30. ja 31. Lomailua Aurinkorannikolla

Reissun 30. ja 31. viikko, 17.-30.11.2024

Pari viikkoa taas vierähti edellisestä julkaisusta, jota kirjoittaessa olin tullut Gibraltarinsalmen läpi Välimeren puolelle ja olin ankkurissa Gibraltarinlahdessa. Kuten tuon tekstin lopussa ennustelin, niin väliviikkohan sen jälkeen kirjoittelussa tuli, koska veneellä oli kaveri käymässä pidennetyn viikonlopun.

Tätä tekstiä kirjoittaessani on jo joulukuun ensimmäinen päivä, mikä tuntuu melko uskomattomalta. Ylitin Biskajalahden Ranskasta Espanjaan syyskuun puolivälissä eli noin kaksi ja puoli kuukautta sitten. Loppukesästä haastavissa olosuhteissa Biskajanlahtea lähestyessäni kirjoittelin, että hiljennän tahtia kunhan pääsen Biskajan yli ennen syysmyrskyjä. Tahti on sen jälkeen todellakin hidastunut. Kuluneen kahden viikon aikana olen tehnyt ainoastaan yhden siirtymän Gibraltarilta Espanjan Aurinkorannikolle ja siellä on nyt tullut ihan vain "lomailtua".

Tuli purjehdittua vähän ja en osaa oikein kirjoittaa yksittäisistä lomailupäivistä, niin nyt tulee kirjoituksia myös useamman päivän jaksoista.

Marraskuista Aurinkorannikkoa

Sunnuntai ja maanantai 17.-18.11. - Sääikkunan odottelua Gibraltarinlahdessa

Molemmin puolin Gibraltarinsalmea sää oli hyvin epävakainen. Sadekuuroja oli liikkeellä paljon, pilvet roikkuivat matalalla ja vallitsi pääosin kova itätuuli. Maanantaiksi luvattiin koviakin sateita, mutta tiistaina olisi heikohko länsituuli, joten silloin saattaisi olla mahdollista siirtyä Aurinkorannikolle.

Kirjoittelin Blogitekstin jo lauantain puolella, joten odottaessani sopivaa sääikkunaa kävin sunnuntaina kävelyllä läheisen kukkulan päällä. Sinne oli matkaa noin 8 kilometriä suuntaansa ja nousua noin 250 metriä. Aivan kukkulan huipulle ei tosin pääsisi, sillä siellä oli kartan mukaan sotilasalue. Luultavasti tutka-asema.

Patikkaretken kohde kerrostalojen takana veneeltä kuvattuna. Pilvistä on.

Matkalla sateli hieman vettä. Rinteessä oleva polku oli todella kivinien.

Gibraltarin lahdella ankkuroituneita aluksia. Tässä kuvassa lahdesta näkyy vain pieni osa.

Tässä ollaan niin ylhäällä kuin oli pääsy eli sotilasalueen aidan vieressä.
Harmi, että oli sateista. Ei ihan näy Afrikka.

Minulla ei ollut reissussa mukana mitään eväitä. Vesipullon sentään hoksasin ottaa lähtiessä reppuun. Paluumatkalla tein sen virheen, että kävin nälkäisenä kaupassa. Veneelle palattuani tein sitten melkoisen annoksen ruokaa ja söin itseni ähkyyn. Loppupäivä menikin ihan vain löhöillessä ja ruokaa sulatellessa.

Aurinko näyttäytyi vähäksi aikaa iltapäivän lopulla.

Maanantai oli todella sateinen päivä eikä minulla ole siitä juuri mitään kerrottavaa eikä ainuttakaan kuvaa. Veneessä sisällä oleskelua eli suoratoistojen katselua ja pelailua. Ainiin, tuli siinä seuraavaa purjehdusta kuitenkin vähän suunniteltua.

Tuuli kääntyisi aamulla noin yhdeksän aikaan lännen suunnalle, mikä tarkoittaisi sitä, että se puhaltaisi suoraan lahden yli ankkuripaikalle. Tämä puolsi aikaista lähtöä. Tosin voimakkuudeksi ennustettiin vain noin 3-4 m/s, että ei se välttämättä kovin paha olisi.

Määränpäätä valitessani tavoitteena oli tietysti taas olla perillä valoisaan aikaan. Tuuli tyyntyisi jo samana iltana, joten kovin pitkälle ei purjeilla pääsisi. Monelle suomalaiselle varmasti tuttu Fuengirola olisi suunnilleen päivämatkan päässä, joten otin sen tavoitteeksi. En ole itse siellä käynyt, niin kivahan se olisi käydä katsomassa. Veneelle tulossa oleva kaverini lentää loppuviikosta Helsingistä Málagaan, joten Fuengirola olisi sitäkin silmällä pitäen hyvä paikka pysähtyä vaikka pidemmäksikin aikaa. Siellä on myös vierasvenesatama.

Matkaa Fuengirolaan tulee noin 50 merimailia, mikä ei heikossa tuulessa ehkä ole ihan tehtävissä valoisan aikaan, joten päätin lähteä varmuuden vuoksi liikkeelle aamulla jo ennen auringonnousua. Gibraltarinlahdessa oli paljon keinovaloa, joten aivan pimeää ei lähtiessä olisi, vaikka aurinko ei vielä olisikaan nousemassa.

Tiistai 19.11. - Purjehdus Aurinkorannikolle

Sateet lakkasivat yön aikana ja tuuli alkoi kääntyä länteen jo hieman ennustettua aikaisemmin aamulla. Minulla oli kello herättämässä seitsemältä, jolloin tuuli jo heikosti lännestä ja ankkuripaikkaan tuli pientä aaltoakin.

Päätin nostaa ankkurin samantien ja syödä aamupalan matkalla, kunhan pääsen ruuhkaisesta lahdesta ensin ulos. Ankkuri oli ylhäällä noin kello 07:20 ja ajelin moottorilla noin neljän merimailin matkan ulapalle.

Heti lähdön jälkeen tulikin sitten todella kova sadekuuro vielä päälle, joka kesti noin puoli tuntia. Hyvinhän siinä sitten kastui heti lähtiessä, kun en viitsinyt moottoroida pappateltan sisältä kovasti liikennöidyssä lahdessa. Näinkin aikaisin aamusta lahdessa oli liikkeellä rahtilaivoja ja kalastusaluksia kymmenien ankkuroitujen laivojen seassa. Tuollaisessa paikassa on pimeällä hyvässäkin säässä hieman haastavaa nähdä, että mitkä alukset liikkuu ja mitkä on paikallaan. Sade onneksi lakkasi hieman ennen ulappaa.

Ankkuri nostettu ja auringon kajo jo hieman näkyy taivaanrannassa.

Sadekuuron mentyä ohi oli jo melko valoisaa laivojen välissä ajellessa.

Gibraltarin lounaiskärjen vanhaa linnoitusta ja uutta asutusta.

Ja eteläkärjen majakka. Minut kastellut sadekuuro menee edellä kohti itää.

Ihan jylhän näköinen se Gibraltarin kukkula on mereltäkin päin katsottuna.

Tässä vaiheessa näkyi vielä Afrikkakin, mutta melko pian se katosi näkyvistä.

Aamupäivä oli pääosin pilvinen ja sadekuuroja liikkui varsinkin etelän puolella ja näytti siltä, että myös lähtöpaikka eli Girbraltar sai taas kuuron yllensä.

Aurinko pilkistelee pilven raosta etelän suunnalla kymmenen aikaan. Afrikkaa ei juuri enää näy.

Purjehdus sujui ihan hyvin, vaikka tuuli olisi saanut olla myötätuulena hieman voimakkaampi. Lähdin kuitenkin niin aikaisin liikkeelle, että vähän hitaampi nopeus ei varsinaisesti haitannut. Iltaa kohti tuulen ennustettiin hieman nousevan, kunnes se auringon laskettua lakkaisi käytännössä kokonaan. Jospa loppumatkasta vauhti vähän nousisi.

Täysin purjein kohti Fuengirolaa.

Noin yhdentoista aikaan tuuli alkoi edelleen heiketä ja sadekuurot hävitä näkyvistä. Meri oli todella tasainen ja sellaisesta ei ollutkaan päässyt nauttimaan moneen kuukauteen. Vaatteetkin siinä auringonpaisteessa mukavasti kuivuivat. 

Tuuli oli sopivasti sivumyötäinen, joten päätin pitkästä pitkästä aikaa ulkoiluttaa poropurjettani eli genaakkeria. Viimeksi se taisi olla esillä Norjassa Bergenin seudulla heinäkuun lopulla.

Gibraltar jää taakse ja sää kirkastuu lännestä päin. Eikun Poro ulos.

Hieman turhan myötäinen oli tuuli Genaakkerille, mutta nopeutta se toi silti yli solmun lisää.

Poron vetämänä pääsinkin pari tuntia oikein mukavaa vauhtia, kunnes tuuli alkoi noin yhden maissa kääntyä niin suoraan taakse, että genaakkeri alkoi isopurjeen takana läpsymään. Aluksi muutin kurssia enemmän kohti rannikkoa, mutta tuulen suunnan edelleen muuttuessa päätin kokeilla ottaa isopurjeen alas ja purjehtia pelkällä genaakkerilla. En ollut koskaan aiemmin sitä kokeillut. Tuuli oli kääntynyt jo sen verran, että minun piti kääntää poro toiselle puolelle säilyttääkseni kurssin kohti Fuengirolaa.

Yllättävän suoraan myötätuuleen poro pysyi muodossaan, kun isopurje ei ollut tuulta varjostamassa.

Nopeushan siinä vähän kärsi, kun heikossa tuulessa purjehtii ihan suoraan myötäiseen, mutta yli neljää solmua kuitenkin mentiin. Se riittäisi ihan hyvin siihen, että ennen pimeän tuloa oltaisiin perillä.

Neljän aikaan alkoi lännestä taas lähestyä iso sadekuuro ja otin poron hyvissä ajoin pilttuuseen, sillä kuuro tuo tullessaan varmasti myös arvaamattomia tuulia. Matkaa oli jäljellä enää pari tuntia. Puolisen tuntia tämän jälkeen tuuli alkoikin nopeasti voimistua ja pian sai alkaa jo peruspurjeitakin reivaamaan pienemmiksi. Hyvä päätös siis oli ottaa genaakkeri ajoissa alas. 

Tämä lännestä lähestynyt mörkö sai minut ottamaan poropurjeen alas.

Rannikkoa lähestyessä mentiinkin jo reivatuilla purjeilla.

Sadekuuro ei lopulta aivan päältä tullut, mutta loppumatkasta tuuli oli niin suoraan takana, että viimeisen vajaan tunnin päätin moottoroida. Samalla latautuisi vähän tyhjentymään päässeet akut ja saisin perillä lämpimän suihkun. 

Olin päättänyt ankkuroitua Fuengirolan edustalle. Paria päivää aikaisemmin satamaan lähettämääni sähköpostiin vastattiin, että venepaikan voi varata vasta samana päivänä, kun satamaan on tulossa. Sitä en ollut päivän aikana tehnyt ja satamatoimisto oli jo kiinni. Kaverini olisi saapumassa vasta torstaina ja ankkuripaikka olisi suojaisa kaikilla muilla paitsi itäisillä tuulilla. Vettäkin oli tankeissa jäljellä reilusti, joten varsinaisesti sataman suojalle tai palveluille ei ollut vielä tarvetta.

Ankkuroiduin sataman lähelle tämän aallonmurtajan viereen juuri ennen auringonlaskua.

Aurinko laski ankkuroitumisen jälkeen Fuengirolan keskustan taakse. 
Näihin aikoihin viereeni ankkuroitui myös Farossa näkemäni norjalainen purjevene.

19.11. Gibraltar - Fuengirola, 49,5 merimailia ja noin 10 tuntia.

Norjalainen yksinpurjehtija, kenet tapasin lyhyesti Faron edustalla ankkuripaikalla tosiaan saapui hieman minun jälkeeni paikalle. Hän oli ollut menossa satamaan, vaikka ei ollutkaan saanut sinne yhteyttä radiolla eikä puhelimella (siellä pitäisi kuulemma olla 24h vastaanotto, vaikka toimisto on kiinni). Mutta kun hän näki Ainomarian ankkurissa, niin hän ajoi viereen ja vaihdoimme siinä muutaman sanan. Oli niin tyyntä, että hänkin päätti ankkuroitua yöksi ja soitella satamaan aamulla.

Kävin auringon laskettua kumiveneellä maissa pienellä kävelyllä, mutta palasin aikaisin veneelle lepäilemään. Ennen nukkumaan menoa tuli istuttua veneen ohjaamossa aivan peilityyntä merta ja rannikon valoja katsellen.

Ajatus on käydä paikanpäällä satamassa vielä kyselemässä venepaikkojen hintaa ja saatavuutta ennen sen varaamista.

20.-30.11. Lomailua lämpimässä säässä

Kävin seuraavana päivänä satamatoimistolla ja edullisesta hinnasta johtuen päätin siirtyä satamaan samantien. Siinä samassa paikkaa minä olen edelleen tätä kirjoittaessani reilu viikko myöhemmin. 

Kuten julkaisun alussa mainitsin, niin ei jotenkin tunnu luontevalta kirjoitella yksittäisistä "lomapäivistä". Ajattelin siis laittaa tähän vain kuvia ja tunnelmia Aurinkorannikolla vietetystä reilusta kymmenestä päivästä.

Osittain syynä pitkään pysähtymiseen oli pienet puhelinhaasteet ja varauduin jo odottamaan kirjettä Suomesta. Lopulta asia korjaantuikin sitten onneksi ilman sitä. Puhelin on niin tärkeä laite nykyään, että hankalaa on tulla toimeen ilman sitä. Se ei liity pelkästään yhteydenpitoon, vaan myös tunnistautumiseen. Minulla ei ollut tunnuslukusovellusta muuta kuin puhelimessa, niin ilman sen toimimista ei rahaliikenteen hoitamisesta reissun päällä tule mitään. Tämän tapahtuman jälkeen tajusin laittaa sen valmiiksi myös tablettiin, niin on joku varalaite sillekin. Aina sitä jotain oppii.

Mutta oli mukava ympäristö ja hyvät säät edullisen satamahinnan lisäksi myös päätöksen takana olla satamassa näin pitkään.

Tässäpä sitten kuvia ilman sen tarkempaa aikaleimaa menneiltä päiviltä.

Heti ensimmäisenä päivänä törmäsin kadulla isoon osastoon aseistettuja poliiseja.
Kävi ilmi, että siellä kuvattiin jotain sarjaa tai elokuvaa.

Fuengirolan tai oikeastaan koko aurinkorannikon suuren rantakadun lisäksi lähistöllä on pieniä ja rauhallisia katuja missä on myös ravintoloita, jotka ovat usein edullisempia kuin pääkadun paikat.

Fuengirolan rannassa on tällainen pallo, missä on lippuja maista joiden kansalaisia siellä asuu.
Lipun koko on jotenkin suhteutettu asukkaiden määrään. Suomenlippu on suurimpien joukossa.

Rantakadun varrella on ajoittain erinäköisiä taideteoksia.

Fuengirolan eteläosassa on vanha linnoitus nimeltä Castillo Sohail. Pitihän se käydä katsomassa.

Castillo Sohailin edustan puistoa.

Linnoituksen sisäpuolella oli jäljellä vain raunioita ja siellä järjestetään nykyään konsertteja.

Muurien päältä avautui hyvät maisemat merelle ja rannikolle.

Myös Fuengirolassa oli härkätaisteluareena, mutta ei tännekään sisään päässyt.

Auringonlaskua katselemassa aallonmurtajalla.

Illaksi kadut vilkastuivat ja paljon ihmisiä istui ravintoloissa.

Vastaan tuli myös useita "joulutoreja". Tämä oli Fuengirolassa. Vaikka ei näissä nyt joulun tunnelmaa juurikaan ollut ainakaan näin suomalaiselle.

Yksityiskohtana eräästä mielenkiintoisesta aivan täyteen vanhaa tavaraa tupastusta pubista.
Vanha MiG-hävittäjissä käytetty painepuku.

Tuli käytyä pariinkin otteeseen edullisella ja näppärällä paikallisjunalla Málagassa.
Tässä kuva Málagan keskustan alueesta viereiseltä kukkulalta otettuna.
Fuengirola on taustalla näkyvien kukkuloiden takana.

Myös Málagassa on kaksi linnoitusta ja pitihän ne käydä katsomassa.
Tässä vanhemman linnoituksen nimeltä Alcazaba sisäänkäyntiä.

Alcazaban puutarhaa.

Ja sisäpihojen koristealtaita.

Alcazaba on ihan keskustan kupeessa ja sen edustalla on myös roomalaisaikaisen amfiteatterin rauniot.

Toinen linnoitus nimeltä Castillo de Gibrafora on rakennettu rinteeseen edellisen yläpuolelle.

Hienot ja korkeat muurit sinne oli rakennettu.

Castillo de Gibraforan pääsi kiertämään kokonaan ympäri muureja pitkin.
Kumpaankin linnoitukseen oli muutaman euron sisäänpääsymaksu ja olivat kyllä sen arvoisia.

Ja kyllähän sieltäkin alueelta härkätaisteluareena löytyi.
En käynyt katsomassa, että pääseekö sinne sisälle.

Malágan ostoskadun "övereistä" jouluvaloista huolimatta ei joulutunnelmaa oikein tullut.

Malagan keskustassa oli paljon vanhoja upeita rakennuksia.

Joiden nimet on tässä kirjoitusvaiheessa jo unohtuneet.

Myös Málagassa olisi ollut vierasvenesatama.

Mutta se oli tehty risteilyalusten sataman aallonmurtajaan ja oli melko kaukana kaikesta.

Fuengirolan ja Málagan välillä on Benalmádena, missä olisi ollut erikoinen vierasvenesatama talojen keskellä. Ei tullut kyseltyä paikkaa sieltä, vaikka ihan mielenkiintoinen olisi ollutkin vierailla.

Mutta tuli käytyä Benalmádenan Sea Life akvaariomaailmassa kuitenkin, mikä oli ihan sataman kupeessa.

Ei kovin suuri kompleksi, mutta ihan mielenkiintoinen kierros.

Benalmádenassa oli myös ihan hieno puisto lampineen.

Ja kaktuspuistoineen.

Ja sitten ihan muuta. Lauantaina 30.11. tuli irroitettua se vuotava ikkuna karttapöydän päältä ja laitettua uusilla tiivistysmassoilla kiinni. Jospa se lopetti vuotamisen. Seuraavat sateet sen näyttää.

Lauantai olikin oikein lämmin päivä, joten sateen riskiä ei ollut ja ikkunan uskalsi irroittaa.

Ajatukset Aurinkorannikosta

Aurinkorannikko ja etenkin Fuengirola ja alueen pääkaupunki Málaga yllättivät kyllä positiivisesti. Kadut ovat siistit ja hyvin "eläväiset" eli ihmisiä on paljon liikkeellä kaikkina viikonpäivinä. Fuengirolakin oli paljon isompi paikka, kuin mitä olin etukäteen kuvitellut. 

Hintataso on yllättävän edullinen tällaiseksi turistialueeksi ja varmaan osin siitä johtuen alue on niin suosittu. Liikkeitä ja ravintoloita on runsaasti joka lähtöön. 

Sää oleskeluni ajan marraskuun lopulla on ollut koko ajan hyvin kesäinen ainakin Suomen mittapuulla. Lämpötila on kivunnut joka päivä yli kahteenkymmeneen ja öisin on ollut alimmillaan noin 11 astetta (11 astetta oli elokuussa Skotlannissa ollessani muutamana päivänä ylin lämpötila). Sateita ei ole ollut paria pientä yöllistä sadekuuroa lukuun ottamatta lainkaan.

Alueella asuu paljon väkeä eri puolilta maailmaa ja hyvin paljon myös suomalaisia. Täällä pärjäisi vallan hyvin suomen kielelläkin, koska on kauppoja, ravintoloita, baareja, matkanjärjestäjiä, autovuokraamoja ja asunnonvälittäjiäkin missä on suomalainen henkilökunta.

Ensi viikosta alkaen sää pikkuhiljaa näyttää alkavan viiletä ja lämpötila ei välttämättä nousekaan enää yli kahteenkymmeneen ihan joka päivä. Aurinkorannikko alkaa tuntua jo nähdyltä, joten eiköhän seuraava sääikkuna käytetä hyväksi ja jatketa matkaa itään päin. 

Tällä hetkellä suunnitelmana on käydä lähinnä Välimeren saarilla ja jättää mantereen suuret rantakaupungit väliin. Eli tarkoitus on käydä Ibizalla, Mallorcalla, Korsikalla, Sardinialla ja Sisiliassa sekä pienillä saarilla mitä matkan aikana kohdalle sattuukaan. Mutta tämähän on vain suunnitelma.

Tämmöinen raportti tällä kertaa. Ensi viikolla toivon mukaan tarinaa jo jostain muualta.

-Jouni