4. Meren maku suussa

 Neljäs viikko, Skånen kierto ja kohti Tanskan salmia 19.-25.5.2024

Viime viikon julkaisun kirjoittelin Baskemöllan ilmaisessa laiturissa. Lähdin sieltä vasta aikaisin maanantai-aamuna. Ajatus oli mennä Normandian maihinnousun 80-vuotispäivän juhlallisuuksiin matkalla ollutta M/Y Alpoa vastaan ja saattaa se Simrishamnin satamaan. Reittisuunnitelma  Simrishamnin jälkeen oli vielä täysin avoin. Riippuu tuulista.

19.5. Blogin kirjoittelua ja Baskemöllan ympäristöön tutustumista

Aloitin blogin kirjoittamisen jo hyvissä ajoin heti aamupalan jälkeen. Sain julkaisun valmiiksi alku iltapäivästä, joten päätin lähteä vielä kävelylle Baskemöllan lähistön rannoille. Kovin paljoa siellä ei nähtävää ollut, mutta ympäristö oli kyllä mielestäni enemmän luonnollista, kuin niissä monissa "Natur reservat" -alueissa joissa olin käynyt. 

Hienoja piknik-paikkoja oli kyllä paljon rannan tuntumassa. Ihan Googlen karttaan oli merkitty yksi paikka, jossa yksittäinen puu kasvoi muutaman kymmenen metrin verran lähempänä rantaviivaa, kuin muut. Baskemöllan yksinäinen puu. Ihan kivan oloinen paikka, mutta ei nyt ehkä kovin kaukaa kannata lähteä tätä nähtävyyttä ihmettelemään.

The lonely tree of Baskemölla

Peruskallio näyttää nousseen täällä paikoin ihan pystyyn, kun kerrostumat on noin päin.

Muistomerkkinä puusta ja kivestä valmistettu vanha ankkuri, kekseliästä.

Baskemöllan omenatarhoja (kait ne on omenapuita?)

Kävelykierroksen jälkeen menin taas nukkumaan ajoissa, sillä näytti siltä, että Alpo on seuraavana päivänä Simrishamnissa jo ennen aamu yhdeksää. Sirishamniin oli Baskemöllasta matkaa vain noin 3 merimailia, mutta ehtiäkseni saattamaan Alpoa vähän matkaa, niin seitsemän aikaan olisi hyvä olla liikkeellä. Tuuli olisi ennusteen mukaan pohjoisesta, joten lupeissa oli aikalailla sivutuuli. 

20.5. Baskemöllä - Simrishamn, M/Y Alpoa vastaan

Irroitin köydet jo ennen seitsemää aamulla, vaikka hieman myöhempikin lähtö olisi riittänyt. Aivan hyvin voisin viettää aikaa merellä, kuin jo tutuksi tulleessa satamassa. 

Kohtaamista helpotti tai sen oikeastaan mahdollisti se, että M/Y Alpossa on lähettävä AIS-laite. AIS-lyhenne tulee sanoista Automatic Identification System eli suomeksi suunnilleen automaattinen tunnistusjärjestelmä. Ainomariassa on vain AIS-vastaanotin. Radiohoristontin rajoissa Ainomarian plotterilla (veneen "navigaattori") siis näkyy kaikki alukset, jotka AIS-dataa lähettävät. 

Niistä näkyy paljonkin tietoa, mutta tärkeimpinä aluksen tyyppi, sijainti, suunta ja nopeus. Näin esimerkiksi rahtialusten ja tankkereiden reitille joutumista pystyy välttämään helpommin, kun ne näkyy plotterin näytöllä jo paljon ennen kuin ne tulevat näköetäisyydelle. Kaupallisille aluksille AIS-lähetin on pakollinen, mutta huvialuksille ei. Kaikki maailman alukset, jossa on lähettävä AIS päällä näkyy mm. Marinetraffic.com-sivustolla (niitä on kyllä vesillä aivan käsittämättömän paljon). 

Mutta tässä tapauksessa siis Alpon näkyminen plotterilla teki vastaan menemisen helpoksi. Plotterin voi vieläpä laittaa laskemaan, että mikä kurssi johtaa kohtaamiseen nykyisillä nopeuksilla ja se myös visualisoidaan kartalla.

Kuvakaappaus plotterilta. Ainomaria juuri lähtenyt Baskemöllasta.
Alpo on noin 10 merimailin päässä Simrishamnista ja plotteri laskee kohtaamispistettä (ristikkosymboli).

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, niin kohtaamisen järjestäminen näillä nykylaitteilla on todella helppoa. Välimatkaa on tässä vajaa 10 merimailia. Lisäksi järjestelmä kertoo, että kohtaaminen tapahtuu noin 50 minuutin päästä (TCPA). Asetin autopilotin ajamaan oikeaa kurssia, trimmasin purjeet ja menin keittelemään lisää kahvia. Tilanteet etenevät täällä merellisessä ympäristössä hiukan eri tahtiin, kuin joissain laitteissa, joita olen aiemmin ohjastellut. Tietäjät tietää...

Sain näköyhteyden Alpoon reilun kolmen merimailin etäisyydellä. 

M/Y Alpo horisontissa

Koska Ainomariassa ei ole AIS-lähetintä, niin Alpon miehistö ei tiennyt, että kuka sieltä ajaa purjeilla suoraan törmäyskurssilla. Laskin purjeet ja käynnistin moottorin noin 500 metriä ennen kuin olimme toistemme tasalla. Moottorin kanssa voisin paremmin säätää nopeutta ja seurata Alpoa satamaan. Kun otin purjeet alas ja kurssin taas kohti Alpoa, niin sen miehistö todennäköisesti viimeistään totesi, että nyt on jotain erikoista tapahtumassa ja ottivat radiolla yhteyttä: "Motor yacht Alpo calling for approaching sailboat".

Vastauksena tervehdin heitä suomeksi ja siirryimme ns. työskentelykanavalle vaihtamaan muutaman sanan ja sopimaan saattamisesta. Siellä selitin, että kuulin kaverilta heidän tempauksestaan ja päätin tulla saattamaan heidät Simrsihamniin. Kuulosti miehistö olevan oikein iloinen tästä. Niin minä sitten ajelin Alpon "siivellä" satama-altaaseen saakka. Ainomaria kulki moottorin matkatehoilla melkolailla tismalleen samaa vauhtia kuin Alpo: 6-6,5 solmua.

Alpo vähän lähempää. Hieno alus se vain on ja hienolla asialla liikkeellä.
Muutamaa mailia ennen satamaa Alpo laski apuveneen, joka lähti tarkistamaan satamapaikkaa.

Alpon vanavedessä saapumassa Simrishamnin satamaan.

Kiinnityimme Simrishamnin satamaan yhdeksän aikaan aamulla. Satamassa kävin heti satamamaksun suoritettuani suihkussa. Alpon D-Day -nettisivujen mukaan heillä oli avoimet ovet klo 10-12. Pitihän se sitten heti mennä alusta ihastelemaan ja miehistöä jututtamaan. Otin saattaessani Alposta melko paljon kuvia. Nappasin vierailulle muistikortin mukaan, jotta voin ne antaa heille, jos haluavat. Hyvin kelpasivat. Omasta kokemuksesta tiedän, että harvoin saa omasta veneestään merellä, ulkopuolelta otettuja kuvia.

Alpo painaa 106 tonnia. Kuvassa sen 6-sylinterinen ja 220 litrainen moottori - huikean hieno laitos. 
Verrokkina: Ainomaria painaa noin 6 tonnia ja sen moottorin iskutilavuus on 1 litra. Vähän eri.

Päivän kiertelin kaupunkia ja kävin rinkan kanssa kaupassakin. Alpon miehistöstä tuli illalla pari kaveria katsomaan Ainomariaakin ja vähän rommiakin siinä maisteltiin. Mukavia ukkoja. 

M/Y Alpon matkaa ja sen tarkoitusta voi seurata osoitteesta: www.dday-alpo.com

21.5.2024 Simrishamn - Ystad

Edellisenä iltana tuuli kääntyi itään ja yltyi reippaasti ollen melkein koko yön voimakkuudeltaan 10-15 m/s. Aallot sitten nousivat sen mukana ja ennusteen mukaan keskiaalto olisi 1,6-1,8 metriä. Ennustetussa tai ilmoitetussa keskiaallossa on syytä huomioida, että yksittäiset suurimmat aallot voivat olla niitä yli kaksi kertaa korkeampia. Iltapäiväksi tuulen ennustettiin hieman laantuvan, joten päätin lähteä silloin liikkeelle. Olisihan tuuli satamasta lähtöä lukuunottamatta pääosin myötäinen ja isoja aaltoja on koettu ennenkin. Kyllä Ainomarian kanssa siellä pärjää.

Kävin aamupäivän vielä Simrishamnin kaupungilla kävelemässä ja syömässä lounaan. Ihan nätti pieni kaupunki, jonka vanhan kaupungin kadut muistuttivat ajoittain jopa Visbyn katuja.

High-tech puhelinpalveluja (ei ollut enää käytössä)

Kirkko, joka on saanut alkunsa 800 vuotta sitten. Vuosisatojen saatossa toki muunneltu.

Kulahtaneen viisarikellon lisäksi kirkossa oli myös aurinkokello. Oli noin vartin jäljessä.

Vanhan kaupungin asuinkorttelin katuja.

Kaupunkikierroksen ja tukevan kebab-lounaan jälkeen suunnittelin reitin plotterille ja valmistelin venettä lähtöön puolen päivän aikaan. Tiesin, että heti satama-altaasta ulos pääsemisen jälkeen olisi vastassa isot aallot, joten kaikki irtotavarat pitäisi yrittää laittaa paikkaan, josta ne eivät lentele ympäri venettä. 

Suunnittelin lähdön niin, että irrottautumisen jälkeen ajaisin satama-altaassa hitaasti - tarvittaessa edestakaisin - jotta ehdin ottaa kaikki kiinnitysköydet ja lepuuttajat pois ennen aallokon kohtaamista. Silloin ei tarvitse mennä allokossa enää kannelle. Tämän suunnitelman erinomaisuus tuli selväksi heti, kun aallot todella kohtasin. Ei siellä enää ollut oikein asiaa kannelle. Tosin pari asiaa siinä unohdin tehdä, niistä kohta lisää.

Vasta-aallokkoon lähtiessä muutama aalto murtui juuri "sopivasti" kannelle antaen pienet pärskeet.
Tästä etapista syntyi idea tämän julkaisun nimeen.

Aaltojen tullessa vastaan totesin, että ei kyllä ole asiaa lähteä sivuaaltoon näiden kanssa. Minun olisi pitänyt mennä etelään eli juuri sivuaallokkoon reilun 5 merimailin matka ennen kuin kurssia voisi kääntää enemmän myötäiseen. Aaltojen korkeuden takia päätin ajaa moottorilla hieman viistosti päin aaltoja 2-3 mailia ja kokeilla sitten olisiko kurssi sopivasti sivumyötäinen, että vene ei kallistuisi niissä liialti. 

Kastuin. 

Päästyäni sopivasti eroon matalammasta rannasta aallot eivät enää murtuneet niin pahasti ja meno hieman rauhoittui. Maltoin silti jatkaa pikaisesti tehdyn suunnitelmani mukaan pidemmästi itään päin ennen kuin kokeilin kääntää etelä-lounaaseen. Mitä pidempään vasta-aallokkoon jatkaisin, sitä enemmän sivumyötäiseen olisi seuraava kurssi.

Reitissä näkyy Simrishamnista lähtö vasta-aaltoon, jotta pääsin enemmän sivumyötäiseen. 
Aallot tulivat melko suoraan idästä.

Reivattu genoa.

Kun arvioin olevani sopivan kaukana, niin käänsin kurssin kohti eteläisintä reittipistettä. Meno muuttui aivan totaalisesti. Sen sijaan, että aallot kastelivat minut, niin ne työntelivät lempeästi venettä eteenpäin. Keinuttelu oli paljon vähäisempää kuin olin odottanut ja autopilottikin pystyi pitämään kurssia erinomaisesti. Otin genoan eli keulapurjeen vain osittain ulos eli "reivattuna" ja sammutin moottorin. Nopeutta sain reippaan tuulen ja aaltojen avustamana reilut 7 solmua. Enempää purjetta en siis tarvitsisikaan. 

Niin, ne unohdukset jotka aiemmin mainitsin. Nyt kun meno oli rauhallista, niin huomasin ensimmäisen. Salongin pöydällä oli vettä - olin unohtanut lähtiessä tarkistaa, että kaikki luukut on kiinni. Eipä olleet. Salongin kattoluukku oli jäänyt raolleen tuuletusasentoon ja vettä oli tullut sisään aaltojen lyödessä kannelle. Salongin patjat oli kastuneet ja pilssissä oli muutamia litroja merivettä. Onneksi ei sen pahempaa, mutta vähän harmitti silti.

Toinen unohdus oli, että en muistanut laittaa "lifelinea" kannelle. Virittelen yleensä ulapalle lähtiessä köyden veneen perästä kannen yli keulaan ikäänkuin ristiin. Tuohon köyteen voi sitten kiinnittyä lyhyemmällä köydellä, joka on kiinni pelastusliivien lenkissä. Tämä pienentää oleellisesti mahdollisuutta sille, että vene jatkaisi matkaa itsekseen eli siis estää veneestä putoamista, kun käy kannella touhuamassa. No tämäkään ei lopulta ollut iso ongelma, kun mitään tarvetta kannelle menemiseen ei sitten tullut. Isopurjeen (maston takapuolella oleva) nostamiseksi Ainomariassa pitää mennä mastolle, mutta minun ei sitten tarvinnut käyttää sitä tällä etapilla.

Takaviistosta tulevana aallot eivät olleet lainkaan niin uhkaavan oloisia,
vaikka ajoittain horisonttia peittivätkin.

Ruotsin kaakkoiskulmaa

Loppumatka oli sitten myötätuuleen ja -aaltoon laskettelua. 31 merimailin matka taittui vajaassa viidessä tunnissa ja kiinnityin satamaan noin viiden aikaan iltapäivästä. Ystadin vierasvenesatama oli hyvässä suojassa suuren rahti-/matkustajalaivasataman länsipuolella. Seuraavaksi päiväksi oli ennustettu vielä kovempaa keliä. Vaikka ne olisivatkin minulle myötäisiä, niin päätin olla Ystadissa seuraavankin päivän vähän leudompaa keliä odotellen. Eihän minulla ole edelleenkään sitä kiirettä.

22.5. Ystadin kiertelyä ja vähän shoppailuakin

Päivä oli aurinkoinen, mutta kuten ennustettua myös hyvin tuulinen. Kiertelin Ystadin vanhaa kaupunkia ja kävin myös ravintolassa syömässä. Ei ollut mielestäni kovin kummoinen kaupunki. Nähtävänä oli valtavan kokoinen kirkko ja pitkä kävelykatu, jonka varrella paljon kauppoja. Eipä juuri muuta. 

Ystadin kävelykatua ja vanhempaa rakennuskantaa.

Innostuin sitten shoppailemaan hankintalistallani ollutta hattua, jossa olisi jonkunlainen lieri auringolta suojaamaan. Kävelykadun varrella olikin ihan hattukauppa, jossa oli tarjontaa useammaltakin laatumerkiltä. Olin ajatellut Stetsonin hankintaa, mutta tämän liikkeen valikoimassa parhaiten päähän istuva oli kanadalaisen Tilleyn hattu. Eihän se ihan halpa ollut, mutta lupaavat elinikäisen takuun sille, kun tuotteen rekisteröi heidän nettisivuillaan. Noh, nyt on semmoinen. Ja on muoviton.

Loppupäivän sitten vietin veneellä. Viereeni laituriin saapui Saksan lipun alla ollut arviolta 15 metrinen purjevene. Siinä oli kuuden hengen miehistö, mutta laituriin kiinnittyminen ei oikein meinannut kovassa tuulessa onnistua. Yritin käydä auttamassakin, mutta meidän ajatukset köysien virittelystä eivät oikein menneet yksiin. Saivat he sen lopulta sitten kiinni pienten kolistelujen jälkeen ja vähän siinä juteltiinkin. Olivat ajaneet koko päivän moottorilla vastatuulen rannikkoa hipoen.

Pesin kuomun ja vaihdoin myös vesitankkiin "tuoreet" vedet. Olin viimeksi täyttänyt säiliön reilu viikko sitten Grönhögenissä. Säiliöt olivat vielä noin puolillaan eli olisihan se vielä ainakin viikoksi riittänyt, mutta ummehtunut maku siihen alkaa jossain vaiheessa tulla. 

Seuraavaksi päiväksi tuulien ja aaltojen pitäisi rauhoittua, mutta olisivat silti myötäiset. Matka siis jatkukoon aamulla.

23.5. Ystadista Ruotsin lounaiskulman ympäri

Hyvin levätyn yön jälkeen heräsin kuuden aikaan aamulla ja aloin valmistella lähtöä. Tuuliennuste lupaili 6-8 m/s itätuulta. Lupaavaa siis, mutta nyt sitten uhattiin sen tyyntyvän iltapäivällä kokonaan. Mitä aiemmin olisin liikkeellä sitä pidemmälle minun pitäisi päästä. En lyönyt määräsatamaa lukkoon, mutta tavoitteena olisi kuitenkin Kööpenhamina. Sinne olisi matkaa reilusti yli 50 merimailia.

Olin liikkeellä vähän puoli seitsemän jälkeen. Etappi alkoi hyvin ja säät suosi. 

Aamuauringossa ja myötätuulessa kohti Ruotsin lounaiskulmaa

Ennen puoltapäivää ohitin jo Trelleborg nimisen kaupungin. Jossain vaiheessa oli ajatus pysähtyä sielläkin, mutta sen vierasvenesatama on niin kaukana keskustasta, että jätin sen sitten välistä. Iltapäivän alussa pilvikerros alkoi vetäytyä umpeen, tuuli heikkeni ja alkoi melko rankka vesisade. Ei tämä pelkkää aurinkoa ole. Onneksi minulla on veneessä "pappateltta" eli ohjaamon saa katettua kuomulla kokonaan. Ei ole pakko istua sateessa, jos ei halua.

Harmaata säätä Trelleborgin länsipuolella.

Aloin katselemaan kartasta mahdollista paikkaa mihin pystähtyä taas tuulia odottamaan. Aivan ruotsin lounaisnurkassa on hiekkainen niemi, jossa on Skanör-niminen kylä vierasvenesatamineen. Yrittäisin sinne. 

Skanör-niemen eteläkärjen majakka

Tuuli tyyntyi pikkuhiljaa ja kääntäessäni kurssin taas pohjoiseen alkoi myös manner estää itätuulta saavuttamasta Ainomarian purjeita. Jouduin turvautumaan sitten lopulta muutaman viimeisen mailin matkalle myös moottoriin. Satama oli oikein mukava ja siellä oli useita ravintoloitakin, mutta sateisessa säässä ympäristö ei vaikuttanut muuten kovin houkuttelevalta. Ja kävi myös ilmi, että ravintoloista vain yksi oli viikolla auki. Kylän keskustaan ja lähimpään kauppaan oli matkaa noin 1,5km.

Skanörin satamaan kiinnittymisen jälkeen oli jo melkein peilityyntä.

Tämä etappi oli noin 47 merimailia. Hyvän alun jälkeen nopeus hidastui niin, että kokonaisuudessaan aikaa meni reilut 9 tuntia. Matkaa tavoitteeseen eli Kööpenhaminaan jäi vielä yli 15 mailia. Olisi tarkoittanut noin kolmen tunnin moottorointia, mutta kun ei sitä kiirettä ole. Tällaiseen paikkaan tulisi muutenkin epätodennäköisemmin jollain muulla tavalla matkustaessa pysähdyttyä.

Reitti Ystad - Skanör

Sade lakkasi seitsemän aikaan illalla ja kävin kävelemässä vielä ennen auringon laskua kylällä ja viereisillä hiekkarannoilla. Aurinkoisella säällä varmasti hieno ja suosittu paikka. Iltaa kohti pilvipeite alkoi jo repeillä. Kun aurinko laski, niin kuu nousi. Sataman vieressä olleessa rantaravintolassa oli jotkut yksityisjuhlat, johon tuli parilla linja-autolla väkeä. Melko kovalla sieltä musiikkia kantautui myöhäiseen yöhön, mutta eipä tuo haitannut.

Kuu nousi hienosti satamassa rantaravintolan ylle.

24.5.2024 Kohti pohjoista ja Juutinrauman sillan alitus

Tälle päivää oli lupeissa lyhyt aikaikkuna vaihtelevaa, mutta pääosin myötäistä tuulta aamupäiväksi ja päätin käyttää sen hyväksi. Sillä pitäisi päästä Malmön tasalle saakka. Sää oli muutenkin jälleen nätti ja aurinkoinen. Päätin myös, että en mene sinne Kööpenhaminaan lainkaan. Löysin kuin löysinkin merikartasta mahdollisesti soveltuvan ankkuripaikan Malmön pohjoispuolelta Lomma-nimisen pikkukaupungin rannasta. Se olisi erittäin avoin melkein kaikille mahdollisille tuulen suunnille, mutta kovia tuulia ei ollut ennusteissa, joten ei se haittaisi. Siellä olisi hiekkapohja, joten ankkuri pitäisi kyllä varmasti.

Aurinkoinen aamu Skanörin satamassa.

Kävin vielä aamulla sataman suihkussa ja lähdin matkaan kahdeksan maissa aamupalan syötyäni. Tuuli oli alkuun oikein hyvä, mutta Juutinrauman siltaa lähestyessä se alkoi uhkaavasti tyyntyä. Noh, sillalta olisi enää kuutisen mailia ankkuripaikalle, joten eipä tuo pitkää moottorointia tarvitse.

Tuulivoimapuisto keskellä merta Juutinrauman sillan eteläpuolella.

Juutinrauman silta alkaa hahmottua udun seasta.

Mies, Hattu ja Silta

Silta alitettu, on se vain vaikuttavan kokoinen

En alittanut siltaa tuosta keskeltä pääväylää pitkin, vaan sen itäpuolella olevasta pienemmästä väylästä. Siinäkin alituskorkeus on 40 metriä eli melkein kolme Ainomariaa mahtuisi menemään siitä päällekkäin. Pääväylässä korkeus on 55 metriä ja väylän leveys 370 metriä.

Malmön keskusta ja yksinäinen kiero pilvenpiirtäjä

Aika pian sillan alituksen jälkeen tuuli loppui täysin ja käynnistin moottorin ajaakseni ankkuripaikalle. Laskin ankkurin noin 500 metrin päähän Lomman edustan hiekkarannasta neljän metrin syvyyteen. Tuuliennusteet oli heikot ainakin pariksi päiväksi. Sunnuntaina iltapäivällä voisi olla mahdollista jatkaa matkaa, mutta aika näyttää.

Lommassa ankkurissa. Jälleen upea auringonlasku.

25.5. Ankkuroituneena Lommassa ja pikku kävelyretki

Lommassa olisi ollut myös vierasvenesatama, mutta en kokenut tarvetta mennä sinne. Satamamaksut on näillä nurkilla 20-30€/yö. Sehän vastaa ihan kivan asunnon vuokraa, jos sille laskee päivähintaa. Mieluummin olen ankkurissa, jos se vain on mahdollista eikä ole tarvetta käydä satamassa. Silkkaa säästöä ja kaupan päälle vielä omaa rauhaa. Maisematkin on yleensä ankkuripaikoissa enemmän mieleeni kuin satamissa.

Täytin aamupäivällä kumiveneen ja soutelin sillä hiekkarannalle. Ranta oli todella matala ja siellä oli paljon hiekkasärkkiä. Jätin kumiveneen yhdelle särkälle odottamaan ja lähdin muutaman tunnin kävelylle. Tavoitteena oli löytää pieni vedenkeitin. Haasteena on se, että veneeni inverterin maksimi teho on 800W. Löysinkin useita liikkeitä, mutta en riittävän "tehotonta" venedenkeitintä. Lähimmäksi päästiin yhdessä karavaanari tarvikkeita myyvässä liikkeessä, mutta sielläkin oli keittimessä tehoja 950W. Netistä olen löytänyt sopivia, että niitä on kyllä olemassa. 

Ajatus tuon keittimen hankinnan taustalla on nestekaasun säästäminen. Minulla on aurinkopaneeli ja tuuligeneraattori, joilla sähkön tuottoa on usein yli tarpeen. Ainomariassa on kaasuhella. Nestekaasua saa kyllä melkein kaikkialta, mutta ongelmana on, että melkein kaikissa maissa on erilaiset kaasupullot ja liittimet. EU on kyllä säätänyt standardeja banaanien käyryydestä ja kurkkujen suoruudesta, mutta ei kaasupulloista. Kaasun käyttäminen on siis suhteellisen kallista, jos joka kerta joutuu ostamaan myös sen pullon ja sen päälle vielä erilaisen liittimen. Kulutus tosin ei ole ollut kovin suurta. Arvioisin, että noin 2kg kuukaudessa.

Rantautuneena. Ainomaria näkyy juuri ja juuri kuvan keskellä.

Matkalla oli kivoja käyvelyreittejä.

Hiekkaranta oli pitkä ja lähempänä kaupunkia siellä oli paljon porukkaa aikaa viettämässä.

Vedenkeittimen hankinnan hukkareissulle tuli mittaa noin 25km. Tai no ei se nyt hukkaan mennyt. Kiva oli käydä kävelemässä. Lähimmillään kävin noin 5km päässä Malmön keskustasta, mutta ei sitten motivaatio riittänyt lähteä siellä asti käymään. Veneelle palattuani aloin jo luonnostelemaan tätä blogin julkaisua. Seuraavana päivänä toivottavasti tuuli suo matkan jatkuvan.

Norjan vuonot odottaa, mutta odottakoot

En tiedä miksi, mutta se Juutinrauman sillan alitus sai jotenkin semmoisen tunteen aikaan, että nyt ollaan oikeasti täysin uusilla vesillä ja reissu on tosiaankin alkanut. Oikeasti isot vedet ja Norjan vuonot lähestyy ja fiilikset on erittäin hyvät. Reissu on edennyt hyvin ja aikapaineita ei ole. Tästä on hyvä reissua jatkaa!

Yritän jatkossa ottaa matkan taittamisen vielä rennommin ja nauttia vain täällä olemisesta. Viettää enemmän aikaa ankkuripaikoilla, joita onneksi Norjan rannikolla on tiheässä. Kalastustakin on tarkoitus alkaa kokeilemaan, kun välineitäkin tuli mukaan otettua. Saa nähdä miten sitä malttaa. 

 Loppuun vielä jo tuttuun tapaan matkalla kuvattuja videoita

Kiitos jälleen mielenkiinnosta ja palataan noin viikon kuluttua jostain!