13. Aurinkoa, kalastusta ja byrokratiaa

Reissun 13. viikko, 21.-27.7.2024

Viikko tuli pyöriskeltyä edelleen Bergenin seudulla, koska miehistö eli vieraat tulivat maanantaina lentäen Bergeniin vain kolmeksi yöksi.

Loppuviikosta aloin suunnittelemaan tarkemmin Shetlannin saarille purjehdusta ja sepäs sitten ei tainnutkaan olla ihan noin vain tehtävä temppu Brexit-byrokratian takia. Tai sitten on.

Yksi monista vierailluista Norjan "luonnonsatamista"

Sunnuntai 21.7. - Muutos suunnitelmiin miehistön noudosta

Lauantain ja sunnuntain välisen lähes pilvettömän yön olin siis edelleen jo tutussa Bakkasundin vierasvenesatamassa. Naapurisaaressa oli yksityisjuhlat, joista kantautui live-musiikkia melko myöhään ja tuli sitten istuskeltua veneen kannella sitä kuunnellen. Kuu nousi todella upeasti saarella olevien talojen takaa ja sitä piti käydä ihan kuvaamassakin, mutta en onnistunut kovin hyvää kuvaa siitä nappaamaan. Paikan päällä se oli upea näky.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön kuutamo.

Aamulla tulkitsin taas ensitöikseni säitä ja tuulia. Illalla sataisi kaatamalla vettä, mutta seuraavien neljän päivän ennusteet oli muuttuneet poutaisiksi. Hyvin onnistui tämän vierailun ajankohta näköjään säiden suhteen, sillä miehistö tulee veneelle juuri noiden neljän poutapäivän ajaksi. Oltiinhan kuitenkin Euroopan sateisimman kaupungin liepeillä.

Se mikä sitten aiheutti muutosta oli, että tuuliennusteetkin muuttuivat. Nyt ennustettiin täksi päiväksi etelätuulta, mutta sen jälkeen tuuli kääntyisi luoteeseen. Alunperin oli tarkoitus poimia miehistö kyytiin Bergenin eteläpuolelta ja purjehtia sitten myötätuulten kanssa pohjoisen suuntaan keksiviikoksi Bergeniin, mutta näiden ennusteiden valossa kannattaisikin tehdä juuri päinvastoin. Ja niin suunnitelma muutettiin.

Lähdin purjehtimaan kohti Bergeniä vähän ennen puolta päivää. Tuulet oli ihan mukavat ja satuin vielä blogitekstin julkaisun takia ajoittamaan lähtöni siten, että virtauksetkaan ei olleet kovin pahat. Bergenin länsipuolella on yksi kapea salmi nimeltä Vatlestraumen, missä on yksi Norjan kovimmista vuorovesivirroista. Sen nopeus voi pahimmillaan olla lähellä Ainomarian runkonopeutta, jolloin siitä ei kannata edes yrittää mennä läpi. Tai voi se tietysti olla myös "parhaimmillaan", jos se sattuu olemaan myötäinen ja nopeus tuplaantuu. Mutta nyt oltiin rauhallisella hetkellä liikkeellä.

Jo alkumatkan aikana alkoi pilvet ja sadekuurot lisääntyä.

Ulapan suunnalta tuli paksuja pilviä ja keskipäivälläkin oli yllättävän hämärää.

Ankkuroiduin ihan mukavan noin 17 merimailin purjehduksen jälkeen Kongshavn nimiseen poukamaan vähän äsken mainitun virtapaikan pohjoispuolella. Vettä alkoi sataa kaatamalla ankkuroitumisen jälkeen. 

Seuraavaksi päiväksi Bergeniin olisi matkaa vain noin kuusi merimailia. Miehistön kanssa sovittiin, että tulevat maanantai-illan lennon jälkeen Bergenin vanhaan keskustaan, jossa olisimme sitten myös heidän purjehdusreissunsa ensimmäisen yön. Toinen vieraistani ei ole ollut koskaan aiemmin purjeveneen kyydissä, joten ehkä hyvä olla hetki ensin paikallaankin.

Olin reissulla ensimmäistä kertaa ankkurissa paikalla, jossa vuorovesivirtaus käänsi venettä enemmän kuin tuuli. Pohjois-eteläsuunnassa olevassa salmessa oli virtaus, joka muutti vuoroveden takia suuntaa kuuden tunnin välein. Luoteisesta tuulesta huolimatta vene kääntyi yön aikana pari kertaa. Ensin oltiin nokka kohti etelää, yöllä sitten kohti pohjoista ja aamulla taas kohti etelää. Melko vaimea oli onneksi virtaus Kongshavnin poukamassa, joten ankkuri piti koko yön hyvin.

Maanantai 22.7. - Taas Bergenin vanhaan kaupunkiin

Aamu oli mukavan aurinkoinen ja olin ajatellut lähteä Bergeniin ajoissa, jotta voisin taas käydä siellä vähän katselemassa nähtävyyksiä. Nähtävää siellä on nimittäin paljon. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi katsomassa nettikameroista, että onko siellä tilaa. Satama näytti olevan hyvin täynnä, vaikka oli maanantai - erikoista.

Jäin sitten vielä ankkuriin seuraamaan sataman ruuhkan mahdollista vähenemistä. Ajattelin alustavasti, että noin yhdentoista aikaan saattaisi olla paras hetki olla paikalla, sillä kokemuksieni mukaan niihin aikoihin satamista on yleensä eniten veneitä lähdössä.

Kongshavnissa sataman ruuhkan vähenemistä odottamassa.

Veneitä alkoikin sitten liikehtiä satamasta ulos vähän ennen kymmentä, joten päätin käynnistää moottorin ja nostaa ankkurin. Ankkuri irtosi helposti, mutta kun aloin ajamaan poukamasta ulos, niin moottorin pakoäänet kuulosti jotenkin oudolta - eikö siellä kierrä jäähdytysvesi?

No ei se kiertänyt. Olisi tietysti pitänyt tarkistaa se ennen kuin nostin ankkurin. Yritin vähän käyttää moottoria isommalla teholla pumpun kierroksia lisätäkseni, mutta ei auttanut sekään ja moottorin lämmöt nousivat normaalia nopeammin. Olin melko ahtaassa paikassa pienten saarten ja karikkojen keskellä, mutta virtaus ja tuuli olivat onneksi lähes olemattomia. 

Arvioin, että voin sammuttaa moottorin laskematta ankkuria ja ehdin käydä tarkistamassa moottorin jäähdytysveden suodattimen konehuoneesta ennen kuin ollaan kivillä. 

Sieltä suodattimestahan se "vika" sitten löytyi. Sinne oli imeytynyt varmaankin vuorovesivirtauksen mukana tullut tuppo levää. Eikä mikään ihan pieni tuppo.

"There is your problem"

Nyrkin kokoinen köntti sieltä suodattimesta ja läpiviennistä tuli levää. Onneksi minulla on läpiviennin yhteydessä suodatin, jonka saa irroitettua nopeasti ilman työkaluja. Jos tuo olisi päässyt pumpulle tai jopa lämmönvaihtimelle asti, niin sen ulos kaivaminen olisi ottanut reilusti enemmän aikaa.

Tukoksen poistuttua moottori toimi taas normaalisti ja lähdin ajelemaan kohti Bergeniä.

Bergeniin johtavaa vuonoa

Vanhaan satamaan saapumassa.

Satamassa oli edelleen hämmästyttävän paljon veneitä.
Taustalla on taas se UNESCO:n maailmanperintökohde.

Parhaimmillaan 7 venettä oli kiinnitetty rinnan toisiinsa satamaan. Onneksi sataman perältä oli lähtenyt jo sen verran veneitä, että pääsin kiinnittymään täysin vapaaseen paikkaan. Kyytiin tulevalla miehistöllä olisi mukanaan kalastuskamppeita ja muuta tavaraa sen verran paljon, että niitä olisi ollut ikävä kantaa toisten veneiden yli Ainomarian kyytiin.

Ainomarialle löytyi vapaa kolo sataman perältä.

Saavuttuani satamaan oli lämpötila jo lähellä hellelukemia. Yhtäkkiä tullessaan lämpö tuntui todella kuumalta, mutta olihan se ihan mukavaa. 

Avasin siinä ohjaamossa istuessa sitten oluen. Hetken päästä Ainomarian kylkeen kiinnittymiseen pyysi lupaa nopean näköisen, noin kahdeksan metrisen moottoriveneen kippari, joka kertoi lähtevänsä parin tunnin päästä pois. Venekunta oli tullut edellisenä päivänä Stavangerista veneellään noin kolmessa tunnissa eli todellakin nopea vene. Matkanopeuden täytyy olla yli 40 solmua eli noin 80 kilometriä tunnissa. Mutta on varmasti kuluttanut polttoainetta tullessaan enemmän kuin Ainomaria kolmessa kuukaudessa. Valintoja.

Jututtaessani kipparia hän sanoi, että edellisenä iltana oli Bergenissä ollut Bruce Springsteenin keikka. Siksi veneitä siis oli satamassa edelleen niin paljon. Vettähän satoi edellisenä iltana kaatamalla, joten ihan optimikelit ei varmaan keikalla ole ollut. 

Kävin pienen kävelyretken lähistöllä ja kävellessäni taas veneen läheltä huomasin, että Ainomarian kyljestä oli moottorivene lähtenyt ja siihen oli kiinnittymässä purjevene. Menin auttamaan sitä ja sekin oli suomalainen. Kylläpäs sattui. Edellisen kerran täällä ollessa tuli myös kylkeen suomalainen purjevene. 

Uuden naapuriveneen kotisatama oli Oulu, mutta se on ollut vuokrauskäytössä Välimerellä ja nyt käymässä Norjassa. Melkoista reissua sekin tehnyt.

Naapurivene oli kolmisen metriä Ainomariaa pidempi.

Miehistön saapumisen aikaan oli vuorovesi alimmillaan. Eroa korkeimpaan hetkeen noin 1,4 metriä.

Miehistön saavuttua kävimme vanhassa kaupparakennuksessa olleessa sympaattisessa Campelen nimisessä kalastusvälineliikkeessä ja myös terassilla oluella. Sen jälkeen tutustuttiin vähän veneeseen ja tarinoitiin hetki veneen ohjaamossa. Illalla käytiin ihan ravintolassa syömässäkin. 

Tiistai 23.7. - Luonnonsatama haussa ja vähän turhan tuulista kalastamiselle

Pohjoisen puolen tuulista huolimatta päätimme ottaa suunnan pohjoiseen. Toinen miehistön jäsen ei ollut aiemmin ollut purjeveneessä, joten saatiin heti alkuun vähän kokemusta vastatuulesta. Sää oli kyllä ihan leppoinen ja aallot matalat, joten merisairauksilta vältyttiin.

Luovimme melko heikossa tuulessa ja vienossa vastavirassa noin kolme tuntia 12 merimailin matkaa. Määränpääksi valittiin aamulla kartasta katsomani Kollavåg luonnonsatama. Matkalla kävimme katsomassa mukavan näköistä Skorpo nimisessä saaressa ollutta poukamaa, mutta tuuli tuli jokseenkin suoraan sen poukaman suuntaisesti, niin emme sinne jääneet.

Bergen jäi taakse. Nyt ehkä viimeistä kertaa tälle reissulle.

Matkalla oli vähän niin kuin kotimaan saaristoa, mutta ei ihan.

Skorpon poukamassa käytiin kääntymässä.

Perillä Kollavågissa oli kaksi pitkää poukamaa, joista lännenpuoleiseen laski makeaa vettä pienestä purosta, mutta siellä oli ankkuroitumiskielto. Idänpuoleisessa taas oli iso kivilaituri ja sen edustalla iso grillikatos. Kivilaituri oli saapuessamme tyhjillään, joten kiinnityimme siihen. Heti laiturin vieressä oli yli neljä metriä vettä. Tämän julkaisun ensimmäinen kuva on juuri tuosta paikasta. 

Kollevågin laiturissa.

Grillikatoksen vieressä olleesta infotaulusta kävi ilmi, että viereisen poukaman ankkuroitumiskielto johtuu siitä, että se on ollut joskus Bergenin kaatopaikka. Se on sittemmin peitetty jollain kankaalla tai kalvolla ja pistetty soraa päälle. Norjalaiset on varsinkin ennen vanhaan käyttäneet merta surutta jätteiden sijoitukseen - vuorovesi hoitaa. Nyt poukaman rannoille oli tehty ulkoilualueita ja siellä oli ihan mukavan näköistä puistoa ja hiekkarantojakin, mutta oli se silti vähän epäilyttävä paikka.

Kalastimme alkuun suoraan kivilaiturilta ja saimmekin siitä muutaman huulikalan. Kävimme myös kumiveneellä pienen reissun, mutta tuuli ei oikein suosinut sillä kalastamista, sillä vene liikkui liikaa tuulessa. Yhden saaren takaa löytyi lopulta paikka, missä vene pysyi suunnilleen paikallaan ja sieltä saatiin tämän reissun suurin viherhuulikala tähän mennessä. Yksi miehistön jäsen oli sillä aikaa kalastamassa rannalta ja sai lyyraturskan. Söimme sitten päivälliseksi tuoretta kalaa.

Illanvietto veneessä vierähti melko myöhäiseen. Olipahan mukava päivä!

Keskiviikko 24.7. - Myötäistä tuulta ja lisää kalastusta

Seuraavana aamuna olikin vähän vaisumpaa väkeä veneellä. Illanvietto selvästi vähän tuntui miehistössä. Mutta sää oli oivallinen myötätuulipurjehdusta varten, joten liikkeelle lähdettiin noin kymmenen aikaan. 

Melko pian poukamasta ulos tulon jälkeen todettiin, että nyt muuten on tuulet kohdillaan genaakkeria varten. Eli ei muuta kuin poro ulos pilttuusta.

Poropurje vetikin meitä oikein mallikkaasti pitkän matkaa, kunnes kapeaan salmeen Bergenin kohdalla saapuessamme tuuli kääntyi niin suoraan taakse, että purjehdimme loppumatkan peruspurjeilla.

Sovimme, että jätän tämänkin miehistön seuraavana aamuna Hjellestadiin, joten määränpääksi valikoitui lopulta jo minun useamman kerran vierailema Buarøynan luonnosatama. Hjellestadista olisi lyhyt taksimatka Bergenin lentokentälle. Lento lähtee jo aamupäivästä, joten kovin pitkää siirtymää ei aamuksi enää viitsinyt jättää. Buarøynasta oli Hjellestadiin vain noin puolen tunnin matka.

Tuuli oli sopivan voimakas ja aallot olemattomat.

Minulle jo tuttuja siltoja ohitettiin jälleen.

Buarøynassa oli yksi peräpoiju vapaana, joten päästiin ihan laituriin kiinni ja kävimme vähän katselemassa bunkkereita. Kalasteluakin taas harjoitettiin, mutta vähän laihoin tuloksin ainakin määrällisesti mitattuna. Lopulta saimme kuitenkin kumiveneestä kalastellessamme 3,4 kg painavan lyyraturskan. Siitä sain jääkaappiin muutamaksi päiväksi kalaa.

Ilta oli paljon edellistä rauhallisempi ja minä menin nukkumaan jo ennen ilta kymmentä. Aamuksi sovittiin herätys kello seitsemäksi, jotta aamutoimiin ja lentokentälle jää riittävästi aikaa. Taksi oli tilattu Hjellestadiin yhdeksäksi.

Torstai 25.7. - Miehistön saattelu ja paluu yksinpurjehdukseen - toistaiseksi

Aamun toimet menivät suunnitellun aikataulun mukaan. Tuuli oli lähes tyyntä, joten puolen tunnin matka moottoroitiin. Miehistö pääsi ongelmitta Hjellestadiin ja sieltä jo odottavalla taksilla lentokentälle. 

Tuulen ennustettiin pikkuhiljaa voimistuvan lounaan suunnasta, joten päätin purjehtia jonkun matkaa pohjoiseen ja katsella sieltä mukavan paikan odotella sääikkunaa Shetlannin saarille siirtymiseksi. Tankkasin vielä lähtiessä Hjellestadin satamassa diesel- ja vesitankit täyteen. Edellisen reilun kolmen viikon aikana oli mennyt suunnilleen saman verran polttoainetta, kuin reissun alussa reilun kahden kuukauden aikana. Ei silti paha, sillät tankkiin mahtui vain noin 60 litraa dieseliä.

Alkumatkasta oli heikko myötätuuli, mutta koska ei ollut aallokkoa, niin purjehdin siinä noin kolmen solmun nopeudella.

Ahtaita karikkojen välejäkin ohitettiin.

Ja lopulta se reipas lounaistuulikin alkoi.

Bergenin ohi mentiin taas.

Purjehtiessa tuli mieleen mennä sinne pari viikkoa aiemmin vierailtuun Fedjeen, koska siellä oli saunakin, mutta lopulta päädyin kuitenkin luonnonsatamaan. Sekin tosin jo aiemmin vierailtu, mutta hyvin suojainen Uttosko. 

Noin puoli tuntia sen jälkeen, kuin lähteneiden vieraiden lento oli noussut ilmaan alkoi vesisade. Melkoinen tuuri heillä oli kyllä vierailuajan suhteen, kun silloin ei satanut pisaraakaan. 

Purjehduksen viimeiset pari tuntia meni kaatosateessa. Uttoskon laiturissa oli onneksi hyvin tilaa, joten pääsin kiinnittymään siihen eikä tarvinnut alkaa ankkukroitumaan. Päivän etapille tuli mittaan reilut 30 merimailia, joka oli selkeästi tämän viikon pisin.

Illalla aloin katselemaan, että mitähän ilmoituksia sinne briteille pitää tehdä matkustamisesta, kun eivät ole enää EU:ssa. Siitä tulikin vähän huolia, sillä ohjeistus tuntui melko sekavalta. Alussa mainittiin, että 2-24 tuntia ennen huviveneellä saapumista pitää tehdä vain ilmoitus netissä, mutta kuitenkin veneen tuomisesta ilmoitus kuukautta ennen. Mitäs nyt sitten?

Päätin jättää byrokratian pohdinnan seuraavalle päivälle ja menin nukkumaan sateenropinan saattelemana.

Perjantai 26.7. - Byrokratian pureskelua ja blogin kirjoittelua

Heräsin aikaisin aamulla siihen, että patja oli tyynyn vierestä vähän kostea. En ollut kuitenkaan itkenyt, vaan huomasin, että punkan vieressä olevan luukun yksi salpa oli jäänyt auki ja vettä tiputti kaatosateessa luukun tiivisteen välistä. Perskule. Nousin ylös ja patjan allahan oli jo melko märkää. Otin petivaatteet pois, nostin patjat kyljelleen kuivumaan ja menin jatkamaan unia salonkiin.

Heräsin salongista noin yhdeksältä kaatosateen edelleen jatkuessa. Nytpä olisi hyvää aikaa byrokratialle ja blogille. 

En oikein millään meinannut ymmärtää brittien ohjeistusta veneellä siellä vierailemisesta. Samaan tekstiin oli ympätty helpon näköinen ohjeistus saapumisilmoituksen tekemisestä ulkomaiselle veneelle ja myös veneen maahantuonnista. Siinä yhteydessä mainittiin, että veneen maahantuonti aiheuttaisi tullimaksuja ja arvonlisäverovelvoitteen. Mitä ihmettä? Olenko minä veneen maahantuoja, jos olen siellä vain käymässä?

Yritin soitella viranomaisille, mutta kukaan ei sieltä vastannut ja sähköpostiin tuli automaattinen vastaus, että vastaamme kymmenen arkipäivän kuluessa. Niinpä tietysti.

Vesisade loppui myöhään iltapäivästä, mutta käytännössä koko päivä tuli istuttua tietokoneen ääressä. Laiturissa vaihtui veneet pariin otteesseen, sillä olihan viikonloppu, mutta enpäs antanut sen häiritä.

Uttoskon laiturissa oli hiljaista sateen lopulta tauotessa.

Muutamia kavereita jututeltuani tultiin siihen tulokseen, että maahantuonti (importing) tarkoittaa sitä, että olisin jättämässä veneen Britteihin tai myymässä sen sinne. Eli kun olen menossa vain vierailulle, niin sen verkossa tehdyn ilmoituksen pitäisi riittää ja olen kuivilla ylimääräisistä maksuista.

Toivottavasti tulkitsimme asiat oikein. Jos joku lukija tietää asian olevan toisin, niin otan tietoja mielellään vastaan. Tarkoitukseni on viettää Brittien alueella kaksi tai kolme viikkoa. Olisi se jotenkin perin kummallista, jos siellä oltaisiin yhtäkkiä vailla minun omasta veneestäni arvonlisäveroa, vaikka omistaja, käyttötarkoitus tai rekisteröintivaltio ei muutu. Missään muussakaan maailman maassa näin ei käsittääkseni toimita. Näillä tiedoin nyt mennään. Voihan se toki olla, että säätä kyttäillessä menee sen verran aikaa, että brittien viranomaisetkin ehtii minulle vielä kysymyksiini vastaamaan.

Illalla oli jo täysin tyyntä ja pilvetöntä.

Lauantai 27.7. - Säiden kyttäilyä

Aamu oli edelleen peilityyni ja yö oli ollut rauhallinen nukkua. Tuuliennusteet näyttävät muutamaksi päiväksi pelkästään länsituulia. Ensin pari päivää heikosti ja sitten tosi kovasti. Ei taida siis olla ainakaan vielä lähipäivinä aika lähteä ylittämään pohjanmerta Shetlantiin.

Paikallaan odottelun sijaan voisi lähteä käymään Norjan pisimmässä ja samalla maailman toiseksi pisimmässä vuonossa nimeltä Sognefjord. Ainakin vuonon alkupäässä, sillä Sognefjord on nimittäin yli 200 kilometriä pitkä. Suurin mitattu syvyys vuonossa on 1308 metriä ja korkeimmat vuoret vuonon varrella yli 1700 metriä. Tosin ihan niin pitkälle en varmaankaan mene, mutta noin kilometrin korkeiden huippujen välissä voisi olla mahdollista purjehtia. Sognefjordin suulle on tästä blogin kirjoittelupaikasta matkaa vain noin 30 merimailia. Siinäpä voisi olla soppeli suunnitelma seuraaviksi päiviksi.

Ja sitten vähän ennen puolta päivää saapui helpottava tieto Brittien byrogratiasta! Naapuriin Uttoskon laiturissa tuli hollantilainen purjevene, joka oli käynyt Briteissä pari viikkoa sitten. Se lyhyt verkossa tehtävä ilmoitus vierailusta riittää ja on lähetettävä 2-24 tuntia ennen aiottua saapumista. Passi pitää tietysti löytyä maahantuloa varten, mutta muuta ei tarvitse tehdä. Hyvä näin. 

Puolen päivän jälkeen pilvipeite alkoi avautua ja alkoi pieni tuulenvire. Tuli aika lähteä liikkeelle.

Lähdin vasta yhden aikaan Uttoskasta, koska aamupäivä oli ennusteen mukaan tyyni. Iltapäivälle luvattiin muutamaksi tunniksi 3-4 m/s länsituulta, joka on ihan sopiva sivutuuli pohjoiseen päin suunnattaessa. 

Tuuli oli oikein kiva purjehtia ja sääkin muuttui aurinkoiseksi. Päätin purjehtia niin pitkälle Sognefordia kohti kuin tuuli riittää ja etsiä sitten jonkun paikan jäädä yöksi ja viimeistelemään blogitekstin. 

Pohjoiseen purjehtiessa vastaan tuli myös Hurtigrutenin alus.

Mantereen suunnalla näkyi jo vuoria, mutta olin matkalla vähän pohjoisemmas.

Ympäristö muuttui yhtäkkiä ihan puuttomaksi.

Tuuli sitten tyyntyi jo vähän kolmen jälkeen iltapäivällä eli kovin pitkälle en päässyt. Tuulen tyyntyessä olin juuri ohittanut yhden luonnonsataman, mutta päätin olla kääntymättä takaisin ja etsiä seuraavan mahdollisen paikan edempää. 

Sellainen löytyikin sitten Fensfjorden nimisen vuonon suulta isosta saaresta. Fensfjorden on noin 10 merimailia Sognefjordin eteläpuolella. Saaren eteläosassa oli mukavasti Vikingevågen niminen lahti, jossa oli kartan mukaan sopivan matalaa ankkuroitua. Moottorointia sinne tuli vajaa tunti. 

Fensfjordenissa öljyjalostamo pölläytti ajoittain savuja.

Hyvä ankkuripaikka löytyikin, jossa syvyyttä oli noin 9 metriä. Nousuvesi oli suunnilleen korkeimmillaan ja vaihteluväli tällä alueella olisi noin metrin. Ei siis huolta ainakaan syvyyden riittävyydestä.

Sää näyttää jatkuvan koko illan nättinä, joten mikäpäs siinä ankkurissa istuessa. Blogiteksti valmiiksi ja videon editointi, niin päivä alkaakin olla paketissa.

Vikingevågenissa ankkuri laskettuna. Karun näköistä saaristoa.

Seuraavana päivänä pitäisi olla vielä vähän kovemmat länsituulet, joilla voisin toivottavasti purjehtia sitten jonkin matkaa sinne Sognefjordiin. Siellä tosin on hyvin harvassa pysähtymispaikkoja, kun se on niin kovin syvä ja jyrkkäreunainen. Varmaan jyrkistä rinteistä johtuen siellä ei taida olla asutustakaan muuta kuin pienissä kylissä. Mutta jospa sieltä joku paikka keksitään.

Tähän päättyy tämänkertainen tarinointi. Toivotaan, että ensi viikon aikana tuulet suosii Shetlantiin purjehtimisen, niin vaihtuu taas maisemat ja ympäristö erilaiseksi. 

Ilta-aurinkoa Vikingevågenissa.

Viikon purjehdukset olivat taas pääosin edestakaisin reissausta Bergen lähistöllä. 

Videon pätkiä 13. viikolta.

Kiitos taas lukijoille mielenkiinnosta! 

Lukukertoja julkaisuillani on viime viikkoina ollut noin 150 per viikko. Se on kyllä enemmän mitä aikoinaan blogia perustaessa odotin. Hieno juttu!