11. ja 12. Lomapurjehdusta osa 2

Reissun 11. ja 12. viikko, 7.-20.7.2024 

Kesälomakauden vierailut Ainomarialla jatkuivat kolmatta viikkoa. Myös purjehdukset on olleet samantyyppisiä kuin edellisessä julkaisussa eli paikkaa on vaihdettu päivittäin. Hienoja paikkoja on nähty ja tehty kävelyretkiä sekä kalasteltu, mutta säät on olleet pääosin sateisia. Tätä kirjoittaessa olen viikonlopun itsekseni ja seuraavalla viikolla tulee jälleen pari kaveria miehistöön muutamaksi päiväksi. Sitten seuraavat vierailut onkin mahdollisesti vasta talvella jossain lämpimämmissä vesissä.

Yritän taas pitää jaarittelun minimissä, jotta ei tule mahdottoman pitkä päivitys. Ja koska Ainomaria on nyt vain seilaillut lähinnä Bergenin seudulla, niin teen yhden kartan reiteistä ja pysähdyspaikoista tekstin loppuun.

Väliin sattui kyllä muutama aurinkoinenkin päivä.

Sunnuntai 7.7. - Sadetta ja matalia pilviä

Viimeistelin blogitekstin aamulla ja lähdimme sitten purjehtimaan sateessa kohti Rosendal nimistä pikkukaupunkia hieman turhan heikossa tuulessa. Päivä oli harmaa ja sateinen pilvien roikkuessa todella matalalla. Ympäröivien vuorien korkeudesta ei oikein saanut selvyyttä, koska huiput olivat pilvessä. Karttojen mukaan niiden pitäisi olla melko korkeita ja niiden päällä oli jäätikkökin. 

Viikon sääennuste lupasi yhden kauniin ja tyynen päivän seuraavaksi tiistaiksi eli parin päivän päähän. Olimme päättäneet ajoittaa purjehdukset siten, että tuolloin saavumme Sunndal nimisen pienen kylän leirintäalueen laituriin ja lähdemme siitä kävelyretkelle vuorille.

Matkalla Rosendaliin saaretkin ylsivät melkein pilviin saakka.

Rosendalin lähellä oli erään saaren poukamassa erikoinen kelluva tilausravintola nimeltä "Salmon Eye" eli lohen silmä. Kuvassa se näyttää pienemmältä, kuin mitä se todellisuudessa on.

Rosendalin laakson vuorista ei ollut paljoa näkyvissä.

Rosendal oli nätti pieni kaupunki, joka on aikoinaan muodostunut jonkun paronin tilusten edustalle. Tosin jotain asutusta siellä on tietysti ollut jo ennen Paronin kartanoakin. Kartano (vai kutsuttiinkohan sitä ihan linnaksi) on rakennettu vuonna 1665.

Paronin kartano oli museoitu, mutta eipä tullut sitten käytyä sisällä, koska pääsylippu oli melko kallis. Rosendalin ja Kartanon tilusten läpi virtasi jäätikön sulamisvettä hienossa joessa, jossa oli paljon vesiputouksia. Kiersimme joen varrelle tehdyn kävelyreitin, vaikka ajoittain satoi ihan kaatamalla vettä.

Ainomaria Rosendalin satamassa

Kävelyretkellä vanhoilla paronin mailla.

Joen vesi saa alkunsa vuorten päällä olevasta jäätiköstä.

Kävelyretken jälkeen kävimme läheisessä ravintolassa lasillisella, mutta muuten aika meni veneellä iltaa istuen.

Maanantai 8.7. - Lyhyt purjehdus "Sillisaareen"

Aamulla sää oli jo huomattavasti kirkkaampi kuin edellinen päivä, vaikka pilvistä vielä olikin. Olimme kuulleet eräältä norjalaiselta purjehtijalta muutamaa päivää aiemmin vinkin Sild nimisestä pienestä saaresta, jossa oli ilmainen laituri. 

Otimme tuon sillisaaren päivän purjehduksen määränpääksi. Siitä olisi Sunndalin satamaan vain noin tunnin matka, joten voisimme tiistai-aamuna moottoroida sinne suunniteltua kävelyretkeä varten. Tuuli oli ennustettua parempi, joten pystyimme purjehtimaan koko parin tunnin matkan.

Aamulla pilvikatto oli vähän korkeammalla ja vuorten huiputkin näkyvissä.

Päivän mittaan pilvet tulivat taas alemmas, mutta purjehdusmaisemat oli silti hienot.

Ainomaria Sild saaren eteläkärjen poukamassa poijussa.

Sild oli mukava ja rauhallinen pieni saari. Saari oli ilmeisesti kokonaan yksityisomistuksessa, mutta sinne sai silti kiinnittyä. Toisella puolen saarta oli mökki ja lisää laitureita. 

Kiinnityimme ensin kylki edellä laituriin paikkaan, jossa yllä olevassa kuvassa on moottorivene. Vuorovesi oli saapuessamme korkeimmillaan ja Ainomarialla pääsi laituriin kiinni aivan hyvin, mutta vesi laskisi pian niin paljon, että varaa kölin alle olisi jäänyt vain noin 10 senttiä, joten siirryimme poijuun. Vuoroveden vaihtelu oli tuolla alueella noin metrin verran.

Poiju oli aika kaukana laiturista, joten jäimme kellumaan laiturista irti, vaikka olisi sitä voinut käyttää varmaan peräpoijunakin ja laittaa keula laituriin kiinni. Vuoroveden kanssa peräpoiju on vähän hankala, koska vedenkorkeuden muuttuessa se löystyy ja kiristyy aina noin kuuden tunnin välein.

Poukamaan tuli illalla vielä purjevene, joka ankkuroitui hieman epämiellyttävän lähelle meitä. Juttelin sen kipparin kanssa asiasta ja totesimme, että ennusteen mukaan tulisi hyvin tyyni yö. Jos tuulisi, niin tuulisi lännestä ja veneiden ei pitäisi silloin päätyä lähelle toisiaan. Toisen veneen kippari laski vielä peräankkurinkin, että vene liikkuisi vähemmän yön aikana.

Illalla pilvipeite alkoi jo repeillä ja vähän lumihuippujakin tuli jo taustalta näkyviin.

Tiistai 9.7. - Ikävä herätys, mutta hieno päivä

Noin kello neljältä aamulla sitten kuului pieni kolahdus ja raahaava ääni rungosta. Menin nopeasti ulos ja niinhän siinä oli käynyt, että sääntöä numero kaksi (Älä koskaan luota tuuliennusteisiin) olisi taas pitänyt noudattaa. Tuuli oli kääntynyt itään. 

Koska naapurivene oli laskenut peräankkurinsa, niin se ei kääntynyt tuulen kääntyessä, mutta Ainomaria sen sijaan pyörähti ympäri poijussa. Vuorovesi oli tietysti alimmillaan, jolloin myös poijun kettingissä oli löysiä. Niinpä Ainomarian perä sitten osui toisen veneen peräankkurin kettinkiin viistäen sitä ja aiheutti raahaavan äänen. Runkojen väliin jäi noin 20 senttiä... 

Naapuriveneen miehistö ei ollut herännyt tai ainakaan ketään ei tullut kannelle. Silmämääräisesti ei säihkähdystä kummempaa vahinkoa tapauksessa syntynyt. 

Mietin jo hetken, että pitäisikö lähteä liikkeelle jo näin aikaisin, mutta päädyin sitten soutamaan kumiveneellä Ainomarian perästä köyden poukamassa olleeseen toiseen poijuun. Näin meidän pitäisi pysyä kauempana toisesta veneestä. Veneet oli nyt poukamassa rinnakkain - meidän keula oli itäänpäin ja naapuriveneen länteenpäin. Välimatkaa oli ehkä noin 15 metriä.

Ratkoessani neljältä aamulla kiinnittymishaasteita oli jo lähes pilvetöntä.

Loppuyö sujui ongelmitta ja sain vielä unenpäästä kiinni, vaikka vähän syke olikin kohonnut "törmäyksen" aiheuttaman herätyksen johdosta. Herätyskello oli soimassa puoli kahdeksalta, jotta aikaa olisi riittävästi vuori-retkelle. Lähdimme heti herätyksen jälkeen liikkeelle ja söimme aamupalan moottoroidessamme tyynessä säässä kohti Sunndalia. Naapuriveneen väkeä emme siinä lähtiessäkään enää nähneet.

Nämä vuonot on muuten käsittämättömän syviä. Alle kilometrin päässä Sild saaren poukamasta oli jo lähes 700 metriä vettä. Sunndalin edustalla alle kilometrin levyisessä vuonossakin melkein 300 metriä. Jyrkästi syveneviä on rannat ja ankkuroituminen monessa paikkaa siksi mahdotonta. Siinä on varmaan osasyy siihen, miksi noita luonnonsatamia laitureineen on perustettu Norjaan niin paljon. Veneily on täällä kuitenkin erittäin suosittua ja onhan se tavallaan osa norjalaisten kansanperinnettä ja elämäntapaakin.

Kelpo maisemat aamupalalle.

Matkalla oli komea Furebergsfossen vesiputous.

Sunndalia lähestymässä.

Sunndalin laituriin oli mukava saapua. Sää oli hieno ja maisemat aivan upeat. Kylän takaa aukeavan laakson perällä näkyi osa vuorten päällä olevasta jäätiköstä. 

Sunndalin laakso, jonka perällä näkyy jäätikköä.

Ainomaria Sunndalin laiturissa.

Pian kiinnittymisen jälkeen maksoimme satamamaksun, pakkasimme tavarat reppuihin ja lähdimme kävelemään kohti laaksoa. Sään oli ennustettu olevan aivan tyyni myös vuorilla, mikä on kaiketi melko harvinaista, joten suunnitelma retken ajankohdasta osui kyllä kohdalleen.

Saimme vielä leirintäalueen omistajalta vinkkejä, että mistä kohtaa vuorilta on parhaat näkymät. Sinne ei olisi merkittyä polkua, mutta vinkki oli sen verran tarkka, että eiköhän se paikka löydy. Hänen mukaansa jäätikölle asti ei kannata mennä, sillä sieltä ei näy enää laaksoon. Pelkkää kiveä ja lunta. Olen nähnyt lunta ja kiviä joskus ennenkin, joten se jäisi varmaan sitten käymättä.

Alkumatka reitistä kulki joen vartta pitkin.

Vajaan kahdensadan metrin korkeudessa oli sulamisvedestä muodostunut järvi.

745 metrin korkeudelle oli rakennettu mökki joskus kauan sitten.
On ollut melkoinen homma kuskata tarvikkeet.

Panoraamakuva paikasta, jonka leirintäalueen omistaja vinkkasi. Olipahan upeat näkymät! Ja satojen metrien pystysuora pudotus reunalta. Korkeus merenpinnasta reilut 900 metriä.

Kuvan keskellä näkyy vuonoa, missä Ainomaria on parkissa.

Nousu vuorelle oli raskas. Polku teki rinteessä siksakkia koko ajan jyrkästi nousten. Matkaa ei tullut veneeltä kuin noin 8 kilometriä suuntaansa, mutta nousua oli melkein kilometri. Menomatkalla pysähdeltiin paljon tauoille ja kuvaamaan. Ajallisesti paluumatka vei reilusti alle puolet menomatkasta.

Retki oli kyllä todellakin vaivan arvoinen, vaikka huipulla asti ei käytykään. Jäätikölle olisi ollut matkaa vielä muutama kilometri ja nousua 600 metriä lisää. 

Ilta meni sitten veneellä rentoutuen ja kipeitä jäseniä lepuuttaen.

Keskiviikko 10.7.

Pilvet olivat taas kerääntyneet peittämään auringonvaloa, mutta tuuli sentään vaikutti ainakin osittain soveltuvalta vuonosta ulos purjehtimiseen. Matkaa taitetaan kohti Bergeniä, missä on viikonlopun aikana tarkoitus vaihtaa miehistöä. 

Samainen herra, joka vinkkasi Sild-saaresta kertoi myös parista alueesta Bergenin eteläpuolella, joissa on paljon ilmaisia laitureita. Otimme määränpääksi niistä eteläisemmän, jonne olisi Sunndalista matkaa noin 30 merimailia. Sunndalin kapeassa vuonossa ei käytännössä tuullut, mutta heti ulos päästyämme alkoi reipas pohjoistuuli, jolla pystyimme purjehtimaan taas länteen päin lähemmäs ulappaa.

Sunndal jäätiköineen jää taakse.

Kapeasta vuonosta ulos päästyämme alkoi pohjoistuuli.

Iltapäivällä alkoivat sitten puolestaan jälleen sateet.

Pystyimme purjehtimaan mukavasti noin puolet matkasta, kunnes piti kääntyä pohjoiseen eli vastatuuleen hyvin kapean salmen läpi. Salmessa oli melko paljon liikennettä ja muitakin moottoroivia purjeveneitä.

Moottorointia kapeaan salmeen kovassa vesisateessa.

Sillan alitus kapeimmassa kohdassa.
Salmessa oli vuoroveden aiheuttama noin yhden solmun myötävirta.

Saavuimme määränpäähämme Solstråleøya nimiselle saarelle noin viiden aikaan iltapäivästä. Suunnittelemaani laituriin oli kiinnittynyt valtavan kokoinen purjevenekatamaraani, joka vei koko laiturin tilan. Saaren pohjoiskärjessä oli pienempi laituri tyhjillään, joten menimme katsomaan, josko siinä riittäisi syvyys Ainomarialle. 

Pohja jyrkkeni todella nopeasti laiturin vieressä, joten laitoimme Ainomarian kylkikiinnitykseen siihen. Kaikuluotaimen perusteella näytti, että laskuveden aikaankin olisi vielä ainakin puolimetriä vettä kölin kohdalla. Kiinteään laituriin kiinnittyessä pitää jättää köysiin riittävästi löysää, jotta vuoroveden vaihtelun takia ne eivät kiristy liikaa ja aiheuta pahimmassa tapauksessa vahinkoa veneeseen tai laituriin.

Kiinnittymisen jälkeen päätimme vesisateesta huolimatta kokeilla, että josko illalliseksi saisimme kalaa. Vaatteethan olivat jo valmiiksi märät. Jyrkkä ranta on yleensä hyvä kalastuspaikka ja saimmekin kolme mukavan kokoista huulikalaa hyvin lyhyessä ajassa. Ei muuta kuin fileiksi ja pannulle.

Kaksi viherhuulikalaa ja sinihuulikala illalliseksi.

Huulikala on todella maukas ainakin näin tuoreena. Sen väri ja rakenne muistuttaa ahventa, mutta on siinä mielestäni vähän vielä enemmän makua. Voisi olla erinomainen myös savustettuna, mutta eipä ole savustuspönttöä mukana.

Illallisen jälkeen laitoin veneen lämmittimen päälle muutamaksi tunniksi, jotta veneen sisätiloja ja vaatteita sai vähän kuivattua.

Torstai 11.7. Luovimista ulapan suuntaan

Tälle päivää oli lupeissa länsituulta ja puolipilvinen sää. Ei välttämättä edes sataisi. Jippii. 

Päädyimme luovimaan lähemmäs ulappaa olevaan saaristoon seuraavaksi yöksi. Sehän olisi mukavaa vaihtelua vuonojen ja vuoriston jälkeen. Tarkka määränpää oli lähtiessä vielä päättämättä, sillä siellä oli useampikin mahdollinen paikka kiinnittyä.

Alkumatkasta oli kuitenkin lähes tyyntä ja moottoroitiin. Noin tunnin jälkeen tuuli onneksi yltyi ja aloimme luovia lännen suuntaan. Siinä luoviessa sitten päädyttiin, että mennään Bakkasund nimisen kylän vierasvenelaituriin aivan ulapan tuntumaan. Laiturin juurella oli myös pieni kyläkauppa.

Lähdössä laiturista aamulla. Nousuveden aikaan laituri oli veneen kannen tason alapuolella.

Luovimista heikossa vastatuulessa.

Vuoret jäävät pikkuhiljaa horisonttiin.

Loppumatka saarten välissä piti taas moottoroida, koska heikko tuuli ei sinne yltänyt. Seutu muistutti jossain määrin kotimaan saaristoa.

Saaristoa Bakkasundin ympäristössä.

Ilta Bakkasundin laiturissa.

Bakkasund oli oikein idyllinen pikkukylä, jonka asutus oli jakautunut osittain pieniin saariin. Kylän keskellä oli kauppa, joka piti vierasvenesatamaa ja sen vieressä oli pikkusaaressa suuren näköinen ravintola, jolla oli myös majoituspalveluita. Paljon oli veneliikennettä sataman ympärillä, joka oli selvästi kylän keskuspaikka.

Illalla Ainomarian viereen tuli purjevene, joka oli lähdössä aikaisin seuraavana aamuna Shetlannin saarille. Viimeistään elokuussa on minunkin sinne tarkoitus mennä, joten kävin kipparin kanssa juttelemassa ja kysymässä vähän vinkkejä siltä alueelta. Hyvin minä niitä sainkin. Vähän aloin jo odottamaan sinne pääsemistä, vaikka ainakin pari viikkoa on tarkoitus Norjassa vielä viettää.

Perjantai 12.7. - Miehistön lisäystä

Aikataulu miehistön saapumisesta täsmentyi ja he olisivat illalla Hjellestad nimisen kylän satamasta noudettavissa. Sinne olisi matkaa Bakkasundista vain noin 12 merimailia. Päivän tuulet ennustettiin melko heikoiksi ja meille myötäisiksi. Yrittäisimme purjehtia, jos vene vähänkään liikkuu luvatuilla tuulilla.

Lähdimme liikkeelle vähän ennen puolta päivää ja ajatus oli pysähtyä vielä matkalla Buarøyna nimisen saaren luonnonsatamassa, jos siellä olisi tilaa. Buarøyna on sotien aikaan linnoitettu saksalaisten toimesta, joten siellä olisi jotain sotahistoriallista nähtävääkin.

Hidasta purjehdusta saarten välistä ja siltojen ali.

Buarøynan laiturissa oli kolme peräpoijua, joista yksi oli onneksi saapuessamme vapaana.

Hieno ja ilmainen laituri tämäkin. Kaksi erillistä nuotiopaikkaa oli vieressä.

Kiinnityttyämme kävimme katselemassa bunkkereita. Siellä oli betonisia korsuja ja rannikkotykkien sekä ilmatorjunnan asemia. Suurin osa linnoituksista oli valettu betonilla tukkoon, mutta silti ihan mielenkiintoinen paikka. 

Hyvä näkyvyys on linnoituksilta ollut saaristoon.

Parissa bunkkerissa oli vielä alkuperäinen ovi. Saksaksi kielletään tupakointi.

Liekö tämä ollut ammusvarastona.

Bunkkerikierroksen jälkeen teimme myöhäisen lounaan nuotipaikalla ja lähdimme sitten kohti Hjellestadin vierasvenesatamaa. Miehistön lisäys on perillä vasta myöhään illalla, joten siellä olisimme sitten myös yön yli. 

Saaren asukki oli kesy ja ilman naapuriveneen koiria olisi saattanut tulla vielä lähemmäskin.

Hjellestadista saimme viimeisen vapaan vierasvenepaikan. En olisi uskonut, että niin täyttä on, vaikka olihan nyt tietenkin viikonloppu. Hyvä, että saatiin. Uusi miehistö tuo mukanaan myös sen paljon kaivatun perämoottorin, joten olisi ollut muuten hieman työlästä kuskata tavarat veneeseen. Huonona puolena mainittakoon, että sataman vessat ja suihkut olivat remontissa. Ja saunakin siellä oli, mutta - ei käytössä...

Hidasta myötätuulipurjehdusta saarten lomassa.

Sataman kelluva sauna. Harmi, että ei ollut käytössä. Harvian kiuas siellä näytti olevan.

Satamassa pääsi myös ihailemaan komeaa auringonlaskua pitkästä aikaa.

Myöhään illalla vieraat saapuivat mukanaan se uusi perämoottori. Mahtavaa. 

Lauantai 13.7. Bergenin keskustaan

Päivästä oli luvattu aurinkoinen ja lämmin. Koska edellisenä iltana saapuneet vieraani tulivat autolla, niin päätimme tehdä sillä pienen hankintamatkan ennen kuin lähdemme veneellä liikkeelle. Haimme hieman tarvikkeita ja varaosia sekä muonatäydennyksiä lähistön kaupoista. Illaksi oli tarkoitus mennä Bergenin vanhan kaupungin satamaan, koska edelliset pari viikkoa mukana ollut miehistön jäsen lähtee lentäen Bergenistä varhain seuraavana aamuna.

Bergeniin oli matkaa noin 13 merimailia. Tuulten ennustettiin olevan hyvin epävakaat, joten moottorointia oli melko varmasti luvassa. 

Kaunis päivä oli olla vesillä.

Välillä päästiin purjehtimaankin.

Alitettiin korkeita siltoja.

Bergenin vanhaan satamaan saapumassa. Täydeltä näyttää.

Vanha satama oli täynnä veneitä. Paikoin oli kolme venettä kiinnitetty rinnan rantaan. Ajelimme hetken satamaa ympäri paikkaa etsien ja samaa teki myös toinen suomalainen purjevene.

Yhdessä kohtaa rannassa oli vain yksi saksalainen purjevene rannassa kiinni ja kun huomasimme sen kannella henkilön, niin kiiruhdimme kysymään, että soipisko hänen kylkeensä kiinnittyä. Sopihan se. Kun olimme kiinnittymässä, niin se toinenkin suomalainen vene tuli vielä kysymään, että saisivatko he tulla vielä meidän kylkeen kiinni. Meille se sopi, mutta se saksalainen herra jo vähän epäröi. Hänen veneensä oli meistä pienin ja tämä vielä kolmanneksi tuleva suomalainen suurin. Kyllä siihen kuitenkin suostuttiin ja seuraavasta yöstä oli luvattu tyyntä, joten eiköhän siinä ihan hyvin pärjätä.

Onnellisesti kiinni täyden sataman rannassa. Kaunis paikka ja sää.

Tämä vanha makasiinialue on Unescon maailmanperintökohde.

Upeita vanhoja kauppapaikkoja.

Ja hienoja yksityiskohtia.

Bergenin vanhakaupunki oli hieno ja tunnelmaa vielä paransi upea sää. Veneitä ja turisteja oli paljon, mutta kyllä sinne ihan hyvin mukaan mahduttiin. Sataman ravintoloissa pauhasi musiikki aamuun asti, joten korvatulppien kanssa piti nukkua.

Auringonlasku Bergenin satamassa.

Sunnuntai 14.7. - Heikkoa myötätuulta

Pari viikkoa mukana ollut vieras lähti lentokentälle hyvin aikaisin aamulla ja menin hänet matkaan saateltuani takaisin nukkumaan. 

Aamupäivällä ei sitten pidetty mitään kiirettä. Naapuriveneellekin oli ilmoitettu edellisenä iltana, että lähdemme noin puolenpäivän aikaan. Heidänhän pitäisi siirtyä, että me pääsemme lähtemään. 

Heräsin noin kymmeneltä ja lähdin aamukahvin jälkeen kävellen hakemaan uuteen perämoottoriin bensiiniä sataman toisella puolella olleesta tankkauspaikasta. 

Päästyäni tankkauspaikalle kävi ilmi, että siellä myydään vain dieseliä. Noh, puhelin käteen ja googlettamaan lähintä huoltoasemaa. Se olikin sataman sillä puolella missä Ainomaria on ja veneeltä oli vielä reilu kilometri kävelyä. Mutta mukava ilma oli kävellä ja näkipähän samalla Bergenin kaupunkia vähän keskustan ulkopuoleltakin.

Ainomarialla lähdettiin liikkeelle vähän puolen päivän jälkeen. Meidän kyljessä ollut suomalainen purjevene oli jo siirtynyt vapautuneeseen paikkaan vähän matkan päässä laiturissa. Tuuli oli heikko myötäinen ja Ainomaria lipui siinä noin kahden solmun nopeudella kohti pohjoista. 

Matka edistyi niin hitaasti, että päätimme laskea laivarotan vesille vauhdissa ja koekäyttää uusi perämoottori. Sen sisäänajo kestää kymmenen tuntia, joten samapa tuo on aloittaa heti.

Ajelimme vuoron perään kumiveneellä Ainomariaa ympäri sen lipuessa pikkuhiljaa vuonoa myöten. Hienosti se uusi Suzuki kehräsi ja laivarottaa kuljetti, vaikka sillä saikin ajaa sisäänajon takia maksimissaan puolella kaasulla. 

Sitten tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja päätin etsiä lähimmän mahdollisen paikan pysähtyä, joka olikin vain parin mailin päässä oleva Storøya. Siellä oli kaksi laituria, mihin saisi ilmaiseksi kiinnittyä.

Laivarotta lähti etuveneeksi tarkistamaan laiturin syvyyttä. Kiinnityimme ensin lähempään laituriin, joka ei ollut kovin kauniissa paikassa. Kävin kumiveneellä katsomassa toisen laiturin ja se oli huomattavasti kivemman näköinen paikka. Siinä laiturissa oli jo pariskunta ruotsin lipun alla olevalla purjevenellä, jolta sain tiedusteltua veden syvyyden valmiiksi.

Storøyan pieni laituri.

Storøya oli mukava pieni saari hyvin lähellä Bergeniä. Saarella oli jonkun purjehdusseuran tilat ja muuten siellä oli lampaita laiduntamassa. Saimme taas muutaman kalan suoraan veneen kannelta virvelöiden ja grillasimme illallisen nuotiopaikalla ruotsalaisen pariskunnan kanssa. 

Naapuriveneen pariskunta kutsui meidät vielä illaksi heidän veneeseensä katsomaan jalkapallon EM kisojen loppuottelua. Siitä tulikin oikein jännittävä ottelu ja mukava ilta.

Storøyan laiturissa auringonlaskun jälkeen.

Maanantai 15.7. - Luonnonsataman etsintää

Tuuli oli ennustettu edelleen turhan heikoksi purjehtimiseen, mutta suunnitelma oli mennä noin viiden merimailin päässä olevan Litlebergen nimisen kylän kautta vuonoa pitkin jälleen kohti ulapan äärellä olevaa saaristoa. Litlebergenissä oli venetarvikeliike, jossa oli Suzukin edustus, joten saisin sieltä varmaankin uuteen moottoriini öljynsuodattimen valmiiksi sisäänajon jälkeistä huoltoa varten. 

Lähtiessä oli lähes peilityyntä.

Alkupuolisko matkasta jouduttiin moottoroimaan, kun tuulta ei ollut käytännössä lainkaan. Eipä näköjään tullut siinä sitten kuvattuakaan. Litlebergenistä saatiin öljynsuodatin ja sitten jatkettiin matkaa kartalta löytyneeseen suojaisan näköiseen poukamaan nimeltä Uttoska. 

Moottoroinniksi tämäkin etappi melko pitkälti meni, mutta viimeiset 6 merimailia päästiin sitten ihan purjehtimaankin heikossa sivutuulessa. Puokama oli melko sokkeloisen reitin päässä, mutta todella hieno ja suojaisa paikka. Siellä oli laiturissa jo norjalainen moottorivene, missä oli mukava ja ystävällinen pariskunta kissansa kanssa lomaa viettämässä. 

Hyvä laituri löytyi poukaman perukoilta Uttoskasta.
Ainomarian kohdalla oli 7 metriä vettä.

Poukamassa oli myös pari purjevenettä ankkurissa.
Naapureiden mukaan viikonloppuna poukamassa oli ollut 15 venettä.

Iltasella naapuriveneen pariskunta oli lähdössä viemään verkkoja veteen ja kysyi, että haluaisimmeko mennä meidän kumiveneellä mukaan. Antaisivat vinkkiä samalla hyvästä kalapaikasta. Miehistö lähtikin sitten kalastamaan heidän kanssaan. Minä jäin veneelle. 

Kun verkot oli laskettu, niin naapuriveneen miehistö palasi takaisin ja Laivarotta oli jäänyt kalastelemaan. Naapurit alkoivat kyselemään veneestäni ja pyysin heidät sitten käymään katsomassa Ainomariaa sisältäkin. Saimme vastavierailukutsun ja pääsimme tutustumaan myös heidän veneeseensä myöhemmin illalla. 

Laivarotta palasi kolmen lyyraturskan kanssa eli oli ollut ihan onnistunut kalareissu. Nuotioimme illan sataman grillikatoksen edustalla ja juttelimme naapureiden kanssa. Oikein mukavaa elämää tämäkin vain on.

Ilta-aurinko lämmitti mukavasti mieltä ja miehistöä.

Tiistai 16.7. - Kohti Norjan läntisimpiä saaria

Herättyäni katselin tuuliennusteita ja mahdollisia kohteita tulevalle päivälle. Tuuli olisi mukavat 3-4 m/s etelästä, joten luoteeseen eli ulapan suuntaan sivumyötäinen. 

Norjan läntisimmälle majakalle olisi matkaa noin 15 merimailia ja tuuliennusteiden pitäessä paikkaansa sinne voisi purjehtia pitkästä aikaa porolla (genaakkerini) vaikka koko matkan. Houkutteleva ajatus. Seuraavaksi päiväksi luvattiin taas pohjoistuulta, jolla voisimme matkustaa takaisin päin kohti Bergeniä. Tämän hetkisen miehistön pitäisi olla takaisin autollaan mielellään ennen seuraavaa viikonloppua. Tätä suunnitelmaa lähdetttiin toteuttamaan.

Ennen lähtöämme naapurit tulivat vielä verkkoja kokemasta ja sinne oli tarttunut pari ihan hyvän kokoista taskurapua. He kysyivät, että haluaisimmeko ne ja tottahan ne kelpasi. Keittelimme vielä ennen lähtöä ravut naapureiden ohjeilla merivedessä ja niistä tuli sitten myöhemmin päivällä lyyraturskien kanssa oikein hyvä pasta.

Poro pääsi ensimmäistä kertaa Norjassa ulkoilemaan.

Matkalla maisema muuttui melkoisesti vuonoihin verrattuna.

Purjehdimme hyvää vauhtia poron vetämänä noin tunnin, kunnes tuuli kääntyi liiaksi vastaan ja se piti ottaa takaisin pilttuuseen. Peruspurjeilla jatkettiin koko ajan heikkenevässä tuulessa, kunnes päätin, että moottorointia välttääksemme mennään ainakin käymään Fedje nimisessä kylässä, jonka ohi reittimme meni. Fedje on suurehko saari vähän irrallaan muista saarista ja on ollut aikoinaan valaanpyytäjien kotisatama.

Saapumassa Fedjen saaristokylään.

Fedje osoittautui oikein idylliseksi pikkukyläksi.

Nättejä mökkejä vanhoissa kalastajien rantavajoissa.

Jo ennen kiinnittymistä riemuittiin, että täällähän on sauna! Samantyyppinen kelluva sauna, kuin oli ollut Hjellestadissa. Kun saimme Ainomarian kiinnitettyä, niin kysyttiin naapuriveneen väeltä, että tietävätkö he mitään tuosta saunasta. Sanoivat, että maksaa 800 kruunua (noin 70€) per tunti ja on infrapunasauna. Pettymys...

Kävimme kaupassa ja lähdimme sitten tutustumaan kylään. Kylän läpi kulkee kapea salmi, jonka yli menee pieni itsepalvelulautta. Lautan käyttö vaati puhelimella rekisteröitymistä, mutta emme saaneet sitä toimimaan suomalaisella puhelinliittymällä. Onneksi pari paikallista tuli hätiin ja pääsimme heidän mukanaan ylittämään salmen. Paluumatkan voisimme kävellä pari kilometriä kiertotietä. 

Paikalliset myös osasivat sanoa, että sauna ei ole infrapunasauna vaan tavallisella sähkökiukaalla varustettu. Eikä hintakaan ole niin kova. Lähdimme sitten heti katsomaan, että minkälainen tämä saunahomma on oikeasti.

Fedjen lauttasauna.

Kyllä siellä saunassa oli ihan oikea Harvian kiuas - tosin vain puolillaan kiviä. Varaus hoitui netissä ja 1,5 tunnin vuoro oli 150 kruunua (noin 13,50€) henkilöltä. Ja kaiken lisäksi illan viimeinen vuoro oli vielä vapaata. 

Pääsin siis saunaan pitkästä aikaa. Edellisen kerran olin ollut saunassa Ruotsin Kalmarissa noin 2 kuukautta sitten. Vajaa kivien määrä ei tehnyt kiukaalle oikeutta, mutta saunaan oli silti erittäin kiva päästä ja löylytkin ihan hyvät. Merivesi oli kirkasta ja noin 17 asteista, joten siellä oli mukava käydä vilvoittelemassa. Taisimme saunoa vähän yliajallekin, kun oli kerran viimeinen vuoro. 

Laitoimme saunaa ylläpitävälle organisaatiolle palautetta, että kiuas ei ole oikein paloturvallinen paljaine vastuksineen. Tiedä sitten, että hommaavatko lisää kiviä. Ainakin on yritetty.

Aurinko laski tyyneessä säässä saunaillan jälkeen.

Keskiviikko 17.7.  Ulapan kautta takaisin Bergenin suuntaan

Lähdimme liikkeelle Fedjestä vasta noin puolen päivän aikaan. Tuuli tuli ennusteen mukaisesti pohjoisesta, joten päätimme käydä vähän ulapan puolellakin purjehtimassa. Ajatus oli mennä tällä tuulella jo lähelle miehistön lähtöpistettä eli autoa Hjellestadissa, koska seuraavana päivänä tuulisi taas etelästä.

Ulapan puolella ei muita huviveneitä näkynyt. Vain muutama kalastusalus.

Fedjen majakka kallioisella saarella.

Noin parin tunnin purjehduksen jälkeen pohjoistuuli alkoi heiketä ja oli sitten turhan heikko aallonkorkeuteen nähden. Lännestä tuli melko matalaa mainikia, joka sai veneen keikkumaan jonkin verran. Maininki aiheutti sen, että purjeet alkoivat läpsyä ikävästi, joten päätimme mennä seuraavasta sopivasta välistä taas saarten itäpuolelle suojaan mainingilta.

Saarten välistä ja sillan alta saarten itäpuolelle.

Itäpuolelle ei maininki yltänyt.

Purjehdimme myötätuulessa jo osittain tuttuja väyliä Bergenin ohi Hjellestadia kohti. Tuuli tyyntyi matkalla niin, että piti välillä moottoroidakin. 

Hieman ennen Bergeniä tuli vuonossa vastaan delfiiniparvi. Se oli hieno näky! Parvessa oli arviolta 15-20 yksilöä. Kamera oli sen verran kaukana, että päätin tyytyä muistikuviin sen sijaan, että missaisin tilanteen kameraa etsien ja sen linssiä tuijottaen. Mahtava kokemus, joita toivottavasti tulee jatkossa lisää.

Päätimme mennä vielä yöksi luonnonsatamaan ja määränpääksi valikoitui jo minulle tutuksi tullut saksalaisten linnoittama Buarøyna. 

Buarøynaan tulossa jälleen.

Buarøynan laituri oli nyt täynnä, joten päädyimme ankkuroitumaan sataman vieressä olleeseen poukamaan. Matkaa etapille tuli noin 44 merimailia, joka oli tämän kahden viikon ajalta selvästi pisin.

Päivällisen jälkeen innostuttiin pelaamaan lautapeliä ja siinä menikin sitten melko myöhäiseen. Mukava viimeinen ilta tämän miehistön purjehdusreissulle.

Torstai 18.7. - Taas itsekseni - vähän aikaa

Heräsimme vasta vähän ennen puolta päivää peli-illan jäljiltä. Söimme melko monipuolisen brunssin vähän niin kuin puolivahingossa ja lähdimme sitten kohti Hjellestadia. 

Kaunis sää ankkurissa kunnon brunssille.

Miehistö lähdössä hienolla Land Roverillaan jatkamaan lomamatkaansa maitse.
Tämän katolla saapui perämoottorini perille Suomesta.

Kun Land Rover katosi näkyvistä, niin purjehdin takaisin samaan ankkuripaikkaan,
mistä aiemmin päivällä lähdettiin.

Ankkuripaikan ohi ajoi lautta, mutta ei se juuri aaltoa tehnyt.
Maisemat ja fiilikset oli tosi hyvät.

Illalla ankkurissa minulla oli jotenkin erityisen hyvä tunnelma. En oikein edes tiedä tarkkaan, että miksi. Ainomariassa oli ollut nyt kolme viikkoa putkeen vieraita, niin yhtäkkinen itsekseen olo sen varmaan osittain teki. Olotila ja mieli olivat vapaita.

Perjantai 19.7. - Pyykkipäivä

Yö ankkurissa oli tyyni ja rauhallinen. Heräsin yhdeksän aikaan hyvin levänneenä ja päätin hakeutua johonkin satamaan, missä saisi pyykit pestyä. Mieleen palautui viikko sitten vierailtu Bakkasund, joka oli halvin vierasvenesatama missä olin ikinä ollut. Sinne olisi vain noin 10 merimailia matkaa. Vastatuuleen tosin, mutta sinne johtava vuono on leveä ja aikaahan tässä on luovia. Sää oli puolipilvinen ja verrattain lämmin noin 20 astetta. Seuraavaksi päiväksi eli lauantaiksi oli luvattu jopa 27.

Nostin ankkurin kiireettömien aamutoimien jälkeen vähän ennen puolta päivää. Tuuli oli suunnilleen ennustetun kaltainen ja luovin kaikessa rauhassa vuonoa myöten kohti Bakkasundia. Viikonloppu oli alkamassa, joten veneitä oli paljon liikkeellä. Tosin kaikki samaan suuntaan menevät purjeveneet kulkivat koneella. Olen koko Norjassa olon aikana nähnyt ehkä kaksi purjevenettä luovimassa vastatuuleen.

Luovimassa väljässä vuonossa.

Matkalla huomasin yhden luonnonsataman syvässä poukamassa, joten päätin käydä katsomassa miltä se näyttää. Jos siellä olisi tilaa, niin voisihan sinne periaatteessä yöksikin jäädä. Siellä pitäisi olla poiju ja laituri.

Poukamaan johti kapea salmi.

Poijuja poukamassa ei näkynyt. Laituri oli täynnä ja keskellä poukamaa oli purjevene ankkurissa. Ankkuroituneen purjeveneen molempiin kylkiin oli vielä kiinnittyneenä toiset veneet. Poukama oli noin 30 metriä syvä, joten aika kova luotto on ankkuriin - tosin oli kyllä melko tyyntä. Minä jatkoin matkaa Bakkasundiin.

Bakkasundissakin oli melko täyttä, mutta Ainomaria mahtui kuitenkin vielä laituriin. Sain pyykit pestyä ja aloitin jo naputtelemaan tätä kahden viikon blogitekstiä.

Lauantai 20.7. Paikallaan

Blogin kirjoittamiseen on nyt ollut vähän huono motivaatio. Sää on ulkona todella hyvä ja hellelukemiakin luvattu ensimmäistä kertaa tällä reissullla Norjan puolella. Toivottavasti tätä tuotosta on silti jaksanut lukea. 

Ajattelin olla tämänkin päivän tässä Bakkasundissa ja huomenna siirtyä lähemmäs lentokenttää, mistä maanantaina tulee sitten taas miehistöä kyytiin. Lentokentän eteläpäässä on merkitty yksi luonnonsatama, johon olisi kävellenkin matkaa kentältä vain pari kilometriä. Sen soveltuvuus Ainomarialle tosin selviää vain käymällä paikan päällä. 

Turhan aurinkoista kirjoittaa blogia ulkona.

Tähän taitaa päättyä tällä kertaa tarinat. Videon editoin vasta illalla sadesäässä ja lisäsin tähän jälkikäteen. 

Ensi viikolla varmaan kalastetaan vähän aiempaa enemmän, koska vieraat on innokkaita kalastajia. Heillä on paluulennot jo torstaina, joten vierailu ei ole kovin pitkä. Melko pian vieraiden lähdön jälkeen on tarkoitus alkaa kyttäämään sääikkunaa Shetlannin saarille purjehtimiseen. Odotan sitä kyllä innolla, vaikka upeita paikkoja täällä Norjassakin olisi vielä nähtävänä ties kuinka paljon.

Hieman sekava kartta parin viikon reitistä. Siksakkia Bergenin seudulla.

Kiitos lukijoille!

Ensi viikon blogipäivitys saattaa viivästyä, jos sääikkuna Shetlannin saarille aukeaa jo loppuviikosta. Shetlannin saaret on osa Britanniaa ja sehän ei ole EU:ssa, joten puhelin- ja datamaksut ei kuulu normaaliin puhelinliittymään. Minun pitäisi löytää sieltä siis paikallinen liittymä tai WiFi-verkko, jotta blogin julkaisu on taloudellisesti järkevää.

Mutta aika näyttää miten käy ja missä ollaan.