14. Maisemien vaihtoa

Reissun 14. viikko, 28.7.-3.8.2024

Lomalaisten vierailut on ohitse ja edessä oli paluu yksinpurjehdukseen. Säät vaikutti vähän kehnoilta Pohjanmeren ylitykseen, joten olin päättänyt lähteä katsomaan miltä Norjan pisin vuono Sognefjord mahtaa näyttää. 

Loppuviikosta tuli sitten yllättävä muutos tuuliennusteisiin, joten Sognefjordiin en kovin pitkälle ennättänyt. Tuulet veivät aivan toiseen suuntaan.

Aurinko laskee Pohjanmeren ylle.

Sunnuntai 28.7. - Sognefjordia kohden

Olin julkaissut blogipäivityksen Vikingevågenin suojissa ja iltapäivälle oli lupeissa kohtalaista länsituulta. Tuulen suunta olisi varsin sopiva lähteä purjehtimaan Sognefjordin vuonoon. Vuonon suulle oli matkaa vain noin 10 merimailia, joten ainakaan alustavasti ei ollut tulossa kovin pitkää purjehdusta. 

Olin taas katsonut useitakin mahdollisia ankkuripaikkoja matkan varrelta ja ajatuksena oli käydä katsomassa matkalla niitä ja ankkuroitua kun siltä alkaa tuntumaan. Ankkuripaikkoja Sognefjordista löytyi kartan perusteella melko vähän ja nekin melko syviä ja kapeita poukamia.

Vikingevågeniin tuli ankkuriin myös suuri 25 metrinen purjevene "Champagne Hippy".
Aikamoinen sattuma, sillä se on ollut samaan aikaan Ainomarian kanssa Stavangerissa ja Bergenissä. 

Vikingevågenista lähtiessä pilvet roikkuivat alhaalla.

Alkumatka kulki saarten väleissä, joten tuulet eivät koko aikaa sinne päässeet ja moottoriakin tuli siis käytettyä. Mutta onneksi sitä ei tarvinnut käyttää kovin paljoa, vain muutamissa kapeimmissa salmissa.

Alkumatka edistyi melko hitaasti tuulten pyöriessä saarten välissä, mutta edistyi kuitenkin. Noin puolen tunnin matkan jälkeen alkoi tulla vastaan paljon mottoriveneitä. Ei tullut laskettua, mutta oli niitä varmaan ainakin 20. Ihmetytti vähän, että mistä tällainen väenpaljous yhtäkkiä johtuu.

Sandøyna nimisen vierasvenesataman kohdalla oli ankkuroituneena myös Norjan rannikkovartioston isohko laiva ja veneitä näytti tulevan juurikin tuosta satamasta. Google osasi kertoa, että Sandøynan satamassa on ollut viikonlopun aikana jotkut festivaalit. Aika erikoinen paikka, sillä se on melko syrjässä. Näköjään veneilläkin siellä on siis oltu liikkeellä, vaikka menee saareen siltakin. Vähän myös harmitti, että en ollut hoksannut aiemmin, koska olisi ollut mukava mennä sinne edellisenä päivänä katsomaan tapahtumaa.

Heti Vikingevågenista ulos tullesa ohitseni meni tällainen Norjan merivoimien alus.
AIS näytti nopeudeksi 43 solmua eli noin 80 km/h. Kiire oli jonnekin.

Sandøyan ja Mjømnan saarten välisen sillan alitse piti moottoroida.

Norjan rannikkovartioston alus päivysti festivaalialueen vieressä.

Sandøyan satamasta näkyy muutama purjeveneen masto. Siellä ne festivaalit oli olleet.

Päästessäni Sognefjordin suureen vuonoon oli tuulet vähän helpommat purjehtia. Olin saarten välissä nostanut ja laskenut purjeet kolmeen tai neljään kertaan, koska tuuli oikutteli. Tuuli oli nyt suoraan takaa ja leppoisaa vauhtia matka eteni kohti vuoria ja korkealle kohoavia vuonon reunoja. Harmi kyllä edempänä vuonossa pilvet näyttivät olevan vielä matalammalla kuin lähtiessä ja vuorten huiput olivat pilvessä.

Maisemia Sognefjordin alkupäästä.

Jyrkkiä vuonon reunoja.

Sognefjordin pohjoisrantaa.

Pilvet oli matalalla edempänä vuonossa.

Noin neljän tunnin purjehduksen jälkeen tuli kohdalle yksi katsomistani mahdollisista ankkuripaikoista ja päätin käydä katsomassa olisiko se soveltuva yöpymiseen. Se oli pienten saarten välissä Sognefjordin eteläreunalla. Edempänä vuonossa näytti kovin sateiseltakin, joten tähän olisi mukava pysähtyä.

Laskin taas purjeet ja kävin ajamassa moottorilla pienten ja matalien saarten välisessä poukamassa, mutta se olikin syvempi, kuin mitä karttaan oli merkitty. Vettä oli melkein 20 metriä, vaikka kartan mukaan piti olla vain 7 metriä. Poukama oli hyvin kapea, joten en sitten uskaltanut siihen jäädä. Matka jatkui kohti seuraavaa paikkaa, johon ei ollut kuin kolmisen mailia matkaa, mutta se oli vuonon toisella laidalla. Tässä vaiheessa jo päätin, että jos sinnekään ei pysty luotettavasti ankkuroitumaan, niin menen Leirvik nimiseen pieneen kylään. Kylässä on hotelli, joka ylläpitää vierasvenelaituria.

Vuonoa ylittämässä komeissa maisemissa.

Eipä sekään ankkuripaikka hyvä ollut. Sama vika kuin edellisessä eli syvempi kuin karttaan oli merkitty ja niin syväksi turhan ahdas. 

Katsoin reitin Leirvikiin ja huomasin, että samassa lahdessa missä tuo kylä on, niin on myös vielä yksi mahdollinen ankkuripaikka. Leirvikiin ei ole hyötyä mennä näin sunnuntaina, kun ei kylän kauppakaan ole auki.

Samassa lahdessa siis oli toinen, vielä Leirvikiä pienempi kylä nimeltä Bø, jonka kirkko on aivan rannassa ja sen edustalla meressä on matalampi kohta. Ainakin kartan mukaan. Päätin, että ankkuroidun siihen, jos pystyn ja menen Leirvikiin vasta seuraavana päivänä. Leirvikistä lähtisi myös polkuja vuorten päälle, niin voisi käydä taas kävelyretkelläkin vaihteeksi.

Bøn kirkon edustalta löytyi sopiva ankkuripaikka.

Laskin ankkurin noin viiden aikaan iltapäivällä ja se tuntui pitävän ihan hyvin. Vettä oli siinä kohdassa noin 10 metriä. 

Leirvik oli lahden päädyssä, minne sinne oli matkaa enää vajaa merimaili ja päätin mennä sinne heti aamusta. Voisin lähteä sitten pikku kävelyllekin. Tosin potkaisin pikkuvarpaan melko kipeästi viimeistä kertaa purjeita laskiessa (tuttua varmaan jokaiselle purjehtijalle, kun kannella on kaikenlaisia asioita tyrkyllä potkittavaksi) ja vähän pitää tunnustella, että miltä se sitten kävellessä vaikuttaa.

Melko pian ankkuroitumisen jälkeen alkoi sadella taas vettä. Söin tukevan päivällisen ja menin ajoissa nukkumaan.

Maanantai 29.7. - Kävelyretki ja vakuutusasioita

Siirryin heti aamuupalan jälkeen Leirvikin satamaan. Matkaa tuli 0,8 merimailia, jonka aikana vastaani tuli mikäs muukaan kuin Champagne Hippy. Se oli siis ollut edellisen yön Leirvikin laiturissa. Vähän alkoi kiinnostamaan, että mikä tämä vene on, kun se niin usein päätyy samoihin paikkoihin kuin minä. 

Champagen Hippyhän löytyikin googlettamalla ja se on charter- eli vuokravene. Sitä vuokrataan kolmen hengen miehistön kera ja hintaa mallikkaat 39 000€ + kulut per viikko. Kulujen arvioitiin olevan noin 3000€ viikolta. Eipä ole halpaa hommaa tuommoisen jahdin vuokraaminen. Ainomarialla lomailu on ollut jonkin verran edullisempaa...

Aamulla alkoi aurinkokin paistella.

Leirvikiin saapumassa.

Laiturissa kiinnittyneenä. Mukavan näköinen pikku kylä.

Laituriin päästyäni laitoin parille vakuutusyhtiölle tarjouspyyntöä venevakuutuksesta, joka kattaisi koko Euroopan vesialueet eli myös Brittien saaret ja Välimeren. Minun vakuutus oli voimassa vain Pohjoismaissa ja Itämerellä. Sen hetkinen vakuutusyhtiöni ei suostunut aluetta jostain syystä laajentamaan, joten vakuutusyhtiö meni vaihtoon. 

Parin päivän ajan piti tätä vakuutusrumbaa hoitaa. Muutamaa sähköpostiviestiä ja paria kielteistä vastausta myöhemmin löytyi sitten yhtiö, joka suostui vakuutuksen antamaan. Seuraavaksi olisikin sitten pitänyt jo kääntyä ulkomaisten vakuutusyhtiöiden puoleen ja ne on käsitykseni mukaan vähän kalliimpia, kuin nämä tutut kotimaiset.

Lähdin sitten noin puolenpäivän maissa kävelylle ja totesin heti alkumatkasta, että varvas vähän vihoittelee. Eipä kannata lähteä kovin kauas. Päätin kuitenkin käydä lähimmän kukkulan päällä, missä kulki noin neljän kilometrin mittainen ympyräreitti.

Oli kiva käydä pitkästä aikaa taas ihan metsässä. Mustikoita oli paikoin melko paljon.

Reitin varrella olleesta levähdyspaikasta oli ihan komeat näkymät.

Reitti kulki pääosin metsässä ja näkymät eivät olleet kovin laajat. Pari levähdyspaikkaa oli hieman avonaisemmassa paikassa ja siellä tulikin hetki istuskeltua. Onneksi tuli ihan nätti sää.

Varvas vähän kipeytyi matkalla ja oli hieman turvoksissakin veneelle päästyäni, joten hyvä, että en sen pidemmälle lähtenyt. 

Vakuutusrumbaa oli siis vielä iltapäivästäkin. Löysin vakuutuksista lueskellessani tiedon, että veneessä olisi hyvä olla mukana vakuutusyhtiön todistus voimassaolevasta vakuutuksesta. Joissakin Euroopan maissa saatetaan evätä pääsy satamaan, ellei ole vakuutukset kunnossa. Tulostin Ainomariasta kylläkin puuttuu.

Kävin iltasella kylän kaupassa ja siellä oli oikein ystävällisen oloinen myyjä. Maksettuani ostokset hoksasin kysyä häneltä, että ei heillä sattumoisin olisi tulostinta. Tottahan heillä oli ja myyjä lupasi tulostella minun papereita, jos lähetän ne hänelle sähköpostiin. Aivan mahtava homma. Ei olisi varmasti isommassa putiikissa ollut vastaavaa palvelua. Sovittiin, että toimitan tulostettavan tiedoston seuraavana päivänä, kun englanninkielisen todistuksen vakuutusyhtiöltä saan. Näin se homma etenee.

Ainomaria ilta-auringossa Leirvikin laiturin päädyssä.

Tiistai 30.7. - Reittisuunnittelua ja löhöilyä

Nukuin hyvin ja pitkään. Yö oli ollut todella tyyni ja aamuyöllä alkoi vesisade.

Katselin aamupalan yhteydessä tuttuun tapaan tuuliennusteita ja sinne olikin tullut melko iso muutos. Näytti siltä, että torstaiksi olisikin ehkä tulossa sopiva keli lähteä ylittämään Pohjanmerta Shetlannin saarille. 

Pari seuraavaa päivää olisi vielä melko reippaat länsituulet, joten minun pitäisi luovia pois Sognefjordin vuonosta ennen torstaita. Tämä päivä näytti sateiselta, mutta keskiviikkona pitäisi olla ihan mukava sää vastatuulta lukuunottamatta. Tai no kuuluuhan se vastatuulikin tietysti purjehdukseen. Päätin jäädä Leirvikin satamaan toiseksi yöksi pitämään sadetta ja lähteä seuraavana päivänä luovimaan lähemmäs ulappaa.

Vakuutusyhtiöasioita piti edelleen hoitaa. Uusi vakuutusyhtiö edellytti, että siirrän kaikki vakuutukseni heille, niin antavat sitten myös laajemman alueen venevakuutukselle. Erikoinen ehto, mutta eipä siinä muu auttanut. Melko pitkän puhelun se otti selvittää kaikki vakuutukset kuntoon. Vakuutukset saatiin järjestykseen ja sen todistuksenkin sain melko pian sopimusten allekirjoituksen perään. Ja todistuksen tulostus onnistui sovitusti kaupassa, eikä siellä oltu vailla siitä mitään korvaustakaan. Loistavaa palvelua kyllä.

Suunnittelin illalla vielä Pohjanmeren ylitystä ja paikkaa minne Shetlannissa ensimmäiseksi menisin. Jos tuuliennuste on vielä parin päivän päästä samassa asennossa, niin silloin kyllä mennään Pohjanmeren yli että heilahtaa!

Matkaa ylitykselle tulee 170-190 merimailia riippen vähän siitä, että kuinka lähelle ulappaa päädyn seuraavana päivänä. Ajallisesti noin 35 tuntia plus/miinus jotain. Tässä vaiheessa näytti siltä, että torstaina iltapäivällä tai perjantaina todella aikaisin aamusta olisi parhaat saumat lähteä liikkeelle. Mutta seurataan nyt vielä ennusteita, kun tuntuvat muuttuvan melko oleellisestikin ajoittain.

Katselin sateenropinan säestyksellä suoratoistoja veneessä loppupäivän. Mukava oli vähän laiskotellakin taas välillä. Ei tullut kuvattuakaan mitään koko päivänä.

Keskiviikko 31.7. - Luovimista

Kävin vielä kaupassa aamusta ja kiitin samalla kauppiasta toistamiseen tulostuspalveluista. Hyvä mieli jäi Leirvikistä kaiken kaikkiaan.

Tuuliennuste näytti pitävän ihan hyvin paikkaansa ja lähdin aamutoimien jälkeen liikkeelle. Vastainen oli tuuli ja melko oikutteleva eli välillä tuulen suunta muuttui useita kymmeniä asteista hetkeksi. Kurssia sai ajoittain siis muuttaa melko paljonkin. Autopilotin "Wind vane" eli tuuliperäsin toiminto ei tahtonut ehtiä mukaan nopeisiin tuulenvaihteluihin, joten piti olla jatkuvasti valmiina ottamaan itse ohjat.

Leirvikin lahdesta piti moottoroida ulos, mutta sitten alkoi tuuli.

Hyvä sää oli luovia.

Sognefjord alkaa jäädä taakse.

Pohjanmeren ulappakin tuli lopulta näkyviin.

Hyvin se luoviminen sujui. Päätin iltapäivällä vähän ennen neljää, että käyn katsomassa kartan perusteella ihan mukavan näköisen ankkuripaikan Nesøyna nimisestä saaresta. Saaren länsirannalla oli parikin poukamaa, joihin oli ankkuripaikka merkitty. Toinen niistä oli merkitty ihan luonnonsatamaksi, mutta se oli kyllä melko syvä, joten päädyin niistä pienempään nimeltä Eikeldalsvågen, joka oli myös vähän lähempänä.

Ankkuripaikka oli hieno ja sopivan syvyinenkin. Vettä oli noin 10 metriä ja siellä oli selvästi hiekkapohja, johon ankkuri tuntui nappaavan oikein napakasti kiinni. Ympärillä oli hienot kalliot ja paikka oli todella suojaisa sekä rauhallinen. 

Karua, mutta nättiä saaristoa.

Ankkurissa Eikeldalsvågenissa.

Suora reitti olisi ollut noin 18 merimailia, mutta luovien matkaa tuli reilut 25. Matkalla oli myös syvin kohta missä olen tähän mennessä käynyt. Alla oli kartan mukaan enimmillään 1177 metriä vettä. 

Tästä paikasta Shetlannin saarten pääkaupungiksi kutsuttuun Lerwick nimiseen kaupunkiin tulee matkaa noin 185 merimailia. 

Sognefjordin luovimiset.

Ankkuroiduttuani suunnittelin vielä tarkemmin ajankohtaa, että koska minun kannattaisi liikkeelle lähteä. 

Tuuliennuste oli seuraavalle päivälle sillä tavalla vähän hassu, että rannikolla oli pohjoistuuli, sitten pikku pätkä tyyntä ja loppumatka etelätuulta. Etelätuuli siirtyisi pikkuhiljaa torstain ja perjantain välisen yön aikana kohti rannikkoa, joten mitä myöhemmin lähtö olisi, niin sitä pienempi olisi tyyni alue, joka pitäisi moottoroida. Toisaalta lauantaille oli jo luvattu turhankin kovaa tuulta, johon ei tee mieli joutua, jos viivytyksiä jostain syystä matkalla tulee. 

Päätin lähteä torstaina iltapäivästä noin neljän aikaan liikkeelle. Laskeskelin, että voisin joutua ajamaan yöllä tyynen kohdan yli moottorilla noin kuuden tunnin ajan. Loppumatka pitäisi taas olla hyvässä sivutuulessa purjehtimista. Jos kaikki menisi hyvin, niin olisin perillä Lerwickissä lauantaina aamuyön tunteina eli hyvissä ajoin suojassa kovilta tuulilta. 

Sää oli nätti ja lepäilin veneellä tulevaa ylitystä varten. Kalastelinkin vielä illalla, mutta tällä kertaa jäin ilman saalista. Kävin myös poukamassa vähän soutelemassa ja kuvaamassa.

Hieno ankkuripaikka kyllä löytyi.

Torstai 1.8. - Lähtö Pohjanmerelle

Nukuin pitkään ja onnistuin sitten vielä lounaan jälkeen ottamaan parin tunnin päiväunet. Nyt ainakin on kunnolla levätty. 

Sen verran vielä hioin suunnitelmaani, että jos olen yöaikaan perillä, niin ankkuroidun ensin Lerwickin itäpuolella olevaan Aith Voe nimiseen lahteen ja menen vasta aamulla satamaan. Olin laittanut Brittien viranomaisille ilmoituksen, jossa arvioin saapuvani  lauantaina 02:00 ja 04:00 välillä, mutta tokkopa tuo niin tarkkaa. Riippuu tuulista.

Tuuliennusteet eivät olleet enää merkittävästi muuttuneet, joten nostin ankkurin puoli neljän maissa ja lähdin liikkeelle. Tunnelma oli jotenkin odottava ja erittäin mukava. Vähän ehkä jännittikin.

Eikeldalsvågen ja Nesøyna jää taakse.

Ja pikkuhiljaa myös Norjan vuonot ja vuoristot.

Ulapalle saapuessa oli kaunis sää, mutta tuuli odotettua heikompi. 

Rannikolle ennustettu pohjoistuuli olikin liian heikkoa purjehtimiseen. Erittäin hitaasti sillä olisi voinut päästä, mutta sitten viivästyisi minun saapuminen ja riski joutua kovien tuulten armoille kasvaisi. Harkitsin jo vähän, että pitäisikö sittenkin jäädä odottelemaan, että ne etelätuulet saavuttavat rannikon, mutta päätin kuitenkin ajella koneella. Nostin ulapalle päästyäni isopurjeen ja "moottoripurjehdin" sen kanssa, koska silloin aallokko heiluttaa venettä paljon vähemmän. 

Tyyni osuuskin tuli vastaan ihan ennusteen mukaisesti ja olin siihen mennessä jo moottoroinut noin kolme tuntia. Silloin laskin isopurjeenkin alas, koska se vain läpsyi turhan panttina pienessä mainingissa. 

Ilta oli merellä todella kaunis.

Ja aivan mieletön auringonlasku. Huomaa öljynporauslautta kuvan vasemmassa laidassa.

Aurinko laski puoli kymmenen maissa Iso-Britannian aikaa. Yö oli melko pimeä, vaikka aivan ohkainen kuun sirppi tulikin esiin pian auringonlaskun jälkeen. 

Matkalla oli toistakymmentä öljynporauslauttaa, jotka oli hyvin kirkkaasti valaistuja. Niitähän on helppo kierrellä, kun ovat täysin paikallaan pysyviä esteitä ja ne on karttaankin merkitty turva-alueineen. Lähempänä Iso-Britanniaa oli sitten enemmän kalastusaluksia riesana ja niiden väistely oli vähän työläämpää, mutta onhan siellä merellä tilaa kierrellä.

Yön pimeydessä kaksi kirkkaasti valaistua öljynporauslauttaa.

Perjantai 2.8. - Sivutuulipurjehdusta avomerellä

Nukuin ohjaamossa siten, että herätyskello soi aina puolen tunniin välein. Heräsin aina tarkistamaan vähän päätä nostamalla, että kaikki näyttää olevan kunnossa, eikä olla törmäämässä mihinkään. Oli minulla tietysti AIS ja tutkan hälyttimet myös päällä. Minun unenlahjoilla saan unenpäästä uudelleen kiinni käytännössä heti, kun silmät ummistaa. Hyödyllinen ominaisuus yksinpurjehtijalle.

Hieman ennen auringonnousua alkoi sitten se kaivattu etelätuuli. Moottorointia tuli noin kymmenen tuntia arvioidun kuuden sijaan. Se oli pisin moottorointi koko minun purjehdusurallani tähän mennessä. Matkaa oli silti taitettu ihan mukavasti, kun oli lähes rasvatyyni meri. Tilanne kuitenkin muuttui melko nopeasti tuulten alettua.

Aluksi tuuli voimistui nopeasti ja vakiintui 6-7 m/s välille. Se oli hieman sivumyötäinen minun kurssillani. Ainomaria liikkui siinä kivasti vähän nopeammin, kuin mitä oli moottorilla kuljettu.

Päivän aikana tuuli vielä voimistui ja oli ajoittain puuskissa noin 11 m/s. Mutta suunta oli edelleen sama ja sivumyötäisenä ei ollenkaan liian kova. Ainomaria kulki tasaisesti yli seitsemää solmua. Iltaa kohti tultaessa piti jo vähän reivata purjeitakin. Plotterin arvio saapumisajasta muuttuikin tuulen yltyessä lauantai aamusta jo perjantai illaksi. Olisin tätä vauhtia ankkurissa jo hieman auringonlaskun jälkeen, joten saattaisi olla vielä valoisaakin. Mikäs sen parempaa.

Tuuli nosti aaltoja pikkuhiljaa ja arvioisin niiden olleen suurimmillaan reilut kaksi metriä korkeita, koska ohjaamossa istuessa allonpohjalla ollessa aallon huippu peitti ajoittain horisontin. 

Vauhdikasta menoa keskellä Pohjanmerta. Tässä vaiheessa allokko oli vielä maltillinen.

Päivä tuntui melko pitkältä. Nukuin pätkiä myös päiväsaikaan, vaikka en ollut edes kovin väsynyt. Lähinnä ajan kuluksi. Pelasin myös pitkästä aikaa Nintendo Switchillä ja siinä tuntui aika kuluvan paljon joutuisammin.

Parissa kohtaa ihan suoraan reitille ilmeistyi välillä iso joukko kalastusaluksia. Liekö niillä seuduin oli aina joku isompi kalaparvi, jota pyytivät. Muutin aina ajoissa kurssia 5-10 astetta, jotta kiersin sitten koko porukan, koska en tahtonut mennä niiden väleistä seikkailemaan. Matkaa tuo kiertäminen ei oleellisesti lisännyt.

Lopulta illan jo vähän hämärtyessä ja sateiden alkaessa - oltiinhan saapumassa Skotlantiin - alkoi sitten maata ilmestyä näkyviin. Pilvet oli matalalla ja vettä sateli hiljakseen.

Land ahoy!

Shetlantiin saavuttaessa näkyvyys ei ollut ihan parhaimmillaan ja hämäräkin jo puski päälle.

Etukäteen katsomani ankkuripaikka oli aivan mainio ja juuri sopivan syvyinen. Tilaakin oli ympärillä vaikka kuinka paljon. Pohja oli selvästi hiekkaa ja ankkurin pito oikein hyvä. Se olikin hyvä, sillä aamuyöstä tuulen suunnan ennustettiin muuttuvan lähes 180 astetta. Ei pitäisi olla ankkurilla tässä pohjassa mitään ongelmia sen kanssa. Täällä taitaakin olla ihan yleisesti huomattavan paljon helpompaa ankkuroitua, kuin mitä oli Norjassa.

Ankkuri laskeutui noin kello 23:10 eli muutamia tunteja nopeammin ylitys eteni, kuin mitä olin arvioinut. Saanpahan nyt hyvät yöunet ja aamulla sitten soitto rajanvalvojille, että täällä ollaan.

188 merimailia ja noin 31,5 tuntia.

Lauantai 3.8. - Shetlannin pääkaupunkiin ja maahantulotarkastus

Heräsin aamulla kahdeksan aikaan ja söin rauhassa aamupalan ankkuripaikalla. Sää olikin muuttunut oikein kauniiksi - ehkä Skotlannissa ei ihan aina sadakaan.

Kyllä se ankkuripaikan ympäristö ihan Skotlannilta näytti.

Rannassa oli vanhan tilan rauniot.

Soitin heti yhdeksän jälkeen rajaviranomaisille nettisivuilla mainittuun numeroon ja puhelu olikin lyhyt ja simppeli. Sieltä todettiin, että koska olen tehnyt ilmoituksen ja minulla on sähköpostissa lupanumero, niin homma on sillä selvä. Saa mennä maihin. Se kävi kyllä helpommin kuin olin odottanut. Nyt ei sitten ole varsinaisesti edes kiire lähteä Lerwickiin, koska sen kummempaa tarkastusta ei tarvita. Hyvä näin.

Lähdin kuitenkin jo vähän ennen kymmentä liikkeelle. Jäisipä hyvin aikaa sitten kierrellä katsomassa kaupunkia. Mutta ennen lähtöä otin ohjeiden mukaisesti radiolla yhteyttä satamaan, josta sain luvan mennä sinne ja myös ohjeet, että mihin laituriin. Tämäkin oli varsin hyvää palvelua. Eipähän tarvitse alkaa arvuuttelemaan, että minne saa mennä ja minne ei.

Tilan rauniot näyttivät olevan nykyään lampaiden käytössä.

Tasaisia ja harvaan asuttuja nummia.

Lerwick.

Sitten oltiinkin jo satamassa.

Sataman laiturista löytyi Ainomarialle juuri sopiva kolo. Ankkuripaikasta tuli matkaa noin 4,5 merimailia eli alle tunti. 

Aith Voe lahdesta Lerwickin keskustaan.

Yksi "haaste" Britteihin tulemisessa oli puhelinliittymä. Tarkemmin sanottuna datan käyttö. Koska Iso-Britannia erosi EU:sta, niin täälläpä ei olekaan samat verkkovierailuedut, kuin EU:ssa. Datan käyttö maksaa siis erikseen. Ei tosin kovin paljoa, mutta kyllä tämän blogin naputtelu ja kuvien lataaminenkin tulisi useita euroja maksamaan. Puhumattakaan tärkeistä säätiedoista ja muusta reissaamiseen liittyvästä googlettelusta. Paikallinen SIM-kortti on siis hankintalistalla melkolailla kärjessä.

Vaihdoin kiinnittymisen jälkeen vaatteet ja otin repun mukaan kauppareissua varten. Kun olin venettä lukitsemassa, niin minulle tuli juttelemaan rajaviranomainen. Hän toivotti tervetulleeksi ja sanoi, että onkin nähnyt tämän nimisen veneen listallaan. Minä kerroin, että olin soittanut aamulla hiedän toimistoonsa ja saanut luvan poistua aluksesta. Hän pyysi nähdä passini ja kyseli vähän reittisuunnitelmista. Se olikin sitten siinä ja hän toivotti vielä viihtyisää vierailua. Turhaapa minä tästä Brittien byrokratiasta olin viikko sitten ollut huolissani.

Ensi töikseni lompsuttelin googlettamaani elektroniikkaa ja kodinkoneita myyvään liikkeeseen SIM-korttia kyselemään. Ei heillä kuitenkaan sellaisia ollut. Vähän ihme homma. Mutta myyjä opasti menemään Tescon supermarkettiin, missä niitä kuulemma olisi. Matkaa oli vain vajaat kaksi kilometriä, joten lähdin kävelemään sinne. Saisinpahan käytyä samalla vähän isommassa kaupassa.

Leirwickin kävelykatua. Puhelinkoppi oli edelleen toiminnassa.

Mukavan näköisiä vanhoja rakennuksia, mutta kokonaisuus hyvin harmaa.

Kaupassa olikin mukava käydä, koska Norjan hintoihin tottuneelle kaikki oli todella halpaa. Varsinkin liha ja kala. Ja se SIM-korttikin löytyi, mutta rajatonta dataa ei ollut saatavilla. Prepaid tyyppisesti saa kuitenkin datan käyttöä ostettua ja hinta on selkeästi halvempi kuin mitä se olisi verkkovierailulla kotimaan liittymällä.

Kävellessäni takaisin veneelle pysähdyin vastaan tulleeseen pubiin oluelle. Niinhän Briteissä kuuluu tehdä. Samalla yritin saada uutta SIM-korttia rekisteröityä, mutta siinä tuli jokin virheilmoitus, jossa pyydettiin odottamaan muutamia minuutteja. No mitään ei tapahtunut. Laitoin sitten viestin puhelinfirman asiakaspalveluun, josta tuli vastaus, että vastaamme arviolta kuuden tunnin kuluttua. Hohhoijaa...

No eihän siinä auttanut kuin odottaa. Veneelle palatessani kävin vielä kyselemässä partureista, että olisiko hiukset saanut leikattua. Alkaa olla pari kuukautta jo edellisestä parturikäynnistä. Kävin neljässä paikassa ja kaikki oli buukattu täyteen. Eipä auttanut siinäkään mikään, joten menin ostosteni kanssa veneelle ja aloin tehdä ruokaa.

Ainomaria ja muita purjeveneitä Victoria pier nimisessä laiturissa.

Ruokaa laittaessa viereen tuli paikallinen eli shetlanniin lipun alla oleva purjevene ja kysyi lupaa kiinnittyä Ainomarian kylkeen, koska laituri oli täynnä. Tottakai se sopi. Kippari oli vanhempi mies, jolle oli kuulemma tulossa illaksi paikallisia vieraita istumaan veneelle, koska oli harvinaisen kaunis ilma. 

Satama altaassa uiskenteli kesyn oloinen hylje.
En vain oikein onnistunut nappaamaan siitä hyvää kuvaa.

Syötyäni juttelin naapuriveneen porukan kanssa melko pitkään. Siinä tuli puheeksi myös tämä minun epäonnistunut parturin metsästys ja sitten kävi taas tuuri. Porukassa olleen naisen ystävä oli parturi, joka oli kylläkin kesälomalla, mutta paikalla kaupungissa. Hän kysyi ystävältään, että onnistuisiko hiustenleikkuu suomalaiselle purjehtijalle ja sehän saatiin sovittua. Maanantaina aamulla 09:30. Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu.

Kävin illalla vielä kävelemässä kaupungilla ja parissa kuppilassa jututtamassa paikallisia. Oikein ystävällistä porukkaa oli kaikki. Eräs vanha herrasmies jäi mieleen, koska hänellä oli kalju päälaki tatuoitu täyteen Simpsons hahmoja. Oli hän kyllä melkoinen hahmo itsekin.

Tässäpä tämänkertaiset kuulumiset. Maa siis vaihtui ja tarkoitus on viettää aikalailla koko elokuu täällä Brittien saarten ympäristössä. Ainakin tuleva viikko vierähtää todennäköisesti vielä Shetlannin saaria kierrellen.

Video jää nyt editoimatta. Ehkä ensi viikolla sitten pidempi pätkä.

Kiitos jälleen mielenkiinnosta ja palataan noin viikon päästä taas jostain muualta.