24. ja 25. Portugali ja Lissabon saavutettu

Reissun 24. ja 25. viikko, 6.-19.10.2024

Pari viikkoahan siinä taas vierähti blogia päivittämättä. Aika kului lähinnä sääikkunaa kyttäillessä. Ihmeellisen pitkään jatkui samantyyppinen sää, jolloin tuuli joko kovaa etelästä tai sitten ei laisinkaan - melko tarkaan kuukausi. Muutama kesäisen oloinen päiväkin mahtui sadepäivien väliin, joten ihan mukavaa on ollut paikoillaankin olla. Näistä hiljaisista päivistä ei kuitenkaan ihan valtavasti kerrottavaa jäänyt.

Lyhyitä pätkiä siirryin tämän ajanjakson alkuaikana lähinnä moottorilla ja yhden pätkän yritin luovia vastatuuleenkin, mutta se oli pienoinen virhe. Toisen viikon lopussa sitten se sääikkuna viimein aukesi. Ei myötäisenä tuulena, mutta länsi- eli sivutuulena ja päätin käyttää sen hyväkseni purjehtimalla pari vuorokautta putkeen Lissaboniin asti, missä nyt tätä kirjoittelen.

Lissaboniin saapumassa.

Sunnuntai 6.10.2024 - Kokeillaanpa vastatuulipurjehdusta Atlantilla

Olin ollut Muros nimisessä kylässä jo useita päiviä ja teki mieli vaihtaa vähän maisemaa. Toinen syy siirtymiselle oli tuloillaan oleva myrsky, joka puhaltaisi lähinnä etelästä ja en uskonut Muroksen olevan sellaiselta kovin suojainen. Myrskyn keskusta kulkisi melko tarkkaan Espanjan luoteiskulman ylitse. Myrskytuulten ennustettiin nousevan merellä keskiviikon aikana jopa 25 m/s lukemiin asti ja aallonkorkeudeksi povattiin yli 7 metriä. 

Olin kirjoittanut blogin jo edellisenä päivänä ja silloin illan aikana päätin, että lähden liikkeelle heti auringon noustessa. Näin myös tapahtui. Määränpääksi valikoitui reilun 30 merimailin päässä etelässä sijaitseva lahti nimeltä Ria de Aldán. Se oli melko lähellä ulappaa, mutta noin 2,5 merimailia eli noin 5 kilometriä pitkänä ja pohjoiseen päin aukeavana ajattelin sen suojaavan etelän myrskytuulilta riittävän hyvin. Sinne siis ankkuriin. 

Alkumatkan päätin testata moottoria sen huoltamatta jääneen vedenerottimen suodattimen vaihdon jäljiltä. Akutkin oli melko tyhjät, sillä oli ollut pilvistä ja sateista eikä se tuuligeneraattori ollut toiminnassa. En ollut käyttänyt taaskaan maasähköä satamassa, vaikka nyt se kyllä olisi ollut ehkä järkevää. 

Tuuli siis etelästä ja päätin ajaa heti alkuun koneella vähintään kaksi tuntia ja kokeilla sen jälkeen luovimista. Arvelin parin tunnin riittävän moottorin vian ilmenemiseksi, jos sellainen on edelleen olemassa eli vika ei olisikaan ollut siinä suodattimessa. Jos edelleen kone vikoo pahasti, niin pystyisin helposti purjehtimaan takaisin Murokseen myötätuulessa.

Kävin herättyäni sataman suihkussa ja sen jälkeen aurinko jo alkoikin kajastamaan taivaanrannassa paljastaen alhaalla roikkuvat pilvet. Vaikutti siltä, että sateita tulee taas, mutta ei muuta kuin köydet irti.

Aamu seitsemältä Muroksessa oli hiljaista.

Kahdeksan aikaan oli jo sen verran valoisaa, että lähdin liikkeelle.

Ulapalle saapuessa oli vastassa iloinen yllätys - siellä olikin kirkas taivas.

Olo oli helpottunut, sillä moottori tuntui toimivan moitteetta, kun ajelin sen parin tunnin ajan pikkuhiljaa voimistuvaa etelätuulta päin. Samaan aikaan aallokko oli jo kasvanut merkittävästi ja eteneminen oli moottorillakin melko hidasta. Isoon vasta-aaltoon vauhti tuppasi aina ajoittain tyssäävän kuin seinään. Päätin kokeilla sitä luovimista.

Alkumatkasta oli hienon näköisiä pilviä mantereen päällä.

Mutta tulihan niitä sadepilviä sitten vastaan ulapallakin.

Ja sadetta tulikin ajoittain ihan kunnolla.

Purjehdin vastatuuleen melko paljon reivatuin purjein, sillä tuuli lähenteli jo 10 m/s lukemia. Alkuun matka eteni ihan kohtuullisesti, mutta nopeus hidastui samaa tahtia aallokon kasvun kanssa. Ajoittain kohdalle osuneet isoimmat aallot lähentelivät paria metriä ja niihin kyllä nopeus hyytyi täysin. GPS näytti nopeudeksi ajoittain vain yhtä solmua sen jälkeen, kun iso aalto oli keulaan rysähtänyt. Sitten nopeus ehti kiihtyä taas noin neljään solmuun, kunnes seuraava isompi aalto taas pysäytti. 

Meno oli kovassa vesisateessa vähän masentavan tuntuista. Päätinkin lopulta käynnistää moottorin noin 12 merimailia ennen määränpäätä ja moottoripurjehdin loppumatkan. Moottorin kanssakin tuohon loppupätkään meni vielä kolmisen tuntia aikaa. Hidasta oli, mutta pääsin kuitenkin lopulta määränpäähän vieläpä ihan valoisaan aikaan ja ankkuripaikka osoittautui oikein hyväksi valinnaksi.

Ankkuripaikkaa lähestymässä.
Lahdessa oli valtavasti simpukkafarmeja, mutta kyllä sinne mahtui ankkuroitumaankin.

6.10. etapille tuli luovimisineen mittaa 41 merimailia.

Perille päästyäni ankkuri tuntui tarttuvan pohjaan oikein nasakasti, joten eiköhän siinä yhdet myrskyt pärjätä. Tosin ei tuulet tuolla lahden pohjukassa varmaan pääse lähellekään myrskylukemia, sillä sen verran suojaisan oloinen se oli. Ulapalla oli nytkin tuuli jo reilusti yli 10 m/s, mutta ankkuripaikalla vain 2-3 m/s. Hyvältä siis vaikutti.

Illan aikana sateita tuli ja meni ja tuuli yltyi edelleen pikkuhiljaa. Myrskylukemia pitäisi tulla vasta tiistaista alkaen, joten seuraavana päivänä voisi olla mahdollista käydä vielä viereisen pikkukylän lähikaupassa hakemassa jotain evästä myrskypäivien ratoksi.

Maanantai 7.10. - Tyyntä myrskyn edellä

Olin mennyt ajoissa nukkumaan, joten heräsin virkeänä auringon sarastukseen. Yö oli ollut oikein rauhallinen ja maininkiakaan ei ollut juuri nimeksikään, joten tasaista oli ollut nukkua. Tein kunnon aamupalan ja nautiskelin ihan nätin oloisessa ja tyynessä aamussa useammankin kupin kahvia. Sitten päätin lähteä käymään siellä kaupassa.

Laskin kumiveneen ja soudin parin sadan metrin matkan viereiselle hiekkarannalle. Kaupalle ei ollut siitä kuin reilu kilometri kävelymatkaa oikein mukavan näköisen pikkukylän läpi.

Aamu sarastaa 7.10.

Ankkuripaikkani oli tämän nätin hiekkarannan edustalla.

Kumiveneellä rantaan ja siitä kävellen kauppaan. Palatessa tuli hetken aikaa istuskeltua rannalla.

Kauppareissun jälkeen oli kesäinen sää ja aikaa ottaa rennosti.
Myrskyä edeltävät sateet kuitenkin jo lähestyivät kovaa vauhtia.

Kahden aikaan iltapäivällä tulikin oikein voimakas sadekuuro, mutta sen jälkeen oli taas pari tuntia aurinkoista. Vähän ennen viittä päälle vyöryi paksu pilviverho ja pariin päivään ei sitten aurinkoa enää näkynytkään.

Tiistai ja keskiviikko 8.-9.10. - Myrskyn keskellä

Tuuli pääsi puhaltamaan melko lujaa lahden suojasta huolimatta. Meteli oli välillä kovaa, vaikka ihan myrskylukemia ei tuulimittarissa näkynytkään. Ajoittain yli 15 m/s kuitenkin. Korvatulppien kanssa sai nukkua ja välillä katselin suoratoistoja vastamelukuulokkeiden kanssa, niin ei tarvinnut tuulen ujellusta koko aikaa kuunnella. 

Tuulen suunta oli koko ajan etelästä, joten aaltoja ei poukamaan juurikaan tullut. Veneen kääntyillessä ankkuriköyden päässä tuuli tuli kuitenkin ajoittain vähän sivulta ja siksi kallisteli venettä. Pahimmissa puuskissa ei meinannut kahvikuppi pysyä paikallaan pöydällä. Ankkuri piti kuitenkin jälleen erinoimaisesti eikä liikkunut parin päivän aikana lainkaan.

Sitten keskiviikko iltapäivänä myrskyn takareuna tuli näkyviin hyvin selkeänä pilven rajana ja aurinko alkoi paistaa.

Myrsky päättyi yhtä selvärajaisesti kuin oli alkanutkin.

Tuuli kääntyi hyvin nopeasti lännen kautta luoteeseen myrskyn mentyä ohitse ja vene siis kääntyi tietenkin myös nokka kohti luodetta eli lähes 180 astetta. Ankkurihälytin alkoi soimaan sen merkiksi, että ankkuri on todennäköisesti noussut hiekasta ylös. Katselin hetken aikaa tarkasti miten paikka vaihtuu ja tarttuuko ankkuri uudelleen. 

Olin sen verran lähellä matalaa hiekkarantaa, että päätin kuitenkin nostaa ankkurin ylös ja laskea sen hieman edemmäs rannasta. En siis malttanut odottaa ja katsoa tarttuisiko se uudelleen. Olisi melko varmasti tarttunut, sillä mitään ongelmia hiekkapohjissa ei ole ollut kertaakaan tähän mennessä.

Luoteen puoleinen tuuli alkoi nostaa pikkuhiljaa aaltoa poukamaan ja veneen keikkuminen lisääntyi. Seuraava yö oli itseasiassa epämukavampi kuin kumpikaan aikaisemmista öistä, vaikka myrsky olikin jo mennyt ohi. Säätietojen mukaan ulapalla oli edelleen 4-5 metrin maininkia.

Sama myrskyhän oli puhallellut myös Suomessa ja sai aikaan vahinkoakin siellä. Ainomarian kanssa pärjättiin kuitenkin ilman ongelmia.

Torstai 10.10. - Suojaisampaan paikaan

Myrskyn jälkeen oli lähes tyyntä, mutta ulapalla silti säätietojen mukaan lähes neljän metrin maininki edelleen. Osa tuosta mainingista heijasteli myös ankkuripaikalle ja oli hieman epämukavan keikuttavaa. Aaltojen välin kerrottiin kuitenkin olevan yli 11 sekuntia, joka viittaa siihen, että allot ovat todella loivia. Päätin ajella moottorilla eteläpuolella olevaan pitkään lännen suuntaiseen lahteen, jossa oli myös iso kaupunki nimeltä Vigo. Voisi mennä vaikka ihan satamaan.

Kiirettä ei ollut, joten tein lähtöä vasta puolen päivän maissa. Mitä myöhemmin lähtisin, niin sitä pienemmäksi maininki ehtii laantua. Yritin aamupäivällä soitella Vigossa oleviin vierasvenesatamiin, mutta oli kyllä epätoivoista hommaa. Melkoista kielimuuria meinasi olla.

Ensimmäisen sataman puhelimeen vastasi naisääni reippaasti espanjaksi tervehtien. Vastasin tervehdykseen ja kysyin englanniksi, että puhuuko hän englantia. Vastaus oli: "No!" ja sitten lyötiinkin luuri korvaan. Aika yllättävää palvelua... En siis ainakaan sinne edes yritä.

Seuraavassa satamassa puhuttiin englantia, mutta siellä oli myrsky rikkonut laiturirakenteita ja heillä oli siksi täyttä ja opastivat ottamaan yhteyttä pariin muuhun satamaan. Tämän tiedon valossa olin muuten myös tyytyväinen tekemääni päätökseen olla myrskyn ankkurissa.

Kolmannessa satamassa mieshenkilö puhui englantia auttavasti ja sinne sopi mennä. Opasti ottamaan kymmentä minuuttia ennen saapumista yhteyttä vielä radiolla. Sitä satamaa siis lähdin tavoittelemaan.

Tullessani ulos lahden suojista tuli vastaan lännestä sitä isoa mainkinkia. Ja todellaa loivaa se tosiaan oli. Aallon pohjilla ollessa ei kovin kauas eteen nähnyt, kun aalto peitti horisontin melko korkealle. Aina aallon harjalla sitten näki, että mitä kauempana edessä on. 

Jouduin ajamaan koko matkan koneella, koska ei juurikaan tuullut. En myöskään nostanut purjeita läpsymään. Se tarkoitti sitten myös sitä, että etapilla noin kolmen merimailin matkan etelän kurssilla maininki tuli sivusta ja kyllä muuten keinutti. Mutta eipähän tuo ollut onneksi sen pidempi väli. Sen jälkeen tulinkin saarten suojaamaan Ria de Vigo lahteen ja siellä oli taas paljon tasaisempaa.

Lahden suulla alkoi näkyä merkkejä mainingista sen lyödessä rannikolle ja karikkoihin.

Tällä pätkällä maininki tuli suoraan sivusta.

Hienosti ne isojenkin kivien yli pyyhkäisivät. Nyt ei sovi moottorin oikutella.

Meno rauhoittui huomattavasti kun pääsin noiden oikealla näkyvien saarten taakse.

Ria de Vigo olikin jo huomattavan tasainen.

Lahdessa ajoi koneella myös iso ja vanha kolmemastoinen purjelaiva.

Lähestyessäni valittua satamaa otin sinne radiolla yhteyden, kuten minua oli puhelimessa opastettu. No eipähän se radion päässä ollut herra sitten puhunutkaan englantia. Ei me päästy yhteisymmärrykseen, että sopiiko sinne mennä ja jos, niin mihin. Johan meni vaikeaksi. 

Otin sitten listalla seuraavan sataman käsittelyyn ja soitin sinne. Siellä vastasi automaatti, joka puhui ainoastaan espanjaa. Kuinkas muuten. Sieltä siis kuului, että valitse numero se ja se, jos tätä ja tätä. Mutta en tietysti ymmärtänyt, että mikä numero pitäisi valita. Enkä alkanut arvaamaankaan. Tässä vaiheessa luovutin ja päätin mennä ankkuriin. Pitäköön satamansa...

Vigon itäpuolella oli karttaan merkitty pieni ankkuripaikka aallonmurtajien väliin ja päätin mennä sinne. Pohjaksi ilmoitettiin pehmeä muta, joka ei ole pitävimmistä pohjista, mutta eipä nyt tuullut, niin se saa luvan kelvata.

Ankkuripaikka oli isohkon telakan vieressä, joten ei ihan kauneimmasta päästä.

Mutta sijainti silti ihan hyvä. Kuvassa keskellä näkyy suuri silta, minkä takana olisi vielä suojaisampaa.

10.10. noin 16 merimailin moottorinti Vigon edustalle.

Ankkuroitumisen jälkeen päätin kuitenkin googlailla vielä satamia. Se viimeisin satama, missä automaatti höpötti espanjaa, omasi nettisivut, missä oli online-varaus mahdollista. Päätin kokeilla sitä. Sen verran on jo kokemusta tämän alueen satamien palvelun "nopeudesta", että päätin varata satamapaikan vasta lauantaista alkaen eli parin päivän päähän. Ehtivätpähän ehkä reagoida. Tuuliennusteiden mukaan noin viikkoon ei tarvitse liikkua mihinkään ellei sitten ajele pitkiä pätkiä moottorilla, joten voin viettää ihan hyvin pari päivää ankkurissakin.

Auringonlaskun aikaan oli ihan nättiä ja viereinen telakkakin hiljentynyt.

Muutenpa ei tullut tehtyä muuta kuin nautittua kauniista illasta veneellä eli kotona. Ajattelin mennä seuraavana päivänä käymään kumiveneellä maissa. Vähän ennen auringonlaskua viereen tuli toinenkin purjevene ankkuriin.

Perjantai 11.10. - Parempaan suojaan

Yön aikana alkoi tuulla koillisesta. En ainakaan muista, että sellaista olisi ennusteessa ollut. Se aiheutti jopa hieman aaltoa ja teki ankkuripaikan epämukavaksi. Heti aamusta sitten päätin, että siirryn sen aiemmin mainitsemani sillan itäpuolella olevan lahden pohjukkaan. Se oli järvimäinen allas lahden päädyssä. Ainakin kommenttien mukaan se on "maininkivapaa" alue ankkuroitua, mikä kuulosti hyvältä. Tuuli tosin kääntyisi taas etelään, joten nykyinenkin paikka varmaan päivän mittaan rauhoittuisi, mutta päätin silti siirtyä.

Siirtyessäni tuuli lahden suuntaisesti ja siis suoraan vastaan. Laiskuuttani en alkanut luovimaan, vaan ajelin koneella. Etappi oli vain vajaat neljä merimailia eli reilun puolen tunnin matka.

Komea silta, minkä alituskorkeus oli 43 metriä.

11.10. lyhyt siirtyminen suojaisaan San Simón poukamaan.

Siltaa alittaessani tuuli olikin jo sopivasti kääntymässä etelään, niin valitsin paikan etelärannan tuntumasta. Paikalla oli pari muutakin venettä, mutta alue oli laaja ja tilaa ankkuroitua hyvinkin väljästi.

Illaksi oli lupeissa alkavan taas sateita, joten päätin heti ankkurin laskettuani lähteä käymään läheisen kylän kaupassa ennen sateiden alkamista. Satamastakaan ei ollut tullut vielä vastausta, joten tiedä vaikka tulisin olemaan tuossa paikkaa sateita pitämässä useammankin päivän.

Ainomaria ankkurissa ja sateiden uhka on ilmeinen.

Rannassa oli ikivanha pieni kivinen kalastuslaituri, mistä oli hyvä nousta maihin.
Laiturilta johti kylälle sympaattinen kapea "tie".

Kauppareissun aikana alkoikin sitten jo vettä tihuutella ja paluun jälkeen nostin kumiveneen kannelle vesisateessa. Loppupäivä meni taas veneellä sadepäivää viettäen. En tehnyt mitään sen hyödyllisempää. 

Niin ja satamasta tuli illan aikana vastaus, että paikka löytyy. Ja sitten huonot uutiset - Paikan numeroa ei kerrottu, vaan taas ohjeet ottaa satamaa lähestyessä yhteys radiolla, niin joku tulee laiturille paikan näyttämään. Vähän epävarmuutta se edellisten kokemusten jälkeen toi. Vastasin tulleeseen viestiin, että minä en puhu espanjaa. En tiedä vaikuttaako mihinkään, mutta onpahan varoitettu.

Lauantai 12.10. - Satamaan nimeltä Marina Punta Lagoa

Tuli nukuttua yllättävän pitkään. Myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdin liikkeelle kellon ollessa jo noin 12. Vähän jänskätti, että minkähänlainen vastaanotto siellä satamassa ja sen radiossa mahtaa olla. Nyt oli kaiken lisäksi Espanjan kansallispäivä ja palvelut jokapaikassa vähän rajoittuneet. Ei se auttanut kuin lähteä kokeilemaan.

Sää oli sentään selkeästi ennusteiden perusteella olettamaani parempi. Ihan aurinkoinenkin, eikä sateitakaan sattunut kohdalle, vaikka kuuroja ennusteessa olikin.

Ja eikun takaisin sillan alitse ja Vigon keskustaa kohti.

Ajelin melko lähelle satamaa ennen kuin yritin ottaa radiolla yhteyttä. Olin silloin noin viiden minuutin matkan päässä. Kutsuin satamaa muutaman kerran ja - ei vastausta. Voe voe...

Noh, laitoin kuitenkin siinä lepuuttajat ja köydet valmiiksi ja päätin ajaa vain johonkin paikkaan ja etsiä käsiini henkilökuntaa ja siirtyä sitten minulle varattuun paikkaan. Vähän ennen sataman porttia kokeilin vielä kerran ja sittenpä yllättäen vastattiinkin. Ja ihan englanniksi sujui kommunikointi. Vähän siinä oli epäselvyyttä silti, sillä kun sanoin olevani satamassa kahden minuutin päästä, sieltä pyydettiin ottamaan yhteyttä sitten kun olen lähellä. Mielestäni kaksi minuuttia on jo aika lähellä. Vastasin siihen, että olen jo tosi lähellä, niin sitten sieltä kerrottiin, että aja ponttoonien F ja G väliin, niin joku tulee sinne näyttämään paikan. Taitaa tämä sittenkin onnistua, mutta eipä ollut helppoa.

Paikka löytyi ja minua avustettiin myös köysien kiinnittämisessä. Siihen palvelu sitten loppuikin. Paikkaa näyttämään tullut herra sanoi vain, että: "toimisto on viikonlopun kiinni. Käy rekisteröitymässä ja maksamassa maanantaina." Asia kunnossa. Piti sitten erikseen kysellä vessojen ja suihkujen sijainti ja porttikoodit, kun ei hän hoksannut sellaisia automaattisesti kertoa. Mutta onnistuin kuitenkin viimein satamaan pääsemään.

Satamassa oli suuri aallonmurtaja ulapan suuntaan, mikä toimi myös parkkipaikkana.

Ainoastaan ohi kulkevat isommat alkuset tekivät vähän aaltoa satama-altaaseen. Muuten oli tasaista.

12.10. noin 4 merimailia takaisin Vigoon.

Satamaan kiinnittymisen ja suihkussa käynnin jälkeen lähdin käveleskelemään kaupunkiin katsomaan, että onkohan siellä jotain kansallispäivään liittyviä tapahtumia. Satama ei ihan keskustassa ollut, vaan kävelymatkaa tuli noin 3-4 kilometriä suuntaansa.

Sataman viereinen lähiö ei ollut mitenkään kauneinta seutua.

Mutta keskustan kävelykatu aukioineen ihan mukavan oloinen. Iso kaupunki oli Vigo.

Aikani käveltyäni kaupunkia ympäri päädyin isoon ostoskeskukseenkin. Se tuntui oudolta.
En edes muistanut koska viimeksi olin ollut. Ruotsin Kalmarissa varmaan toukokuussa.

Ostoskeskuksen katolle ja moottoritien päälle oli rakennettu erikoinen pyöreä näköalatasanne.

Hyvät näköalat sieltä olikin.

Huomasin jo kävelyreissun alkumatkasta, että puhelin onkin jäänyt lataamatta ja akkua ei ole kovin paljoa. Ajattelin käydä syömässä ja mennä sitten veneelle puhelinta lataamaan. Illalla voisi tulla vielä keskustaan toiseen kertaan katsomaan, että onko siellä illalla mitään erikoista tapahtumaa.

Olin syönyt viime viikkoina ravintoloissa pelkästään mereneläviä, niin nähtyäni hampurilaisravintolan tuli himo saada hamppari. Kävin siellä syömässä ja lähdin kävelemään takaisin veneelle.

Otin veneellä päiväunet puhelimen latautuessa ja lähdin vähän ennen auringonlaskua käveleskelemään takaisin keskustaan. Auringonlasku näytti satamaan johtavalta tieltä hienolta ja tuli jäätyä sitä hämmästelemään siihen tien varteen.

Aurinko laskee Ria de Vigon ylle.

Eipä siellä keskustassa sitten sen kummempaa tapahtunut. Kaikki ravintolat olivat tosi täynnä ja ei tullut käytyä edes lasillisella. Ei jotenkin huvittanut mennä ryysikseen. Käveleskelin ympäri keskustaa ja pitkin sen pieniä katuja. Sen jälkeen palasin veneelle. Kävelin vielä palatessa matkan varrella olleen ostoskeskuksen läpi ja sieltä ostin mango smoothien, minkä hörpin veneelle kävellessä. Menihän tuo lauantai näinkin ihan mukavasti.

Keskusaukiolla oli tilaa, koska ihmiset olivat pääosin ravintoloissa.
Illallakin oli apteekin mittarin mukaan vielä 22 astetta lämmintä.

Olin takaisin satamassa jo noin ilta kymmeneltä.

Sunnuntai ja maanantai, 13.-14.10 - Vene-arkea satamassa

Vaikutti siltä, että tulevana keskiviikkona voisi olla viimein sääikkuna purjehtia vähän helpommin etelään. Luvattiin länsituulta. Aallonkorkeus olisi nelisen metriä, mutta sen pitäisi olla vastaavaa loivaa aaltoa, kuin mitä oli muutama päivä sitten moottoroidessa. Ihan tehtävissä siis ja tuulen kanssa purjeet tasoittavat menoa.

Nyt olisi pari päivää hyvää aikaa täydentää jääkaappia, vaihtaa tuoreet vedet säiliöihin ja etsiä itsepalvelupesula jostain. Voisi olla järkevää myös tankata vene, vaikka tankki onkin vielä noin puolillaan. Eipähän tule sitten pulaa, jos innostuu pidemmän pätkän siirtymään ja moottoria siellä jostain syystä tarvitsisi.

Sunnuntaina päätin etsiä sen pesulan, koska kaupat olivat pääosin kiinni. Sellainen löytyikin parin kilometrin päästä, kun sain selville, että mikä on oikea hakusana sellaiselle. Lavanderia osoittautui hyväksi hakusanaksi googlemapsissa. Pesulassa meinasi olla vähän ruuhkaa, joten siihen tuhrautui melko paljon aikaa, mutta sainpahan lopulta pyykit pestyä. Pyykkien pyöriessä kävin läheisessä kahvilassa ja tilasin lasin valkoviiniä. Se maksoi 1,40€ ja kylkeen tuotiin vielä tapas - pala patonkia ja juustoa. Melkein tekisi mieli sanoa ilmaiseksi...

Maanantaina päätin laittaa sen tuuligeneraattorin kasaan ja paikalleen. Kannattaa kait sitä ainakin kokeilla, että toimiiko se. Se ei maksa mitään. Sain sen isommitta ongelmitta paikalleen, mutta koska oli tyyntä, niin sitä ei voinut heti testata. Yhdessä kohtaa siellä käämeissä joku ottaa vielä vähän kiinni, mutta muuten se tuntui pyörivän ihan sulavasti. Toivottavasti se tekee vielä sähköäkin.

Lisäksi kävin kaupassa ja vielä illalla auringonlaskun aikaan sataman lähiympäristössä kävelyllä. Niin ja muistin käydä siellä satamatoimistossa rekisteröitymässä ja maksamassakin. Ilmoitin samalla, että lähden tiistaina pois sieltä.

Kävelyllä sataman vieressä auringon laskiessa.

Maanantain aikana muotoutui suunnitelma, että siirryn tiistaina lähemmäs ulappaa pois tuolta pitkän lahden pohjukasta. Lähellä ulappaa oli pienen lahden rannalla Baiona niminen kylä, minkä edustalle oli merkitty ankkuripaikka. Sitä oli ihan kehuttukin. Siellä voisin tiistai-illan aikana kelkkoa rannassa olevalta huoltoasemalta kumiveneellä dieseliä veneen tankkiin. 

Ja jos tuuliennusteet pysyvät muuttumattomina, niin keskiviikkona sitten lähdetään painelemaan etelään päin tavoitteena Lissabon. 

Tiistai 15.10. - Baiona ja valmistautuminen pidempään siirtymään

Minun oli luvattu olla satamassa vaikka iltaan asti halutessani, joten kiire ei ollut lähteä liikkeelle. Baionaan tulisi matkaa vähän yli kymmenen merimailia eli parin tunnin matka. Edelleen oli lähes tyyntä, joten moottorilla mennään.

Söin kunnon aamiaisen veneellä ja kävin vielä sataman suihkussa ennen lähtöä. Köydet irtosi satamasta noin yhdentoista aikaan. Matka Baionaan oli helppo tyynessä säässä ja suhteellisen vähäisessä merenkäynnissä.

Vigon keskustaan oli näköjään saapunut risteilyalus vierailuni aikana.

Sinne jäi Vigo.

Tässä kohtaa havahduin, että oli ensimmäinen kerta,
kun rannikko ei ollut pilvessä minun ollessani ulapalla. Ihan nättiä.

Tuosta saarten välistä Baionan lahteen.

Baionassakin on näköjään linnoitus. Olisi kiva käydä.

Ja ihan kivan näköinen oli kyläkin.

Matkaa tuli vajaat 12 merimailia eli pari tuntia. Moottorointia koko matka.

15.10. siirtyminen Baionan edustalle ankkuriin.

Ankkuroiduttuani laskin heti kumiveneen ja tyhjensin varakanisterit tankkiin. Tankki tuli niillä jo lähes täyteen, joten päätin käydä vain yhden reissun eli hakea noin 40 litraa dieseliä. Toisen niistä kaataisin vielä tankkiin ja jätän toisen varalle.

Paluumatkalla alkoikin sitten sataa vettä. Se oli vähän harmi, koska ei huvittanut sateessa palata katselemaan Baionan kylää. Sen sijaan päätin käydä vaihtamassa potkuriin uuden sinkin. Huomasin Muroksen edustalla potkuria puhdistaessa, että ei ole sinkkiä jäljellä juuri lainkaan. Nyt voisi olla sopiva sadesää pukea märkäpuku päälle ja käydä sukeltelemassa sinne uusi. 

Sinkin vaihto sujui ongelmitta ja kylläpä se tosiaan olikin vähissä, huhhuh. Taisi olla niin, että en sitä keväällä vaihtanut, kun sitä näytti olevan vielä reilusti yli puolet jäljellä edellisen kauden jäljiltä. Onneksi kävin nyt vaihtamassa. Tämän tarkoitushan on siis olla potkurin "uhrautuva" osa ja syöpyä itse potkurin sijaan. Jos tämä loppuu, niin on vaarana, että sen jälkeen alkaa syöpyä itse pronssinen potkuri ja se käy kalliiksi. Minulla on näitä vieläkin pari jemmassa. Pitää vain muistaa seurata tilannetta.

Vanha ja uusi potkurin sinkki.

Eipä tullut sitten illallakaan lähdettyä veneeltä mihinkään. Suunnittelin vielä tarkemmin tulevaa etappia ja näytti edelleen tulevan ihan hyvä sääikkuna. 

Sain varattua Lissabonin keskustasta venepaikan satamasta alkaen seuraavana lauantaina eli 19. päivä. Matkaa tulisi noin 230 merimailia, jonka matka-aikana arvioin olevan noin 45-47 tuntia. Mutta koska olen lähdössä jo keskiviikkona, niin jossain pitää viettää yksi yö ennen kuin varaamani satamapaikka vapautuu. 

Päätin, että pysähdyn yöksi Cascais nimisen pikkukaupungin edustalle, joka on Lissabonin länsipuolella. Siitä sitten lauantaina vajaan 15 merimailin siirtymä Lissaboniin. Matkaa Cascaisiin tulisi siis noin 215 merimailia eli arviolta 40-42 tuntia. Se tarkoittaa sitä, että pitäisi lähteä liikkeelle vasta myöhään iltapäivän puolella, jotta en olisi perillä perjantai-aamuna ennen auringonnousua eli pimeässä. 

Näin siis päätin lähteä liikkeelle noin kahden maissa seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Kahden yön yli purjehdus tiedossa. Tuuliennusteiden perusteella saatan joutua moottoroimaan ensimmäisenä yönä, mutta sitten pitäisi tulla vakaat länsituulet ja loppumatkan pitäisi hoitua purjeilla.

Keskiviikko - perjantai-aamu, 16.-18.10. - Pitkä etappi etelään

Nukuin niin pitkään kuin nukutti ja yritin vielä ottaa päiväunetkin, mutta vähän huonolla menestyksellä. Hyvin kuitenkin olin yön levännyt, niin eipä tuo haitannut. Tein vähän ruokaa valmiiksi, jotta matkan varrella on helppo evästä lämmittää. Allokko on ainakin ensimmäisen vuorokauden ajan melko isoa ja voi olla melko keikkuvaa kyytiä alkaa tehdä ruokaa ihan alusta asti.

Herätessäni aurinko paistoi hauskasti pikkuruisesta pilven reiästä.

Yön aikana ankkuripaikalle oli tullut myös rannikkovartioston tai vastaavan tahon alus.

Liikkeelle lähtiessä sää oli nätti.

Nostin ankkurin vähän kahden jälkeen iltapäivällä ja lähdin moottorilla liikkeelle, sillä tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Parin tunnin moottoroinnin jälkeen alkoi tuuli nousta ja aika pian sain nostaa purjeet ja sammuttaa moottoroin. Fiilis oli hyvä ja maininki niin loivaa, että ei sitä oikein edes huomannut muuta kuin rannikon karikoilla nousevista isoista tyrskyistä. Tunnelmaa kohotti vielä sekin, että tuuligeneraattori toimii! Loistavaa. Eikä se pidä edes mitään ylimääräistä ääntä.

Hyvä sää, mutta tuuli oli vähän turhan heikko.

Hienoja maisemia rannikolta.

Rannikon vuoristo kehräsi pilviä, mutta ulapalla oli kirkasta.

Nokka vakaasti kohti etelää.

Auringon laskettua tuli esiin täysikuu.

Melkein koko yö oli hyvin valoisa täysikuun ansiosta.

Päivän aikana veneen vierellä kävi taas useaan otteeseen delfiinejä. Niitä on kyllä hauska seurata. Yhdessä kohtaa näin myös jonkun pienen esineen törröttävän vedestä. Se näytti niin kuin iso sulka olisi kellunut jostain syystä pystyssä ja tuuli heilutteli sitä. Vene kulki ihan sen vierestä ja kohdalla huomasin sen olevan suurehko merikilpikonna, joka näytti vilkuttavan minulle eturäpylällään. Hauska sattuma. Harmi, että en hoksannut ottaa kameraa esiin.

Auringon laskettua tuuli alkoi harmillisesti heiketä. Tai niinhän sen oli kyllä ennustettukin tekevän. Jouduin siis käynnistämään moottorin ja pian oli lähes tyyntä jolloin otin purjeet alas, jotta ne ei turhaan läpsyttele. Purjeiden alas ottamisella oli kyllä iso vaikutus veneen vakavuuteen eli keikkuminen lisääntyi. Mutta ylhäällä ollessa ne läpsyivät ja hakkasivat niin inhottavasti, että en raaskinut pitää esillä.

Puolen yön aikaan lännestä tuli isoja sadepilviä ja ne alkoivat myös salamoida. Se ei ollut oikein kiva fiilis. Onneksi yksikään niistä salamoivista kuuroista ei tullut ihan suoraan päälle, vaikka muutama niistä rankkoja sateita kyllä päälle nakkasikin. Sadekuurojen ketju jatkui noin aamu neljään saakka, minkä jälkeen tuli taas hyvin valoisa kuutamo esiin. Kuurot toivat epävakaita ja ajoittaisia tuulia, mutta en yrittänytkään niillä lähteä purjehtimaan. Koneella tuli ajettua melkein koko yö.

Kuutamo noin aamu viideltä.

Hieman ennen auringonnousua länsituuli taas voimistui ja kävin nostamassa purjeet. Moottori kävi moitteetta melkein 10 tuntia, joten nyt viimeistään uskaltaa sanoa, että se vika oli siinä vaihtamatta jääneessä suodattimessa. Onneksi tällä kertaa päästiin noin helpolla.

Seuraava päivä oli ihan hyvä purjehtia. Sadekuuroja ajelehti lännen suunnalta ohitse silloin tällöin ja samalla ne tietenkin myös sotkivat hieman tuulia. Mutta isompia ongelmia ei tullut ja pystyin purjehtimaan hyvää vauhtia koko päivän. Vaikutti jopa siltä, että saattaisin olla perillä hieman liian aikaisin. Riippuisi siitä miten tulevana yönä jaksaa tuulla.

Aurinko nousi pilvien takaa.

Tällaisia sadekuuroja meni ohitse päivän mittaan lähes jatkuvasti. Onneksi eivät enää salamoineet.

Illalla ei enää sadekuuroja näkynyt.

Auringon laskiessa näin myös toisen purjeveneen. Se oli matkalla pohjoiseen.

Auringonlaskun jälkeen tuli taas kirkas kuutamo koko yöksi muutamia sadekuuroja lukuunottamatta.
Tästä kuvasta itseasiassa näkee myös kuinka iso maininki on peittänyt horistontin näkyvistä.

Sitten ollaankin saapumassa Cascaisiin juuri aamusarastuksen aikaan.
Keskellä näkyvä tankkeri oli ankkuroitunut Cascaisin edustalle.

Vähän ennen ankkuripaikalle saapumista oli jo ihan valoisaa. Hyvin onnistui ajoitus.

Matka meni siis loppujen lopuksi ihan hyvin. Pitkä moottorointi tuli ensimmäisenä yönä, mutta eipä tuolle mitään voinut. Hyvin matka kaikesta huolimatta eteni. Sain nukuttuakin öisin niitä puolen tunnin pätkiä. Toisena yönä tosin vähän vähemmän, kun olin lopussa niin lähellä rannikkoa, että en uskaltanut.

Kahden yön yli purjehdus, noin 223 merimailia ja 42 tuntia.

Perjantai 18.10. - Cascais

Saavuttuani perille ja saatuani ankkurin laskettua ajattelin ottaa veneessä suihkun ja mennä sitten muutamaksi tunniksi lepäämään. Mutta pettymys iski, kun jostain syystä suihkusta tuli vain kuumaa vettä. Liekö termostaatti jumahtanut vai mitä lie vikana. Kaikenlaista harmia. No onneksi lämminvesivaraajasta pystyy säätämään, että kuinka kuumaa vettä se antaa ulos. Siinä on itsessään sekoittaja, joka syöttää kylmää vettä kuumavesilinjan lähtöön. Sain siis kuitenkin peseydyttyä. Pitää joku päivä Lissabonissa selvittää vian syytä. 

Heräsin iltapäivän alussa siihen, että joku kuuluttaa rannalla isoon ääneen jotain. Rannassa myös näkyi paljon avovesiuimareita märkäpuvuissaan. Kuulutuksesta selvisi, että Cascaissa on tänä viikonloppuna Ironman eli triathlon kilpailut. Kuullusta toitotuksesta sain kuvan, että ne olisivat nyt perjantaina, mutta google kertoi, että oikeasti vasta seuraavana päivänä. Ilotulituksiakin mainostettiin. Ne minulta kyllä jää näkemättä, sillä olin edelleen lähdössä seuraavana aamuna Lissaboniin. Mutta melkoiset karnevaalit näytti keskustassa jo nyt olevan ja valtavasti väkeä liikkeellä.

Söin veneellä vähän leipää ja lähdin sitten kumiveneellä katsomaan mitä siellä keskustassa oikein tapahtuu.

Ainomaria ankkurissa Cascaisin edustalla.

Jätin Laivarotan kiinni polttoainelaiturin rannan puolelle. Siinä oli pari muutakin kumivenettä.

Oli siellä ankkurissa jokunen muukin alus.

Cascaisin katuja.

Kaduilla oli väkeä vaihtelevasti, mutta siistin näköistä oli kyllä. Turistikaupunki selvästi.

Kävin sitten ihan ravintolassa syömässä ja otin taas mereneläviä, mutta olipahan pettymys. Kaikki oli selvästi pakasteista lämmitettyä, kalmarirenkaita ja myös valkosipulileipää myöten. Olin kait tottunut liian hyvälle Espanjan puolella pienissä kalastajakylissä. Tosin syönnin jälkeen kävelin vähän edemmäs ihan keskustasta ja siellä oli kyllä paljon paremman näköisiä annoksia ihmisten edessä ravintoloiden terasseilla. Olisi pitänyt älytä poistua pahimmasta turistikeskuksesta syömään vähän syrjempään. Aina oppii uutta.

Aurinko laski seitsemän maissa ja minulle tuli siinä vähän kiire palata veneelle, sillä tajusin, että minulla ei ole laivarotassa mitään valoa mukana enkä myöskään ollut laittanut ankkurivaloa veneessä päälle. Kiiruhdin siis takaisin veneelle.

Veneelle päästyäni oli jo varsin pimeää.

Kuu kävi vähän aikaa esillä pilven raosta.

Ei tullut lähdettyä enää takaisin keskustaan, joten vietin illan veneellä juuri ostamaani valkoviiniä nautiskellen.

Lauantai 19.10. - Lissaboniin

Aamulla tulikin sitten herätys noin seitsemältä, kun kisat olivat alkamassa. Kuulutukset raikuivat rannalta isoon ääneen. Ensimmäiset uimarit lähtivät liikkeelle puoli yhdeksältä. Ironman kisassahan ensin uidaan muutama kilometri, sitten ajetaan pyörällä 190 km ja päälle juostaan maraton. Hullua hommaa sanon minä.

Uimareiden "rata" kulki ankkuipaikan ympäri, joten minun piti odottaa, että kaikki uimarit on siitä osiosta suoritunut. Lähdin siis liikkeelle vasta iltapäivän puolella.

Tuli odotellessa kuvattua rannan taloja. Tuo keltainen huvila on aika hulppealla paikalla.

Lähtiessä tuuli noin 3 m/s etelästä. Se tuli siis Lissaboniin mennessä suoraan sivusta ja pääsin ihan kivasti ja leppoisasti purjehtimaan lähes koko matkan. Uimareita odottaessa kävi itseasiassa sellainen tuuri, että satuin lähtemään juuri, kun virtaukset kääntyivät myötäiseksi. Parhaimmillaan virtausta oli lähes neljä solmua. En ollut jotenkin hoksannut edes ajatella, että se olisi niinkin kova. Kartoissa niistä ei ollut mitään mainintaa.

Pitkästä aikaa niin leppoisa sää, että viitsii käydä kannellakin purjehtiessa. 
Ja tuuligeneraattori jauhaa sähköä.

Lissabonia suojannut merilinnoitus. Taustalla näkyy jo Lissabonin edustan silta.

Paikoitellen vedenpinta oli levoton kovasta virtauksesta johtuen.

Tämä rakennus taitaa olla jonkin sortin "selfie-kohde". Hieno se ainakin on.

Vähän Helsingin Oodi-kirjasto tuli mieleen tästä rakennuksesta. Mikä sitten lieneekään.

Satama oli heti tämän suuren sillan jälkeen.

Ja niin löytyi satamapaikkakin. Huh. Viimein perillä Lissabonissa.

Kävin kirjautumassa satamaan ja samalla myös sataman suihkussa (oli aika törkyiset tilat). Alustavasti sovin, että olen täällä viikon. Vähän "lomailua" hetkeksi. Ei tarvitse joka aamu välttämättä tuuliennusteita katsella. Sääkin pitäisi olla kaupunkilomalle ihan hyvä. Reilua kahtakymmentä lämmintä ja satunnaisia sadekuuroja lukuunottamatta pitäisi olla poutaa. Kyllä kelpaa.

Kävin illalla kaupungilla käveleskelemässä ja tuli ihmisiäkin jututettua. Oli kyllä ystävällistä porukkaa. Muutamassa baarissa tuli käytyä samalla ja vaikutti olevan baarien pitäjät pääosin muualta tulleita. Brasiliasta ja Bahamalta muuttaneita ainakin jututin. Parin tanskalaisen asiakkaan kanssa tuli myös juteltua samoin kuin kahden nuoren amerikkalaisen naisen kanssa, jotka olivat olleet usean päivän vaelluksella Portugalin rannikolla ja nyt viettämässä aikaa Lissabonissa. Mukavia kohtaamisia kaikin puolin. 

Vähän surulliseksi tosin veti se, että kaduilla ihmismassan seassa kävellessä tuli useita huumekauppiaita kyselemään, että kiinnostaako ostaa. Niitä oli todella paljon. Jotenkin harmillinen homma.

Nämä pienet kadut pienine ravintoloineen oli eniten minun mieleeni.

Ja niitä kyllä riitti koluttavaksi. Tai riittää, onhan minulla tässä viikko aikaa niitä koluta.

Tässäpä nyt sitten tarinat tällä kertaa. 

Mukavasti siis on mennyt varsinkin, kun lopulta tuli se sopiva sääikkuna. Lissabonista on ihan hyvä tunne näin yhden päivän kokemuksella niitä huumekauppiaita lukuunottamatta. Jospa täällä viikon viihtyy.

Palaan siis viikon päästä taas asiaan. Jos täältä niin paljon tulee tarinaa kirjoitettavaksi. Väliviikko taas tarvittaessa. Mutta kyllä minun on viikon päästä tarkoitus jatkaa matkaa yhä etelämmäs, jos säät sen vain mahdollistaa.

-Jouni