27. "Kylmä pisara"

Reissun 27. viikko, 27.10.-2.11.2024 - Jo puoli vuotta matkalla

Viime viikon blogipäivityksen kirjoittelin Faron edustalla, minne olin edellisenä päivänä saapunut purjehdittuani suoraan Lissabonista reilun vuorokauden ajan. Faron edustan suisto, vai miksihän sitä kutsuisi, näytti olevan suosittu ankkuripaikka, vaikka se ei antanut kyllä tuulelta suojaa oikeastaan mistään suunnasta. Mataluuden ja ympäröivien hiekkasärkkien ansiosta sinne ei tullut juurikaan aaltoja eikä maininkia, joten siinä mielessä suojainen paikka kuitenkin.

Tuulet kääntyivät heti sunnuntaina idän puolelle eli matkan jatkamista ajatellen vastaiseksi. Samalla Espanjan päälle muodostui sääilmiö nimeltä "kylmä pisara". Siinä lämpimän rintaman ilmaa pääsee kylmän rintaman ilmakerroksen läpi vaakatasossa ja näin kylmää ilmaa jää ikään kuin "jumiin" lämpimän ilmamassan sisään. Se tekee säästä hyvin epävakaista ja sateista eikä "kylmä pisara" yleensä kait juurikaan liiku eli tilanne saattaa jatkua pitkäänkin. Ja tietenkin tämän "kylmän pisaran" keskus oli aika tarkkaan Faron päällä. Näytti siltä, että jumissa ollaan taas vähän aikaa.

Kaikki varmaan näkivät uutisissa tämän "kylmän pisaran" aiheuttamista Espanjan ennätystulvista, jotka saivat aikaan todella suuret vahingot. Kuolonuhrien määrä on tätä kirjoittaessa jo yli 200 ihmistä. Suurimmat tuhot tapahtuivat Valencian seudulla eli Espanjan itärannikolla.

 Kuluneella viikkolla koettiin yöllisiä ukkosiakin.

Sunnuntai 27.10. - Tyyni päivä ja kumiveneretki särkälle

Sain blogitekstin naputeltua melko hyvissä ajoin ja päätin sen jälkeen heti lähteä käymään ankkuripaikan vieressä olleella hiekkasärkällä. Siellä oli vanha kalastajakylä nimeltä Ilha da Culatra, mikä osoittautui nykyiseksi turistirysäksi. Sinne kulki näin sesongin ulkopuolellakin venetakseja melko tiheään ja yhteyslauttakin muutaman kerran päivässä. Venetaksit ajoivat huoletta kovaa vauhtia ankkurointialueen läpi tehden pahimmat aallot, mitä sinne tuli koko siellä oloni aikana. Lautan reitti sentään kiersi alueen väylää myöten.

Mutta itse kylä oli mukavan oloinen ja kyllä siellä varmasti vakituisia asukkaitakin vielä oli. Turistipaikasta kieli myös se, että tuossa pikkuruisessa kylässä oli ainakin seitsemän ravintolaa ja kolme pientä kauppaa. 

Veneelle palatessani sattui sitten pieni kalustotappio, sillä hiekkarannalla kumiveneeseen noustessani tippui puhelin taskusta rantaveteen. Vaikutti ensin, että selvisin säikähdyksellä, sillä sain nostettua sen nopeasti ylös ja se toimi ihan normaalisti. Illalla laturiin laitettaessa se ei kuitenkaan ottanutkaan virtaa vastaan. Yritin käynnistää sitä uudelleen, mutta eipä se enää käynnistynyt. Taisi suolavesi tehdä siitä selvää. Siksipä tuolta kylältä ei nyt ole laittaa tähän kuvia, kun ei ollut sattunut varmuuskopiointi tuohon väliin. Vene-elämään valmistautuneena olin onneksi tähänkin varautunut ja minulla oli varapuhelin mukana, joten sen suurempaa haittaa tästä "onnettomuudesta" ei syntynyt. Täytynee jossain välissä hommata uusi puhelin, sillä puhelimen kastuminen tämmöisessä vesielämässä on aina vain ajan kysymys.

Seuraavat päivät oli ennustettu itä-/koillistuulia ja jatkuvia sadekuuroja, joten valmistauduin viettämään useita päiviä veneessä. Nostin kumiveneenkin kannelle pois veneen perästä keikkumasta venetaksien tekemissä aalloissa.

Auringonlasku Faron edustalla.

Maanantai ja tiistai 28.-29.10. - Arkea ankkurissa

Alkuviikon päivät olivat pääosin tuulisia, mutta sateita tuli vähemmän, kuin ennusteiden mukaan olin odottanut. Kuuroja kuitenkin meni ohitse ja ylitse silloin tällöin.

Tein näiden päivien aikana pieniä askareita ja siivousta veneen sisällä. To Do -listan kohteet, mitä voi sadepäivinä tehdä oikeastaan loppuivat. Pariin kohtaan ei ollut tarvikkeita. Muuten tuli luettua kirjaa ja katsottua suoratoistoja - ihan tavallista kotiarkea siis. Ei tullut juuri kuviakaan otettua. 

Maanantaina tuuli melko kovasti noin koillisesta ja se sai yhden veneen ankkurin pettämään. Veneessä oli ilmeisesti ainoastaan yksi henkilö, joka vähän hätääntyneen näköisenä juoksenteli kannella. Vene liukui pikkuhiljaa Ainomariankin ohitse moottori käyden. Etäisyyttä oli pienimmillään alle 50 metriä. Yritin kysyä, että tarvitseeko hän apua, mutta ei sieltä vastausta tullut. Ei muidenkaan veneiden miehistöt olleet apuun menneet, niin eipä hän sitten kait sitä tarvinnut. Edessäni olleessa veneessä touhuttiin kannella lepuuttajien kanssa, joten siellä on varmaan ollut törmäyskin lähellä.

Vene, jonka ankkuri oli pettänyt.

Minä huomasin tuon ankkuria laahaavan veneen vasta sen oltua melkein kohdallani, joten en tiedä kuinka kaukaa se oli lähtenyt liikkeelle. Sitten se vaikutti yhtäkkiä pysähtyvän noin 200 metriä Ainomarian takana, hieman karttaan merkityn ankkurointialueen ulkopuolelle. Siellä taisi ankkuri viimein napata taas kiinni. Sinne se jäi sitten ilmeisesti odottelemaan tuulen tyyntymistä.

Kova tuuli ei itsessään ole kovin paha ankkurille, mutta tuolla avoimella paikalla se sai aikaan jonkin verran aaltoa. Aalto nostelee veneen keulaa ja tavallaan "nykii" ankkuria, mikä saa ankkurin irtoamaan helpommin. Onneksi tuuli suunnasta, missä veneellä oli paljon tilaa liikkua ennen sen joutumista matalikkoon. 

Itse olisin ehkä yrittänyt nostaa ankkurin kokonaan ylös ja käynyt laskemassa sen uudelleen, mutta eipä sitä tiedä miksi tämä veneilijä ei niin tehnyt. Seuraavana aamuna oli hieman tyynempää ja silloin tuo vene siirtyi takaisin keskemmäs ankkurointialuetta.

Myös auringonlaskut olivat samankaltaisia.

Keskiviikko 30.10. - Kauppareissu kumiveneellä

Tuuli oli hieman tyynempi, joten päätin lähteä käymään mantereella kaupassa. Lähin kauppa oli Faron itäpuolella olleessa Olhão nimisessä paikassa. Laskin siis kumiveneen ja lähdin ajelemaan moottorilla noin kolmen kilometrin matkaa sinne.

Kumiveneellä kohti Olhãota.

Keskustan rannasta oli paljon ravintoloita, mutta sieltä ei tahtonut löytyä kiinnittymispaikkaa.
Kaikki laiturit oli portein suljettu.

Rantautumispaikkaa oli hankala löytää. Lopulta päädyin keskustan itälaidalla olleelle pienelle hiekkarannalle. Se haisi pahalle ja hajun lähteeksi paljastui läheinen jätevedenkäsittelylaitos. Taisi päästää johonkin lähistölle mereen "puhdistettua" vettä. Siitä kuitenkin pääsi hyvin maihin ja erinomaisen valikoiman omannut kauppakin oli lähellä. Olin ajatellut alun perin käydä katsomassa keskustaakin, mutta en sitten lähtenyt kävelemään muutaman kilometrin matkaa sinne. Palasin siis veneelle.

Kumiveneajelua takaisin veneelle. Ihan nätti sää oli.

Loppupäivä sujui samaan tapaan kuin pari aiempaakin päivää eli veneellä lorvien.

Edelleen tuntui erikoiselta olla ankkurissa niin avoimessa paikassa, mutta olihan se tavallaan vaihtelua.

Torstai 31.10. - Sääikkuna yllätti veneilijän - hyvässä ja pahassa

Aamu vaikutti hyvin samanlaiselta kuin alkuviikkokin eli sadekuuroja näkyi ympärillä, mutta tuuli oli melko tyyni. Katselin sitten tuttuun tapaan tuuliennusteita aamupalan yhteydessä ja huomasin, että tulevan illan ja yön ajan tuulisi etelästä. Seuraavana aamuna tuuli kääntyisi taas enemmän itään, mutta ennen sitä saattaisin juuri ehtiä purjehtia sivutuulessa taas pätkän lähemmäs Gibraltaria. 

Sääennuste kertoi sadekuurojen jatkuvan myös yön yli, mutta sen kummempia hankaluuksia ei niissä ollut. Aaltojenkin ennustettiin olevan vain reilun metrin korkuisia. Tein reittisuunnitelman ja päätin lähteä liikkeelle noin neljältä iltapäivällä. Silloin saapuisin Espanjan Cádiz nimisen kaupungin edustalle aamupäivällä. Loppumatka voisi olla jo vastaista tuulta, mutta sen ajaisin vaikka moottorilla, jos ei luovimisesta tule mitään. Kovasti teki mieli vaihtaa maisemaa, kun olin samassa paikkaa ollut veneessä jo monta päivää. 

Niinpä nukuin aamupäivällä päikkärit ja tein sitten lasagnen ruoaksi. Iltapäivällä otin vielä toiset unet. Nostin ankkurin suunnitelman mukaan neljältä ja lähdin matkaan ihan mukavan näköisessä, joskin sadekuurojen täplittämässä säässä ja ihan sopivassa 6-7 m/s etelätuulessa. 

Lähtiessä sadekuuroja oli mantereen päällä.

Ja isoja kumpupilviä myös särkän takana ulapalla.

Särkkien välisessä väylässä oli noin kolmen solmun myötävirta.
Tuulen tekemät aallot nousivat sitä vasten melko korkeiksi eli keinuvaa oli hetken aikaa.

Iltaa kohdenkin ulapalta näytti edelleen nousevan korkeita kumpupilviä.

Auringon laskiessa oli ihan leppoisaa.

Niin ja tämähän oli myös reissun puolivuotispäivä! Tasan kuusi kuukautta aiemmin irrotin köydet kotisatamasta Helsingistä. Kylläpä se vaan tuo aika rientää.

Perjantai 1.11. -  Yöpurjehdus ja lepopäivä ankkurissa

Yöllä alkoi sitten tapahtua. Tuli nimittäin ukkoskuuroja ja paljon. Yö oli todella pimeä, sillä kuutamoa ei ollut lainkaan ja pilvet alkoivat peittää myös tähdet. Ainoa valo tuli lähes jatkuvasta salamoinnista ja se oli vähän turhankin jännää. Ihmetytti taas sääennusteet, sillä yhdenkään matkan varrella olleen kaupungin sääennusteissa ei ukkosriskiä mainittu. Taisi se "kylmä pisara" yllättää meteorologit. Tämän julkaisun hieman sumea ensimmäinen kuva on kaapattu kännykällä aamuyöstä ottamastani videosta.

Laitoin tutkan päälle ja siihen säätutka moodin, joten sillä näki myös ihan pimeässä ukkoskuurojen sijainnit ja pystyi hieman arvioimaan niiden liikesuuntaa. Ei Ainomarialla tosin niiden alta olisi pois ehtinyt, mutta eipä päässeet ainakaan yllättämään. Suurin osa kuuroista meni takaani ohitse ja sateita kummempaa en niskaani saanut. Sen verran läheltä osa niistä meni, että kovaäänisiä jyrähdyksiä kyllä kuului. 

Puolen yön vaiheilla huomasin, että oikeanpuoleinen purjehdusvalo eli vihreä valo keulasta on pimeä. En löytänyt varapolttimoita veneeltä, enkä ollut aivan varma, että oliko minulla edes niitä. Olin vaihtanut vanhoihin lamppuihin LED-polttimot viitisen vuotta sitten. Virrankulutus oli alkuperäisissä hehkulampuissa aivan älytön verrattuna noihin ledeihin. Muistaakseni yksi hehkulamppu oli teholtaan 20W ja tuollainen LED on 0,3W. Melkoinen ero ja valoteho on kuitenkin sama. Ne kolme hehkulamppua vei yöpurjehduksilla enemmän virtaa kuin autopilotti. 

Sitten muistin, että hankin joskus muuan vuosi sitten heräteostona pattereilla toimivia hätäpurjehdusvaloja Biltemasta ja muistin jopa nähneeni ne sähköasennustarvikkeiden seassa. Nehän löytyivätkin ja kävin virittämässä sellaisen keulaan. 

Yön edetessä vaikutti, että etelästä pohjoiseen liikkuneet kuurot ohittivat minut koko ajan lähempää ja lähempää. Myös kovat puuskat lisääntyivät aamua kohden ja reivasin purjeet käytännössä pienimmilleen. Se vähän hidasti matkantekoa, mutta tuntui turvallisemmalta.

Lopulta aamu koitti ja rannikko lähestyi. Noin kahdeksan tunnin ajan olin purjehtinut salamoinnin välkkeessä ja se aika tuntui pitkältä. Aika vähän tuli nukuttua.

Aamun valostuessa tuuli kääntyi vastaan ja päätin moottoroida.
Idässä sää näytti lempeältä.

Aikaisin aamulla tuuli kääntyi itäkaakkoon eli lähes suoraan vastaiseksi, kuten oli ennustettukin. En lähtenyt luovimaan, sillä silloin olisin joutunut kääntämään kurssin kohti ukkoskuuroja. Paras oli vain pyrkiä rannikolle niin pian kuin mahdollista, joten käynnistin moottorin ja otin purjeet sisään.

Pääsin kuin pääsinkin ukkoskuurojen alta pois ja Cádizin edustalla olikin lähes pilvetöntä. Ukkosrintama meni kuitenkin sen verran läheltä, että ukkosen jyrinää kuului lännestä vielä pitkälle aamupäivän puolelle. Olipahan ollut tuuria lähtöajan kanssa. Arvioin, että jos olisin lähtenyt tuntia tai kahta myöhemmin, niin olisin saattanut olla koko matkan ukkosten keskellä.

Cádiz siltoineen näkyvissä. Vesi muuttui sameaksi rannikkoa lähestyessä.
Liekö niiden tulvien aikaansaannosta.

Valitsemani ankkuripaikka oli hieman sivussa Cádizin keskustasta, sillä se vaikutti suojaavan paremmin itätuulilta kuin aivan keskustan edusta.

Vedessä näkyi erikoisesti ja tarkkarajaisesti aivan ruskeaa vettä.

Ankkuripaikan lähellä oli hauskan näköisiä rantataloja ja myös vierasvenesatama,
mistä kuvassa näkyy mastoja.

Ankkurissa hiekkarannan edustalla.

Yön yli purjehdus Cádizin edustalle. 87 merimailia ja noin 17 tuntia.

Päivä menikin syntyneitä univelkoja maksaessa eli lepäillessä. Illalla istuskelin veneen ohjaamossa ja hämmästelin tyyntynyttä säätä sekä kiittelin tuuriani etapin onnistumisesta. Jos olisin tiennyt ukkosista, niin olisi jäänyt kyllä lähtemättä. Silloin tosin olisin ollut ukkosten armoilla ankkurissa avoimessa paikassa. Että erinomaisen hyvin lopulta kävi.

Jatko näyttää taas epävarmalta. Niin pitkälle kuin tuuliennusteita on saatavilla eli reiluksi viikoksi on luvattu pelkästään itätuulta. Gibraltarin salmelle kovimmillaan lähes 15 m/s. Noilla tuulilla ei ole Ainomarialla Gibraltarin arvaamattomille virtauksille asiaa. 

Myötäisempiä tuulia siis jäädään odottelemaan. Periaatteessa koillistuulella voisi siirtyä vielä lähemmäs Gibraltaria odottelemaan, mutta siellä on vähän huonosti suojaisia ankkuripaikkoja. Melkein vaatisi satamaan menoa. Gibraltarin salmen alkuun on täältä Cádizin edustalta matkaa noin 50 merimailia, joten samahan tuo varmaan on odotella täällä.

Seuraavana päivänä eli lauantaina pitäisi olla nätti sää, joten silloin lähden käymään viereisessä El Puerto de Santa Maria nimisessä Cádizin kaupunginosassa. Vai lieköhän se ihan oma kaupunkinsa, en tiedä. Hankintalistalla olisi uudet purjehdusvalot keulaan tai vähintäänkin uudet polttimot ja myös se painovyö märkäpuvun kanssa käytettäväksi, niin pääsee puhdistamaan kölinkin. 

Itseasiassa nättiä ja poutaista, joskin tuulista säätä on luvattu ainakin viikoksi. Päivälämpötilat 22-23 astetta ja öisinkin 15-17. Kelpaa. 

Illaksi tuli oikein leppoinen keli. Kelpasi taas auringonlaskua ihastella.

Lauantai 2.11. - El Puerto de Santa Maria

Lähdin aamupalan syötyäni kumiveneellä soutaen rantaan. Oli melko tyyntä ja soutumatkaa vain parisataa metriä, joten en vaivautunut kiinnittämään moottoria. Vuorovesi oli lähes alimmillaan ja tulisi muutaman tunnin aikana nousemaan reilut kaksi metriä, joten kumivene pitäisi raahata melko pitkälle hiekkarannalle ja se on helpompi tehdä ilman moottoria.

Lähtiessä tuli otettua pitkästä aikaa Ainomariasta lähikuva.

Rantauduin koirien hiekkarannalle. Ei tuntunut ketään haittaavan.

Rannassa oli mukavan näköistä metsäistä puistoa.

Puerto de Santa Maria vaikutti ihan mukavalta paikalta eikä turistejakaan ainakaan tähän aikaan vuodesta ollut haitaksi asti. Teki mieli istahtaa terassillekin matkalla, mutta en sitten kuitenkaan niin tehnyt. 

Täälläkin oli hieno vanha linna, mutta se oli kiinni.
Pitänee seuraavalla viikolla katsoa, jos sinne pääsisi käymään.

Veneilytarvikeliike löytyi, mutta heillä ei ollut LED purjehdusvaloja. Myyjä ehdotti, että ostan sellaisen hehkulamppuversion ja siihen LED polttimon, mutta minulla on jo sellainen viristys ja en siis sellaista halunnut. Tuntuu olevan kosteudelle melko altis järjestely, kun ne saavat vasta-aallokossa jatkuvasti merivettä päällensä. Päätin jättää polttimotkin vielä kauppaan ja kävellä toiseen vastaavaan liikkeeseen, jos niillä olisi ihan LED valoiksi tehtyjä versioita.

Matkalla tuli vastaan pieni tietotekniikkatarvikeliike ja muistin, että olin ajatellut laittaa edellisellä viikolla asentamaani ilmanvaihtoventtiiliin tietokoneisiin tarkoitetun kotelotuulettimen. Ne on sopivan kokoisia, hiljaisia ja vievät erittäin vähän virtaa. Olen käyttänyt niitä muuallakin veneessä hyvällä menestyksellä. Liikkeestä löytyi 120x120mm tuuletin hintaan 4,90€. Teho 0,72W ja silti lupaa virtaukseksi 65 kuutiometriä tunnissa. Melutaso 15 dBa eli ei juuri mitään. Verrokkina esim. Clas Ohlsonin valikoimasta löytyvä 220 voltin tuuletin: Teho 14W, äänitaso 34 dBa ja silti virtaus vain 85 kuutiometriä tunnissa. Ihmeellisen iso ero tehoissa. Niin ja hintaakin noissa virallisissa ilmanvaihtotuulettimissa on sitten reilusti enemmän. Veneisiin tehdyt tuulettimet maksaakin sitten jo satasia. Tietokoneen tuulettimet on toimineet hyvin jo useita vuosia ja ne voi kytkeä suoraan 12 voltin järjestelmään.

Toinen veneilytarvikeliike olikin kiinni. Jäi lamput tällä erää hankkimatta, mutta ilmeisesti olen tällä seutua nyt jumissa vähän pidempään, niin ehtiihän nuo hommata. Seuraavaksi ohjelmassa sitten se painovyön etsintä.

Googlettelemalla lähin löytämäni urheiluvälineitä myyvä liike oli joen toisella puolella ja sinne olisi noin kolme kilometriä kävelymatkaa. Sinne siis. Paluumatkaa kumiveneelle tulisi viitisen kilometriä ja mukana olisi kymmenen kiloa lyijyä. Mutta siellä minä kävin mutkin ja painot löytyi.

Kuva joen ylittävältä sillalta. Ruskean veden lähde löytyi. Tulvien takia varmaan noinkin likaista.

Paluumatkalla kävelin rantoja myöten lyijykönttien kanssa. Hienon näköistä oli, mutta hiki tuli.

Tuuli olikin sitten yltynyt reissun aikana ja vastatuuleen piti soutaa takaisin veneelle. Olisi pitänyt kuitenkin se moottori laittaa.

Reippaasti soutaessani huomasin, että toinen airo alkaa antaa vähän myöten hankaimen kohdalta. Se notkui selvästi enemmän kuin toinen. Piti alkaa soutaa vähän hellemmin ja toivoa, että se ei nyt menisi poikki. Varovasti soutaen pääsin perille. Olisihan sitä pystynyt tietysti yhdelläkin airolla melomaan, mutta hidasta sekin olisi ollut. 

Päätin korjata airon samantien. Olin ottanut Skotlannista muistaakseni Hoy-saarella vierailun yhteydessä rantakiviltä mukaan löytämäni paksun ajopuulaudan. Se on kulkenut kannella mukana kuivumassa sillä periaatteella, että jos sitä johonkin joskus tarvitsee. No nyt sitä tarvittiin. Sahailin siitä sopivan kappaleen, jonka muotoilin pyöreäksi tapiksi, mikä sopi alumiiniputkesta valmistetun airon sisään. Pari pulttia siitä läpi ja valmista tuli. Vahvempi kuin uusi.

Tuli siinä tappia hioessa mieleen, että tästähän voisi tehdä myös uuden lipputangon Biskajalle menetetyn tilalle. Ehkä joku päivä valmistuu sekin. Lippu on pärjännyt kyllä hyvin nykyisellä paikalla takastaagissa eli mastoa tukevassa vaijerissa, mikä kulkee veneen perästä maston huippuun, niin eipä ole tuolla kiire. Tehdään sitten, kun inspiraatio iskee.

Pieni, mutta näköjään tarpeellinen rakennuspuuvarasto.

Ilta kuluikin sitten vain veneellä rentoutuen ja tulipa siinä valkoviiniäkin nautiskeltua lauantai-illan ratoksi.

Illalla Cádizista lähti suuri risteilyalus kohti auringonlaskua.

Tämmöistä tarinaa tällä kertaa. 

Aika näyttää, että pääsenkö alkavalla viikolla mihinkään. Tällä hetkellä ennusteet ei sen suhteen lupaa hyvää, mutta eipä tässä kiirusta ole. Tässä olisi ihan lähellä vierasvenesatama, joka netissä olevan hinnaston mukaan on todella edullinen. Voisin periaatteessa siirtyä alkuviikosta sinne, niin olisi helpompi käydä maissa. Sieltä varmaan pääsisi bussilla Cádizin keskustaan, mikä on todella vanha kaupunki ja ilmeisesti keskusta on autoton. Mukava sekin olisi nähdä. 

Mutta nyt loppuu jaarittelu. Ensi viikkoon!

-Jouni