21. Biskajanlahden ylitys

Reissun 21. viikko, 15.-21.9.2024

Viime viikolla paljastuikin jo, että Biskajanlahti on ylitetty ja kirjoittelin vähän viiveellä parin viikon tapahtumista Espanjan puolelta. Kirjoitin ja julkaisin tuon tekstin 17.9. Espanjaan saavuttuani. Tätä kirjoittaessani on 22.9. ja olen edelleen samassa paikassa, mihin Biskajan jälkeen päädyin. Ei ole tuullut.

Saattaa tulla siis aika lyhyt kirjoitus tällä kertaa, kun tapahtumaa on ollut vähemmän. Biskajalta tosin ei selvitty ilman haasteita ja pieni kalustotappiokin siellä viimeisenä yönä tuli. 

Auringonnousu Biskajanlahdella 15.9. ensimmäisen yön jälkeen.

Sunnuntai 15.9. - Rauhallista myötätuulipurjehdusta

Olin lähtenyt liikkeelle edellisenä päivänä, kuten edellisessä julkaisussa kirjoitin. Tuuli oli ollut turhankin heikko koko yön. Minun piti muuttaa kurssia hieman etelään, jotta sain tuulen tulemaan hiukan enemmän sivusta ja purjeet pysyivät paremmin muodossaan. Onneksi aallokko oli melko pientä.

Ennusteessa oli povattu tähän alkuun vähän kovempia tuulia kuin mitä todellisuudessa oli, mutta pääsin kuitenkin ihan kohtuu hyvin etenemään ja lähes oikeaan suuntaan. Kahdeksi ensimmäiseksi vuorokaudeksi tuulennopeus oli ennusteessa 5-7 m/s. Kolmantena päivänä, kun olen lähestymässä Espanjan rannikkoa on ennusteessa noin 10-12 m/s. Se on jo melko paljon, mutta en siitä myötätuulena ollut huolissani. Viimeistään silloin pystyisin korjaamaan kurssin taas enemmän lounaan suuntaan ja kohti Espanjan luoteiskulmaa. 

Siitä eteenpäinkin tuuli pysyisi ennusteen mukaan samanlaisena vielä pari vuorokautta, joten pienet viivytykset tai mutka reitissä eivät sinällään haittaa.

Leppoisa meri ja pilvetön taivas.

Sivumyötäisessä matka edistyi hyvin.

Päivä sujui siis oikein mukavassa ja lämpimässäkin säässä. Pitkästä aikaa ei tarvinnut laittaa vesillä ollessa merinovillakerrastoa päälle. Paitsi öisin. Aamupäivästä tulin myös Biskajanlahden syvänteen reunan yli missä meren syvyys muuttui melko lyhyellä matkalla paristasadasta metristä yli neljään kilometriin. Olin lukenut, että joskus vedenalaiset virtaukset saattaisivat tehdä erikoista aallokkoa noilla paikoilla, mutta ei siitäkään seurannut ainakaan tässä kelissä pinnalla mitään havaittavaa.

Kuvattavaa ei matkan varrella juuri ollut. Olin sen verran kaukana etelässä rahtilaivojen reitiltä, että niitäkään ei näkynyt ja rantaa ei tietenkään missään.

Kun aurinko oli jo melko lähellä horisonttia, niin näin sen kajastusta vasten korkean vesisuihkun arviolta parin sadan metrin päässä. Ajattelin, että tuon täytyy olla valas. Nappasin kameran valmiiksi, mutta ei sitä tullut enää toista kertaa. Kun olin vienyt kameran takaisin säänsuojaan, niin näin sen valaan evän ja osan selkää käyvän pinnalla. Se oli edelleen melko kaukana, että eipä siitä kunnon kuvaa olisi saanutkaan, mutta näin kuitenkin reissun ensimmäisen valaan!

Auringon laskettua pilvettömälle taivaalle tuli esiin täysikuu, joten yökin oli hyvin valoisa. 

Maanantai 16.9. - Keskellä Biskajanlahtea

Nukuin taas koko yön 30 minuutin pätkissä, kuten edellisenkin yön. Eli kello oli herättämässä 30 minuutin välein ja nousin aina tarkistamaan, että kaikki on niin kuin pitää ja muita aluksia ei ole lähettyvillä. Yksi kalastusalus oli päässyt melko lähelle erään pätkän aikana, mutta oli sinnekin vielä pari kilometriä matkaa. Eikä oltu törmäyskurssilla.

Aurinko oli jo noussut, kun olin ottamassa viimeisiä torkkuja. Kuulin linnun piipitystä unen läpi pariin kertaan, kunnes havahduin, että se kuuluu tosi läheltä. Kun avasin silmäni, niin olkapäälläni istui pieni harmaa lintu, joka tuijotti intensiivisesti silmiini. 

Kun liikahdin, niin lintu säikähti ja lennähti tiskialtaiden viereisen seinämän päälle. 

Pikkulintu liftasi keskeltä Biskajanlahtea kyydin.

Tämä pikkulintu on varmaan muuttomatkalla. Liekö tullut merellä väsymys. Sitä en tiedä, että miksi se minun olkapäälle tuli lepäämään. Olihan minulla kyllä villapaita päällä, että liekö siinä ollut lämmin ja villasta saanut hyvin otteen keikkuvassa veneessä.

Lintu kävi sitten myös tiskialtaassa pyörähtämässä. Laskin sinne ihan pikkaisen vettä siltä varalta, että sillä olisi jano. Ja murustelin vähän näkkileipää viereen, jos sattuisi kelpaamaan. Ei ne kelvanneet.

Lintu meni lopulta salongin hyllyyn lepäilemään. Se änkesi siellä olleen kirjan ja hyllyn katon väliin niin, että ei keikkunut niin paljon. Annoin sen siellä levähdellä rauhassa ja menin itse ohjaamoon.

Muutaman tunnin päästä lintu lennähti salongin pöydälle ja hetken päästä kävi räpyttelemässä kattoluukkua vasten. Vissiin aikoo jatkaa matkaa. Kävin avaamassa luukun ja lintu lennähtikin siitä heti ulos ja lähti lentämään etelää kohti. Jospa se nyt jaksaa Espanjan rannalle asti. Ainakin sillä matka taittuu nopeammin, kuin Ainomarian kyydissä.

Päivä oli lintuepisodia lukuunottamatta melkolailla samanlainen, kuin edellinenkin. Tuuli oli nyt jo voimistunut ja jossain vaiheessa päivää saattaisi tulla jo niitä yli 10 m/s tuuliakin. Myös aallot olivat illemmalla jo selkeästi isommat ja peittivät ajoittain horisonttia lähestyessään.

Aamupäivällä oli edelleen maltillista aallokkoa ja nätti keli.

Illalla yritin saada kuviin aaltojen korkeutta. Hankalaa sekin.

Auringonlasku näkyy

Ja seuraavana hetkenä ei näy. Arvioin, että noin 2,5 metriä oli isoimmat aallot auringon laskiessa.

Olin ensin ajatellut, että pidän isopurjeen kokonaan ulkona seuraavankin yön, mutta suuret aallot saivat muuttamaan mieleni ja kävin varmuuden vuoksi reivaamassa sen. Sääntö numero 2 (älä koskaan luota tuuliennusteisiin). Nopeus ei reivaamisesta huolimatta juurikaan muuttunut, joten eipä tuosta ainakaan haittaa ollut.

Aloin taas auringon laskun jälkeen ottamaan niitä 30 minuutin unia, vaikka nyt vene keikkuikin jo melkoisesti. Puolen yön jälkeen alkoikin sitten tapahtua.

Tiistai 17.9. - Espanja lähestyy

Noin yhden aikaan yöllä heräsin yksiltä torkuilta autopilotin hälytykseen. 

Kiipesin nopeasti ohjaamoon veneen ollessa jo melko paljonkin kallellaan ja totesin, että nyt tuulee paljon ja autopilotti ei pysty pitämään isoissa aalloissa suuntaa. Tuuli oli ajoittain reilusti yli 20 m/s eli melkein tuplat ennustettuun nähden.

Ohjasin hetken aikaa käsin ja mietin siinä, että uskallanko lähteä ottamaan isopurjeen kokonaan alas. Näytti siltä, että juuri se aiheutti autopilotille ongelmia, sillä kovan puuskan tullessa samaan aikaan ison aallon kanssa piti kääntää ruori nopeasti melkein laitaan asti, että suunta säilyi. Eikä purjeelle kyllä näin kova tuuli muutenkaan oikein hyvää tee. Todennäköisesti aivan pieni osa keulapurjetta riittäisi tässä kelissä.

Pakkohan se oli sitten päätyä siihen, että pitää kääntää vene sivuvastaiseen ja käydä mastolla ottamassa se isopurje alas. Olin viritellyt lähtiessä köyden kannelle, mihin pystyin kiinnittämään itseni estääkseni tippumasta kyydistä, jos sattuisin horjahtamaan tai aalto pyyhkisi minut kumoon.

Vastatuuleen ja vasta-aaltoon kääntäessä meno tietysti meni melkoiseksi ryskeeksi, mutta autopilotti piti suuntaa ihan hyvin. Osa aalloista murtui ikävästi keulalle, mutta eivät kuitenkaan pyyhkäisseet siitä kovin agressiivisesti yli. Äkkiä vaan mastolle.

Sain purjeen yllättävänkin helposti olosuhteisiin nähden alas. Olisi pitänyt ennen kannelle menoa vielä käydä vaihtamassa uimashortsit päälle, sillä ne aallot kyllä kastelivat minut melko huolella. Mutta ei sen isompia ongelmia.

Purjeen laskemisen jälkeen vettä tippuvana käänsin takaisin myötäiseen ja kylpypyyhkeen kokoisella genoalla sitten jatkettiin keikkumista eteenpäin. Autopilotti pysyi taas menossa mukana. 

En enää mennyt nukkumaan. Täytyy kait sitä myrskyluokan tuulissa vähän valvoa tapahtumia. Yö tuntui kuluvan tosi hitaasti odottaessani pääsemistä rannikon suojiin.

Auringon noustessa olin jo sen verran lähellä Espanjan rannikkoa ja osittain sen lounaiskulman länsipuolella, että aallokko alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja tuuli heiketä. Huomasin siinä valon lisääntyessä, että Suomenlippu on lähtenyt jossain vaiheessa yötä lentoon lipputankoineen. Sellainen tappio siitä myrskystä tuli. Onneksi ei mitään isompaa. Ja varalippukin minulla on mukana, mutta lipputankoa ei.

Auringon noustessa lähestyin Camariñas nimistä kalastajakylää.

Alkuperäinen suunnitelmani oli ollut mennä Fisterra nimiseen pikkukaupunkiin. Muutin kuitenkin suunnitelmaa siten, että jäin noin 15 merimailia pohjoisempana olleeseen Camariñas nimisen kylän edustalle ankkuriin. Alkuperäiseen määränpäähän olisi ollut siis noin 3 tuntia pidempi matka. Yön valvominen keikkuvassa veneessä väsytti niin, että päätin lyhentää etappia sen verran. 

Camariñas oli vielä sen verran sopivalla etäisyydellä, että pääsisin auringonnousun aikaan ankkuria laskemaan. Se oli myös hyvin suojaisassa poukamassa, joten olin oikein tyytyväinen tekemääni reittimuutokseen, kun sain ankkurin laskettua ja pääsin lepäämään.

Biskajanlahden ylitys 14.-17.9. 385 merimailia ja noin 68 tuntia.

Nukuin melko pitkälle iltapäivään ja aloin sitten kirjoittelemaan rästissä ollutta blogitekstiä parilta edelliseltä viikolta. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mikä oli kyllä mukavaa vaihtelua. Seuraavalle päivälle oli luvattu ihan hellettäkin ja ajattelin silloin käydä kumiveneellä kylällä katselemassa paikkoja. 

Googlettelin tarkemmin tätä paikkaa vasta illalla ja kyllähän siellä oli kauppoja ja useita ravintoloitakin. Sieltä löytyi myös vierasvenelaituri, jota paikallinen venekerho ylläpiti. Sitäkin voisi käydä katsomassa ja vaikka mennä sitten ihan satamaankin, jos se ei ole kovin kallista.

Sitten taas nukkumaan ja kääntämään unirytmiä normaaliin.

Täysikuu nousemassa, kun olin nukkumaan menossa.

Keskiviikko 18.9. - Camariñas

Sain taas nukuttua hyvin ja unirytmi tuntui palanneen normaaliksi. Laskin heti aamupalan syötyäni kumiveneen vesille kylällä käymistä varten, mutta tuli lopulta lähdettyä vasta puolen päivän jälkeen.

Aamupäivällä taivas aurinkoineen oli oudon punertava. Olin joskus lukenut, että Saharasta kantautuu joskus tuulten mukana hiekkaa, mikä värjää taivasta. Mietin, että liekö sellaisesta kyse.

Punertava taivas.

Lähdin ajelemaan kumiveneellä kylälle ja huomasin, että tuolla punertavalla taivaalla on aivan tarkka raja metsän takana horisontissa. Se oli tosi erikoisen näköinen. Yllä oleva pilvi näytti liikkuvan länteenpäin melko nopeasti, joten pian olisi varmaan pilvetön taivas.

Sinistä taivasta näkyvissä.

Kylälle oli matkaa noin kilometri, koska tuulensuunnasta johtuen ankkuroiduin lahden vastarannalle.

Aivan kylän keskustasta löytyi jollien "parkkipaikka"

Camariñas kylän rantaraitti.

Ihan niin kuin olisi tullut Espanjaan lomalle.

Kävin rannassa olleessa ravintolassa syömässä grillattua kalmaria, koska tällä seutua kannattaa kuulemma syödä kaikkea merenelävää. Se on täällä tuoretta ja osaavat valmistaa niitä hyvin. Ja hyvää se olikin - tuoretta ja maukasta.

Syödessäni se outo pilvikin väistyi ja lämpötila alkoi myös selvästi nousta. Taisi olla nyt neljäs tai viides hellepäivä, joka minun kohdalle on tälle kesää osunut. Brittien saaret ei niitä tarjonneet, mutta Norjan Bergenin seudulla oli muutama.

Syötyäni käveleskelin vielä vähän kylää ympäri ja kävin kaupassa ennen kuin palasin takaisin veneelle. Niin ja kävin minä siellä venekerhon satamassa myös. Siellä oli oikein ystävällinen satamamestari, joka puhui hyvin englantia. Hän oli kuulemma syntyjään ruotsalainen, mutta asunut nyt täällä jo 25 vuotta.

20€ olisi sataman päivämaksuAinomarialta, joka oli Brittien hintoihin verrattuna edullinen, sillä siellä hinnat oli olleet noin tuplat. Täällä hintaan kuului kaikki palvelut, kun Briteissä piti paikoin suihkuistakin maksaa vielä erikseen. Kyllähän tuonne satamaan voisi joksikin päivää mennä. 

Paluumatkalla veneelle huomasin, että Ainomarian vieressä ankkurissa olleessa saksalaisessa veneessä oli porukkaa kannella ja päätin käydä morjestamassa. Mukava pariskunta siellä oli ja sovittiin, että käydään illalla kahdeksan aikaan venekerholla oluella ja jutellaan siellä lisää. Hekin olivat etelään menossa.

Olin takasin veneellä noin viiden aikaan iltapäivästä ja korkkasin kaupasta ostamani pullon paikallista eli Galicialaista valkoviiniä. Kylläpä siinä kelpasi lämpimästä illasta nautiskella.

Illasta siis tuli käytyä vielä toisen kerran rannassa ja saksalaisten kanssa parit oluet nauttimassa. Kuusi olutta ravintolassa maksoi noin 13€. Hämmentävän edullista, kun on Skandinaaviseen hintatasoon tottunut.

Veneelle palatessani oli kuu taas esillä, mutta tällä kertaa todella punainen ja taivaskin jotenkin purppuran sävyinen.

Punainen kuu.

Tuli illalla vielä viestiteltyä kavereiden kanssa ja eräs heistä kysyi, että haiseeko savu, kun Portugalissa on isot maastopalot? Ja siinäpä se selitys löytyi, että mistä tuo outo väri taivaalla on johtunut. Ei ne olleet pilviä eivätkä hiekkaa vaan savua Portugalista. Mutta savu ei kyllä haissut. Varmaan savupilvet oli sen verran korkealla.

Torstai 19.9. - Satamaan loppuviikoksi

Aamulla katselin sääennusteita ja matkantekoon ei ollut oikein soveltuvia päiviä tulossa. Tuuli olisi pääosin tyyntä ja jos tuulee, niin tuulee etelästä. Etelätuuli on taas sitten harvinainen tuulensuunta täällä Espanjan ja Portugalin länsirannikolla. 

Mutta kiireen tuntu on taas väistynyt, kun Biskaja on nyt takana. Voin alkaa ottamaan vähän rennommin, joten päätin mennä satamaan ja olla siellä ainakin sunnuntaihin asti. Onpahan helpompi käydä maissakin ja saa lähtiessä taas vesitankit täyteen.

Tyynessä säässä ajoin moottorilla satamaan.

Hieno sää oli edelleen.

Kävin illalla taas ravintolassa syömässä ja oluellekin tuli pysähdyttyä. Mukavaa, kun on niin edullista, että raaskii käydä. Perjantaiksi ennustettiin melko sateista päivää, joten tullenee sitten taas touhuttua jotain veneellä. Jospa ne sateet auttaa myös niitä Portugalin maastopalojen sammuttajia.

Perjantai ja lauantai 20.-21.9. - Satamaelämää

En näköjään osaa tällaisesta rantaelämästä oikein kirjoittaa. Kylillä kävelyä, kahviloissa istumista, ruoanlaittoa ja kaupassa käymistä. Mukavan lupsakkaa oleilua siis viimeisen parin kuukauden pitkähkön ja osin melko rajunkin purjehdusrupeaman jälkeen.

Perjantai oli tosiaan melko sateinen, mutta illalla oli jo poutaa. Satuin iltapäivällä ohikulkiessani kysymään satamamestarilta, että olisiko jossain mahdollista päästä parturiin. En löytänyt Googlen avulla kuin yhden kampaamon. Hän sanoi tietävänsä ja sen enempää kyselemättä otti puhelimen käteensä ja soitti sinne. Puhelun jälkeen hän sanoi, että kuudelta olisi aika ja se paikka on tässä ihan lähellä. Hän lupasi vielä käydä opastamassa, kun paikka on kuulemma hankala löytää. Sinne sitten.

Parturikonttori oli tehty kerrostaloasuntoon, niin eipä tuota turisti olisi tosiaan oikein millään löytänytkään. Googlekaan ei tiennyt siitä mitään. Mutta hiustenleikkuu siis onnistui ja hyvin edulliseen 7€:n hintaan.

Lauantai kului hyvin samaan tyyliin kuin perjantaikin ja pääosin veneellä oleillessa. Sen verran katselin sääennusteita, että päätin lähteä sunnuntaina taas johonkin ankkuriin. Alkuviikosta voi olla jopa melko kovia etelätuulia, niin eipä tässä kannata kovin pitkälle pyrkiäkään. Ja etelätuuli on todennäköisesti vähän epämiellyttävä tässä satamassa, sillä tänne tulee silloin melko varmasti maininkia.

Todennäköisesti ajelen koneella johonkin melko lähelle jonkun hiekkarannan kupeeseen. Mennään sitten sopivammilla tuulilla edemmäs.

Eipä muuta tällä kertaa, kiitos taas mielenkiinosta.

Reissun eteneminen tulevalla viikolla on siis tosiaan vielä kovastikin auki ja voi olla, että ei pitkälle päädytä. 

Seuraava isompi määränpää on Portugalin Lissabon, missä saatan olla pidemmänkin aikaa parkissa. Siellä alkaa satamissa "off season" hinnoittelu lokakuun alusta ja pitäisi olla melko edullista mennä ihan keskustan satamaankin. Mutta aika näyttää koska sinne asti päästään. Menee näillä näkymin pitkälle lokakuun puolelle.

-Jouni