17. Sateinen ja tuulinen Skotlannin Ylämaa

Reissun 17. viikko, 18.-24.8.2024

Viime viikonloppuna olin Orkneysaarten lounaisosissa hienolla Hoy saarella. Siellä ankkurissa ollessa blogin kirjoittelun jälkeen suunnittelin Cape Wrathin kiertämistä. 

Vähän pidemmän ajan suunnitelma on, että pääsisin Biskajanlahden ja Gibraltarin läpi Välimerelle vielä syyskuun aikana, mutta tuulet ei ole oikein sitä suunnitelmaa tukevat - aina vaan tuulee lounaasta. Jokainen vähänkään etelän suuntaan vievä sääikkuna on tavoitteena käyttää hyväksi.

Cape Wrathin kiertämistä varten virtaukset ja tuulet vaikuttivat osuvan parhaiten kohdalleen, jos liikkeelle lähtisi maanantaina erittäin aikaisin aamulla tai oikeastaan liikkeellä pitäisi olla käytännössä jo yöllä.

Skotlannin Ylämaan maisemia.

Sunnuntai 18.8. - Rytmin kääntäminen

Minulla oli kello herättämässä kuudelta aamulla, että saisin päivärytmiä vähän käännettyä aikaisemmaksi Cape Wrathin kiertämistä silmälläpitäen. Aamu ja itseasiassa koko päivän oli ihan nätti keli, mutta kova länsituuli vallitsi koko ajan. Onneksi ankkuripaikkani oli kuitenkin suhteellisen suojainen.

Vaihteeksi kuva auringonnoususta.

Aamupäivä kului blogia kirjoitellen ja iltapäivä vielä säätietojen päivityksiä tarkastellen. Suunnitelmani vaikutti edelleen toimivalta, mutta niin aikaisin pitäisi olla liikkeellä, että lähtiessä olisi vielä pimeää.

Cape Wrathiin olisi matkaa noin 60 merimailia, joka tarkoittaisi noin kymmentä tuntia. Siitä noin 15 merimailia etelään olisi kaksi vuonoa, joissa näytti olevan suojaisan näköisiä ankkuripaikkoja. 

Reittisuunnitelmaa tehtiin tällaisissa maisemissa. Oikeassa laidassa Cantick Head majakka.

Ajoitus oli sillä tavalla tarkka, että lähtiessä pitäisi olla laskuvesi, jolloin virtaukset olisivat minulle myötäisiä.Virtaus kääntyisi vastaiseksi jo noin kuudelta aamulla. Sen lisäksi tuuli kääntyisi yöllä noin kymmenen tunnin ajaksi etelään, joka olisi minulle juuri sopivasti sivutuuli Cape Wrathiin mennessä. Sen jälkeen eli aamupäivällä olisi hetken tyyntä ja sitten alkaisi taas tuulla kovaa lounaasta. 

Olisi perin mahtavaa, jos ajoitus onnistuisi siten, että tuulen kääntyessä olisin juuri Cape Wrathin kohdalla ja voisin sen ohittamisen jälkeen purjehtia sivuvastaisessa etelän suuntaan ja vuonoihin suojaan ennen kuin aallot kasvavat kovin isoiksi. Sitä lähdetään yrittämään.

Menin nukkumaan jo ennen seitsemää illalla, koska herätys olisi kovin aikainen. Auringonlaskun aikoihin kuitenkin kävin hereillä, kun meinasi uni loppua. Luin hetken aikaa kirjaa ja sieltähän se uni sitten taas tuli.

Sunnuntain auringonlasku.

Maanantai 19.8. - Cape Wrath

Kello herätti 02:00. Vähän meinasi olla hankaluuksia saada itsensä liikkeelle, mutta tieto siitä, että seuraavaa sääikkunaa ei ole ennusteiden kantamiin näkyvissä riitti kyllä motivaatioksi.

Tein tukevan aamiaisen - tai yöruokailuahan se oikeastaan tuohon kellon aikaan oli - jotta jaksaa melko pitkän pätkän purjehtia. Odotin etapista hyvin keikkuvaa, joten matkalla ei välttämättä tulisi lämmintä ruokaa tehtyä.

Ankkuri nousi noin kello 03:00. Pimeydessä lähtiessä vähän jänskätti, että minkälainen maininki siellä mahtaa saaren takana vastaan tulla. Oli taas tuullut monta päivää lännestä ja edellisenä päivänä saaren toisella puolella oli ollut yli neljän metrin aallokko. Varmasti siellä on niistä vielä mainingit jäljellä. Alkumatkasta virtaus on vielä niitä vastaan, joten aika mielenkiintoista menoa oli luvassa.

En uskaltanut nostaa purjeita heti lähtiessä, sillä tuuli oli hyvin epävakaa, vaikkakin se oli ihan hyvästä suunnasta. Halusin ensin kokeilla, että minkälainen mainingin ja vuoroveden aikaansaama aallokko on. Kartassa on Hoy saaren ja Skotlanniin pohjoisrannikon välille merkitty paljon varoituksia vuorovesiaalloista (Tide Rips).

Melkoista keikkumista se sitten olikin. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut isopurje ottaa maksimiin reivattuna esille, sillä se olisi varmasti vähän vakauttanut venettä. Muutamaa isointa aaltoa lukuunottamatta ne eivät onneksi murtuneet kannelle, joten ihan kohtuullisen mukavaa meno oli. Mutta ne aallot keikutti venettä joka suuntaan melkoisesti. Pimeässä ei edes pystynyt oikein ennakoimaan, että mihin suuntaan seuraavaksi kallistutaan. 

Päädyin sitten ajamaan koko pahimman kohdan ohitse koneella. Onneksi noin kolmen solmun myötävirta kuitenkin sai matkan edistymään nopeasti ja olin vuorovesiaallokon länsipuolella noin tunnissa. Sen jälkeen tuli vastaan enää loivaa, vaikkakin melko korkeaa maininkia. Siinä vaiheessa nostin purjeet ylös.

Auringon noustua olin jo purjehtinut hyvän matkaa. Päivä oli pilvinen ja harmaa, mutta sadetta tuli onneksi melko vähän.

Hoy saari näkyi vielä auringon noustua.

Ylämaan rannikkoa.

Purjehdin noin 5 merimailin eli kymmenen kilometrin etäisyydellä rannikosta, koska vuorovesivirtaus ja aallokko oli siellä maltillisempaa kuin aivan rannikon tuntumassa. Myös tuulet on siellä tasaisemmat, kuin korkeiden kallioiden lähettyvillä. Huonona puolena siinä oli se, että harmaasta säästä johtuen hienoa rannikkoa ei oikein nähnyt.

Matka edistyi vastaan tulevasta mainingista johtuen hieman ennakoimaani hitaammin, joten tuuli meinasi loppua vähän ennen Cape Wrathia. Tyyni hetkihän oli kyllä odotettu, mutta en ollut siinä vaiheessa vielä ihan niin pitällä, kuin olin toivonut. Koko etapin vähiten raju keli sattui siis juuri sen Cape Wrath niemen ohittamisen aikaan. Jouduin lopulta turvautumaan moottoriin niemen kiertämisessä.

Cape Wrath ei sitten minulle raivonnut.

Cape Wrath majakka. Majakan huippu on 110 metriä merenpinnan yläpuolella.

Risteilyalus tuli juuri niemenkärjen kohdalla vastaan. Muuta meriliikennettä ei näkynytkään.

Kääntäessäni kurssin kohti etelää oli kello jo noin kolme eli olin ollut liikkeellä jo 12 tuntia. Moottoroidessa ja lounaistuulen alkamista odotellessa aika tuntui etenevän jotenkin todella hitaasti. Onneksi ei ollut kovin paha aallokko, niin kulku oli melko tasaista.

Ylämaan länsirannikkoa.

Jouduin moottoroimaan yli tunnin ennen kuin tuuli taas alkoi yltyä ennusteen mukaisesti lounaasta. Samaan aikaan tuulten kanssa tuli veneen viereen myös delfiinejä. Se oli mukava kohtaaminen. Ne uivat veneen vierellä ja keulan edessä melkein kymmenen minuttia. Vanhojen merimiesten uskomusten mukaan delfiinit tuovat alukselle onnea. Nyt ne ainakin toivat tuulet mukanaan ja pääsin loppumatkan sitten purjeilla. 

Sen verran vikkeliä otuksia olivat, että niitä oli hankala saada kuviin.

Aina kerkesivät vilahtaa takaisin veden alle.

Delfiinien vierailun jälkeen tuuli sitten yltyikin nopeasti ja alkoi vuonon suulla lähennellä jo 15 m/s lukemia. Aika sopiva ajoitus siis, vaikka vähän moottorintia tarvittiinkin. Päädyin ankkuroitumaan niin hankalan nimiseen lahteen, että en kyllä tiedä miten se lausutaan: Loch A´Chadh-fi. Se oli hieno ja suojainenkin paikka vuorten keskellä melko syvällä vuonossa.

Ylämaan kallioista saaristoa.

Vuonon suojissa ankkuroituneena.

Ankkuri laskeutui aikalailla tasan kello 18:00 eli noin 15 tuntia tuli purjehdukselle mittaa. Matkaa taittui 82 merimailia. Olin melko väsynyt saapuessani, joten nautittuani lämpimän ruoan painelinkin jo petiin.

19.8. Cape Wrathin kiertäminen

Tiistai 20.8. - Aukesiko se sääikkuna kuitenkin taas?

Olin mennyt aikaisin nukkumaan, joten myös aikaisin sitten heräsin. Olin ajatellut, että tässä suojaisassa poukamassa tulisi odoteltua ehkä muutama päiväkin, sillä tuuliennusteet oli näyttäneet yli 15 m/s lounaistuulta seuraaviksi päiviksi. Vuonon ulkopuolella olisi myös aallokko sitten sellainen, että ei sinne tehnyt mieli lähteä. 

Muuten sää oli kyllä ihan nätti ja aurinkoinen. Tuli siinä sitten näpsittyä aamuauringossa ankkuripaikan ympäristöstä vähän kuvia.

Lounasta syödessäni tuli vilkaistua tuuliennusteita ja nehän oli päivityksen myötä vähän muuttuneet. Illaksi ja yöksi luvattiinkin tuulen kääntyvän lounaasta enemmän lännen puolelle. Se tarkoittaisi, että pääsisin taas pätkän etelään sivuvastaisessa tuulessa, jos lähtisin iltapäivän päätteeksi liikkeelle ja purjehtisin yön yli. Mutta unirytmi on nyt kyllä ikäänkuin päinvastainen.

Tein pikaisesti reittisuunnitelman ja näyttäisi siltä, että voisin päästä Isle of Skye nimisen saaren tasalle saakka noilla yön länsituulilla. Katselin varmuuden vuoksi matkalta noin 40-60 mailin etäisyydeltä useamman ankkuripaikan valmiiksi, jos tuulet eivät olisikaan ennusteen mukaisia. Kovin aikaisin en voisi pysähtyä, sillä en mielellään ankkuroituisi outoon paikkaan pimeässä. Aurinko nousee näillä korkeuksilla vasta kuuden maissa aamulla eli aamu viideltä on vielä melkolailla pimeää.

Tällä välillä olisi sen verran väljät vedet, että virtaukset on hyvin maltillisia, joten niitä ei tarvinnut ottaa lähdön ajoituksessa huomioon. Päätin lähteä liikkeelle noin viiden maissa iltapäivästä. Jos matka edistyisi hyvin, niin ensimmäiset katsomani ankkuripaikat tulee ohitettua pimeyden vielä vallitessa, mutta hyvähän nyt olisi painellakin niin pitkälle kuin sattuu kulkemaan. Aamupäivälle tosin sitten luvataan taas yli 15 m/s lounaistuulia, joita ennen olisi syytä olla jo jossain suojassa.

Otin heti suunnitelman valmistuttua päiväunet ja pari tuntia sainkin nukuttua ihan hyvin. Sen jälkeen tein "to do" -listasta pari pientä askaretta ja valmistin vielä ruoan valmiiksi ruokatermokseen, niin voi sitten yöllä helposti syödä, jos nälkä yllättää. Kello oli tuossa vaiheessa noin kolme eli pari tuntia oli aikaa suunnittelemaani lähtöaikaan. 

Reitti kulkee sen verran lähellä saaria, että matkalla ei oikein voi turvallisesti nukkua. Siispä päätin vielä koittaa ottaa toiset päiväunet, sillä yöstä tulisi melko pitkä. Sain kuin sainkin nukuttua vielä reilun tunnin. On se kyllä hyvä, kun on tällaiset unenlahjat. Heräsin siis vähän neljän jälkeen ja valmistelin sitten veneen lähtöä varten. Ankkuri nousi noin kello 16:30.

Ankkuripaikan lähellä oli vanha tila, jonne ei tullut ainakaan kartan mukaan edes tietä.
Iso purjevene siellä oli vedetty rannalle parkkiin.

Vuonon karuja rantoja.

Ylämaan vuoria matkan varrelta.

Jyrkkää länsirantaa myötäillen etelää kohti.

Illalla matka sujui oikein hyvin maltillisessa aallokossa. Delfiinitkin kävivät taas useaan kertaan kulkijaa tervehtimässä. Liekö niitä kiinnosti Ainomaria sen vuoksi, että taitaa olla tällä seutua huviveneitä harvemmin liikkeellä. Useimmat huviveneet menevät Kaledonian kanavaa myöten Skotlannin poikki, niin ei tarvitse sitä Cape Wrathia kiertää.

Delfiinit kävivät morjestamassa vielä auringonlaskun aikaankin.

Oli potentiaalia saada hienoja kuvia, mutta tämän parempia en onnistunut nappaamaan.

Hienoa auringonlaskuakin pääsi taas ihastelemaan.

Keskiviikko 21.8. - Yöpurjehdus ja suojaisan ankkuripaikan etsiminen

Tuuli pysyi melko tasaisena ja ennustetun mukaisena koko yön ja matka edistyi odotettua nopeammin. Ensimmäiset katsomani ankkuripaikat ohitin noin kolmen aikaan yöllä, jollon oli vielä pimeää. Kuutamo oli hieno ja kirkas silloin, kun kuu pilvien välistä sattui näkymään, joten oli oikein mainio yöpurjehdussää. Minua väsytti yllättävän vähän ja päätin tosiaan olla nukkumatta matkalla lainkaan. 

Kuutamossa hämärään tottuneeseen silmään näytti todella valoisalta.

Vähän kummallisesti väsy alkoi hiipiä vasta auringon nousun jälkeen. Olin silloin lähestymässä aluetta, jossa oli kartan perusteella pari suojaisan näköistä poukamaa, mutta niihin oli merkitty poijuja. En siis ollut ihan varma, että mahtuuko sinne sekaan ankkuroitumaan.

Kävin katsomassa molemmat paikat. Ensimmäisessä niistä olisi ollut tilaa ankkuroitua, mutta ympäröivät saaret olivatkin niin matalia, että tuulensuojaa siellä ei oikein ollut. Toisessa paikassa taas oli niin paljon poijuja, että en oikein kokenut sinne kunnolla mahtuvani. Ei auttanut, kuin jatkaa matkaa. 

Seuraava paikka olikin sitten jo Skye saaren pohjoisrannalla olevan Broadford nimisen pikkukaupungin edusta. Siellä ainakin pitäisi olla suojaa etelänpuolen tuulilta. Matkaa tulisi vielä noin 10 merimailia eli puolitoista tuntia. Totesin, että eiköhän sitä sen verran jaksa.

Auringon noustua katselin ankkuripaikkoja Poll Creadha nimisestä poukamasta, mutta ne hylättiin.

Ja sitten saavuttiin Broadfordin edustalle.

Broadfordin edusta oli ihan hyvä paikka, mutta sekin seutu oli jotenkin odottamaani matalampi. Kyllä se tuuli tuolta kaupungin yli varmaan melko voimakkaana tulee, mutta tulkoon. Ankkuri tuntui nappaavan pohjaan hyvin kiinni, joten eiköhän tässä paikallaan pysytä. 

Laskin ankkurin vähän kahdeksan jälkeen aamulla ja tuuli oli jo tuolloin yli 10 m/s. Seuraavat kaksi vuorokautta on ennustettu noin 15 m/s lounaistuulien jatkuvan, joten tässä sitä varmaan sitten odotellaan leppoisampaa keliä sen aikaa. Jos jossain vaiheessa tulee tyynempi hetki, niin kumiveneellä voisi käydä piipahtamassa rannassa olevassa kaupassa. Tosin sellaista tyyntä hetkeä ei ennusteissa näkynyt.

Matkaa tuli mukavat 86 merimailia ja aikaa meni reilut 15 tuntia. Kannatti lähteä. Nyt vaan on unirytmi aivan sekaisin, mutta onpahan tässä pari vuorokautta aikaa sitä tasailla.

20.-21.8. yöpurjehdus Broadfordiin.

Ankkuroiduttuani söin aamiaisen ja sen jälkeen otin parin tunnin unet. Laitoin varmuuden vuoksi kellon soimaan, että ei venähdä liian pitkäksi. Ajattelin kääntää unirytmin taas "normaaliin" eli sinnittellä pienten unien jälkeen iltaan saakka ja nukkua sitten yön.

Unien aikana tuuli sitten yltyi kovaksi ja pääsihän se melko esteettä puhaltamaan ankkuripaikkaani. Ankkuri ei taaskaan pettänyt, joten eipä se kovaa tuulen kohinaa ja pientä keikkumista lukuunottamatta mitään varsinaisesti haitannut. Lepäilyä lukuunottamatta ei tullut sitten juuri muuta tehtyäkään koko päivänä.

Torstai 22.8. - Ennusteet muuttuu taas

Sain nukuttua yön hyvin ja päivärytmi tuntui olevan taas normalisoitunut. Yllättävän helposti se kävi. Aamupalaa syödessä huomasin taas pienen muutoksen tuuliennusteissa. Muutaman tunnin ajan puolenpäivän aikaan tuuli olisi "vain" noin 10 m/s. 

Seuraava etappi kulkee vajaat kymmenen mailia itäänpäin, jonka jälkeen on kuljetaan etelään kapean salmen nimeltä Kyle Rhea lävitse. Sinne on merkitty 4-5 solmun virtauksia ja pahoja vuorovesiaaltoja, jos tuuli tulee vastaan. Virtaus sattuisi olemaan myötäinen juuri samaan aikaan, kun tuulessa on tuo hieman miedompi hetki. Kaikki aukeavat sääikkunathan taisin uhota käyttäväni hyväksi - se siitä parin päivän levosta sitten.

Kyle Rhea salmen jälkeen noin viiden merimailin päässä luoteeseen on pieni lahti, jossa on ikivanha satama nimeltä Isleornsay Harbour. Sinne pitäisi mahtua myös ankkuroitumaan, vaikka paikallisten poijuja siellä näytti googlen satelliittikuvien perusteella melko paljon olevankin. Vanhassa satamassa on myös hotelli, pubi ja pieni viskitislaamo. Siinäpä etapille määränpää.

Tuuli alkoi vähän rauhoittumaan kymmenen maissa ja nostin ankkurin noin kello 10:30. Alkumatka sujui mukavasti sivumyötäisessä kohti Kyle Rhea salmea.

Vähän Broadfordin itäpuolella on Skye saarelle johtava silta.

Sillan juurella oli myös vanha majakka. On tainnut olla paikallaan jo pitkään ennen siltaa.

Sillan jälkeen oli joskus salmea vartioineen vanhan linnoituksen rauniot.

Kyle Rhea salmi aukeaa edessä.

Vuoroveden ja tuulen tekemän aallon törmätessä syntyy teräviä ja paikallaan pysyviä aaltoja.
Nämä olivat tosin hyvin pieniä ja vähän vain pärskivät vettä. Myötävirtausta oli yli 4 solmua.

Tuuli kanavoitui salmeen siten, että se tulikin sitten ihan suoraan vastaan. Jouduin laskemaan purjeet heti salmen alkupäässä ja ajamaan sen läpi moottorilla. Salmessa tosiaan oli kova virtaus ja siitä läpi mennessä GPS-nopeus näytti vakaasti 11-12 solmua eli lähes tuplat siihen mitä Ainomaria normaalisti kulkee. 

Myös loppumatka valitsemaani määränpäähän oli odoteustikin vastaista tuulta ja en laiskuuttani alkanut sitä luovimaan, vaikka tilaa sille olisi periaatteessa ollutkin. Ajelin jäljellä olevan noin 4 merimailin matkan siis koneella parin solmun myötävirrassa.

Kyle Rhea läpäisty.

Etapille tuli mittaa 18 merimailia, mistä melkein puolet piti moottoroida. Aikaa meni virtauksien avittamana alle kolme tuntia eli olin perillä vähän ennen puoli kahta.

22.8. Kyle Rhea salmen läpi Skye saaren eteläpuolelle.

Isleornsayssa oli myös pieni kauppa ja lahti oli sen verran suojassa tuulelta, että päätin lähteä samantien käymään kaupoilla. Laskin kumiveneen veteen ja soudin rantaan sillä matka oli niin lyhyt, että en kokenut tarvitsevani moottoria. Kauppa olisi auki vain neljään saakka, joten aikaa ei ollut kovin paljoa tuhrattavaksi. Kävelymatkaa sinne oli kolmisen kilometriä.

Ainomaria paikallisten poijuissa olevien veneiden vieressä.

Venettä laskiessa alkoi pieni vesisade, mutta en antanut sen häiritä. Rannasta oli pari sataa metriä matkaa tielle ja kävelin sen ryteikköisen ja mutaisen metsäntapaisen alueen läpi. Kengät siinä vähän sotkeutui, mutta saahan ne pestyä.

Kun olin kävellyt tietä myöten muutaman sata metriä, niin vastaan tullut auto pysähtyi minun kohdalle ja sieltä vanhempi herrasmies kysyi, että: "tulinko minä tuolta jahdilta?" Vastasin, että jos tarkoitat tuota purjevenettä, niin kyllä tulin. Hän oli paikallisia ja sanoi, että oli ollut satamassa huoltamassa omaa purjevenettään ja nähnyt jonkun soutavan rantaan, niin päätti tulla tarjoamaan autokyydin sataman hotellille. Aika ystävällistä! Hän siis ilmeisesti luuli, että olen menossa hotellin ravintolaan syömään.

Sanoin, että olin kylläkin menossa käymään kaupassa. Ei sekään haitannut, vaan lupasi käyttää siellä. No minähän tartuin tarjoukseen ja hyppäsin miehen kyytiin. 

Kaupalla oli myös pieni kahvila, joka näytti kylän kokoon nähden yllättävän vilkkaalta. Kyyditsijäni jäi ulos odottamaan, kun menin kauppaan, mutta tuli pian perässä kysymään, että juonko kahvia. Kyllähän minä kahvia juon. Mies lähti kahvilan puolelle, kun minä jäin tekemään ostoksia.

Ostosteni jälkeen minäkin menin kahvion puolelle ja olin matkalla tiskille tilaamaan kahvia, kun mies huikkasi minut pöytään. Hän oli jo ostanut minulle kahvin. Mitä ihmettä?

Noh, eikait siinä. Me sitten juttelimme kahvitellessa veneilystä ja hänellä olikin paljon kokemusta niin paikallisesta alueesta, kuin myös Biskajanlahdesta sekä Välimerestä. Miehen nimi oli Gus. Hänen mukaansa kannattaisi ehdottomasti mennä Biskajanlahti rantoja myöten, kun minulla kerran on aikaa. Mielenkiintoinen ehdotus, jota täytyy kyllä vakavasti harkita. Siellä voi joutua paljonkin satamissa odottelemaan sääikkunoita, mutta voisihan se olla tehtävissä. Haasteena on vähäiset mahdollisuudet ankkuroitua, joten siitä reissusta voi tulla satamamaksujen muodossa melko kallis. Pitää tutkiskella asiaa.

Kahvituokion jälkeen mies heitti minut takaisin kumiveneen luo ja opasti vielä vähän kuivemman väylän rantaan. Kysyin, että mitä minä olen kyydistä ja kahvista velkaa, mutta ei hän ollut mitään vailla. Antoi vielä sähköpostiosoitteenkin siltä varalta, jos haluan häneltä kysellä jossain välissä vinkkejä purjehduspaikoista. Erittäin mukava ja käsittämättömän ystävällinen heppu. 

Seuraavaksi päiväksi olisi ehkä taas avautumassa mahdollisuus eteläänpäin siirtymiseen, mutta pitäisi olla liikkeellä aikaisin aamusta. Söin veneellä päivällisen ja päätin sitten lähteä käymään vielä siellä tislaamolla. Se oli nettitietojen mukaan auki kuuteen saakka, joten ehtisin sinne noin puolta tuntia ennen sulkeutumisaikaa. Virittelin kumiveneeseen moottorin paikalleen ja ajelin satamaan. Se olikin hieno vanha kivilaituri.

Kyllä lähtee!

Vanha kivilaituri oli aika korkea näin laskuveden aikaan.
Vasemmassa reunassa oli onneksi portaat.

Siihen jäi Laivarotta kivilaituriin odottamaan.

Rannassa ollut hotellikompleksi oli oikein viehättävä.
Siellä oli ravintolan, pubin ja tislaamon lisäksi myös taidegalleria.

Menin ensin käymään siellä tislaamossa. Kun astuin ovesta sisään, niin siellä oli juuri yksi pariskunta aloittamassa viskien maistelukierrosta. Myyjä kysyi minulta heti, että haluanko mukaan. Minähän liityin sitten hintaa kysymättä maisteluun mukaan, vaikka se ehkä vähän arveluttikin. Highland Parkin tislaamolla maistelukierros olisi nettisivujen mukaan maksanut 70 puntaa. Täällä tosin ei käyty lainkaan varsinaisessa tislaamossa kierrosta.

Kuutta eri viskiä maisteltiin pienet hömpsyt ja ihan hyvän makuisia olivat kaikki. Siihen kuului myös heidän vanhin eli kallein 21 vuotias viskinsä. Toista sataa euroa näyttää nettikaupassakin olevan sellaisen pullon hinta. 

Maisteluiden perusteella ostin heiltä yhden viskipullon ja menin vähän yhteishintaa jännittäen kassalle. Ei siitä maistelusta veloitettukaan mitään. Mukava yllätys tämäkin.

Taidegalleria oli jo kiinni, joten päätin käväistä vielä pubissa nauttimassa oluen. Pubi oli aivan tupaten täynnä porukkaa ja ainoa vapaa paikka oli tiskillä. Vieressäni oli kolme paikallista, jotka alkoivat siinä kanssani juttelemaan niitä näitä. Tulikin sitten juteltua heidän kanssaan pari tuntia. Sitten muistin, että mitenkähän se laivarotta mahtaa pärjätä, kun vesi on tässä vaiheessa noussut jo useamman metrin. Sanoin paikallisille heipat, kiitin seurasta ja lähdin veneelle. 

Ja kylläpä se vesi olikin "vähän" korkeammalla.

Vuoroveden korkeusero on tällä alueella noin 5 metriä.

Veneellä tarkistin vielä seuraavan päivän säät ja kyllä siellä aamusta taas muutamien tuntien sauma on etelään purjehtia. Tuuli olisi noin 10 m/s, mutta se alkaa olla jo tuttua hommaa. Aamusta tuulisi melkein lännestä, mutta iltaa kohti se taas kääntyy enemmän lounaaseen samalla voimistuen. Aamusta on siis lähdettävä liikkeelle, joten menin heti nukkumaan.

Perjantai 23.8. - Tobermoryn satamaan vesitankille ja pyykille

Minulla oli alunperin ajatuksena mennä seuraavaksi Loch Aline nimiseen lahteen ankkuriin. Siellä olisi myös pieni satama, jossa pitäisi olla mahdollisuus pyykin pesulle. Taitaa olla jo kolmisen viikkoa, kun viimeksi olen sellaisessa paikassa ollut. Onneksi on mukana sen verran vaatteita ja petivaatteita, että tällaisenkin ajan hyvin pärjää.

Edellisenä päivänä tapaamani Gus kuitenkin vinkkasi, että vähän ennen tuota Loch Alinea on mukava pikkukaupunki nimeltä Tobermory ja siellä hyvät palvelut omaava vierasvenesatama. Päätinkin siis mennä sinne. Matkaa tulisi noin 40 merimailia eli ei kovin pitkä purjehdus ja minun pitäisi ehtiä sinne ennen kuin tuulet taas yltyvät.

Heräsin jo kuudelta ja lähdin samantien matkaan ajatuksena nauttia aamukahvit voileivän kera matkalla. Näin minimoisin riskin joutua kovien tuulien armoille, sillä ennen neljää olisi syytä olla satamassa.

Harmaalta näytti tämäkin aamu.

Matkalla ohitin useammankin majakan.

Ihan nättiä purjehdusmaisemaa saarten väleissä.

Suurin osa matkasta sujuikin ihan hyvin, mutta puolen päivän aikaan tuuli alkoi kääntyä pikkuhiljaa kohti lounasta ja oli lopulta niin vastainen, että luovimatta en sitten selvinnytkään. Tosin ei minun tarvinnut tehdä kuin yksi melko lyhyt legi luoteen suuntaan, että pääsin yhden niemenkärjen kiertämään ennen Tobermorya. Delfiinitkin kävi taas morjestamassa. Niitä vaikuttaa olevan täällä melko paljon.

Pääsin Tobermoryn satamaan siis lopulta oikeinkin hyvin ja paikka tosiaan oli nätti. Muista Skotlannissa käymistäni paikoista poiketen rannassa olleet rakennukset olivatkin harmauden sijaan oikein värikkäiksi maalattu. Piristävää vaihtelua. 

Tobermoryn satamaan saapumassa.

Matkaa tuli noin 42 merimailia, joka taittui melko tasan kahdeksassa tunnissa.

23.8. Synttäripurjehdus Tobermoryyn.

Satamamaksun maksettuani piti ensitöikseen käydä etsimässä pankkiautomaatti, sillä pesukoneet toimivat punnan kolikoilla, eikä minulla ollut käteistä. Yli kulki vähän väliä lyhyitä, mutta todella rajuja sadekuuroja, joten niiden kanssa piti vähän kulkemista aikauttaa.

Pirteän näköinen pikkukaupunki. Ainakin Skotlannin mittapuulla.

Värikäs rantakatu.

Sain pyykit pestyä ja tuli käytyä illalla vielä ihan ravitolassa syömässäkin synttäripäivän kunniaksi. Siitä olikin sitten mukava vetäytyä yöunille.

Seuraavalle päivälle olin suunnitellut vesitankkien huuhtelun ja uudelleen täyttämisen sekä kauppareissun ennen lähtöä. Ainakin suunnitelma on, että seuraava satama missä pysähdyn on Irlannin puolella. En ollut ajatellut jäädä satamaan toiseksi yöksi, joten seuraavana päivänä siirrytään johonkin. Se Loch Alina olisi ainakin saavutettavissa helposti lounaistuulillakin.

Lauantai 24.8. - Luonnonsatamaan

Heräsin hyvissä ajoin ja kävin ensitöikseni sataman suihkussa ennen aamiaista ja kauppareissua. Rantakadulla olleessa pienessä kaupassa oli yllättävän hyvä valikoima. Ja paljon asiakkaita. Hommasin jääkaappiin sen verran evästä, että niillä pärjää vaikka pari viikkoa.

Vesitankin täyttö oli tuskallisen hidasta, sillä samaan aikaan oli muitakin veneitä samoissa hommissa ja vesiletkun paine oli hyvin pieni. Sään puolesta ei varsinaisesti ollut kiirettä, mutta suunnittelemani etappi kulkee kapean Sound of Mull nimisen salmen läpi, missä olisi taas virtauksia. Ei ihan niin kovia kuin edellisessä salmessa, mutta yli kahta solmua kuitenkin. Salmi oli yli 15 merimailia pitkä, joten siellä olisi hyvä olla myötävirran alkaessa, että se ei ehdi kääntyä matkan aikana vastaiseksi.

Reitti Sound of Mull salmea myöten kulkee koko matkan kaakon suuntaan, joten ennustettu noin 10 m/s lounaistuuli on siihen ihan soveltuva. Vesisadetta on tosin luvattu koko iltapäiväksi, joten märkää tullenee olemaan.

Vesitankki tuli viimein täyteen vähän ennen yhtä iltapäivällä ja lähdin sen jälkeen heti liikkeelle. En ollut lyönyt määränpäätä vielä lukkoon, vaan ajatuksena oli katsoa, että miten matka salmessa kulkee vallitsevilla tuulilla. Se Loch Aline on tuon salmen vähän puolivälin jälkeen ja käytännössä seuraava mahdollinen pysähdyspaikka. Sinne tulisi matkaa vain noin 10 merimailia.

Sound of Mull. Tuuli oli salmen suhteen melkolailla suoraan sivusta, joten aaltoja ei juuri ollut.

Parin solmun myötävirta joudutti matkaa salmessa mukavasti, mutta tuuli temppuili todella ikävästi. Tuulen voimakkuus vaihteli 2-16 m/s välillä ajoittain todella nopeastikin. Suunta nyt sentään onneksi pysyi koko ajan aikalailla samana. 

Yhden kovan puuskan aikana autopilotti ei ehtinyt oikein mukaan ja vene kääntyi salmessa melkein poikittain ennen kuin ehdin itse puuttua peliin. Sen jälkeen reivasin purjeita melko reilusti ja tyydyin sitten hitaampaan vauhtiin puuskien väleissä.

Sen verran mukavasti matka tuulen puuskittelusta huolimatta edistyi, että en pysähtynyt vielä Loch Alinessa. Päätin mennä Island of Mull nimisen saaren kaakkoispuolella olevaan Loch Spelve nimiseen lahteen. Itse asiassa myös se Tobermory oli tässä samaisessa saaressa, mutta ihan pohjoisosassa. Loppumatka Loch Spelveen pitäsi purjehtia tiukasti vastaiseen, mutta kyllä sinne pitäisi ihan hyvin päästä eikä virtauskaan ehdi vielä kääntyä ennen sitä.

Sound of Mull salmen suulla oleva linna nimeltä Duart Castle.

Välillä sateessa oli lyhyitä taukoja.

Ankkuripaikka löytyi ja oli mukavan suojainen. Kolme muutakin venettä siellä oli.

Tämä siirtymä oli lopulta mitaltaan 26 merimailia ja reilu neljä tuntia siihen meni. Tästä paikasta on seuraava kurssi etelän ja kaakon välillä, joten lounaistuuletkaan eivät ole pahimmat mahdolliset. Kunhan vaan pysyisivät voimakkuuksiltaan kohtuullisina.

24.8. Purjehdus Sound of Mull salmen läpi

Tässäpä taitaa olla tämänkertaiset reissujuorut. Matka on taittunut paljon paremmin, kuin mitä olin uskaltanut tuuliennusteiden valossa toivoa. Hyvä niin. Pohjois-Irlannin Belfastiin on matkaa vähän yli 100 merimailia eikä Dubliniinkaan ole kuin pari sataa. Pistetään tähän vielä kartta koko viikon purjehduksista.

Reissun 17. viikko. Yhteensä noin 255 merimailia.

Kerrotaan nyt kuitenkin vielä säästä sen verran, että Loch Spelvessä on satanut taukoamatta nyt tätä kirjoittaessa siitä lähtien kun tänne edellisenä päivänä saavuin eikä täysin sateetonta päivää vielä ennusteissa näy. Päivän ylimmät lämpötilat on tällä viikolla olleet 13 asteen kieppeillä ja tänään vain 11 astetta, joten ei täällä varsinaisesti mitenkään lämmintä ole ollut. Isleornsayssa jututtamieni paikallisten mukaan on ollut kuulemma miesmuistiin surkein kesä säiden suhteen. Että ehkä täällä ei aina aivan näin sateista ja tuulista kuitenkaan ole. Mutta eipähän ole ainakaan tarvinnut hikoilla eikä ole ollut vesillä ruuhkaa.

Kiitokset taas kaikille lukijoille ja terveisiä tutuille!

Ensi viikolla kuulumiset toivottavasti jostain päin Irlantia.