2. Tuulee - Ei tuule - Tuulee - Ei tuule...

 Toinen viikko - Kalmar ja Öölanti 6.-11.5.2024

Edellisessä julkaisussa jäätiin mietiskelemään määräsatamaa Gotlannin nurkille. Lopulta en sitten päätynyt niistä mihinkään.

6.5. Saapuminen Ruotsiin

Melko isojen, idän suunnalta vyöryvien aaltojen vuoksi noin länteen suuntautuva kurssi oli vähiten venettä keikuttava ja purjeita rasittava. Yhdessä vaiheessa käänsin jo kurssin kohti Visbytä, kun tuuli näytti heikkenevän, mutta sivuallokossa keikkuminen sai tavarat lentelemään veneen sisällä ja luovuin siitä ajatuksesta. Jatkoin siis länteen päin. Oskarshamn olisi ollut tavoitettavissa, mutta huomasin, että kaikkein miellyttävin kurssi vei suoraan kohti merikarttaan merkittyä suojaisen näköistä ankkuripaikkaa. Se oli Ruotsin rannikolla Strupö nimisen saaren eteläpuolella oleva pieni lahti. Sinne!

Auringon lasku, Strupö

Laskin ankkurin 6.5. noin klo 16 paikallista aikaa. Olin purjehtinut Hangosta pysähtymättä noin 51 tuntia ja lähes 270 merimailia. Unet oli olleet lyhyitä torkkuja tuona aikana ja hieman väsytti, joten valmistin nopeasti ruoan ja syönnin jälkeen nukuin pari tuntia. Auringonlaskun katseltuani menin uudelleen nukkumaan ja nukuinkin sikeästi aamuun asti.

Seuraavana päivänä oli etelätuulet eli vastaiset ja vieläpä hyvin heikot. Päätin jäädä ankkuriin myös seuraavaksi päiväksi ja yöksi, jotta saan levättyä ja tehtyä vähän huoltohommia veneelle. Ainakin vantit eli maston vaijerit vaativat selvästi kiristämistä ja purjehduksen aikana huomasin, että etustaagi eli keulaan menevä vaijeri näytti olevan myös jostain syystä turhan löysä. Niin ja tämän blogin perustamisen otin tehtäväksi.

Seuraava päivä oli oikein nätti ja ankkuripaikkani oli mukavan suojainen, kuten yllä olevasta videosta näkyy. Mutta... lahti paljastuikin paikallisten kulkureitiksi ja siitä meni heti aamusta pari pientä moottorivenettä melkoisen kovaa vauhtia poikittain lahteen nähden. Molemmilla puolilla oli kapeat salmet, mistä moottoriveneellä pääsi kulkemaan. Karttaan oli merkitty 5 solmun nopeusrajoitukset noihin salmiin, mutta plaanissa niistä mentiin. En ollut varsinaisesti näistä huolissaan, sillä tilaa ympärilläni kyllä oli. 

Olin juuri aloittamassa vanttien kiristämistä, kun yksi veneistä hidasti kohdallani ja huusi ruotsiksi (luulen ymmärtäneeni oikein), että: "Olet vähän kulkuväylällä, voitko siirtyä 30 metriä pohjoisemmaksi". Koska en keksinyt miten sanoa ruotsiksi "Ei sole poka mikhän", niin sanoin "Okei". Nostin ankkurin ja siirryin noin kilometrin verran viereiseen lahteen, joka näytti olevan umpiperä. Loppuu se valitus.

Tässä toisessa lahdessa naapurina oli joutsen perhe hautomassa.
Heitä ei läsnäoloni näyttänyt häiritsevän.
Mukavan näköinen lahti tämäkin.

Kiristelin vantit ja aloin ihmettelemään etustaagin kiristysmahdollisuuksia. Veneeni mukana tuli mukana iso kasa alkuperäisiä ohjekirjoja veneen erinäisiin laitteisiin, mutta keulassa olevan rullalaitteen ohjetta ei löytynyt. Mutta eipä hätää, "YouTube to the rescue!"

YouTubesta löytyi 12 vuotta sitten rullalaitteen valmistajan julkaisema "tech tip" ohjevideo juuri kyseisen laitteen kiristämisestä. On se hieno keksintö tuo tuupi. Olenhan purjehtimisen perusteetkin opetellut YouTuben avulla. Käytännön treenaamisella loput.

Ei muuta kun purje esiin ja pois kiskoltaan. Onneksi ei juuri tuullut. Rullan säätö onnistui ihan ohjeen mukaan. En tiedä miten se on päässyt löystymään, mutta onhan se toki ollut koskemattomana useita vuosia. Pahimmassa tapauksessa se olisi voinut kiertyä kokonaan auki, jolloin koko masto olisi ollut vaarassa kaatua taaksepäin. Hyvä näitä on pitää silmällä.

Iltapäivästä aloin sitten hämmästellä Blogin tekoa. Tammöistä aloittelijan puuhasteluahan tämä on, mutta eiköhän se tästä kehity. Sainpahan julkaistua edes jotain, niin kuin olin niin monelle luvannut.



8.5. Lyhyt purjehdus Strupö - Byxelkrok, Öölanti

Aamulla tuuli oli edelleen vastainen, mutta sen verran lounaan suunnalta, että arvelin pääseväni luovimatta Öölännin pohjoiskärjessä olevaan vanhaan kalastajakylään nimeltä Byxelkrok. Googlettelun perusteella siellä oli kylän kokoon nähden melko suuri vierasvenesatama. Siispä ankkuri ylös ja merelle.

Matkaa oli vain noin 16 merimailia ja tuuliennuste piti paikkansa, joten olin perillä vajaassa kolmessa tunnissa. Loppumatkan tosin satoi vettä ihan reilusti, joten vähän märkää oli.

Vastatuulessa kohti Öölantia
















Hampurilaista odottamassa Krokens
Sallad & Fisk terassilla
Kylä ja varsinkin satama oli oikein idyllinen. Tämä on ollut aikanaan kyllä monen kalastajan kotisatama, koska siellä oli pieniä punaisia kalastajien rakennuksia vaikka kuinka paljon vieri vieressä. Nykyään niissä oli ravintoloita, kahviloita, taidemyymälöitä, majoitusta ja ties mitä. Mutta tähän aikaan kaudesta kahta puljua lukuunottamatta kaikki vielä suljettuna. Toinen niistä oli kahden iäkkään herrasmiehen pitämä pieni ravintola ja söin siellä oikein maittavan lohihampurilaisen. 


Syötyäni lähdin rantaa myöten kävelylle pohjoiseen päin ja vastaan tuli Neptuni Åkrar -niminen paikka. Paremmin ruotsia osaavat voi korjata, mutta luulen sen tarkoittavan suunnilleen "Neptunuksen kentät". Se oli aika erikoinen muutaman kilometrin mittainen kaistale murskaantunutta kiveä. Sen reunassa oli myös ikivanha viikinkien hautausmaa. Rannassa oli kerrostunutta kalliota ja irtolohkareissa valtavasti isoja putkimaisia fossiileja. Vesiraja oli hyvin matalaa ja näytti olevan vesilinnuille melkoinen ruoka-aitta. Siellä oli lokkeja, hanhia, joutsenia ja haikaroita sekä paljon kahlaajalintuja, joita en tunnistanut.

Neptunuksen kentät

Rannasta lohjenneissa kivissä oli paljon fossiileja

Osa fossiileista oli melko suuria


Ja osassa näkyi vielä otuksen rakenteitakin.
Vesirajaan muodostuneet altaat vaikuttivat olevan monen lintulajin pesimä- ja ruokailualuetta

Palatessa satamaan huomasin, että monessa rakennuksessa liikkui nyt väkeä. Lähempi tarkastelu paljasti, että seuraavana päivänä eli helatorstaina olisi sataman kauden avajaiset. Sepäs sattui. Päätin jäädä toiseksikin yöksi ja katsoa minkälainen tapahtuma on kyseessä. Ainakin lähes kaikki muutkin kojut olisivat auki. Tuuliennustekin lupaili erittäin tyyntä päivää, joten sekin tuki tätä päätöstä.

Satamamaksuun kuului luonnollisesti vessat ja suihkut, mutta täällä myös pesutupa. Pesin illlalla vielä pyykit ja mukava oli käydä pitkästä aikaa myös maissa suihkussa. Veneessänikin on suihku, mutta vähän ahdas ja lämmintä vettä tulee vain, jos on käyttänyt moottoria.

9.5. Byxelkrokin kauden avajaispäivä

Yö oli peilityyntä ja heräsin sumuiseen aamuun. Aurinko kuitenkin jo kuulsi sumun läpi, joten sumu ei varmasti olisi pitkäikäinen. Aamupalaa syödessäni löysin tietoa läheisestä parin kilometrin mittaisesta luontopolusta, joka kiertäisi vanhaa viikinkikylää. Siellä pitäisi olla monenlaista maastoa tämän lyhyen polun varrella. Päätin viettää aamupäivän katsomalla mitä sieltä löytyy.

Peilityyni ja sumuinen aamu, mutta läpikuultava aurinko lupailee kaunista päivää

Pitkospuita vetisillä alueilla

Luontopolku oli ihan mielenkiintoinen. Viikinkikylästä ei muutamaa kiviröykkiötä lukuunottamatta juuri jälkiä näkynyt, mutta lampaita laidunnettiin edelleen samoilla mailla. Polun varrella todella oli monenlaista maastoa. Laidunta, matalaa risukkoa, isoa ja koskematonta metsää sekä soista aluetta, jossa oli pieniä lampia. Helppo ymmärtää, että miksi viikingit ovat asuttaneet juuri tämän alueen.

Luontopolun paikallisia asukkaita








Iltapäivä olikin sitten oikein aurinkoinen ja lämpötilakin nousi niin, että otin shortsit ja t-paidan esiin. Veneitä satamaan tuli päivän aikana kymmenkunta. Kaksi saksalaista ja loput ruotsalaisia, kaikki purjeveneitä ja kävin muutamia miehistöjä jututtamassa. Iltaa kohti kerääntyi pilviä ja lopulta tuli myös vesisade. Illalla kävin juuri avatussa pizzeriassa syömässä ja ihmettelemässä menoa. Yllättävän paljon avajaisiin oli väkeä tullut. Suurin osa taisi olla viereiseltä leirintäalueelta asuntoautolla liikkeellä olevia vanhuksia ja perheitä, joten mitään kovaäänisiä ja hurjia pirskeitä ei ollut tiedossa.

Kauden ensimmäiset shortsikelit

Pizzan syötyä meninkin sitten nukkumaan sillä tuuliennusteet taas rytmittivät purjehtijan vuorokautta. Seuraavaksi päiväksi luvattiin pohjoistuulta, mutta vain noin aamu seitsemän ja iltapäivä kahden välille. Laitoin siis oikein herätyskellon soimaan 06:30, jotta pääsisin tuon tuulen kanssa etenemään. Tavoite olisi nyt viimein se Kalmar.

10.5. Myötätuulipurjehdusta Byxelkrok - Kalmar

Poron vetämänä kyyti on tasaista
Hyvin levätyn yön jälkeen herätyskellon ylös käskemänä nousin totetamaan, että tuuliennuste näyttää pitävän paikkaansa. Jätin aamupalankin väliin ja aloin valmistelemaan venettä lähtöön. Myötätuulessa pystyisin valmistamaan aamupalan liikkeessäkin. Olin liikkeellä jo 06:50 ja keli oli mitä mainioin. Ainomarian "salainen ase" eli myös profiilikuvassa näkyvä poropurjekin pääsi tälle kautta ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Ja mallikkaasti se poro taas Ainomariaa kiskoikin. 

Vieressä oleva kuva on otettu GoProlla ja sen objektiivi vääristää mittasuhteita. "Poropurjeeni" on ns. genaakkeri eli suuri, kevyestä kankaasta tehty myötätuulipurje. Sen pinta-ala on noin 71 neliömetriä eli siitä saisi vaikka ihan kivan kokoiseen kolmioon kokolattiamaton. Poro-logokin on hieman yli kolme metriä korkea. Kiitokset muuten logosta Eläkeläiset yhtyeelle ja erityisesti Pekka Jokiselle!

Parin tunnin purjehduksen jälkeen tuuli voimistui lähemmäs 10 m/s, joten päätin ottaa poron takaisin pilttuuseen ja jatkaa isopurjeella ja genoalla loppumatkan.


Reitille tuli mittaa melkein 50 merimailia ja sen taittamiseen meni noin yhdeksän ja puoli tuntia. Tuuliennuste piti suunnan osalta paikkaansa, mutta tuulen voimakkuus vaihteli paljon enemmän, kuin oli ennustettu. Pienillä purjeiden ja kurssin säädöillä pääsin kuitenkin perille Kalmariin ja kiinnityin vierasvenesataman pienempään laituriin, joka on upealla paikalla aivan Kalmarin linnan kupeessa.

Kalmarin linnan ohitus todella kapeaa väylää pitkin juuri ennen satamaa.

Sataman tässä laiturissa ei ollut muita veneitä, joten sain ihan omaa rauhaa täälläkin. Laituri on käytännössä puiston rannassa ja puiston penkeillä istunut vanhempi pariskunta tuli auttamaan minua kiinnittymisessä. Selvästi olivat veneilyä harrastaneet, sillä osasivat toimia köysien kanssa ilman ohjeita. Muutama sana siinä vaihdettiin muutenkin.

Kiinnityin vähän ennen kello viittä ja sataman konttori oli menossa tasalta kiinni. Kiiruhdin siis sinne ja ehdinkin ennen sulkeutumista ja sain tilattua saunan lämmityksen. Sataman toisessa laiturissa oli ainakin 30 ruotsalaista venettä, mutta kukaan heistä ei ollut pyytänyt saunaa lämmitettävän. Ruotsalaiset...

Peseytymisen jälkeen kävin kaupungilla kävelemässä ja syömässä. Sillä aikaa oli laituriin tullut toinenkin purjevene. Nautiskelin linnaa ihastellessa vielä laiturissa huurteisen ennen nukkumaan menoa. Seuraavana päivänä oli taas lupeissa heikkoa vastatuulta, mutta päätin silti, että lähden aamulla luovimaan etelää kohti tavoitteena Öölannin eteläkärjen tasa. Matkaa sinne olisi noin 25 merimailia, mutta luovien se tarkoittaisi arviolta 35-40 merimailia, riipuen siitä kuinka vastainen tuuli lopulta on. Eli pitkähkö purjehduspäivä tiedossa.

Ainomaria ja Kalmarin linna illan hämärtyessä.

11.5. Luovimista Kalmarista kohti Öölannin eteläkärkeä

Luovimalla vastatuuleen
Kalmarissa on melko hyvin varusteltu venetarvikeliike, joka aukesi klo 10:00 lauantaisin. Odotin sen aukeamista, sillä minulla on ollut tavoitteena ostaa ankkurikettinkiin uudet sakkelit. Vanhojen ikä ei ole tiedossa eikä myöskään niiden murtolujuus. Tästä liikkeestä löytyikin murtoluujuusluokitellut sakkelit, jotka täsmäävät minun kettingin murtolujuuteen. Mielenrauhaa tästäkin kummasti saa. Vaihdoin sakkelit heti ja lähdin matkaan vähän ennen puolta päivää.

Tuuli oli aluksi vähän turhankin heikko - noin 3 m/s, mutta voimistui pikkuhiljaa iltapäivällä. Se ei ollut aivan täysin vastainen, joten pääsin Öölannin eteläisimpään satamaan muutamalla käännöksellä. Aurinko sen sijaan paistoi nyt koko päivän. Suora reitti olisi ollut noin 25 merimailia, mutta luovien matkaa tuli noin 32. Olin perillä Grönhögen nimisen kylän pienessä ja melko karussa vierasvenesatamassa vähän ennen ilta seitsemää. Ja jälleen kerran Ainomaria oli ainoa vierailija. 


Keskellä merta oli erikoisen näköinen majakka, Utgrunden










Satamasta oli hienot näkymät avomerelle ja illalla upea auringonlasku. Kylän ainoa kahvila/ravintola kuten myös kauppa oli saapuessani juuri menossa kiinni, joten tein ruoan veneellä ja menin auringonlaskun jälkeen nukkumaan.

Auringonlasku Grönhögenin satamassa

Mihin seuraavaksi...

Seuraavaksi mennään varmaan sitten Ruotsin eteläisintä kolkkaa kohti eli etelän sijasta suunta enemmän länteen. Tosin Saksaankaan ei olisi kuin reilu 100 merimailia. Pari seuraavaa päivää näyttää tuulien osalta hyvin heikolta ja epävakaalta. Jos tuuleekin, niin tuulee vastaan. Voi olla, että tulee parin seuraavan päivän aikana Grönhögen tutuksi, sillä moottorilla en aio matkaa jatkaa.

Blogia, kameroita, videoita, editoinita, jne.

Harjoittelen tässä blogin pitämistä ja samalla vähän kuvaamista sekä videoiden editointia. Erilaisia alustoja on niin kovin paljon. Mutta tässä ensimmäinen yritys videoiden editoinnista ilman mitään selostuksia. Eiköhän tämä tästä kehity.


Kiitos!

Ensimmäisen julkaisun lukukerrat yllätti erittäin positiivisesti. Kiitos kaikille lukijoille! Se antaa lisäintoa jatkaa reissun raportointia. 

Tässä vaiheessa ajattelin yrittää rytmittää kirjoittamisen kerran viikkoon ja tavoite julkaisupäivä on ainakin toistaiseksi sunnuntai.






Kommentit

  1. Hei, on mukava seurata matkasi edistymistä ja mikä parasta ilman minkäänlaista kiireen tuntua tai pakottavaa aikataulua, anna siis luonnon ohjata kulkuasi sopivissa tuulissa.Fair winds!

    VastaaPoista
  2. Fair winds and following seas Jone!

    VastaaPoista
  3. Onpa mukavan kuuloinen viikko ollut! Fossiilien löytämisestä olen vähän kade 😊 Ja hienoa, että GoPro on ollut toimiva!

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa! Ensimmäinen blogi jota elämäni aikana aion vaivautua seuraamaan... Ja vielä suurella mielenkiinnolla! Kiitos että vaivauduit laittamaan pystyyn. Fair winds ja godspeed! 💪

    VastaaPoista
  5. Erittäin hieno blogi ja vielä upeampi reissu! Tätä on ilo seurata. Turvallista matkaa!

    VastaaPoista
  6. Vau⛵💪👍 Olet aikamme meriviikinki. Loistavaa, että teet myös veneessä jatkuvaa huoltotarkastusta ja huoltoa💪Kiitos Jone, että olet siellä jossain ja pidät meille tätä blogia. Ja muista. Olen aina valmis gastiin💪👍🤗

    VastaaPoista
  7. Anonyymi (Marko K)

    VastaaPoista
  8. Hienoa Jouni, hyvin on reissu lähteny käyntiin ja mukava lueskella kuulumisiasi 👍 Hyviä tuulia toivotellen!

    VastaaPoista
  9. Hei Jouni
    Jälleen mukava lukea matkasi edistymisestä. Maisemat ja meri ovat kauniin kiehtovia. Ja videot avartavat katsojan mielenmaisemaa, melkein kuin olisimme mukanasisuotuisia tuulia!
    Terv
    Jan

    VastaaPoista
  10. Tervehdys! Mukavaa, että käytte lukemassa ja vielä kannustavien kommenttien kera. Toivottavasti siellä kotomaassakin vesille pääsette.
    -Jouni

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

52. Vuosi on oltu reissussa! Nyt on tauon paikka

15. Shetlannin saaret

45. ja 46. Italian Puglia tutuksi

1. Perillä!

21. Biskajanlahden ylitys