katsoessa särkän kerrostalojono jatkuu horistonttiin saakka.

Tasaista oli purjehtia särkän suojissa länsituulessa.

Tässä särkälle osuneella kukkulalla on varmasti ollut joskus linnoitus.

Suunnilleen kanavan kohdalla oli tällainen luonnonsuojelualueeksi muutettu saari.

Noin puolivälissä matkaa otin keulapurjeen sisään, että vauhti hidastuu eikä tarvitse sitten ennen kanavaa alkaa uudelleen ankkuroitumaan. Kivaa oli hissuksiin lillua tasaisella merellä ja upeassa auringonpaisteessa.

Noin viittä vaille kaksi lähdin ajamaan kanavaa pitkin siltaa kohti. Ulapalta oli kanavaan tulossa myös neljä tai viisi muuta purjevenettä, joten luottamukseni siihen kasvoi, että siltä todella aukeaa.

Kohti kanavaa ja siltaa. Noin kuvan keskellä oleva hassun näköinen torni oli sillan ohjauskeskus.

Hissuksiin kohti siltaa. Kanavassa oli kolmen solmun nopeusrajoitus, mutta perässä tulevat veneet tuntuivat ajavan päälle, niin piti vähän nostaa nopeutta.

Pari minuuttia myöhässä silta yhtäkkiä nytkähti ja alkoi aueta.

Ja siitä vaan läpi. Vastaantulevaa liikennettäkin on ja hyvin siitä mahtui rinnakkain menemään.

Silta ja malttamattomia paikallisia takana.

Kanavan läpi päästyäni särkän toisella puolella olikin vähän reippaampi länsituuli. Siinä vaiheessa päätin purjehtia vähän matkaa etelän suunnalla olevien kahden saaren väliin ankkuriin. Tuulen pitäisi olla tyyntä ja oletin sen tyyntyvän jossain vaiheessa päivää. 

Hyvässä sivuvastaisessa kohti ankkuripaikaksi valikoitunutta saarta.

Olin ajatellut käydä perille päästessäni uimassa, mutta enpä sitten.
Meduusoja oli aivan älyttömän paljon. Tämä kuva on otettu vauhdissa.

Itsenäisyypäivänä siirryin Mar Menorin puolelle maininkivapaalle alueelle.
Matkaa tuli noin 12 merimailia.

Ankkuroitumisen jälkeen päätin lähteä käymään kumiveneellä katsomassa sitä särkkää. Voisin samalla ostaa muutaman oluen Itsenäisyyspäivää juhlistaakseni. En ollut ostanut sitä Fuengirolassa, kun rinkka tuli kauppareissulla muutenkin niin täyteen.

Laskin siis Laivarotan vesille ja ajelin muutaman kilometrin matkan rantaan.

Sinne jäi saarten suojiin Ainomaria odottelemaan. Tasaista oli kyllä kaikkialla.

Aurinko oli kyllä lähtiessä jo melko alhaalla.

Kaupan läheltä löytyi hyvä paikka rantautua.

Mutta kyllä oli kadut autioita. Selvästi ollaan sesongin ulkopuolella.
Lähes kaikki matkan varrella olleet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. 

Mutta avoinna oleva kioski löytyi ja sain Itsenäisyyspäivä oluet ostettua.
Sitten olikin aika ajella takaisin, että ei pimeässä tarvitse.

Ja mikäpä tämmöisessä kelissä oli kumiveneellä ajella.

Hieno ilta oli Itsenäisyyspäivää viettää.

Itsenäisyyspäivän iltana tuli mukavasti muutamakin puhelu ystäviltä ja ilta meni siten hyvinkin rattoisasti oluen nauttimisen ohessa. Kiitokset teille niistä!

Lauantai-illasta alkaen oli lupeissa ainakin tiistaihin asti kovaa pohjoisen puoleista tuulta. Siihen nähden Pikkumerelle saapumisen ajoitus oli hyvin kohdallaan. Voisin joko mennä pohjoisrannan tuntumaan ankkuriin tai hakeutua suojaan jonkun saaren eteläpuolelle. Kanavan länsipäässä oli kaksi satamaakin, mutta ei jotenkin tehnyt edes mieli mennä satamaan. Satamaelämää on viime viikkoina nähty ihan riittävästi. Kivempi olla välillä omassa rauhassa ankkuroituneena. Mutta paikkaa pitää seuraavana päivänä vaihtaa ennen tuulten alkamista.

Lauantai 7.12. - Suojaan pohjoistuulilta

Ja taas ihan uskomattoman hieno sää jo herätessä. Päivällä on ennustettu hellerajan rikkoutuvan. Ohjelmassa oli ankkuripaikan vaihtaminen eikä oikeastaan muuta. Tosin illasta alkaen tiistaihin asti sitten tulee veneessä möllöttelyä, joten maissa voisi taas käydä ja ehkä ostaa jotain ruokaa ja herkkuja kaupasta tulevien päivien varalle.

Auringonnousu oli jälleen hieno näky.

Ja aamupäivä tuli vain nautittua hienosta säästä.

Puolilta päivin tuuli kääntyi 180 astetta eli koillisen suuntaan.

Siirsin veneen alkuiltapäivästä viereisen, vähän isomman saaren eteläpuolelle. Toivottavasti se suojaa riittävästi pohjoisen puolen tuulilta. Karttojen mukaan saari on yksityinen, joten maihin sinne ei kait sovi mennä. Uudelleen ankkuroitumisen jälkeen laskin taas kumiveneen ja lähdin ajelemaan särkälle.

Yksityissaaren rantaa. Melkoisessa paikkaa kyllä on yksityisomistusta. 
Ranta on mustanaan merimetsoja.

Ja sitten ajelin lähes peilityynessä särkällä käymään. Laivarotta on parkissa kuvan vasemmassa laidassa.

Kaupat olivatkin sitten siestalla näin sunnuntainakin ja piti odotella puoli kuuteen asti, että pääsi asioimaan. Sehän tiesi sitä, että aurinko ehtisi laskea ennen kuin olen takaisin veneellä.

Rantakadun varrella ollut kauppa olikin kiinni koko sesongin ulkopuolisen ajan.

Toisen kaupan avautumista odotellessa kävin kävelemässä rantaa myöten. Aika hienoja paikkoja kyllä.

Yritin panoraamakuvankin ottaa, mutta en tiedä miten tämä milläkin laitteella näkyy. Tyyntä oli.

Kauppa lopulta aukesi ja pääsin käymään siellä. Auringon laskiessa oli jo vähän aaltoa.
Kauppareissun aikana tuuli ehti yltyä ja paluumatka oli vähän märkä.

Paluu veneelle oli jo vähän raju eli pohjoistuuli oli yltymässä ja kumiveneelle allokko jo hieman turhan iso. Mutta hyvin sieltä auringon laskiessa hämärtyvässä illassa perille tultiin vaikkakin hieman pärskeiden kastelemana. 

Nyt on tiedossa veneellä oleilua muutaman päivän ajan. Sähköä ainakin pitäisi riittää, kun tuuligeneraattori jauhaa ja aurinkoista keliä on luvattu, vaikkakin vähän viileämpää lämpötilaa pohjoistuulista johtuen.

Tässäpä tämän kertainen julkaisu.

Nyt oli jotenkin kivempi kirjoittaa kuin viimeksi, kun on vähän tullut purjehdittuakin. Ja viimein lukijoiden toivotukset toteutuivat eli oli niitä suotuisia tuulia. 

Voi olla, että olen pitkäänkin täällä Mar Menorilla, sillä ainakaan seuraavaan kymmeneen päivään ei ole ennustettu sopivia tuulia pohjoiseen/koilliseen päin purjehtimiselle. Seuraava isompi määränpää on Ibiza. Mutta ei tiedä vaikka olen joulunkin täällä Mar Menorilla, aika näyttää.

Nyt ajattelin kokeilla tehdä itse veneellä paellaa. Ostin siihen edellisellä kumivenereissulla aineet. Ensi viikkoon.

-Jouni