10. Lomapurjehdusta

Reissun kymmenes viikko, 30.6.-6.7.2024

Edellinen blogipäivitys tuli kirjoiteltua muutamia maileja Stavangerin pohjoispuolella myrskyn riehuessa merellä. Sen jälkeen alkuviikosta kävin Stavangerista noukkimasta lentäen saapunutta miehistöä kyytiin. Viikon mittaan on sitten liikuttu vaihtelevissa tuulioloissa pikkuhiljaa Bergenin suuntaan upeiden maisemien keskellä. Sää ei ole ollut ihan niin sateinen, kuin ennusteet antoivat odottaa.

Lomalaiset haluaa ymmärrettävästi nähdä mahdollisimman paljon rajallisena vierailuaikanaan, joten joka päivä on paikkaa vaihdettu tuulista riippumatta. Nyt on myös vähemmän aikaa jaarittelulle, joten yritän pitää tekstit vähän lyhyempinä.

Sunnuntai 30.6. - Tuulien rauhoituttua pieni siirtymä lähemmäs Stavangeria

Olin ollut samassa paikkaa ankkurissa kovien tuulien heiluteltavana jo kolme päivää. En poistunut veneestä koko tuona aikana, joten oli mukava vähän vaihtaa maisemaa. Olin katsonut mukavan oloisen luonnonsataman noin kaksi mailia Stavangerin koillispuolelta, jonne tulisi matkaa vain noin 6 merimailia. 

Sää oli ihan nätti ja puolipilvinen. Tuuli oli kääntynyt etelään, mutta se oli hieman turhan heikko purjehtimiseen. Yritin vähän aikaa ulkoiluttaa genoaa eli keulapurjetta, mutta ei se oikein matkaa edistänyt, joten päädyttiin lopulta ajamaan moottorilla. 

Nätissä säässä moottorointia kohti Stavangeria.

Horisontissa näkyi taas jo vuoristoa.

Kun saavuin valitsemaani luonnonsatamaan, niin siellä olikin laituri ihan täynnä veneitä ja Ainomaria ei sekaan mahtunut. Yritin löytää lähistöltä vielä paikkaa, johon voisi ankkuroitua, mutta pikkuisen siellä oli liian syvää. 

Pari mailia kaakkoon näkyi kartassa olevan toinen laiturillinen luonnonsatama, joten päätin ajella sinne katsomaan josko siellä olisi tilaa. 

Lindøy luonnonsatamaan saapumassa

Lindøyn satamassa olikin sitten ihan hyvin tilaa Ainomarialle. Siellä oli pitkä laituri kalliota vasten ja sen lisäksi kelluva betonilaituri, jossa oli riittävästi vettä myös purjeveneelle. Vähän ennen puolta päivää kiinnityin aivan laiturin päätyyn sen eteläpuolelle ja siinä oli vielä yli 10 metriä vettä.

Satama oli niinkin hyvin varusteltu, että sieltä löytyi vessojen lisäksi myös suihku. Suihkukopissa oli maksupääte, josta lähimaksulla sai lämpimän veden päälle muutamaksi minuutiksi hintaan 10 kruunua eli noin 90 senttiä.

Kiersin saaren ensin kävellen ja sitten myös kumiveneellä soutamalla samalla kalastaen. Sain siitä taas kaksi lyyraturskaa jääkaappiin.

Saaren asukilla oli komeat sarvet.

Saaren länsirannalta näkyi Stavangerin keskusta.

Ainomaria laiturissa.

Soudellessa meri oli hyvin tyyni.

Illasta sateli pariin otteeseen vähän vettä, joten tuli vietettyä aikaa sitten veneellä taas suoratoistojen parissa. Lisäksi kokeilin erään kaverin ohjeistuksella pohjaongintaa laiturissa veneen perästä. Minulla ei ollut siihen oikeanlaisia välineitä, joten laitoin vain jigi-koukkuun pienen palan saamastani lyyraturskasta. 

Kalan pala ei ehtinyt olla pohjassa kuin muutaman sekunnin, kun ensimmäiset tärpit jo tulivat. Kaloja oli jotenkin todella vaikea saada tarttumaan koukkuun. Liekö johtui siitä, että tuo minun koukkuratkaisu ei ollut varsinaisesti tällaiseen kalastamiseen kehitetty. En onnistunut saamaan ylös yhtään, joten jäi epäselväksi, että mitä kaloja siellä kävi minun syötit viemässä.

Maanantai 1.7. - Kalastelua ja siirtyminen Stavangerin keskustaan

Minulla oli määrä olla Stavangerin keskustassa miehistöä noutamassa vasta viiden aikaan iltapäivästä ja matkaa oli alle kolme merimailia, joten en pitänyt mitään kiirettä lähdön kanssa. Edellisen illan pohjaonginnan tulokseton yritys jäi sen verran kaivelemaan, että päätin vielä aamusta kokeilla sitä uudelleen. 

Samanlaista touhua se oli kuin illallakin. Paljon tärppejä, mutta ei millään jää kiinni koukkuun. Syötin kaloille useamman palasen ennen kuin lopulta yksi tarttui kiinni. Sehän olikin metkan näköinen kala, jota laiturissa ollut norjalainen veneilijäkään ei tunnistanut. Lähetin siitä kuvan yhdelle kaverille ja häneltä sain kalalle tunnistuksen - sinihuulikala (kiitos Lauri). On kuulemma ihan hyvän makuinen kala, mutta tämä oli aika pieni, joten se pääsi takaisin mereen. Sainpahan selville, että mitkä kalat siellä minun syötit oli syöneet.

Veikeän värinen sinihuulikala

Iltapäivästä ryhdyin valmistelemaan lähtöä Stavangeriin. Miehistön kanssa sovittiin, että yövytään Stavangerin vierasvenesatamassa ja lähdetään liikkeelle vasta seuraavana päivänä. Silloin oli tuuliennustekin parempi. 

Vähän ennen kuin irroittelin köysiä, niin ulkoa alkoi kuulua lapsen huutoa ja itkua. Naapuriveneen tyttö oli pudonnut ilmeisesti keinusta ja hänellä oli käsi murtunut. Käsi oli hieman luonnottomassa asennossa, joten taisi olla ihan luu rikki. Perhe oli liikkeellä purjeveneellä, joten matka sairaalaan kestäisi hieman turhan pitkään. He soittivat hätäkeskukseen, että olisiko ambulanssivene saatavilla. Ambulanssi oli valmiiksi vesillä, joten se saapuikin hyvin nopeasti. Aika suuri alus oli ja saattoi olla ihan "kelluva sairaala" -tasoa.

Ambulanssi saapumassa laituriin.

Ambulanssin lähdettyä myös minä päätin lähteä kohti Stavangeria. Stavangerissa on kaksi vierasvenesatamaa, joista toinen on ihan keskustassa rantaravintoloiden keskellä ja toinen keskustan itäpuolella Norjan öljymuseon vieressä. Keskustan satamassa ei ole omaa huoltorakennusta, joten päätin mennä sinne kauemmas. Saisin siellä varmaan taas pyykitkin pestyä.

Lyhyt purjehdus Stavangeriin

Sillan jälkeen saavuttiinkin jo satamaan.

Stavangerissa sain sitten pyykit pestyä ja jääkaappiin täydennystä. Illasta tuli käytyä oluellakin keskustaa kierrellessä. Sää oli harmaa, mutta Stavanger kyllä ihan nätti paikka. 

Hiljaisia maanantai-illan kävelykatuja

Keskustan vierasvenesatama oli melko tyhjä. Huoltorakennukseen on noin 500 metriä matkaa.

Illalla vielä päätettiin, että käydään ennen lähtöä katsomassa se vieressä ollut öljymuseo. Museo aukeaisi kello kymmeneltä ja ennen sitä ehtisi vielä käydä kaupassakin. Ainakin niitä oikeita välineitä pohjaongintaan voisi hommata.

Tiistai 2.7. - Aktiivinen päivä

Aamusta käytiin kaupoilla ja katsomassa öljymuseota. Öljymuseo oli melko suuri ja ihan mielenkiintoinen, mutta aiheeseen perehtyminen vaati todella paljon lukemista. Melkoisen muutoksen on öljyn löytyminen saanut aikaan Norjassa ja norjalaisten elämässä. Norja on sijoittanut öljystä saamiaan varoja ja sillä on tällä hetkellä jemmassa 17 856 716 157 905 kruunua (tarkistin Norjan keskuspankin sivuilta 7.7.2024). Aivan käsittämätön summa.

Poliisivene jäi kuviin öljymuseon katolta.

Museoreissun jälkeen lähdettiin sitten purjehtimaan. Köydet irtosivat noin puolilta päivin. Määränpääksi oli katsottu luonnonsatama Idsal nimisestä saaresta, jossa pitäisi olla iso laituri. Vähän jäi epäselväksi, että onko laiturissa riittävän syvää Ainomarialle, mutta sepä selviää, kun menee katsomaan. Matkaa sinne tulisi noin 10 merimailia. 

Matkalla alkoi maisema muuttua jylhemmäksi

Purjehdus sujui hyvin melko voimakkaassa pohjoistuulessa ja perillä odotti todella hieno uusi laituri. Ja vielä aivan tyhjillään. Ainakin laiturin eteläkulmassa näytti olevan hyvin vettä, joten kiinnityttiin sinne. 

Myös alueen muut rakenteet olivat uuden näköisiä. Siellä oli grillejä ja muita tulistelupaikkoja sekä tietysti vessat. 

Idsal saaren laiturissa

Suuri laituri ja paljon grillejä. Taustalla grillikatos ja wc-rakennus

Kiinnittymisen jälkeen tehtiin ruoka ja päätettiin lähteä vielä kävelyretkelle läheiselle Hesten nimiselle kukkulalle ja mahdollisesti myös sen takana olevan syvän vuonon varrelle. Netistä löytyi hyvin ohjeita, että missä polkuja kulkee. Yhteensä matkaa tulisi edestakaisin noin 16 kilometriä, jos vuonolle asti jaksaa kävellä. Niin ja lisäksi rantaan pitäisi soutaa pari kilometriä. Kello oli jo kolme iltapäivällä, joten eväät reppuun ja menoksi.

Polun alkupää meinasi olla ensin hukassa, mutta löytyi lopulta. Kiipeäminen oli alkuun metsäpeitteisellä alueella melko kevyttä, mutta muuttui pian hitaaksi kiipeämiseksi. Reitillä oli myös useita kosteikkoja, joissa kengät kastui jo alkumatkasta. Mutta niin sitä huipulle kiivettiin ja laskeuduttiin aikanaan toiselta puolelta rinnettä alas katsomaan sitä vuonoa.

Reitin alku oli helppo kulkuista polkua, mutta muuttui pian raskaammaksi ja märäksi.

Hestenin huipulla. 421 metriä merenpinnan yläpuolella.

Jylhä Lysefjord vuono

Takaisin päätettiin kävellä tietä myöten, että ei tarvitse Hesteniä uudelleen ylittää. Matkaa tulisi hiukan enemmän, mutta olisi varmasti nopeampi reitti. 

Kumiveneelle päästyämme oli tuuli vähän yltynyt ja soutaminen vastatuuleen otti hieman kauemmin kuin tullessa, mutta hyvin sinne päästiin. Olimme takaisin veneellä noin yhdentoista aikaan illalla. Paisteltiin sitten vielä grillissä makkarat iltapalaksi. Aikamoinen patikka oli. Tien kautta palaamisen kanssa kävelyä tuli noin 22 kilometriä ja 4 kilometriä soutamista päälle. Paljon mahtui aktiviteettiä tähän päivään.

Keskiviikko 3.7. - Moottorointia, moottorointia

Määränpääksi suunniteltiin taas vaelluskohdetta ristin muotoisen vuonon varrelta. Matkaa sinne olisi reilut 25 merimailia melkolailla suoraan pohjoiseen. 

Tuuliennuste ei ollut taas oikein kohdillaan. Oli lähes tyyntä, vaikka 4-5 m/s länsituulta oli ennustettu. Moottoroinniksi se sitten meni, mutta määränpää vaihdettiin, että ihan niin kauaa ei tarvitse mottorilla ajella. Talgjeholmen nimisessä pienessä saaressa oli karttojen mukaan vapaasti käytettävissä oleva poiju. Sinnekin tosin tulisi matkaa yli 15 mailia.

Jørpeland niminen kaupunki vuorten välissä Idselin pohjoispuolella.

Vuoristoista maisemaa.

Talgjeholmenin poukaman keskeltä poiju löytyikin ja vieläpä vapaana. Kiinnityimme poijuun ja mietimme, että mitähän ruokaa sitä laitettaisi. Tuli puheeksi, että tuore kala olisi kiva, joten päätin kokeilla heitellä veneen kannelta uistinta. Viidellä heitolla oli kannella jo kaksi mukavan kokoista lyyraturskaa. Niistä saatiin tehtyä perunamuusin kanssa oikein hyvä kala-ateria. 

3.7. moottorointi

Ruokailun jälkeen soudettiin rantaan vähän jaloittelemaan. Saari oli pieni ja puuton, mutta ihan mukavat maisemat sieltä oli ja se suojasi poukaman poijupaikkaa varsin hyvin. Seutu muistutti melko paljon kotimaan saaristoja lukukunottamatta horisontissa häämöttäviä vuoria.

Ainomaria kiinni poijussa

Jaloittelun jälkeen päätettiin käydä vielä vähän kalassa. Hyvin lyhyessä ajassa oli kolme lyyraturskaa jo nostettuna kumiveneeseen ja palasimme sitten venelle. Perkasin ja fileoin kalat jääkaappiin tulevia päiviä varten.

Torstai 4.7. - Märkä purjehdus Haugesundiin 

Päivän sää oli ennustettu sateiseksi ja sitä se myös todella oli. Positiivinen asia säässä oli etelätuuli, joka tarkoitti sopivaa tuulta luoteen suuntaan purjehtimiseksi. 

Norjan rannikolla olevan Haugesund nimisen kaupungin pohjoispuolella on alue, josta ei pääse sisämaan reittejä pitkin läpi. Siellä täytyy siis vähän matkaa mennä ulapan äärellä ja kuulemma paikallisetkin pyrkivät sitä välttämään, jos tuuli on vähänkään ulapan suunnalta. Valtameren aallot kun pääsevät tulemaan tuolle osuudelle lännestä täysin esteettä. Tuuliennusteen mukaan meillä olisi sopiva hetki mennä tuon paikan yli seuraavana päivänä etelätuulien edelleen vallitessa, joten päivän määränpääksi valittiin Haugesundin vierasvenesatama.

Sateessa oli ajoittain melko huono näkyvyys, joten etapilla tuli kuvattua melko vähän. Lämpötilakin oli vain noin 13 astetta ja tuuli voimakas, joten kylmä meinasi tulla, vaikka oli merinovillaakin päällä.

Silta alitettu matkalla Haugesundiin.

Kun saavuimme Haugesundiin noin kahden aikaan iltapäivällä, niin satamassa oli vain kaksi tyhjää paikkaa jäljellä. Oli kyllä helpotus, että sinne mahduttiin, koska olisi ollut melko synkkä jatkaa märissä vaatteissa ja kylmissään vielä johonkin eteenpäin. 

Sateiselle etapille tuli mittaa vähän yli 25 merimailia ja lähes koko matka purjehdittiin. Hieman ennen Haugesundia tuuli yltyi niin kovaksi, että varmuuden vuoksi laskettiin purjeet vähän normaalia aiemmin.

4.7. etappi

Vierasvenesatamassa Haugesundin keskustassa.

Sataman huoltorakennus oli hieman outo. Siellä olisi pitänyt kaikesta maksaa erikseen melko kalliin satamamaksun lisäksi. Eipä tullut sitten palveluja juuri käytettyä.

Kaupunki oli ihan mukavan oloinen, vaikka sade vähän tunnelmaa latistikin. Nähtävyyksinä löytyi patsaat mm. yhdistyneen Norjan ensimmäisestä kuninkaasta ja ensi alkuun oudon tuntuisesti myös Marilyn Monroesta. Sitten selvisi, että Marilyn Monroen isä oli kotoisin Haugesundista.

Haugesundin kävelykatua

Kuningas Harald I Fairhair

Marilyn Monroe istuskeli kanavan rannassa.
Erään norjalaisen tubettavan purjehtijan (NBJS) venepaikka on tuossa toisella puolella kanavaa.

Illalla sää parani huomattavasti ja käytiin sitten vielä parissa rantakuppilassa oluella ennen nukkumaan menoa. Aurinkokin yritti vähän pilven läpi paistaa. 

Illasta sateet hellittivät.

Seuraava päivä vaikutti ennusteiden valossa paremmalta sään suhteen ja tuulet pitäisi olla otolliset avonaisen paikan ohittamiseen. Sen toisella puolella oli taas paljonkin mahdollisia paikkoja ankkuroitua ja myös luonnonsatamien laitureita.

Perjantai 5.7. - Maistiaiset valtameren mainingista

Aamu oli pilvinen, mutta poutainen. Heräsin puoli yhdeksältä ja kävin satamassa olleessa venetarvikeliikkeessä ostamassa keulapurjeen rullalaitteeseen uuden köyden. Siitä oli yksi kohta vähän rispaantunut. Köysi pitää purjeen rullalla eli jos se menee poikki, niin purje tulee täysin ulos. Kovassa kelissä se olisi varsin inhottavaa. 

Satamassa oli pieni kioski, jossa oli maininta, että veneturisteille on tarjolla aamupalaksi ilmaiseksi leipää. Pitihän se käydä pussukka hakemassa palatessani venetarvikeliikkeestä. Pussillinen sämpylöitä siellä oli sekä nippu mainoksia ja kaupungin kartta. Onhan se tyyli tuokin saada turisteille jaettua mainokset.

Köydet irroitettiin noin puoli yhdentoista aikaan. Aluksi oli ajatuksena mennä vain sen pahimman paikan yli ja pysähtyä ensimmäiseen sopivaan paikkaan sen jälkeen. Purjehtiminen oli vallitsevassa säässä kuitenkin niin mukavaa, että ei maltettukaan pysähtyä. Etsiskelin siinä purjehtiessa muita mahdollisia paikkoja syvemmältä saaristosta ja päädyttiin kokeilemaan Lykelsøya nimistä saarta, jossa oli kaksikin suojaisen näköistä poukamaa. Ainakin toisessa niistä olisi laiturikin.

Haugesundin satama ja keskusta jää taakse

Vanhaa asutusta ulapan äärellä.

Horisontissa siintää korkeampaa vuoristoa.

Taustalla on jo ihan lumihuippujakin

Avoimessa kohdassa ulapalta tuli melko korkeaa maininkia, mutta ne olivat kyllä todella loivia. Enemmänkin nostelivat venettä kuin että olisivat kallistaneet sitä. Määränpää tuntui tulevan vastaan nopeasti, vaikka matkaa kertyi lopulta noin 32 merimailia. Sää oli aivan erinomainen purjehtimiseen. 

5.7. etappi ulapan ääreltä

Lykelsøyan eteläisempi poukama oli täynnä. Tai ainakin ne paikat mihin olisin uskaltanut Ainomarialla mennä. Siellä oli noin kymmenen huvivenettä parkissa. 

Harkitsimme hetken ankkuroitumista, mutta päätettiin kuitenkin käydä katsomassa se pienempikin poukama. Hyvä, että päätettiin sillä siellä oli pieni kahden veneen laituri, jossa oli toinen puoli vapaana - mahtavaa. Laiturissa jo olleessa veneessä oli vanhempi herrasmies, jolta pystyi vielä ennen kiinnittymistä kysymään veden syvyyttä laiturin vieressä ja olihan sitä. Vaikka veneen keula oli melkein rannassa kiinni, niin kölin etupuolella oleva kaikuanturini näytti 4 metriä vettä.

Lykelsøyan pienempi poukama ja pikkuinen laituri.

Pienemmässä poukamassa oli varustuksena penkit, pöytä ja pallogrilli. Erittäin suojaisa ja hiljainen se oli. Isommassa olisi ollut myös vessat, mutta varmaan hälinää runsaasti enemmän. Käytiin kiertämässä saari polkuja myöten ja istuttiin iltaa veneessä. Oikein leppoisaa oli. 

Seuraava päivä näytti erittäin tyyneltä ja harkinnassa oli, että oltaisiin sekin päivä tässä paikassa. Mutta päädyttiin sitten tekemään päätös asiasta seuraavana päivänä, kun näkee mitä tuulet todellisuudessa on.

Lauantai 6.7. - Tyyni päivä

Lauantaina tuli nukuttua pitkään. Venepaikka oli tosi hiljainen. Myöhäisen aamupalan jälkeen tuli selväksi, että kyllä tyynestä säästä huolimatta olisi halu vaihtaa paikkaa. Kävin kyselemässä naapuriveneen herralta vähän vinkkejä ja hyviä vinkkejä hänellä olikin. Oli paljon purjehtinut kyseisellä seudulla.

Vähän reilun tunnin moottorointimatkan päässä pohjoisessa oli kartassa pieni saariryhmä, johon oli merkitty useampikin luonnonsatama. Tosin vain yhdessä niistä oli laituri tai ainakin jokin isoille veneille tarkoitettu kylkikiinnitysrakennelma kallion kupeessa. Päätettiin ajella sinne.

Lykelsøyan poukama jätettiin taakse puoli kahden maissa.

Vuoristoinen horisontti on vesiltä hienon näköistä katseltavaa.

Määränpäässä oli pieni kallioinen saaristo.

Määränpäänä olleessa Ånuglo nimisessä saaressa kiinnittymissysteemi oli todellakin tehty isoille veneille. Siinä oli neljä betonitötteröä valettua kallioon noin 8 metrin välein ja niissä isot renkaat suojina. Itselleni tuli mieleen, että paikka on melko varmasti ollut joskus asevoimien käytössä.

Paikalla oli jo yksi Norjalainen purjevene. Paikka häytti melko haastavalta kiinnittyä, joten päätettiin kokeilla ankkuroitumista lahden perukalle. Poukamaan oli merkitty ankkuroipaikka, mutta ei tietoa pohjan koostumuksesta. 

Pohja oli ilmeisesti aivan sileää kalliota, koska ankkuri ei oikein yrittänytkään pitää. Ei se auttanut kuin kiskoa ankkuri takaisin ylös ja kokeilla mennä siihen betonihäkkyrään kiinni. Se pitäisi käytännössä tehdä niin, että laittaa veneen keskikohta yhtä betonitötterä vasten ja tukea köysillä siihen.

Kyllä se siihen kiinni saatiin. Kaiku näytti syvyydeksi noin 7 metriä.

Kiinnittymisen jälkeen aloitin sitten kirjoittelemaan tätä blogitekstiä. Illalla käytiin saaressa kävelyllä "vaellusreittiä" pitkin, jota ei käytännössä kuitenkaan ollut. Karttaan oli polku merkitty, mutta ei sitä maastosta löytynyt. Yksi kyltti siellä oli osoittamassa suuntaa, mutta ei selvää polkua. Saaren korkein kohta oli reilut 40 metriä merenpinnasta ja sen laella oli pieni lampi, jota käytiin katsomassa. Melkoista rämpimistä se ajoittain oli, mutta tulipahan käytyä. 

Iltapalaksi paisteltiin nuotilla muurikkalettuja. Hyviä oli.

Maisemat paikasta oli kyllä hienot.

Kymmenes viikko

Tässä kaikki tällä erää. Videota ei taida tällä viikolla tulla. Ehkä ensi viikolla sitten.

Tulevalla viikolla on ajatuksena alkuun käydä vähän syvemmällä vuonossa. Yhdestä satamasta olisi kohtuullinen matka käydä retkellä jäätikön reunalla. Sitten matka jatkuu kohti Bergeniä. Tuulet on ennusteen mukaan pääosin heikot, joten voi olla moottorointia tiedossa melko paljon. Miehistön jäsenen paluulennon takia meidän on määrä olla Bergenissä viimeistään lauantai-iltana. Sitä ennen matkalta pitäisi tulla veneelle lisää miehistöä mukanaan kumiveneen uusi perämoottori.

Ensi viikkoon!