8. Juhannusviikko vuonoissa

Kahdeksas viikko, 16.-22.6.2024

Hienoja maisemia, tuulien odottelua ja vähän kalastustakin

Viime viikon lopulla kirjoittelin blogia Tromøyan liepeilla ankkurissa. Juhannusviikon alun ennustettiin olevan säiden osalta hyvin samanlainen, kuin edeltävän viikon loppu oli ollut. Kovia vastaisia tuulia ja sadekuuroja. Muutaman päivän osalta kuitenkin oli nähtävissä suotuisiakin hetkiä, jotka pyrkisin käyttämään hyväksi. Parin viikon päästä olisi tarkoitus olla Stavangerissa hakemassa vieraita kyytiin.

Ainomaria norjalaisessa "luonnonsatamassa"

Sadeveden kerääjä

Kerronpa tähän alkuun siitä vedenkeräimestä, minkä mainitsin edellisessä julkaisussa. Kokeilin sitä, koska oli siihen hyvin soveltuva sää eli sadepäivä. Olin viritellyt sen kannelle jo aamulla.

Vedenkeräimeni ei ole sen kummempi viritelmä, kuin kolmion muotoon ja hieman pussiksi ommeltu pressu, jossa on keskellä läpivientiliitin vesiletkua varten. Letkun voi sitten laittaa suoraan vesisäiliön täyttöaukkoon. Kolmion muoto on sen takia, että sellainen on helpoin viritellä veneen kannelle keulapurjeen ja maston väliin. Se on tehty melko ohuesta ja vedenpitävästä kankaasta, jota kangaskaupan myyjän mukaan käytetään usein ulkokalusteiden ja grillien suojakankaana. Pinta-alaa hökötyksellä on vähän reilut 3 neliömetriä.

Koko lauantaipäivän sademääräksi oli ennustettu 20 millimetriä. 1 millimetri sadetta kerryttää yhden neliömetrin alalle yhden litran vettä. Laskennallisesti siis kolmen neliön alalle pitäisi tulla päivän aikana noin 60 litraa. 

Sää oli myös melko tuulinen, joka vähän haittasi veden keräämistä. Pressu lepatti ajoittain melko agressiivisesti ja vettä varmasti roiskui sen sisältä jonku verran pois, vaikka yritin sitoa sitä reunoista kaiteisiinkin kiinni. Hyvin se kuitenkin kesti riepotusta ja kyllä se sai vesitankin mittarin pikkuhiljaa nousemaan. Mittaria on hieman hankala tulkita tarkasti, koska säiliöt ovat veneen muodon johdosta vähän kiilamaisia. Arvioisin kuitenkin, että noin 45-50 litraa sain sadevettä kerättyä. Se vastaa minun noin kolmen päivän vedenkulutusta keskimäärin.

Hieman isomman siitä pressusta olisi voinut tehdä, mutta kun sitä ompelin, niin masto ei ollut veneessä paikallaan ja arvioin hieman alakanttiin mastoa tukevien vaijereiden ja keulapurjeen välistä etäisyyttä. Mutta ei kuitenkaan ihan turha kapine ja sen saa pakattua hyvin pieneen tilaan. Ei tiedä vaikka joskus tulee sille ihan oikea tarve.

16.6. Iltapäivästä aukeaa sääikkuna

Aamupäivä meni taas blogin ja videoiden parissa, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska sää ei ollut vielä silloin otollinen purjehtimiselle. Vettä satoi edelleen melko paljon ja tuuli oli lounaasta eli vastainen. Iltapäiväksi kuitenkin sään luvattiin pountaantuvan ja tuulen pitäisi kääntyä etelään. Se mahdollistaisi matkan jatkamisen sivuvastaiseen. Hyvällä tuurilla ei tarvitsisi luovia lainkaan.

Olin katsonut jo edellistä etappia suunnitellessani mahdollisia ankkuripaikkoja 5-10 merimailin välein Kristiansandiin saakka. Purjehtisin siis fiiliksen mukaan ja ankkuroidun, kun siltä alkaa tuntua. Periaatteessa ennen pimeää olisi mahdollista olla hyvinkin jo Kristiansandin seudulla, jos oikein hyvin kulkee.

Puolilta päivin sää alkoi jo kirkastua

Valmistauduin lähtöön noin yhdeltä iltapäivällä. Juuri kun olin menossa nostamaan ankkuria, niin alkoikin taas sataa. Jostain tupsahti päälle vielä yksi sadekuuro. Päätin odotella sateensuojassa vielä sen loppumisen ja lähteä vasta sitten. 

Sadekuuro oli ohi vajaassa tunnissa ja nostin ankkurin noin vartin yli kaksi. Ajoin moottorilla kuvissa näkyvän sillan alitse ja totesin siinä samalla, että tuulen suunta vaikuttaa purjehduksen kannalta ihan hyvältä. Nostin purjeet heti sillan jälkeen ja purjehdin Arendalin keskustan ohitse mukavassa sivutuulessa. Arendalin jälkeen tosin pitäisi kääntyä etelään eli vastatuuleen parin mailin matkalle. Se oli kapea vuono, joten päätin jo valmiiksi ajaa sen pätkän moottorilla. Vuonossa ei ollut lainkaan aaltoja, joten isopurjeenkin laskeminen oli helppoa.

Siltaa lähestyessä sää oli jo oikein kaunis

Arendalin uutta rakennuskantaa

Arendal oli suurempi taajama, kuin olin odottanut

Ajoin suunnitellusti moottorilla etelän suuntaan olleen vuononpätkän ja nostin purjeet, kun pääsin kääntämään kurssia taas enemmän lounaaseen. Avomerta lähestyessä sää muuttui taas harmaaksi. Sadekuuroja sieltä edelleen oli tulossa, vaikka niitä ei ennusteissa näkynyt. Mutta tuulen suunta oli juuri sopivasti sivusta, että ei tarvinnut luovia lainkaan. Mahtavaa.

Viimeiset saaret majakkoineen ennen ulappaa. Taustalta vyöryy taas sateita päälle.

Tuuli siis oli minun puolella, mutta sää oli märkä ja myös kylmä. Lämpötila oli merellä vain noin 10 astetta ja sivuvastainen tuuli sai sen tuntumaan vielä kylmemmältä. Onneksi on pappateltta. Villapaita ja villasukat piti kuitenkin päälle hakea. Ei tarennut enää avojaloin.

Noin neljän tunnin sateessa purjehtimisen jälkeen aloin katsella jo sopivaa ankkuripaikkaa. Høvåg nimisen taajaman itäpuolella oli kartan ja satelliittikuvien perusteella hienon näköinen ja sokkeloinen saaristo. Sinne oli merkitty useampikin luonnonsatama ja päädyin kokeilemaan niistä Stakksholmen nimistä. Se oli melko kapea salmi, mutta syvyydeltään noin 6 metriä, joka olisi oikein sopiva ankkuroitumiseen.

Purjeet laskettuna lähestymässä ankkuripaikkaa

Stakksholmen ei ollut hyvä. Pohja oli ilmeisesti kalliota, koska en saanut ankkuria tarttumaan. Erikoista. Yleensä karttaan merkityt ankkuripaikat on valittu siten, että pohja myös mahdollistaa ankkuroitumisen. Päätin siirtyä seuraavaan paikkaan nimeltä Åkerøya naturhavn, joka ei ollut kaukana. Sinne tosin sitten oli merkitty parikin vedenalaista kaapelia ja arvelutti hieman jo valmiiksi, että noinkohan sinnekään pystyy jäämään. 

Ja eihän sinne oikein pystynyt. Pohjan kaapeleiden lisäksi lahden rannat oli täynnä asutusta, joten en senkään takia sinne halunnut jäädä. 

Seuraava mahdollinen paikka oli nimeltään Gamle hellesund. Se koostui useista pienistä saarista ja siellä oli montakin mahdollista paikkaa ankkkuroitua. Mutta se oli sitten vähän kauempana ja hyvin kapeiden salmien takana. Päätin moottoroida sinne tulevan reilun neljän mailin matkan, vaikka periaatteessa olisi voinut ainakin osan matkaa purjehtiakin. Kylmä ja märkä sää vaikutti päätöksen syntymiseen.

Kapeita oli saarten väliset salmet.

Saaristoinen alue oli ihan hienoa, mutta sateisessa ja kylmässä säässä ei tullut oikein kuvattua. Laskin ankkurin Steinsøya nimisen saaren pohjoispuolelle noin kello kahdeksan illalla ja tällä kertaa ankkuri myös piti hyvin. Tein tulisen katkarapu-nuudelikeiton lämmittäväksi illalliseksi ja menin sen jälkeen heti nukkumaan.

16.6. Oikealla varsinainen purjehdus ja vasemmalla suurennettuna ankkuripaikan etsintää saaristossa.

17.6. Odotettua parempi purjehdussää

Heräsin melko aikaisin, koska olin mennyt ajoissa nukkumaankin. Sää vaikutti ihan hyvältä ja tuuliennusteet kertoi, että tuuli olisi jossain etelän ja lounaan välillä. Tulevan etapin kurssi oli enemmän länteenpäin kuin edeltävä päivä, joten saattaisi olla ihan hyvät säät jatkaa matkaa ilman tarvetta luovia. Sadettakin lupailtiin vasta illaksi.

Aamulla matkalla ulapalle pilvipeitteen repeillessä

Olin liikkeellä noin yhdeksältä aamulla ja moottoroin noin mailin verran saarten suojista lähemmäs ulappaa ennen kuin nostin purjeet. Tuuli oli sen verran vastainen, että päätin purjehtia ensin jyrkästi vastaiseen tuuleen ulappaa kohti noin tunnin verran, jotta saan seuraavan kurssin otettua riittävästi länteen. Näin välttyisin enemmältä luovimiselta rannikon tuntumassa. 

En lopulta mennyt ulapan suuntaan kuin noin 4 mailia, sillä arvelin sen riittävän. Riittikin se ja oli vähän ylimääräistäkin.

Tuuli oikealla puolella kohti ulappaa

Ja sitten päästiin purjehtimaan varsinaista kurssia kohti länttä.
Kuvassa näkyy myös pyydysmerkki lähellä kuomun reunaa. Niitä oli matkalla paljon väistettävänä.

Matka edistyi oikein mukavasti keskinopeuden lähennellessä jälleen seitsemää solmua. Kristiansand jäi pian taakse, vaikka alunperin oli ollut ajatus sielläkin käydä. Päätin käyttää sopivan kelin hyväksi ja mennä niin pitkälle kuin huvitti.

Aallokko oli erikoinen. Siinä sekoittui tuulen tekemä jyrkähkö etelänpuoleinen aalto ja todella loiva lännen suunnalta tuleva valtameren maininki. Ajoittain ne sattuivat kohdalle samaan aikaan muodostaen selkeästi keskivertoa isomman aallon, joka osittain peitti horisonttiakin. Taas uusi kokemus. Yritin saada niitä kuviinkin, mutta en oikein onnistunut.

Norjan eteläisin majakka. Ainakin kartasta tulkittuna.

Ohitin Norjan eteläisimmät saaret noin kahden aikaan iltapäivällä ja kurssi kääntyi jo suoraan länteen ja loppumatkasta myös luoteen puolelle. Norjan mantereen eteläisin kärki on Lindesnes, jonka ohitin noin puoli viiden maissa. Sen jälkeen maisema alkoi muuttua pikkuhiljaa entistä jylhemmäksi ja rantaviiva jyrkemmäksi. 

Lindesnesin länsipuolista saaristoa.

Lindesnesistä noin 10 merimailia luoteeseen on Farsund niminen pikkukaupunki. Suunnittelin Lindesnesiä ohittaessa, että menen suoraan sinne ihan satamaan. Mutta sitten huomasin, että vain kolmisen mailia Farsundin itäpuolella oli suojaisan näköinen luonnonsatama nimeltä Dålibukta, jossa näkyi satelliittikuvissa myös niitä laitureita. Päätinkin mennä sinne ja Farsundiin vasta seuraavana aamuna. Sateetkin uhkasi taas alkaa aivan kuten oli ennustettu. Pariksi seuraavaksi päiväksi oli luvattu kovia luoteistuulia ja yli kahden metrin aaltoja, joten odottelisin Farsundissa parempia säitä.

Vähän ennen ankkuripaikkaa aukeni hienosti vuono nimeltä Rosfjoren.

Korkeaa saaristoa Farsundin itäpuolella.

Lähestymässä Dålibuktan luonnonsatamaa.

Dålibuktan luonnonsatamassa oli kaksikin laituria. Niitä lähestyessä huomasin harmikseni, että molempien edessä näkyy pohja melko selvästi. Yritin siinä hetken arvuutella, että onko vesi vain niin kirkasta, että pohja näkyy vai onko siinä oikeasti matalaa.

Kävin parin metrin päässä toista laituria ja kaikuluotain näytti siinä vielä kuutta metriä vettä. Ihan laiturin vieressä pohjassa näkyvät kivet kuitenkin hirvitti sen verran, että en uskaltanut ottaa riskiä pohjakosketuksesta, vaan vetäydyin kauemmas rannasta ja laskin ankkurin. Poukama oli melko tasaisesti 10-12 metriä syvä, mutta ankkuri tarttui kyllä hyvin. Karttaan oli merkitty mutapohja. Ankkuria laskiessa tuli sopivasti pieni, mutta kova sadekuuro ihan päälle. Kastuinhan sitten kuitenkin tällekin päivää.

Ankkurissa Dålibuktassa.

Ankkuri laskeutui noin kuudelta. Kovasti houkutti lähteä kumiveneen kanssa rantaan katsomaan, että kuinka paljon laitureiden edustoilla oli oikeasti vettä, mutta laiskuus iski ja jäin veneelle ruoan laittoon.  Olin purjehtinut erikoisessa aallokossa 56 merimailia vajaassa yhdeksässä tunnissa. Hyvä oli ollut purjehduspäivä.

17.6. etappi Norjan eteläkärjen ohitse

18.6. Lyhyt siirtyminen Farsundin satamaan

Aamulla oli ilmassa jälleen sateen uhkaa. Ulkolämpötila oli noin 9 astetta, mutta veneessä oikein miellyttävät 11 astetta. Tuuli oli jo kääntynyt luoteeseen ja sen ennustettiin voimistuvan iltaa kohti reilusti yli 10 m/s lukemiin, missä se pysyisikin pari päivää. 

Luoteistuuli pääsi puhaltamaan ankkuripaikkaani melko estottomasti ja ankkurin nostaminen oli melkoista painimista. En jaksanut vetää venettä ankkurikettingistä vastatuuleen, joten välillä piti juosta ohjaamoon ajamaan hieman moottorilla venettä edemmäs ja taas keulaan nostamaan kettinkiä. Muutaman kerran piti tuota väliä sahata ennen kuin ankkuri oli ylhäällä.

Farsundiin oli matkaa vain noin neljä merimailia ja kuvien perusteella oikein kaunis pikkukaupunki ja mukavan näköinen satamakin aivan keskustassa. Vastatuulihan se oli ja ajoin sitten koko matkan moottorilla hienoja ja korkeita saaria kierrellen. Saarten väleistä puhalsi kovia puuskia, joissa tuuli oli jo ajoittain yli 10 m/s.

Vastatuulessa moottorointia Farsundin saaristossa.

Lähestymässä Farsundia harmaassa kelissä.

Farsundin satama oli kahden puolen keskustassa ollutta lahtea. Tai salmi se oikeastaan oli, mutta läpikuljettavissa vain pienellä veneellä. Länsirannalla oli betonilaituri sekä huoltorakennus ja itäpuolella puistomaisen alueen rantaan tehty puinen laituri. Kiinnityin betonilaituriin, jossa oli enemmän tilaa ja arvelin sen olevan myös paremmin suojassa luoteistuulilta.

18.6. lyhyt siirtymä luonnonsatamasta Farsundiin.

Koko päivä oli hyvin sateinen ja vietin kauppareissua lukuunottamatta aikaa satamassa. Huoltorakennuksessa oli kaksi ilmaista pyykinpesukonetta, joten sain pyykitkin taas pestyä. Vaihdoin myös vesitankkeihin vedet, vaikka ne oli vielä lähes puolillaan - osittain sen sadeveden keräyksen ansiosta. Edellisen kerran olin ollut satamassa melkein kaksi viikkoa sitten Ruotsin Lysekilsissä. 

Betonilaiturin toisessa päässä oli kiinnittyneenä punainen kalastus-alus. Tai niin minä laituriin tullessa olin katsonut. Istuessani illalla ohjaamossa maisemia katsellen veneeni ohi käveleskeli vanhempi mieshenkilö. Hän pysähtyi juttelemaan, koska sanoi harvoin näkevänsä Suomen lipun alla olevia veneitä. Hän oli matkalla sille kalastaja-alukselle, joka olikin hänen ystävänsä koti. Se oli siis muutettu asunnoksi kattamalla se kokonaan ja sisustamalla uudestaan. Aika mielenkiintoisen kuuloinen projekti. 

Kun sama mies palasi hetken päästä ystävänsä luota, niin hän sanoi, että mene käymään siellä. Hänen ystävänsä oli luvannut esitellä minulle kotinsa. Ja minähän tietenkin menin. 

Kalastaja-aluksesta tehty asunto-vene. Vai miksi sitä nyt kutsuisi.

Olikin todella kodinomainen vene. Hienosti oli sisustettu. Noin 15 metriä pitkässä ja nelisen metriä leveässä veneessä asui Roger niminen norjalainen herrasmies, joka oli suunnilleen minun ikäiseni. Hän oli tehnyt veneen muutostöissä kaiken itse. Se oli purettu ohjaamoa lukuunottamatta aivan tyhjäksi ja sitten rakennettu uudelleen asuinkäyttöön sopivaksi. 

Rungon sisällä olleet kaloja varten alunperin tehdyt säiliöt oli poistettu ja tilalla oli "alakerrassa" verstas ja kaksi hyttiä konehuoneen lisäksi. "Yläkerrassa" eli kannen tasolla oli perällä viihtyisä olohuone, keskellä venettä ohjaamon takana keittiö ja tilavampi pesuhuone kuin monissa kerrostaloasunnoissa. 

Roger oli matkalla veneensä kanssa Tanskaan kesäksi ja oli myös tullut Farsundiin odottelemaan parempia säitä. Otin muutaman kuvan veneen sisältä, mutta en hoksannut kysyä Rogerilta, että saako kuvia laittaa blogiin, niin en sitten laita.

19.6. Parempien purjehdussäiden odottelua

Päivä oli aurinkoinen ja huomattavan lämmin ainakin edellisiin päiviin verrattuna. Kiertelin kaupunkia ja yritin taas turhaan etsiä sitä vedenkeitintä. Neljässä eri kodinkoneita myyvässä liikkeessä kävin ilman tulosta, mutta tällä kertaa ei onneksi tarvinnut kävellä kovin kauas. Kaikki liikkeet oli keskustassa. Farsundissa oli myös hyvin uuden näköinen ostoskeskus. 

Niin ja kävin parturissakin. Edellisen kerran olin käynyt ennen lähtöä Helsingissä, joten siitä olikin vierähtänyt jo melkein kaksi kuukautta.

Maisemia rinteessä olleelta asuinalueelta.

Ainomaria kuvan keskellä betonilaiturissa ja Rogerin vene vasemmalla.

Vesi oli niin kirkasta, että peräsin näkyi hyvin vaikka sen kärki on melkein 1,5 metrin syvyydessä.
Ainakaan vielä ei ole kasvustoa pohjaan tullut.

Näin myös Rogerin ja tuli puheeksi minun rikkinäinen perämoottorini. Selitin hänelle, että mitä kaikkia vikoja siinä on ja uskaltauduin lopulta kysymään, että olisiko hän kiinnostunut siitä. Minullehan on tulossa uusi. No perskule, olihan hän. Oli kuulemma etsinyt perämoottoria omaan jollaansa eikä pelästynyt vikoja. Minä puolestani olin ollut vähän huolissaan, että mihin minä sen saisin menemään sitten, kun uusi moottori saapuu, joten lupasin antaa sen ilmaiseksi. Roger ei siihen suostunut, vaan maksoi siitä vähän ja antoi vielä viinipullon kaupanpäälle. Hyvä diili ja erinomainen tuuri. Istuttiin sitten Ainomariassa iltaa Rogerin kanssa olutta nautisekellen sekä veneilyasioista kokemuksia vaihtaen.

20.6. Tuuli on tyyntynyt, mutta edelleen vastainen

Aamu oli vaihteeksi sitten taas pilvinen. Tuuliennusteiden mukaan oli edelleen luoteistuuli, mutta merkittävästi heikentynyt edellisiin päiviin verrattuna. Mietiskelin ja suunnittelin aamupäivän, että lähteäkö sitä vastatuuleen purjehtimaan. Mieli teki jo satamasta pois.

Karttoja ja satelliittikuvia tutkiessa löysin Torsøy nimisen luonnonsataman, jossa oli laitureita. Se oli Farsundin länsipuolella olevan matalan ja hiekkarantaisen niemen luoteispuolella, lähellä Flekkefjord nimistä kylää. Sinne päästäkseen pitäisi luovia vain noin 10 merimailia ja loppumatka olisi sitten sivutuuleen. Reitille arvioin luovimisen kanssa mitaksi yhteensä vähän alle 30 merimailia. Tosin sinne meno ei kovin paljoa minua lännemmäksi vie, mutta pääsisinpähän pois maksullisesta satamasta. Aaltojenkaan ei pitäisi olla enää isoja, joten köydet vaan irti ja menoksi.

Farsundin saaristo jää taakse pilvisessä säässä.

Alkumatka kulki melko suoraan etelään ja sain nostettua purjeet heti satamasta lähdettyäni. Kun saavuin ulapalle, niin tuuli vähän yllättäen heikkeni. Ennusteissa oli 6-7 m/s, mutta todellisuus oli alle kolmen. Se on ainakin Ainomarialle hieman liian heikko tehokkaaseen luovimiseen. Sinnittelin silti ulapalle päästyäni hitaalla vauhdilla niin tiukasti vastatuuleen, kuin sain veneen suosiolla kulkemaan.

Yritin taas tehdä käännöksen sellaisessa paikassa eli niin kaukana rannasta, että seuraavalla kurssilla pääsisin Lista-niemen länsi kärjen ohitse kääntämään pohjoiseen. Aluksi tilanne vaikutti hieman lohduttomalta, mutta maltoin silti kulkea hissuksiin kohti ulappaa. Rikoin räikeästi tuuliennusteiden sääntöä numero kaksi ja luotin siihen, että kyllä se luvattu tuuli sieltä tulee. 

No ei se luvattu tuuli tuntunut kyllä tulevan. Purjehdin noin kaksi tuntia kohti ulappaa, kunnes pelihermo petti ja käänsin kurssin toiselle puolelle tuulta. Eikä näyttänyt hyvältä. Tuuli oli sen verran heikko, että jyrkin kurssi veisi minut noin puoliväliin Lista-niemeä. Jatkoin silti purjeilla. Kyllähän tämäkin eteenpäin vie, vaikka todella hitaasti.

Lista-niemeä ja sen majakka.

Kun olin hissuksiin kulkenut käännöksen jälkeen kohti rannikkoa vajaan tunnin, niin tuuli kytkettiin jostain päälle. Yhtäkkiä tuuli ennusteen mukaan ja pystyin kääntämään kurssia paljon paremmaksi. Lopulta tuuli myös kääntyi hieman etelämmäksi ja pääsin juuri sopivasti enempää luovimatta kiertämään niemen ja purjehtimaan sitten sivu- ja myötätuulessa kohti löytämääni luonnonsatamaa vuonon suojissa.

Maisemat myöskin muuttuivat taas astetta jylhemmiksi. Oli todella hieno vuonon suu ja Flekkefjordista luoteeseen näki hyvin horisonttiin asti jatkuvan todella jyrkän rantatörmän. Tästä eteenpäin on ankkuripaikkoja huomattavan harvassa ennen kuin saavutaan Stavangeriin.

Flekkefjordista luoteeseen jatkuva lähes saareton ja jyrkkä ranta.

Maisemia vuonosta.

Syvästä vuonosta huolimatta tuuli oli yllättävän tasainen.

Pääsin vuonoista huolimatta purjeilla lähes perille asti. Noin puoli mailia ennen määränpäätä käynnistin moottorin ja laskin purjeet. Aivan luonnonsataman vieressä, vuonon sisällä oli myös öljynporauslautta. Sekin vähän yllätti, koska sitä ei ollut merkittynä merikartassa, mutta kyllähän se satelliittikuvassa näkyi. Vaikuttava ilmestys sekin oli, vaikka viereiset vuonon seinämät oli huomattavan paljon sitä korkeammat.

Hieman ennen määränpäätä vuonossa olleiden saarten välistä pilkisti öljyporauslautta

Lautan vasemmalta puolelta pääsi luonnonsatamaan.

Torsøyn luonnonsatama osoittautui todella hienoksi paikaksi. Sen länsipuolella on suojainen poukama, mutta sen laiturit on vähän turhan matalia purjeveneelle. Sen sijaan itäpuolella olevassa laiturissa oli vettä reilut kaksi metriä, joten siihen pääsi Ainomarialla hyvin. Laiturissa oli ruotsalainen pariskunta purjeveneellä, joten sain heiltä varmistettua syvyyden. Tämän julkaisun ensimmäinen kuva on juuri tuosta paikasta. Kuva tosin ei tee oikeutta Ainomarian takana näkyvälle kalliolle. Se on todellisuudessa useita kymmeniä metrejä korkea. Kiinnityin laituriin noin kello viiden aikaan iltapäivästä.

Saapumassa Torsøyn luonnonsatamaan.

Torsøy oli kyllä hyvin varusteltu luonnonsatamaksi. Siellä oli laitureiden lisäksi nurmikenttä, jonka ympärillä oli useampikin grillikatos sekä ihan oikeat vesivessat ja laitureihin tuli myös sähkö. Aikamoista - öljyrahalla saa ja veneellä pääsee. Länsipuolen poukaman laitureissa oli myös vesipisteet, mutta tuossa itäpuolella jostain syystä ei. Sähkötolppiin oli laitettu ohjeet, että vuorokauden sähkönkäytöstä pitää maksaa 100 kruunua eli noin 9 euroa. Ainomariallapa sellaista tarvetta ei ole ja mistään muusta ei tarvitse maksaa.

Oli juhannuksen aaton aatto ja paikka oli hyvin rauhallinen. Norjassa keskikesää vietetään aina 24. päivä, joka nyt sattuu maanantaille. Eli varsinainen juhlimispäivä lienee sunnuntai. Kiertelin saaren ja sen fasiliteetit ympäriinsä ja hämmästelin, että miten se voi olla ilmainen paikka.

Länsipuolen laitureita.

Illalla katselin taas tuuliennusteita ja näyttää siltä, että suotuisia tuulia on seuraavan kerran tulevan viikon keskiviikkona. Edessäpäin ei ole oikein paikkoja pysähtyä, joten pitkähkö sääikkuna olisi tarpeen, koska en viitsisi vastatuulessa tehdä kovin pitkää legiä. Nytpähän on hyvä paikka säitä odotella. Stavangeriin on matkaa vain reilut 70 merimailia ja siellä pitäisi olla vasta reilun viikon päästä. Eiköhän sieltä joku päivä sopivat tuulet tule.

21.6. Päiväretki Flekkefjordiin ja kalastelua matkalla

Päätin jo aamulla, että lähden päivällä käymään katsomassa Flekkefjordin taajamaa. Sinne oli linnuntietä matkaa alle 4 kilometriä, mutta ensin pitäisi soutaa kumiveneellä reilu kilometri lähimmän tien varteen. Suunnitelin myös ottavani kalastusvehkeet mukaan ja ihan kokeilumielessä vetää uistinta soudellessani.

Aamulla lyhentelin taas "To do" -listaa vähän ja lähdin soutelemaan iltapäivän puolella. Eipä tarvinnut pitkään soudella uistinta vetäen, kun sain reissun ensimmäisen kalan. Pieni seiti sieltä tuli. Samassa kohtaa tuli kaksi muutakin tärppiä, mutta ei tarttuneet kiinni. Eipä tuo kalan saaminen ehkä niin vaikeaa täällä olekaan.

Jätin kumiveneen parkkiin rantaan ihan tien viereen ja käveleskelin kohti keskustaa melko jyrkkiä ja mutkaisia teitä pitkin.

Flekkefjordin keskustaa lähestymässä. Hienolla paikkaa on.

Keskustan läpi kulki kapea kanava, jonka jälkeen vuono jatkui vielä jonkin matkaa pohjoiseen. Se näkyy myös ylläolevassa kuvassa. Kanavan vartta lukuunottamatta keskusta ei ollut kovin kummoinen.

Kanava kuvattuna sillalta etelään.

Pohjoisen suunnalla oli vähän samaa tunnelmaa kuin Porvoossa. Paino sanalla vähän.

Flekkefjordiin tuli vanha rautatie, joka ei ilmeisimmin ole enää jostain syystä ainakaan aktiivisessa käytössä, mutta siellä olisi päässyt ajelemaan resiinalla. Olin vain himpun myöhässä resiinaretkeltä, sillä niitä lähti vain kahdesti päivässä: kello 13 ja 16. Kun olin keskustassa, niin kello oli melkein viisi. Mainoskuvien perusteella rata olisi kulkenut hienoja tunneleita ja rantakallioon louhittuja kielekkeitä pitkin. Jos olen täällä pidempään, niin melkein pitää kyllä lähteä resiina-ajelulle.

Resiinavuokraamon ratapiha. Näyttivät olevan mallia "polkupyörä" eikä pumpattavia.

Paluumatkalla laitoin taas uistimen perään soutaessani. Matkalla ei tapahtumia ollut, mutta noin 100 metriä ennen venettä sitten tuli tärppi. Ensimmäinen ei pysynyt kiinni, mutta melkein heti perään tuli toinen ja pieni turskahan (lyyraturska, kiitos Laurille korjauksesta!) sieltä tuli. Nippanappa alamitan täyttävä, mutta ihan sopivan kokoinen yhden hengen ateriaksi. Ostin sopivasti juuri kaupasta perunoita, niin saa perunamuusin tehtyä kaveriksi.

Torsk på norsk

Illasta satamaan alkoi tulla "party båteja", jotka soitti musiikkia melkoisen kovalla. Se kaikui ovelasti vieressä olevasta korkeasta kalliosta Ainomarian ohjaamoon, missä istuskelin menoa ihmettelemässä. Kävin illan päälle vähän juhlijoita jututtamassakin. Ne kaikki lähtivät auringonlaskun jälkeen takaisin keskustaan ja satamassa oli sitten taas rauhallista.

22.6. Pilvinen juhannuspäivä

Nukuin verrattain pitkään. Tiedossa oli pilvinen päivä, jonka ajattelin hyödyntää blogia kirjoitellen. Seuraavana päivänä voisin yrittää päästä viereisen korkean kallion päälle, koska yksi paikallinen kertoi edellisenä iltana, että sinne menee luontopolku. Pitää vain yrittää löytää sille polulle pääsy jostain. 

Sen verran jaaritteluksi nämä blogipäivitykset näköjään on menneet, että melkein työpäivän verran tähän tunteja tuhraantuu. Aloitin noin puoliltapäivin ja kello on tähän vaiheeseen päästessä melkein seitsemän illalla. Sitten vielä videoiden editointi päälle. Mutta onhan tässä tieten aikaa. 

Kivaa on, että lukijoita nämä kuulostaa viihdyttävän. Se motivoi myös panostamaan kirjoittamiseen. Kiitokset siitä teille.

Kahdeksannen reissuviikon etapit

Vidoita kuluneelta viikolta

Tässäpä kaikki tällä erää.

Viikon päästä ollaan toivon mukaan jo hyvin lähellä Stavangeria. Siitä eteenpäin onkin sitten "miehistöä" veneellä aina 26.7. saakka. Mutta jospa sieltä silti löytyy aikaa myös blogin kirjoitteluun.